Arkistosivu 3
Nukuin viime yönä 10 tunnin yöunet. Kolmen aikaan olin hetken hereillä, mutta muuten nukuin yhteen putkeen. Nyt on tosi hyvä olo.
Syön aamiaisen ja sen jälkeen onkin sitten hyvä alottaa ihan viralliset ylityöt. Viime viikolla tuli “puun takaa” keikka, joka on saatava hoidettua viimeistään loppiaisviikolla. Aikatauluongelmahan siitä sitten tuli, joten oli pakko sopia keikka huomiselle. Kyseessä on kaiken lisäksi vähän erikoisempi koulutus (koulutan kouluttajia), joten täytyy tehdä vähän normaalia laajempaa materiaalia.
Kun se on valmis, käyn mummun haudalla (mummulla on syntymäpäivä tänään) ja sitten ajan toimistolle. Käyn tulostamassa huomiset materiaalit ja katsomassa mitä tavaraa toimistolla on kasassa “kanna pois” tai “osta kympillä”. Me muutetaan välipäivien aikana ja siellä on kuulemma nyt jotain toimistokalusteita. Jos sais itelleen ja teinille uudet työtuolit.
Mä siivosin tänään! Siis oikeasti siivosin, en vaan siivoskellut. Kai sitä voi nyt sitten pitää joulusiivouksena. Elämäni ensimmäinen sellainen :o
Mulla on ihan hirveen pitkä to do -lista tälle viikonlopulle, joten lorvailemaan ei ehdi. Onneksi kuitenkaan ei tartte heräillä aikasin vaan voi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
Viimeset joululahjat on vielä ostamatta mutta ne taidan käydä ostamassa maanantaina kun tulen asiakkaan luota puolen päivän jälkeen. Onneksi ne on lahjoja, jotka vaan “haen” kaupasta eli tiedän mitä ostan. Tänä viikonloppuna täytyy myös pakata ensimmäiset lahjat. Keskiviikkona on äidin syntymäpäivät ja saan silloin toimitettua kaikkien sisarusten ja heidän lastensa lahjat perille.
Mutta nyt ruokakauppaan, ens viikon ruokalista on selviö torstaihin asti. Käväsen ehkä myös Alkossa hakemassa pullon punaviiniä. Ja vois ostaa nachoja, jos illalla kattelis digiboxista muutaman leffan ja röhnöttäis sohvalla nachojen ja siiderin kanssa :)
Mulla oli eilen yksinäinen olo. En muista koska viimeeksi olisin kokenut yksinäisyyttä. Tiedän syynkin siihen: viikko on ollut tosi paska ja mulla on ollut todella paha mieli pariin kertaan. Johtuen työnantajan ylivallasta.
Meille tuli 1.11. toimintatavan muutos. Kyseinen toimintatavan muutos vaikuttaa suoraan meidän palkkaamme. Alentavasti. Neuvottelut rahasta ovat menossa ja pahaa pelkään että jäämme alakynteen tässä neuvottelussa. Olen satavarma siitä, että pomo yrittää leipoa palkkakompensaation vuoden vaihteessa tulevaan palkankorotukseen.
Tiistaina mulle ilmotettiin, että mulla olis yksi koulutus 28.1. Voi vittu että mä suutuin! Olen merkinnyt kyseisen päivän saldovapaapäiväksi sekä koulutusvarauskalenteriimme että Outlookin kalenteriini ja silti mulle mennään bookkaamaan koulutuksia! Onneksi en nähnyt sitä henkilöä, joka varauksen oli tehnyt, muuten hän olisi vainaa nyt. Ja onneksi ihana koordinaattorimme pelasti, hän sai keikan freelancerille :) Koordinaattorimme kysyi myyjältä että mistä ihmeestä myyjä oli kyseisen päivän tempassut. Se oli kuulemma ainoa, joka asiakkaale sopi. Homma nyt vaan onneksi ei mene ihan noin! Se raivo ja viha ja kiukku ja paha mieli jota mä ehdin kokea, ennen kuin sain koordinaattorimme kiinni ja hän lupasi kysyä freelanceria oli aivan uskomatonta.
Näiden lisäksi olen saanut pomoltamme sähköpostin jossa kerrotaan että vielä tulee yksi toimintatavan muutos. Tämä toimintatapa vie meiltä saavutetun edun pois. En tiedä koska tapa muuttuu, enkä viitsi kysyä. Mulla nimittäin on jotenkin semmonen hassu kuvitelma, että pomo kuvittelee sen muuttuvan kun hän laittaa asiasta mulle sähköpostin. Näinhän ei ole. Etua ei voida vain yhdeltä henkilöltä poistaa, vaan siitä on tultava virallisesti tieto kaikille.
Tääkin harmittaa ihan helvetisti!
Työnantaja voi nämä muutokset tehdä, eli meidän on ihan turha ruveta näistä tappelemaan. Meillä lukee työsopimuksessa yhtä mutta olemme kuitenkin tähän asti toimineet toisin. Ja nyt toimintatapa käännetään siihen, mitä työsopimuksessa lukee.
Ei auta muu kuin ruveta etsimään uutta työpaikkaa. Olen myös tehnyt muita päätöksiä työpaikan suhteen, mutta kerron niistä sitten jos joudun ne toteuttamaan.
Eilen sitten kun ajelin asiakkaan luota kotiin Sibeliuspuiston viertä iski totaalinen melankolia. Päivä vielä meni työn touhussa joten kuten, mutta sitten illalla kun teini lähti, tuli ensin sellainen fiilis, että olisin halunnut käpertyä jonkun kainaloon silitettäväksi. Sellaista miestä mun elämässäni ei nyt ole. Sellaista jonka voisi pyytää silittämään ja jonka niskaan vois oman pahan olon kaataa. Kun en ketään saanut (edes pyytänyt) silittämään niin sitten iski yksinäisyys. Korkeelta ja kovaa. Se tunne ei ollut hyvä.
En mä sentään ihan itkenyt, mutta kyllä silmät kostui pariin kertaan. Mietin että onko mikään työ oikeesti niin mahtavaa, että sen takia kannattaa tuntea tuollaista pahaa oloa. Työantajaan mua ei sido mikään, mä olen sitoutunut työhöni.
Sain onneksi kuitenkin nukuttua hyvin. Nukahdin ennen kello 23 ja 5.30 asti nukuin heräämättä kertaakaan. Sitten olin hereillä vajaan tunnin ja nukuin yhdeksään asti. Yhdeksältä oli tarkoitus nousta ylös, mutta kun seuraavan kerran kurkkasin kelloa se oli jo 10.10. En siis ehtinyt aamun jumppaan, vaikka olin suunnitellut meneväni.
Fiilis on nyt onneksi huomattavasti parempi. Voisin jopa sanoa että lähes normaali eikä olo ole yksinäinen. Surettaa ihan vitusti se, että todennäköisesti joudun vaihtamaan työpaikkaa (ellei tästä tulevasta muutoksesta päästä sopimukseen), mutta olen varma, että on olemassa muitakin työtehtäviä joihin voin “rakastua”.
Syötiin teinin kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi “vähän paremmin”. Paistoin meille pihvit, jotka onnistu täydellisesti. Mä en muista koska meillä olis kotona viimeeksi syöty pihvit. Muhun toi kokoliha ei oikein iske kuin kesällä grillissä laitettuna, mutta nyt halusin sellaiset meille tehdä.
Meillä oli erinomainen ruokailutuokio. Juotiin punaviiniä ja juteltiin paljon. Teiniltä muuten loppui työt :( Hänen piti vielä joulukuussa tehdä kaksi viikkoa töitä, mutta firman tilauskanta on tippunut ja jenkkiläinen omistaja ilmoitti, että tuntityöntekijöitä ei saa enää käyttää. 700€ palkka jäi siis teiniltä saamatta. Se olis ollu iso raha. No, mulla on nyt reilun kuukauden ajan “kotiorja” käytössä. Mietittiin teinin kanssa mitä ruokia ostetaan jouluksi, koko repurtuaaria on turha meille kahdelle hankkia, ja oltiin ihailtavan yksimielisiä menusta :)
Keskustelun aikana selvisi myös se, että teini edelleen seurustelee Tytön kanssa, vaikka mä olen sitä välillä epäillyt. Teini ei ehkä ole arkiöitä viettänyt Tytön luona sen takia että Tyttö opiskelee. Mutta esimerkiksi viime yön teini on ollut siellä.
Teinin kiinnostuksen kohde tulevaa ammattia ajatellen ei ole muuttunut, se on edelleen kansantalous, mutta tällä hetkellä oppilaitos on eri: Hanken on vaihtunut valtsikkaan. No, reilu vuosi hänellä on vielä aikaa vaihtaa mielipidettään niin alan kuin oppilaitoksenkin suhteen.
Mä lähdin kyläilemään alkuillasta. Koossa oli pieni, hyvä porukka. Syötiin salaatteja, lihapullia ja juustoja sekä juotiin Suomen kunniaksi vähän shampanjaa ja kuohuviiniä sekä erinomaisen hyvää itse tehtyä omenaglögiä.
11 aikaan tilattiin taksi ja lähdettiin Rymy-Eetuun. Väkeä oli liikkeellä suhteellisen vähän, varmaan pikkujouluaika verottaa lauantain bilettäjämäärää. Rymy-Eetussa oli bändinä Bilebändi The Bubble. Bändi kannattaa muistaa, ne nimittäin soitti ihan älyttömän hyvin ja solisti oli kerrassaan loistava. Repertuaari kattoi kaiken Elviksestä Lauri Tähkään.
Keskustelut illan aikana rönsysivät ja mukavaa oli :)
Lähdin kotiin kello 2 ja arvoin asemalle kävellessäni taksin ja bussin välillä. Päätin katsoa taksijonon liikkuvuuden ja tehdä päätökseni sen mukaan. Taksin sain samaan aikaan kuin bussi olisi lähtenyt, joten valintani oli taksi. Meinasin muuten joutua tappeluun taksijonossa!
Kun mua edeltävät ihmiset olivat menneet omaan taksiinsa, minä kävelin taksitolpalle. En ymmärrä miksi suomalaiset eivät osaa jonottaa siinä tolpalla vaan seistään jossain 10 - 15 metrin päässä siitä tolpasta. Mä olen pariin kertaan ohittanut pitkän taksijonon sillä, että olen pokkana kävellyt jonon ohi siihen tolpalla. Mistäs helvetistä mä voin tietää mitä ne ihmiset siellä jossain kaukana seisoskelee. Taksijono alkaa tolpalta ja sillä selvä! No, minä siis seisoin siinä tolpalla ja loput ihmiset jossain siellä kaukana. Tolpalle tuli kuski, joka ei oikein tiennyt missä jonon pää on ja hän jätti autonsa siihen mun ja lopun jonon väliin. Kävelin taksille ja siinä välissä täysin sivusta yritti yksi donna mennä siihen mun taksiin. Eipä siinä auttanut muu, kun ottaa donnaa kädestä kiinni, ilmoittaa hänelle, että jonon pää on tuolla perällä, siihen väliin ei tulla noin vaan. Sillä välin kun minä keskustelin tämän donnan kanssa meinas mun taksin ottaa tyttöporukka joka oli mun jälkeen jonossa seuraavana. He sentään tajusivat kun sanoin heille, että toi perässä oleva mersu on teidän.
Pääsin kuitekin kunnialla ja ilman sen suurempaa riitaa omaan taksiini ja kotiin.
Tästä itsenäisyyspäivästä jää hyviä muistoja :)
Kun mä vaan saan nukuttua, mä en kärsi krapulasta. Tulin kotiin noin kello 3 ja nukkumaan menin neljän aikaan. Seitsemältä heräsin eikä uni tullut. Päätin, että tämä päivä ei mene sohvalla makoiluun ja otin puolikkaan unilääkkeen. Heräisin pariin kertaan, mutta sain nukuttua 12 saakka. Ja nyt voi oikeasti kysyä “mikä krapula?”
Mietin tässä että mitä sitä tänään tekis. Alkoholilaskurin mukaan mun veren alkoholipitoisuus on nolla kello 15. Auton rattiin en silti tänään mene.
Vois tehdä listan niistä ihmisistä joille täytyy käydä ostamassa joululahja ja lähteä ostoshelvettiin. Mun tarttis katella sitä talvitakkiakin itelleni, mutta tossa meidän ostoshelvetissä ei oikein oo takkikauppoja. Ja uuden salirepun tartten. Vanha repes saumasta. Perkele, 10 vuotta vanha reppu ja menee hajoomaan! Toisaalta takki ja reppu voi odottaa alennusmyynteihin.
Ostettavien joululahjojen lista ei ole pitkä. Suvun lapset Aprillipilaa ja vanhimman veljen kuopusta lukuun ottamatta (jotka on vielä niin pieniä) saavat joululahjaksi lehden vuosikerran. Vinkkinä muillekin: siinä on lahja, jota vanhemmatkin arvostavat, josta on iloa koko vuodeksi ja jonka takia ei tarvitse lähteä ostoksille. Vuosittain vaan tarkistaa vanhemmilta että jatketaanko samaa lehteä vai muutetaanko.
Aika monelle menee joululahjaksi villasukat (kun joku vaan päättelis ne) mutta sitten on muutamia, joille täytyy jotain käydä ostamassa.
Ukille ostan villasukkien lisäksi veteraaniheijastimen (mä siis ostan sen, saankohan nyt Maitovalaalta synnin päästön?) vaikka hän ei veteraani olekaan. Ukki oli kyllä sodassa mutta ei rintamalla. Ukki ja mummu menivät aikanaan naimisiin Risto Rytin erikoisluvalla. Ukki oli alaikäinen kun hänelle tuli kutsu lähteä sotaan. He halusivat mennä naimisiin ennen sitä ja saivat siihen presidentiltä luvan.
Isälle on vakiolahja, sitä ei tarvitse miettiä.
No, täytyy tehdä ihan lista niistä, joille ei vielä lahjaa ole. Lähinnä siihen listalle tulevat sisarukset.
Illalla vois kattoa mikä on kunto, jos vaikka kävis salilla. Vähän varovainen täytyy kuitenkin vielä tänään olla liikunnan kanssa. Toidsaalta jos tänään tekis ens viikon ruokaostokset, niin kerkeisin varmaan huomanna salille. Mutta sitten pitäis mennä ruokakauppaan autolla ja mä vältän krapulapäivinä auton ajoa niin pitkälle kuin vaan mahdollista. Mulla on kynsihuolto huomenna iltapäivällä, joten se sotkee vähän normaalia aikataulua. No, katellaan mihin tää päivä tästä kääntyy.
Ai niin, perkele. Multa putos toisesta kengästä korkolappu eilen kun kävelin taksille ja noita talvikenkiähän mulla on huonosti koska en ole löytänyt mieleisiä moneen vuoteen. Työkenkiä en laita, ne pidetään ihan työkäytössä, jotta menevät siinä käytössä vielä monta vuotta. Voisin siis kiertää tuolla ostoshelvetissä kenkäkaupat, jos löytäis vapaa-ajalle talvikengät.
On se kumma ettei uni viikonloppusin maistu. Heräsin tänä aamuna 6.30 eikä uni enää sen jälkeen tullut. No, sain rauhassa tehdä 1,5 tuntia töitä ja menin kello 10 jumppaan. Jumpan jälkeen oli vielä 30 minuutin stretching.
Kotiin tultuani otin päiväunet ja sen jälkeen kirjoitin nimeni 69 kertaa. Siis etu- ja sukunimen “niin että siitä saa selvän”. Nimi tuli liikuntaseteleihin, nyt on tiedossa 4 kuukautta ilmaista jumpassa käymistä :) Olin kyllä onnellinen ettei nimeni ole Karoliina-Marianne Kämäräinen-Kymäläinen ;)
Sitten tein suuri “sijoituksia”. Sijoitin osan veronpalautuksistani. Erittän viisaasti, kuinkas minä muuten. Laitoin ikilottooon rahaa reiluksi vuodeksi. Se onkin mun kohdalla ihan helvetin hyvä sijoitus. Edellinen voitto on yli vuoden vanha. Olen tullut siihen tulokseen, että koska voittoja tulee noin harvakseltaan, niin se varmaan kerää mulle sitä päävoittoa ;) Lisäksi voittamisen todennäköisyys kasvaa viikko viikolta.
Ihmettelen vaan sitä suomalaista sanontaa “jos on onni pelissä, ei ole onnea rakkaudessa”. No, ehkä jompi kumpi onni vielä joskus toteutuu.
Ajattelin kyllä tehdä ihan “oikeitakin sijoituksia”. Mulla seisoo kakkostilillä nyt semmonen summa euroja, että sitä ei kannata tavallisella tilillä seisottaa. Pyysin pankeista korkotarjouksen korkekorkoiselle tilille.
Yritin vonksua teiniä viemään mut meidän illan emännän luokse. Hän asuu paikassa jonne täältä meiltä käsin on hieman hankala päästä. No, junalla keskustaan ja siitä sitten bussilla mutta matka-aika on aikamoinen. Ensin teini sanoi pariin kertaan vaan “emmä” ja mä vonksuin lisää. Sitten teini sanoi taikasanan: “Mä haluan ottaa ruuan kanssa olutta”. No se on niin hyvä syy, että pääti sitten mennä loppumatkan taksilla. Juomme molemmat ruuan kanssa punaviiniä. Uuniperunat on jo uunissa ja pihvit lämpeemässä. Tosin tässä talossa ei ole voita! Perkele, Rosita ei ole muistanut ostaa sitä, täytyy antaa palautetta!
Shampanjaa teini lupasi juoda kaksi lasillista, joten shampanjapulloa emme avaa kotona, jäis mulle “liikaa” juotavaa. Vien mennessäni kaksi pulloa shampanjaa: sen, jonka ajattelin viedä muutenkin ja sen, jonka olin ajatellut juoda teinin kanssa.
Niinhän se mun totuushoroskooppikin sanoo ;)
En siis jaksanut mennä stretchingiin tänään.
Tai no, jaksanut ja jaksanut. Jouduin valitsemaan sen väliltä että teenkö “oikeat” työt tänään vai vasta huomenna. Tämä päivähän meni palavereissa, joten kotona oli sitten ne “oikeat työt” odottamassa. Päätin tehdä työt tänään ja jättää stretchingin väliin. Menen sinne huomenna.
Palaverit oli oikeastaan ihan tuottavia. Vähän mua kiusaa se, että ne tuppaa niin paljon rönsyilemään paskan jauhamiseen.
Palaverien välissä käytiin porukalla lounaalla Virgin Oilissa ja olihan käynti! Yksi kollega sai tilaamansa punaviinin sijasta valkoviiniä ja toinen väärän ruuan.
Ja paras tuli sen jälkeen kun tarjoilija oli hakenut laskut pois pöydästä. Hetken päästä hän tuli takaisin juttelemaan yhden meistä kanssa:
“lounassetelillä ei voi maksaa alkoholia”
“joo, siinähän oli käteistä sen verran, että se riittää siihen viiniin”
Sitten he ihmettelivät sitä laskua enkä kuullut mitä he keskustelivat. Tarjoilija sanoi: “tästä lounassetelistä jää 10 senttiä yli”. Tsiisus!
Mä ilmoitin että myös mun lounareista jää 10 senttiä yli, mutta ei se haittaa.
APUA!
Väärän ruuan saanut kollega ei saanut edes anteeksi pyyntöä. Tarjoilija vaan totesi “se oli sitten kai mun virheeni”. Mä olisin tehnyt reklamaation, mutta noi mun kollegat on niin kilttejä.
Ostin muuten huomiseksi viemiseksi eräälle Nuorelle miehelle Wikingtoysin muovisen pikkuauton. Semmosen alle 10 cm pitkän. Kattelin, että onpa halpa, kun maksaa 4,90€. Vasta kassalla tajusin, että sehän on melkein 30 markkaa! Olisinko mä koskaan markka-aikaan pitänyt 30 markan muoviautoa halpana? Vaikka olisi ollut “jopa” Plasto! Olisinko koskaan edes suostunut ostamaan sitä siihen hintaan? Jotenkin tuntuu että tämä rahan käyttö on edelleen vähän hämärän peitossa.
Tällä viikolla on ollut kaksi erityisen mukavaa “koulutuspäivää”. Erityisen mukavia sen vuoksi, että ne ovat olleet vaihtelua mun normaaliin työhöni. Olen pitänyt eräänlaista “tukiklinikkaa”. Asiakkaan henkilökunnalle on tullut kaksi uutta sovellusta, toinen web-pohjainen ja toinen matkapuhelimeen asennettava. Olen auttanut henkilökuntaa asennuksen ja käytön kanssa. Ei tota kauheen kauaa jaksais, mutta ihanaa vaihtelua. Ja kaksi samanlaista päivää vielä ennen joulua tulossa :)
Kummosiakaan reissuja ei tällä viikolla ole ollut, eilen “pyörähdin” Turussa pitämässä sen toisen “klinikan”. Klinikka alkoi vasta kello 10, joten päivästä ei tullut kuin 11 tuntinen.
Tänään meillä on oman tiimin “viikkopalaveri”. Käytännössä ne on kolmekuukautispalavereja. Kauden alkaessa meillä oli samanlainen tämmönen pitempi palaveri ja sen jälkeen on kerran istuttu niin, että yksi meistä on puuttunut. Ei meidän ole tarkoituskaan pitää tuota viikkopalaveria kuin joka toinen viikko, mutta on todella harvinaista että meistä edes kaksi pääsisi paikalle.
Koko tiimin palaverin jälkeen mä jatkan vielä pari tuntia vain kouluttajien kanssa. Käydään läpi heidän koulutus- ja oppimistahtotilojaan kevättä ajatellen. Ongelmaksi mulla tulee muodostumaan ajan löytäminen heidän opiskeluunsa. Itsekin pitäisi opetella parikin uutta asiaa, joista toinen on opeteltava tammikuun aikana, toiseen riittää ensi kevät.
Keskustelemme varmaan hetken aikaa myös siitä, miten voisimme parantaa työilmapiiriä ja mitä voisimme tehdä jotta töissä olisi kivempaa.
Oli muuten ikävä huomata että yksi meidän tiimin jäsenistä jo kyseenalaisti tämän palaverin tarkoituksen. Tai lähinnä sen, miksi istumme vain nelistään, miksi pomomme ja koordinaattorimme ei ole paikalla. Mielestäni heitä ei tarvita paikalle koska ei ole tarkoitus tehdä mitään päätöksiä vaan ainoastaan kartoittaa tahtotiloja. No, mulla on ainakin näiden kahden uuden kouluttajan täysi tuki takanani. Kuten toki myös esimiehen ja hänen esimiehensä. Niiden avulla mä kyllä jaksan :)
Lopetamme viimeistään kello 15, sitten kotiin, Alkoon ja kauppaan. Huomenna syömme teinin kanssa vuohonjuustolla kuorrutetut pihvit ja porotäytteiset uuniperunat. Yritän ehtiä tänään vielä kello 18.10 alkavaan stretcingiin. Salille pitäis ehtiä viimeistään puoli tuntia aikaisemmin että ehtii saamaan lihakset lämpimiksi ennen tunnin alkua. Olen käynyt tällä viikolla kolmena päivänä jumpassa ja tai salilla :) Olen myös “paranna aerobista kuntoasi” -kunto-ohjelmassa aika hyvin aikataulussa, tältä viikolta puuttuu 70 minuutin lenkki. Ja saattaa jäädä myös tältä viikolta tekemättä :( Huomenna olis nimittäin aamun jumpassa ensin kunnon lihaskuntojumppa ja sen jälkeen vielä stretching. Luulen, että se houkuttelee enemmän. Ellei sitten huomenna satu ihan oikeasti aurinko paistamaan. Jota en kyllä usko :(
Ja sunnuntana on krapula. Huomenna on yhden kaveriporukan pikkujoulut. Meillä on etkot alkaen kello 18 ja kello 21 jälkeen suunnistamme baariin. Tosin jos mä olen fiksu, niin jätän baareilun väliin. Mulla kun on oksennusviikonloppu taas :( Siinä on vaan se ongelma että mä myös humallun pelkästään katsomalla avaamatonta alkoholipulloa, eli kontrollointi on ihan helvetin hankalaa. Mun ehkä pitäis lopettaa kaikki bilettäminen joka neljäs viikonloppu.
Mutta nyt täytyy lopettaa ja lähteä junalle.
Nokian osakkeen hinnan kehittymistä on mukava seurata. Tai oikeammin sanottuna sen hinnan kehittymisen seuraaminen herättää pienessä ihmisessä paljon hämmästystä ja kummastusta.
Joitakin vuosia sitten Nokia julkaisti osavuosikatsauksessaan historiansa parhaan tuloksen.
Seuraus: osakkeen hinta putosi roimasti.
Syy: Markkinat olivat odottaneet parempaa tulosta.
Historian paras ei siis ollut tarpeeksi hyvä.
Tänään Nokia on pitänyt analyytikoille tiedotustilaisuuden NY:ssa. Nokia ilmoitti että kolme viikkoa sitten arvioitu tämän vuotinen matkapuhelinten kappalemääräinen myyntiennuste ei toteudu vaan se putoaa. Yritys ei myöskään pystynyt arvioimaan mikä sen markkinaosuus tulee tänä vuonna olemaan. Kolme viikkoa sitten on vielä ilmoitettu, että se pysyy samana kuin viime vuonna tai nousee. Nyt ei osattu sanoa juuta eikä jaata.
Seuraus: Osakkeen hinta nousi 3%.
Tämä viimeinen on järjettömän hyvä esimerkki optimismista: huonoja uutisia, mutta ei niin huonoja kuin odotettiin, eli siis oikeastaan hyviä uutisia.
No, yhtään Nokian osaketta en omista, joten sinänsä ei väliä, välillä vaan hämmästyttää, kummastuttaa.
Syy: uutisten odotettiin olevan vielä huonompia.
Koska ne kaikki menee kuitenkin pieleen tän valvomisen takia. Vaikka enhän mä ole “pitkään” aikaan valvonutkaan. Ainakaan semmosia pitkiä jaksoja, mutta aina sitä tuntuu valvovan silloin kun on tehnyt seuraavan aamun varalle jotain suunnitelmia.
Tänään oli seuraavanlainen suunnitelma: nukun niin pitkään kuin nukuttaa (tämän taidan toteuttaa joka tapauksessa) ja lähden salille kello 9. Teen 35 minuutin intervallitreenin ja menen sen jälkeen puolen tunnin vatsa-selkä -jumppaan ja stretchingiin. Veikkaan että en herää tarpeeksi ajoissa tuohon. Toki kellon vois laittaa soittamaan mutta katotaan nyt. Iltapäivälläkin on kaksi semmosta jumppaan joihin ton lenkin jälkeen voi mennä. Iltapäivällä se lähteminen eli töistä irrottautuminen vaan on niin paljon hankalampaa. Eikä iltapäivällä ole stretchingiä.
Hittojako näitä miettimään. Mä teen nyt hetken töitä, pari työasiaa kun pyörii päässä, menen sitten takaisin nukkumaan ja ehkä mennessäni laitan kellon soittamaan puol ysi.
Kello 10.15
Jessus, että mä olisin nyt sitten nukkunut! Menin aamulla takaisin sänkyyn kello 6. Heräsin kello 8.15 ja suunnittelin salille lähtöä kunnes kello yhtäkkiä olikin jo yli 9. Ja lopulta heräsin kännykän hälytykseen kello 10. Enhän mä mitenkään kuvitellut nukkuvani niin pitkään. Edelleen väsyttää, mutta ei auta, nyt on pakko ruveta hommiin.
