Janen elämää

Jänskättää

jane — Thu, 20 Nov 2008 19:49:00 +0000

Käytiin Teinin kanssa eilen Jumbossa. Teini ajo. Mä löysin itelleni uuden käsilaukun. Mustan, olisin halunnut punasen, mutta nyt on semmonen käsilaukkumuoti että ei auta nirsoilla. Toi on saman valmistajan kuin mun monet edellisetkin. Ja vähän isompi kuin edellinen. Eli juuri sen verran isompi että sinne mahtuu puolen litran vesipullo pystyyn. Nykyiseen kun ei mahdu ja sen takia olen etsinyt suurempaa laukkua.
Katselin myös talvikenkiä mutta yksiäkään en edes kokeillut.
Nyt mua jänskättää se, että teini lähti autolla yksin. Se lähti pelaamaan ja tulee joskus kello 23 jälkeen kotiin. Ei taida äidille uni tulla ennen kuin teini on tullut takaisin kotiin.
Eilen Teini jo ajo ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Paljon varmemmin, paljolti sen takia uskalsin hänet yksin jo laskeakin. Ja ajamallahan sitä varmuutta vaan saa.

Tyyny finaalissa

jane — Thu, 20 Nov 2008 18:42:03 +0000

Mun tyyny on finaalissa. Käytän tommosta lämpöön reagoivaa anatomista tyynyä. Enää pariin päivään se ei ole palautunut ennalleen vaan jää tuosta keskeltä “lommulle” :(
Tänään jopa siirsin tyynyn viileästä makuuhuoneesta lämpöiseen olohuoneeseen, ajattelin että jos 18 astetta on liian viileä lämpötila palauttamaan tyynyn muodon mutta ei se ole palautunut tämän päivän aikana :(
Ensin ajattelin että kirjoitan joulupukille ja pyydän uutta tyynyä mutta sitten tulin siihen tulokseen että mun pitäis kertoa joulupukille minkä merkkisen tyynyn haluan.
Käyn siis ostamassa itse uuden.

Suojattu: Itkettää

jane — Thu, 20 Nov 2008 16:49:20 +0000

Suojattu: Paska säilyy, muoto (ja haju) vaan muuttuu

jane — Wed, 19 Nov 2008 04:06:29 +0000

Paluu normielämään

jane — Wed, 19 Nov 2008 03:49:17 +0000

No niin, olen ollut hereillä neljästä lähtien. En vaan saanut kammettua itseäni ylös sängystä ennen kuin nyt, kun totesin että kello soi tunnin päästä eli ei ole enää mitään mieltä nukahtaa. Jotenkin se, että nukkuu makuuhuoneen ovi kiinni ja ikkuna auki saa sängystä nousemisen tuntumaan varsin vastenmieliseltä ajatukselta. Peiton alla on niin mukavan lämmintä ja sen ulkopuolella vaan 18 astetta.
Kävin eilen salilla kävelemässä juoksumatolla. Tein intervalliharjoituksen. Harjoituksen pituus 35 minuuttia, josta 20 minuuttia sykerajalla 124 - 142 ja 15 minuuttia 142 - 159. Toi on semmonen harjotus, että se on helpointa hoitaa juoksumatolla, koska mun sykemittariin ei pysty ohjelmoimaan kaksia eri rajoja. Pystyy siitä juoksumaton näytöstä seuraamaan sykettä. Keskisyke oli 136. Sen jälkeen kävin 25 minuutin selkä-vatsa -jumpassa.
Illalla käytiin teinin kanssa mun äidin luona. Äiti on taas sydänvaivojen takia sairaslomalla. Syke on kuin huippu-urheilijalla, reilusti alle 50 :(
Vituttaa taas tää valvominen. Varsinkin kun tänään ei ole aikaa päiväunille. Päädyin nimittäin ottamaan ne rakennekynnet ja siellä menee päivällä kaksi tuntia. Sitten paukkas huomiselle vielä sairasloman tuuraus. Menen kouluttamaan Office 2007:aan. Olen kouluttanut sitä viimeeksi kesäkuussa ja meillä on duunikoneissa vielä käytössä 2003, joten illalla on pakko käydä toi koulutusmateriaali läpi ja palauttaa 07 mieleen. Perjantain puhelinpalaveria vartenkin pitäis ehtiä tekemään jotain, jonka saa toimitettua asiakkaalle vielä tänään. No, kaikkein vaikein päivä tän väsymyksen kanssa on huominen, sen jälkeen sitä rupeaa taas muistuttamaan zombieta ja viikon päästä ei enää edes huomaa olevansa väsynyt.
Jumppaankin olis ollu kiva mennä. Paskaako näitä vielä miettimään, täytyy kattoa miten väsyny sitä on iltapäivällä kun pääsee kotiin.

Onnea Saaralla!

jane — Mon, 17 Nov 2008 18:39:04 +0000

Ja tietysti myös herra Partaselle, jonka kanssa Saara on avioitunut ja ottanut kaksoisnimen käyttöönsä. Saara on nykyään Saara Kxxxx-Partanen.
Siis sen unen mukaan, jonka näin tänä aamuna ;)
Näin myös toisen unen. Sekopäisen. Mulla on huomenna suhteellisen haastava ja mielenkiintoinen koulutus. Koulutan yhtä sovellusta Ammattilaisille. Tavallaan odotan sitä, tavallaan hermostuttaa hirveesti: mitäs jos en olekaan ymmärtänyt heidän tarpeitaan oikein. Jospa en osaakaan vastata yhteenkään heidän esittämäänsä kysymykseensä ja niin edelleen.
No, tämä sitten kirvoitti seuraavanlaisen unen:
Olin kouluttamassa opettajia jossain vanhassa koulussa. Koulussa oli monta kerrosta ja meidän koulutus oli 11. kerroksessa. Talossa ei ollut hissiä koska se oli niin vanha. Tapasin opettajat viidennessä kerroksessa sijaitsevassa luokassa ja sen jälkeen lähdin valmistelemaan koulutusta 11. kerrokseen. Lupasin tulla hakemaan opettajat kun olen valmis aloittamaan. Kiipesin sinne 11. kerrokseen ton helvetin salkkuni kanssa ja valmistelin koulutuksen. Sitten piti lähteä hakemaan koulutettavia.

Tähän sitten pieni pala todellisuutta: mulla on lievä korkeenpaikan kammo joka ilmenee (vielä toistaiseksi) vain silloin kun olen tulossa ylhäältä alas ja näen alas asti. Ylhäällä oleminen ei tee pahaa, ylös meneminen ei tee pahaa eikä edes alas tuleminen, jos en näe kuin seuraavalle tasanteelle asti.

Lähdin tulemaan 11. kerroksesta alas mutta en päässytkään. Portaat oli tehty takoraudasta ja ne oli semmoset koristellut. Täynnä siis erilaisia koristeleikkauksia (lue: reikiä, joista näkee 11 kerrosta alemmas). Mä en päässyt menemään alas. Yritin jopa kontata niitä rappusia perse edellä mutta siitä vaan ei tullut mitään. Tässä vaiheessa ilmeisesti heräsin koska tän enempää en unesta muista.
Mä näen aika paljon unia nimenomaan aamuisin. Ja usein enemmän tai vähemmän sekopäisiä.

Kommenteista

jane — Sun, 16 Nov 2008 19:32:02 +0000

Oben kirjoitti omassa blogissaan jokin aika sitten kommenteista. Itseni on pitänyt kirjoittaa tämä teksti jo jonkin aikaa mutta lähinnä ystävääni “suojallakseni” olen jättänyt kirjoittamatta. Halusin ottaa etäisyyttä asiaan.
Kaikki kommentit joita mun blogiin kirjoitetaan vaatii ensin mun hyväksynnän. Olen kahta lukuun ottamatta julkaissut kaikki kommentit. Yhdestä Saaran kommentista poisti sellaisen osan, jossa hän kirjoitti asiasta jota en ollut kirjoitukseeni kirjoittanut. Toisen jätin kokonaan julkaisematta, koska siinä hyökättiin ystäväni kimppuun ja sitä en voi sietää. Mun blogini ei ole paikka jossa mun ystäviäni loukataan. Jos jollain on jotain pahaa sanottavaa mun ystävälli, niin sanokoot sen suoraan heille, minä en välittäjäksi rupea.
Olen julkaissut myös kommentit jotka ovat olleet suoraan mua vastaan, onhan meillä kaikilla oikeus mielipiteisiimme.
Näillä eväillä siis saa jatkossakin kommentoida :)

Mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita rahan takia?

jane — Sun, 16 Nov 2008 19:25:06 +0000

Olen nyt muutamana lauantaina istuskellut sohvalla ja katsellu Maikkarilta jenkkiläistä Totuuden hetki -ohjelmaa (en nyt tähän hätään löytänyt ohjelman englanninkielistä nimeä). Eilen rupesin oikeasti ihmettelemään että mihin kaikkeen ihmiset ovat valmiita rahan takia. He eivät ole valmiita ainoastaan pilaamaan omaa elämäänsä vaan myös läheistensä elämän.
Osa kysymyksistä on lähes naurettavia. Kuten “oletko koskaan toivonut kenellekään läheisellesi pahaa?”. “Koskaan” on voimakas ilmaisu ja veikkaan että jokainen on joskus, jos ei muulloin niin lapsena, toivonut toiselle jotain pahaa. Olen satavarmasti tehnyt sitä itsekin. En tosin pysty muistamaan koska, mitä ja kenelle.
Tai “oletko koskaan aviopuolisosi kanssa rakastellessasi haaveillut sen ja sen urheiluseuran pelaajasta”. Eikö tuokin ole aika luonnollista? Haaveet ja teot ovat eri asioita.
“Oletko naimisissa ollessasi flirttaillut muiden kuin puolisosi kanssa?” No vittu, ihan varmaan!

Mutta entäpä sitten kysymykset:
- onko sinulla salaisuus joka voi rikkoa avioliittosi?
- oletko avioliittosi aikana harrastanut seksiä muiden kuin puolisosi kanssa?
- oletko sitä mieltä että sinun pitäisi olla naimisissa edellisen poikaystäväsi kanssa?
- tiedätkö isästäsi salaisuuden jota äitisi ei tiedä?

Tommosten kysymysten jälkeen ihmiset on vielä valmiita jatkamaan! Voittaakseen lisää rahaa! No, ehkä raha lohduttaa siinä vaiheessa kun oma ja pahimmassa tapauksessa myös omien vanhempien avioliitot ovat loppu.
Kieltämättä, hyvin viihdyttävää katseltavaa, mutta mä en pysty ymmärtämään.

Unionglemat palasivat

jane — Sun, 16 Nov 2008 08:34:57 +0000

Viime yönä ei uni tullut :( Pyörin ensin pari tuntia hereillä ja sitten heräsin 3 aikaan kun teini tuli kotiin. Sen jälkeen valvoin toista tuntia, mutta en viitsinyt nousta ylös. On ihan eri asia valvoa lauantaita tai sunnuntaita vasten kuin jotain arkipäivää vasten. Sain kuitenkin onneksi aamulla nukuttua melkein kymmeneen ja olo on pirteä, mikä on pääasia.
Söin justiin aamupuuron ja se saa nyt lasehtia tunnin verran, sitten lähden lenkille. Pilates saa tältä päivältä jäädä, koska sää suosii ulkoilijaa eikä mulla valitettavasti ole aikaa molemmille. Mulla on personal trainer -ohjelmassa kolme erilaista lenkkiä: lyhyt (35 min, sykerajat 20 min 124-142 ja 15 min 142-159), normaali (45 min, 124-142) ja pitkä (70 min, 106-124). Arvoin ton pitkän ja normaalin välillä mutta nyt on semmonen tunne, että haluan mennä kovaa, joten menen tuon normaalin. “Ongelma” on vaan siinä, että mistä mä kehitän tommosen 45 minuutin lenkin? No, täytyy kävellä reilu 20 minuuttia pois päin ja kääntyä sitten vaikka takaisin, siitähän se tulee.
Kävin vaa’allakin ja paino on pysynyt kivasti alle 75 kilon. Tosin rasvaprosentti on nyt huipussaan ja lihasten osuus minimissään. Mutta kyllä ne siitä taas pikkuhiljaa muuttuu. Voi että mä olen onnellinen sinä päivänä kun ne saavuttaa minimit ja maksimit ja myös pysyy siellä! Kotivaa’alla käynti teki kyllä muutenkin ihan hyvää. Iski “lievähkö masennus” eilen kun kävin salin vaa’alla, joka näytti painoksi 168 kiloa. Kävin kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla sama tulos.
Meni herääminen sen verran myöhäiseen, että tänään joutuu ehkä priorisoimaan sitä mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Voin hyvin jättää esimerkiksi ensi viikon työvaatteet silittämättä. Teen ensi viikolla suhteellisen lyhyttä työpäivää, joten ehdin silittämään vaikka huomenna illalla. Ja ainoa päivä ensi viikolla jolloin oikeesti täytyy pukeutua on tiistai. Muina päivinä tapaan niin tuttuja asiakkaita että kunhan en verkkareissa mene, niin kaikki muut vaatteet käy.
Olen kovasti harkinnut taas rakennekynsien ottamista. Senkin ehtis tekemään ens viikolla, jos päädyn niihin. Omat kynnet ei vielä tähän aikaan vuodesta ole kaikkein rumimmillaan mutta kunhan sisäilma oikeasti rupeaa olemaan kuivaa niin ei auta vaikka mä rasvaisin ne 16 kertaa päivässä. Kynnet vaan kuivuu liikaa ja napsahtelee poikki pelkästä katseesta.

Lauantaiaamua

jane — Sat, 15 Nov 2008 08:38:37 +0000

Olen nukkunut Hyvin. Tosin illalla ei uni meinannut tulla, mutta lauantaita vasten se ei oikeestaan edes stressaa. Siihen, että uni ei meinannut tulla, voi olla monta syytä. Noi mun doping-lääkkeet, päivällä nukutut lähes tunnin päiväunet ja se, että sänkyyn mennessä ei vielä edes väsyttänyt. Menin sänkyyn ennemminkin tavan ja tottumuksen kuin väsymyksen vuoksi.
Mikäköhän siinäkin muuten on, että kun sisäinen kello ilmoittaa mulle että olis aika ruveta valmistautumaan uuteen työpäivään (tossa noin kello 6-6.30) niin mä saan siinä vaiheessa parhaiten uudestaan unen päästä kiinni kun vaihdan anatomisen tyynyni tavalliseen tyynyyn. Onko se mahdollisesti se “poikkeava” tilanne. Kun on erilainen tyyny, niin on myös lupa nukkua pitempään. Ihminen on kummallinen olento!
Heräsin tänään lähempänä puolta kymmentä ja nyt on oikeasti pirtee olo :) Tein tietoisen päätöksen jättää sittenkin tänään jumppa väliin ja mennä salille. Täytyy vielä Polarin sivuilta ottaa uusi personal trainer -ohjelma. Mulla on nimittäin asioita hoidettavana enkä viitti lähteä moneen kertaan liikenteeseen. Nautin siis aamukahvini nyt rauhassa ja lähden sitten asioille. Duunikengät täytyy viedä korkolappujen vaihtoon, täytyy käydä palauttamassa kirjaston kirja ja ostamassa pyykinpesuainetta. Sitten ruokakauppaan. Hyvä juttu, kun ulkona on jääkaappilämpötila niin voi jättää ostokset autoon odottamaan siksi aikaa kun käyn itse salilla hikoilemassa. Harkitsin kyllä hetken aikaa hyvin vakavasti myös lenkille lähtöä, mutta sadetutkan mukaan täällä sataa ihan 10 - 15 minuutin kuluttua.
Sain tehtyä kauppalistankin niin, että tulee ostettua ruuat perjantaihin asti. Tänään uunilohta munakastikkeen kera. Huomenna paistettua maksaa ja muussia. Maanantai-tiistai siskonmakkarakeittoa, keskiviikkona kinkkumunakas ja torstai-perjantai broilerilaatikko. Oikeesti noi ruuat sitten vaihtelee päiväyksen mukaan, mutta noin mä olen sen suunnitellut. Munakas vois muutenkin olla fiksuin torstain ruoka (tai sitten syödä torstaina jotain sellaista, joka on tehty jo edellisenä päivänä), koska silloin olen palaverissa kello 16 saakka. Muina päivinä palaverit on aamusta ja pääsen kotiin aikaisin. Ihanaa, sitten ei tartte kuin käydä viikon puolen välin paikkeilla täydentämässä maito-, piimä- ja kasvisvarastot.
Eilen illalla tuli muuten tieto, että joudun lähtemään yhdeksi päiväksi kouluttamaan Vesantoon. Ai missä se on? En minäkään tiennyt. Se on tuolla, eli noin 80 km Kuopiosta länteen. Tulee taas semmonen “kiva” reissu. Edellisenä päivänä lento Kuopioon (olen nimittäin päättänyt välttää aamulentoja ihan viimeseen asti) ja sieltä vuokra-auto. Yö Kuopiossa ja aamulla aikainen lähtö Vesantoon. Kotiin meinaan tulla viimeistään 17.25 lennolla. Tarttee varmaan köyttää työmotivaatio pöydän jalkaan kiinni ettei se pääse taas livistämään just ennen tota reissua.