Janen valvomiset
Uskon, että ne satunnaiset kulkijat, jotka sivuilleni osuvat ja antavat sen jälkeen hyviä ohjeita miten saan nukuttua, tarkoittavat vain hyvää. Mutta kun mitkään ohjeet eivät auta! En mä ole enää pitkään aikaan edes kokeillut mitään uutta. Viimeisin mitä kokeilin olin kun Hukkis oli lukenut jostain että banaanin pitäis saada aikaiseksi jotain. Söin siis jonkin aikaa iltapalaksi banaanin. Ilman mitään pysyvämpää tulosta :(
Ajattelin kirjoittaa ihan oman sivunsa tästä valvomisesta, jotta satunnaiset kävijät saisivat käsityksen siitä, mistä minun kohdallani on kysymys. Jos lukee vain yksittäisiä öisin kirjoitettuja tekstejä (jotka hyvin usein ovat vitutksesta johtuen angstisen oloisia) saa varmasti helposti sen käsityksen, että mulla on stressi ja antaa siihen sitten niitä hyviä ohjeita.
Olen valvonut “koko ikäni”. Vauvana tosin olin kuulemma hyvä nukkumaan, olen ehkä silloin nukkunut unikiintiöni täyteen ;) Se alkoi joskus teini-iässä. Olen siis kärsinyt unettomuudesta noin 25 vuotta. Ja vanhemmiten näyttää vaan pahenevan.
25 vuoden aikana ehtii kokeilla kaiken mahdollisen ja mahdottoman jotta vaan saisi nukuttua. Tosin melatoniinin (unihormoni) määrää multa ei ole mitattu eikä sen eritystä ole seurattu.
Valvon 12 kuukautena vuodesta. Enkä kärsi stressistä. Siitä valvomiseni ei siis johdu. Olen kolme kertaa elämäni aikana kärsinyt stressistä ja valvominen silloin kyllä lisääntyi, mutta eniten mulla reagoi vatsa.
Pahinta valvominen on alkukeväästä, noin helmikuusta noin maaliskuuhun. Silloin kun rupeaa taas olemaan valoisaa ja päivät pitenemään. Aika, jolloin mun pitäisi iloita siitä että taas tulee kevät ja rakastanami kesä menee totaalisessa sumussa. Eikä syynä ole stressi. Meillä töissä on perinteisesti tammi-helmikuu hyvin hiljaista aikaa. Tänä vuonna valvoin (unilääkkeistä huolimatta) muistaakseni reilun kuukauden.
Yleensä valvomisjaksoni kestävät (en ole seurannut kovin tarkkaan) reilun viikon. Näppituntumalla heittäisin, että tommosen 10-12 yötä. Sen jälkeen nukun viikon verran hyvin (just sen verran että ehdin unohtaa mitä valvomisen helvetti on) ja sitten se taas alkaa.
Valvomiselleni ei ole mitään varsinaista syytä ja yli 20 vuotta kärsin siitä ilman mitään apua. Vajaa kolme vuotta sitten olin juuri ruvennut seurustelemaan ex-meehen kanssa ja sain hänelle joululomalla (sic!) helvetillisen raivarin ihan vaan väsymystäni. Silloin totesin, että enhän mä voi pilata elämäni ihmissuhdetta vaan sen takia että en saa nukuttua ja hain unilääkkeitä. Kauheesti en niitä käytä, nyt on menossa kolmas purkki, eli vajaa 90 pilleriä olen vajaan kolmen vuoden aikana syönyt (tekee keskiarvona noin puolikkaan pillerin viikossa).
Työterveyslääkäri silloin lääkkeitä määrätessään antoi diagnoosin “yliaktiiviset aivot”. Eli aivot jotka eivät malta nukkua. Unilääkkeitä mun on tarkoitus ottaa “kuurina” kahtena tai korkeintaan kolmena yönä peräkkäin ja näin opettaa aivoille että yö on nukkumisen aikaa. Mulla on äärimmäisen aktiivinen alitajunta, joten voin kuvitella että myös aivoni ovat aktiiviset (vaikka eivät kyllä välttämättä oikeissa asioissa).
En tiedä miten paljon tämä on perinnöllistä, mutta isäni on samanlainen valvoja kuin minäkin. Ollut sitä niin kauan kuin muistan. Myös äitini on huono nukkumaan.
Tammikuun lopulla ongelmaani toivottavasti on tulossa korjaus. Olen menossa uniklinikalle seitsemän kuukautta kestäviin lääketutkimuksiin.
