Aihealueen 'Yleinen' arkisto
Mun tyyny on finaalissa. Käytän tommosta lämpöön reagoivaa anatomista tyynyä. Enää pariin päivään se ei ole palautunut ennalleen vaan jää tuosta keskeltä “lommulle” :(
Tänään jopa siirsin tyynyn viileästä makuuhuoneesta lämpöiseen olohuoneeseen, ajattelin että jos 18 astetta on liian viileä lämpötila palauttamaan tyynyn muodon mutta ei se ole palautunut tämän päivän aikana :(
Ensin ajattelin että kirjoitan joulupukille ja pyydän uutta tyynyä mutta sitten tulin siihen tulokseen että mun pitäis kertoa joulupukille minkä merkkisen tyynyn haluan.
Käyn siis ostamassa itse uuden.
Viime yönä ei uni tullut :( Pyörin ensin pari tuntia hereillä ja sitten heräsin 3 aikaan kun teini tuli kotiin. Sen jälkeen valvoin toista tuntia, mutta en viitsinyt nousta ylös. On ihan eri asia valvoa lauantaita tai sunnuntaita vasten kuin jotain arkipäivää vasten. Sain kuitenkin onneksi aamulla nukuttua melkein kymmeneen ja olo on pirteä, mikä on pääasia.
Söin justiin aamupuuron ja se saa nyt lasehtia tunnin verran, sitten lähden lenkille. Pilates saa tältä päivältä jäädä, koska sää suosii ulkoilijaa eikä mulla valitettavasti ole aikaa molemmille. Mulla on personal trainer -ohjelmassa kolme erilaista lenkkiä: lyhyt (35 min, sykerajat 20 min 124-142 ja 15 min 142-159), normaali (45 min, 124-142) ja pitkä (70 min, 106-124). Arvoin ton pitkän ja normaalin välillä mutta nyt on semmonen tunne, että haluan mennä kovaa, joten menen tuon normaalin. “Ongelma” on vaan siinä, että mistä mä kehitän tommosen 45 minuutin lenkin? No, täytyy kävellä reilu 20 minuuttia pois päin ja kääntyä sitten vaikka takaisin, siitähän se tulee.
Kävin vaa’allakin ja paino on pysynyt kivasti alle 75 kilon. Tosin rasvaprosentti on nyt huipussaan ja lihasten osuus minimissään. Mutta kyllä ne siitä taas pikkuhiljaa muuttuu. Voi että mä olen onnellinen sinä päivänä kun ne saavuttaa minimit ja maksimit ja myös pysyy siellä! Kotivaa’alla käynti teki kyllä muutenkin ihan hyvää. Iski “lievähkö masennus” eilen kun kävin salin vaa’alla, joka näytti painoksi 168 kiloa. Kävin kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla sama tulos.
Meni herääminen sen verran myöhäiseen, että tänään joutuu ehkä priorisoimaan sitä mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Voin hyvin jättää esimerkiksi ensi viikon työvaatteet silittämättä. Teen ensi viikolla suhteellisen lyhyttä työpäivää, joten ehdin silittämään vaikka huomenna illalla. Ja ainoa päivä ensi viikolla jolloin oikeesti täytyy pukeutua on tiistai. Muina päivinä tapaan niin tuttuja asiakkaita että kunhan en verkkareissa mene, niin kaikki muut vaatteet käy.
Olen kovasti harkinnut taas rakennekynsien ottamista. Senkin ehtis tekemään ens viikolla, jos päädyn niihin. Omat kynnet ei vielä tähän aikaan vuodesta ole kaikkein rumimmillaan mutta kunhan sisäilma oikeasti rupeaa olemaan kuivaa niin ei auta vaikka mä rasvaisin ne 16 kertaa päivässä. Kynnet vaan kuivuu liikaa ja napsahtelee poikki pelkästä katseesta.
Olen nukkunut Hyvin. Tosin illalla ei uni meinannut tulla, mutta lauantaita vasten se ei oikeestaan edes stressaa. Siihen, että uni ei meinannut tulla, voi olla monta syytä. Noi mun doping-lääkkeet, päivällä nukutut lähes tunnin päiväunet ja se, että sänkyyn mennessä ei vielä edes väsyttänyt. Menin sänkyyn ennemminkin tavan ja tottumuksen kuin väsymyksen vuoksi.
Mikäköhän siinäkin muuten on, että kun sisäinen kello ilmoittaa mulle että olis aika ruveta valmistautumaan uuteen työpäivään (tossa noin kello 6-6.30) niin mä saan siinä vaiheessa parhaiten uudestaan unen päästä kiinni kun vaihdan anatomisen tyynyni tavalliseen tyynyyn. Onko se mahdollisesti se “poikkeava” tilanne. Kun on erilainen tyyny, niin on myös lupa nukkua pitempään. Ihminen on kummallinen olento!
Heräsin tänään lähempänä puolta kymmentä ja nyt on oikeasti pirtee olo :) Tein tietoisen päätöksen jättää sittenkin tänään jumppa väliin ja mennä salille. Täytyy vielä Polarin sivuilta ottaa uusi personal trainer -ohjelma. Mulla on nimittäin asioita hoidettavana enkä viitti lähteä moneen kertaan liikenteeseen. Nautin siis aamukahvini nyt rauhassa ja lähden sitten asioille. Duunikengät täytyy viedä korkolappujen vaihtoon, täytyy käydä palauttamassa kirjaston kirja ja ostamassa pyykinpesuainetta. Sitten ruokakauppaan. Hyvä juttu, kun ulkona on jääkaappilämpötila niin voi jättää ostokset autoon odottamaan siksi aikaa kun käyn itse salilla hikoilemassa. Harkitsin kyllä hetken aikaa hyvin vakavasti myös lenkille lähtöä, mutta sadetutkan mukaan täällä sataa ihan 10 - 15 minuutin kuluttua.
Sain tehtyä kauppalistankin niin, että tulee ostettua ruuat perjantaihin asti. Tänään uunilohta munakastikkeen kera. Huomenna paistettua maksaa ja muussia. Maanantai-tiistai siskonmakkarakeittoa, keskiviikkona kinkkumunakas ja torstai-perjantai broilerilaatikko. Oikeesti noi ruuat sitten vaihtelee päiväyksen mukaan, mutta noin mä olen sen suunnitellut. Munakas vois muutenkin olla fiksuin torstain ruoka (tai sitten syödä torstaina jotain sellaista, joka on tehty jo edellisenä päivänä), koska silloin olen palaverissa kello 16 saakka. Muina päivinä palaverit on aamusta ja pääsen kotiin aikaisin. Ihanaa, sitten ei tartte kuin käydä viikon puolen välin paikkeilla täydentämässä maito-, piimä- ja kasvisvarastot.
Eilen illalla tuli muuten tieto, että joudun lähtemään yhdeksi päiväksi kouluttamaan Vesantoon. Ai missä se on? En minäkään tiennyt. Se on tuolla, eli noin 80 km Kuopiosta länteen. Tulee taas semmonen “kiva” reissu. Edellisenä päivänä lento Kuopioon (olen nimittäin päättänyt välttää aamulentoja ihan viimeseen asti) ja sieltä vuokra-auto. Yö Kuopiossa ja aamulla aikainen lähtö Vesantoon. Kotiin meinaan tulla viimeistään 17.25 lennolla. Tarttee varmaan köyttää työmotivaatio pöydän jalkaan kiinni ettei se pääse taas livistämään just ennen tota reissua.
ei siis oikeastaan ole. Ihan kotosalla meinaan olla ja ottaa rauhallisesti. Yli viikon jatkuneen päivittäisen punaviinin lipittämisen jälkeen on parasta pysyä vähän aikaa tipattomana. Lisäksi mua edelleen väsyttää niin perkeleesti. Kahtena seuraavana viikonloppuna onkin pikkujoulut tiedossa.
Opettajan kanssa tiistaina juteltiin että mitäs jos mulla oliskin aivoissa edes joku naksahtanut paikoilleen ja olisin oikeasti oppinut nukkumaan. Mutta ei mun nyt sentään yhdeksän tunnin yöunia tarttis jatkuvasti nukkua. Vaikkakin mieluummin nukun 9 kuin 5 tuntia. Eli jos näin on, niin en valita :)
Tällä viikolla on työtunteja kasassa vasta 38,5 mutta viikonloppuna on pakko tehdä vielä vähän töitä. Sähköpostin in-boxissa on liikaa hoitamattomia viestejä. Ens työviikko on ihanan rauhallinen, mulla on yhtenä päivänä kolmen tunnin koulutus, kaikkina muina päivinä 2 tunnin palaverit. Ihanaa, saan rauhassa valmistella tulevia koulutuksia ja ehdin ehkä vähän pitäämään saldotuntejakin pois.
Kotitöitä on myös tehtävä. Siivottava ja pestävä pyykkiä. Ja jos toi teini on jompana kumpana päivänä ajokunnossa niin käydään mun äidin luona kahvittelemassa.
Aloitan taas myös salilla / jumpassa käynnin. Vähän normaalia rauhallisemmin pitää aloittaa. Huomenna olis kello 10.45 sopiva tunti ja sunnuntaina samaan aikaan pilatestunti. Tosin nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta että jos vaan on ulkoilusäitä olis parasta painella pihalle. Kohta voi tulla semmoset räntäpaskakelit, ettei todellakaan viitti lähteä millekään lenkille.
Kävin tänään kontrollikäynnillä tämän raakkumiseni takia. Ääneni on ollut parempi, mutta ei kunnossa.
Ennen lääkäriä kävin röntgenissä ja röntgenlääkärin lausunnossa lukee: “Oikean poskiontelon livakalvopaksunnosa on vain hieman niukentunut, edelleen on melko runsasta limakalvopaksunnosta jäljellä. Vas. poskiontelossa limakalvopaksunnos on ennallaan ja ontelon pohjan nestekertymä vain hieman vähentynyt.”
Mikää ei siis ole muuttunut.
Multa punktoitiin molemmat poskiontelot ja molemmista tuli sellainen noin peukalonpään kokoinen klöntti limaa. Olo on nyt hyvä ja hengitys kulkee taas “paremmin kuin koskaan”. Siinä vaiheessa kun lääkäri aloitti toisen ontelon punktoimista huokasin syvään ja sanoin alistuneella äänellä: “onneksi ihmisellä on vain kaksi poskionteloa”. Lääkäri sanoi että olen hänen uransa positiivisin asiakas :)
Lääkäri suositteli että lähtisin jouluna kahdeksi viikoksi etelään. Jonnekin lämpimään ja kosteaan. Mutta koska hän ei ehdi lähtemään mun mukaani (kysyin sitä häneltä) taidan jättää menemättä. Saatan kuitenkin keskustella asiasta teinin kanssa ja harkita lähtöä, jos hän lähtee mukaan. Edes viikoksi.
Mitään kontrollikäyntiä ei sovittu. Nyt toivotaan että tilanne pysyy 10 päivän kortisonilääkityksen ja päivittäisen paikallisen kortisonihoidon avulla kurissa. Sanoin lääkärille, että ei saa ottaa henkilökohtaisesti, mutta toivon ettemme enää tapaa hänen vastaanotollaan. Hänkin sanoi että olisi mukava jos en tulisi, mutta jos tilanne niin vaatii, niin olen erittäin tervetullut koska mua on mukava hoitaa. Se flirttaili mun kanssa :D Joo-joo, mä tiedän, että se oli vaan kohteliasta asiakaspalvelua ja hän vastasi mulle “samalla mitalla”, mutta antakaa mun elää tässä haavemaailmassa!
Jos tilanne ei pysy normaalina on edessä viipalekuvaus ja jos siinä näkyy että mulla oikeasti on ahtaat poskiontelon ja nenän väliset aukot ne suurennetaan leikkauksella. Siitä tulee kuulemma kahden viikon sairausloma lähinnä ulkonäkösyistä. Naama menee mustaksi kun nenää rusikoidaan. Tosin mun ei tartte pitää niin pitkää sairaslomaa, voin pitää pari päivää saikkua ja tehdä sen jälkeen toimistohommia kunnes taas kehtaan mennä koulutettavien eteen.
Tämä päivä pitää ottaa rauhallisesti mutta se sopii mun suunnitelmiin paremmin kuin hyvin :)
Joku nuori miesparka meni ihan sekasin kun mä perjantaina lähdin kotiin: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200811088561295_uu.shtml
Lisäksi mulla oli keskiviikkona oikein hyvää silmäpeliä erään poliisin kanssa ja kun lähdimme kävelemään portaita pitkin ylös (eri paikkoihin tosin), hän vilkaisi mun sääriäni ja viittasi mut menemään edellään ;) Esitti mukamas herrasmiestä, vaikka mä tiedän että just ton syyn takia herrasmies kulkee rappusia ylös naisen edellä. Ja alas kanssa. Jotta naisen mahdollisesti kaatuessa mies saa hänet mukamas kiinni. No, ainakin nainen saattaa kaatua vähän pehmeämmin kun kaatuu miehen päälle.
Toivottavasti hän ei joutunut sairaalaan.
Jos sitten unohdetaan huumori (joku kuitenkin vetää taas keilapallon räkäreikäänsä tästä), niin todella pelottavaa tommonen. Jonkin verranhan on julkisuudessa puhuttu siitä, että liikenteessä olis nykyään enemmän huumeiden- kuin alkoholin vaikutuksen alaisena ajavia.
Tää on omituista: mä nukun! Mä nukuin koko viikon Raumalla hyvin (viimestä yötä lukuun ottamatta) ja vetäsin viime yönä semmoset yhdeksän tunnin yöunet!
Jossain vaiheessa aamuyötä olin hereillä enkä viitsinyt avata silmiäni. Sitten yhtäkkiä välähti: mä olen kotona :) Voi että tuntu hyvälle!
Mä nukunu nyt niin hyvin että rupesin jo epäilemään että oonkohan mä kipee, jos mulla on joku tulehdus taas jossain. Toisaalta mä en ole päivisin väsynyt. Tai mistä mä sen vielä voin tietää. Kouluttaminen on nimittäin semmosta hommaa että sen aikana väsymys aina siirtyy taka-alalle. Mutta en mä silti usko että mulla mitään tulehdusta olis. Mä olen vaan nyt oppinut nukkumaan ja nukun takasin kaikkien mennettein vuosien univelat.
Nyt tarttis nauttia aamiainen ja sitten tehdä vähän töitä. Yritän hoitaa kaikki pakolliset työt pois tänään niin ehtisi sitten huomenna oikeasti lepäämään ja vaikka liikkumaankin vähän.
No niin, auto on nyt sitten talvikunnossa. Kunhan oikea talvi ja lumet tulevat, on edessä uusien talvirenkaiden osto. Ajetaan noi nyt vielä asfaltilla loppuun.
Pesin tuulilasin sisältä ja ulkoa, pyyhin pölyt ja imuroin auton. Keräsin myös loput sandaalit (kaksi paria) kassiin ja toin kotiin. Kesärenkaat on vielä autossa mutta teini kantaa ne mun kanssa huomenna kellariin.
Pimahtanut jarruvalo (taas meinasin kirjottaa takajarruvalo - missä muualla autossa on jarruvalot kuin takana???) ja parkki on vaihdettu.
Mietin kyllä tänään vakaasti sitä, että tekisin jonkun rengasfirman kanssa sopimuksen. Eräs työtuttu kertoi että hänellä on jossain sopimus joka maksaa 50€ vuodessa. Sisältäen renkaiden säilytyksen ja vaihdot kaksi kertaa vuodessa. Kyllä mä ehkä olisin valmis maksamaan 50€ siitä, ettei mun tartte raahata renkaita tuolta kellarista ja kellariin kaksi kertaa vuodessa.
Huomenna on vielä vapaapäivä, mutta saatan piipahtaa töissä. Vaihtoehdot on käydä joku huomenna tai tiistaina kello 16 jälkeen ennen kuin lähden ajelemaan Raumalle. Yritän myös ehtiä käymään kampaajalla.
Matkapäiväkirja valmistuu hyvää vauhtia. Ei siitä puutu enää kuin perjantai-illan ruokailu ja lauantain kotiin paluu. Huomisen aikana se siis toivottavasti julkaistaan ja laitan kuvat galleriaan.
Mietin reissussa että olis kiva kun osais oikeesti ottaa valokuvia. Kannattaakohan ihmisen, jolla ei ole lainkaan taiteellista silmää käydä valokuvauskurssilla? Kuvaamisesta varmaan tulis teknisesti parempaa mutta taiteellista silmää niihin tuskin sais lisättyä. En tiedä. Ja tuskin mulla olis aikaakaan.
Olin sängyssä jo kello 22.30 ja nukahdin nopeasti. Nukuin yön tosi hyvin. Kerran “käväisin” hereillä. Tosin heräsin jo kello 6, olis sitä voinut pitempäänkin nukkua. Nyt lähinnä odottelen että kello tulisi kahdeksan että kehtaa laittaa pesukoneen päälle.
Ennen puolta päivää täytyy raahata talvirenkaat autoon ja irrottaa kaikki rikki menneet polttimot. Sitten ajan Hessumobiilille (onkohan se sunnuntaisin auki?) ostamaan uudet polttimot ja sen jälkeen veljeni luokse siivoamaan auto ja laittamaan se talvikuntoon. Jotta pääsee sitten ihan omalla ajalla ajelemaan Raumalle. Pisti nyt kyllä tarkkaan harkitsemaan sen, että jos kysyisi Opettajalta kortteeria ens viikonlopuksi. Muutenhan mä joudun ajamaan perjantai-iltana Raumalta kotiin ja sitten taas sunnuntai-iltana takasin.
Woi Wittu, että mua oikeesti Wituttaa!
Töitä pitäis ruveta tekemään mutta ei kyllä pätkääkään huvita!
Ihanaa, mä olen nukkunut kahdeksan tuntia yhteen kyytiin. Tosin migreeni “auttaa” tohon nukkumiseen, se pistää väsyttämään aika tavalla. Ja valitettavasti mun on otettava vielä tänä aamuna migreenilääke, päässä tuntuu ihan siltä :(
Uni ei ehkä kuitenkaan ole ollut kauheen hyvää, koska näin “koko yön” (siis se uni tuntu monta tuntia kestävältä) unta, jossa mulla oli tosi ahdistavia olotiloja.
Olin Thaimaassa lomalla ja mulla asui siellä joku tuttu, joka esitteli alueen myrkylliset eläimet mulle (hei unileffojen näyttäjä, mä olen menossa Wieniin, en Thaimaahan!). Myrkyllisiä eläimiä ei lajistoltaan ollut kovin montaa, mutta määrällisesti niitä oli ihan hirvee määrä. Ja mähän sitten törmäsin niihin jatkuvasti.
Hirveen ahdistavalta tuntui tilanne jossa ensin joku ei-myrkyllinen koppakuoriaisen ja dinosauruksen sekoitus ampui mun jalkaani kolme nuolta. Huusin tuttavani paikalle ja kysyin että onko noi vaarallisia kuolenko mä nyt. Hän onneksi vastasi että ne eivät ole vaarallisia, ota pois vaan. Istuin maahan ottamaan niitä nuolia pois ja siinä vaiheessa tarantella (joka ulkoisesti muistutti enemmän pillerinpyörittäjää) teki musta itselleen kiipeilytelineen. Se kiipeili mun lippalakkini ja paitani sisällä. Yök! Siinä mä vaan istuin paikallani silmät kiinni ja toivoin että se menis pois.
Tuli ihan mieleeni viime kesän tositapahtuma: sen ainoon (?) kerran kun viime kesänä kävin tossa lähipubin terassilla tuli ampiainen mun huuliini. Siinä mä istuin silmät kiinni ja yritin tahdon voimalla saada sen ampiaisen lähtemään. Hemmetti, se vielä kutitti huulia.
No joo… käärmeitä unessa näkyi vähemmän, joten ihan turha tehdä mitään Freudilaista johtopäätöstä fallossymboolista (ja jos mä meen sinne Salzburgiin, mä voin käydä ihan ite Freudilta kysymässä että mitä noi ötökät tarkottaa).
Vielä pitäis saada raahattua perseensä töihin. Mielenkiinto on miinuksen puolella. Mulla on kuitenkin uuden pomon kanssa tavoitekeskustelu, joten pakko mennä. Ja lisäksi monta sivua kaikenlaista tulostettavaa. “Varastan” työnantajalta ja hoidan tulostamiset siellä.
Mun kuitenkin pitäisi (painotus konditionaalilla) päästä lähtemään ajoissa.
