Aihealueen 'Uniongelmat' arkisto
Otin eilen illalla sellaisen unilääkkeen. Tosin muistin ottaa sen vasta kello 22 aikaan. Se kun on tarkoitus ottaa joitakin tunteja ennen nukkumaanmenoa, kun sen vaikutusaika on suhteellisen pitkä. Olin kuitenkin väsynyt kun menin sänkyyn joten nukahdin helposti, sehän ei mulla olekaan vaikeaa muuta kuin stressin alaisena.
Ja nyt mä olenkin sitten nukkunut kellon ympäri :) Tosin heräilin yöllä kahden, kolmen, viiden aikaan. Viimeisestä oikeasti hyvästä unesta olen herännyt kuuden jälkeen ja sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän torkkunut. Ylös en kuitenkaan ole jaksanut nousta. Mun on siis tuon lääkkeen kanssa varauduttava noin 13 - 14 tunnin vaikutusaikaan ja laskettava sen ottaminen sen mukaan. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Ens yönä vielä uusiksi, niin enköhän mä ole suhteellisen pirteä kun työt maanantaina alkaa.
Kalenterissa ei ole maanantaille mitään merkintöjä, joten jään kotiin tekemään etätöitä. Toimistolle on kuitenkin mentävä keskiviikkona, hittojako siellä jatkuvasti ramppaamaan.
Tänään on hyvä päivä laitella taas kotia järjestykseen ja vaikka vähän itseäänkin. Olen nimittäin antanut itseni olla aika “lomakunnossa” tämän loman aikana ja rupean pikkuhiljaa muistuttamaan metsän peikkoa. Kampaajalla jäi käymättä, joten tukkakin on sitten just sen näköinen että onpa värjäyksestä kulunut vähän aikaa, mutta hoidan sen asian kuntoon vaikka ens viikolla.
Muuten meinaan tänään vaan peukuttaa, että huomenna on oikeasti aurinkoinen ja lämmin ilma, pääsis vielä palvomaan arskaa.
Tää on ihan järjetöntä - mä menen neljän viikon loman jälkeen töihin väsyneempänä kuin mitä olin lomalle jäädessäni. Eikä kyseessä ole edes loman aikainen jatkuva bilettäminen!
No, jos oikeesti kotiutuis jo huomenna, ja sitten kokeilis niitä uusia unilääkkeitä. Olenhan mä onneksi lomalla nukkunut myös hyviä yöunia, joten eiköhän tämä väsymys mene parin hyvän yön nukkumisella ohi.
Nyt syynä ei niinkään ole aamuyöstä valvominen vaan keskiyön jälkeen soinut puhelin!
Olin ilmeisesti jonain epätoivon hetkenä lisännyt erään miehen tuonne “hyvä yötä” -ryhmääni, eli henkilöihin joiden soittaessa puhelimeni hälyttää. Eikös tämä kyseinen tapaus soittanut viime yönä vähän puolen yön jälkeen. Eikä hänellä edes ollut mitään oikeaa asiaa, ei edes yöpaikkaa kysellyt!
No sittenhän menikin aikansa ennen kuin nukahdin takaisin. Kyseinen mieshenkilö ei enää ole tuossa ryhmässä ja kävin aamulla koko ryhmän läpi. Ihan varmuuden vuoksi. Ei siellä muita yösoittelijoita ollutkaan.
Valvoin taas aamuyöstä, en kuitenkaan viitsinyt nousta koneelle vaan ensin tunnin verran niistelin nenääni ja sitten luin hetken aikaa. Siinä nenääni niistellessä tein paljon hyviä päätöksiä. Osa näistä pitää, osa pitää viikon, osa ei toteudu koskaan. Kyllä mä itteni tunnen.
Ihan ensimmäinen päätös, jonka tein ja joka pitää, on se, että otan tänään se uuden unilääkkeen. Ei enää kiinnosta valvoa aamuöisin. Syön niitä 25. päivään saakka. Silloin olen Jyväskylässä. Tai siis sunnuntaina 24. päivä enkä mä edelleenkään, monen vuoden matkatyön teon jälkeenkään, osaa nukkua vieraissa paikoissa edes tätä vähää mitä nukun kotona.
Seuraavat päätökset liittyy omaan itseeni ja töissä jaksamiseen. Säännöllinen liikunta alkaa taas: kaksi kertaa viikossa salilla / jumpassa, kaksi kertaa lenkillä (saa korvata salilla / jumpassa käynnillä jos sataa) ja kerran viikossa ratsastamassa (saa korvata muulla urheilulla jos on huono ilma tai sopivaa vapata tuntia ei ole). Liikuntaa siis viisi kertaa viikossa.
Paino putoaa jouluun mennessä 70 kiloon!
Joka viikonloppuinen dokaaminen loppuu. Ei enää sitä punkkupulloa joka perjantai.
Välipalojen syönti alkaa heti ensi maanantaina kun työt alkavat.
Tälle päivälle on suunnitelmia. Ajattelin käydä teinin kummitädin luona kylässä (mikäli hän on kotona, en ole kysynyt vielä). Sitten vien poikki menneet ranne- ja nilkkaketjut korjattavaksi. Käyn ostamassa lisää lankaa (äidin sukkiin täytyy ostaa lilaa, Minden sukkiin ruskeeta ja yksi harmaa on loppu, en saa veljen sukkia valmiiksi) ja uudet jumppavaatteet itelleni: toiset housut ja yksi uusi pusero. Käytän jumpassa ja salilla mieluiten oikeita urheiluvaatteita koska ne imevät hien. Multa kun valitettavasti multa puuttuu prinsessojen hikoilemattomuus ja piereskelemättömyys geenit :(
Vien sykemittarin pattereiden vaihtoon, rupean käyttämään sitä ja otan Polarin personal trainerin käyttööni.
Käyn syömässä jossain. Teini ei syö tänään eikä huomenna (eikä mahdollisesti myöskään viikonloppuna) kotona enkä mä tänään jaksa mitään kokata.
No niin, ja sitten heti mahdollinen muutos: kaveri pyysi mua mökkiseuraksi, tosin lähtöpäivästä ei vielä ole varmuutta. Mutta jos huomenna lähdetään, niin en tiedä kannattako mun sitä unilääkettä ottaa. En edelleenkään halua sekoittaa itselle uutta lääkettä alkoholin kanssa.
No niin, lopetin hetki sitten sen eilen ostamani kirjan lukemisen. Tämäkin kirja oli hyvä. Tosin nyt rupesi eräs päähenkilön luonteenpiirre ärsyttämään. On toki hyvä, ettei päähenkilö ole täydellinen vaan ihmisenä uskottava. Esim. ex-mees ei pitänyt Patricia Conrwellin luomasta Kay Scarpettasta, tämä kun on ex-meehen mielestä epäuskottava hahmo. Lähinnä se epäuskottavuus käsittääkseni johtui siitä, että pieni hento nainen menee ja laittaa isoja sarjamurhaajamiehiä kuriin ja järjestykseen. No, Pii Marin on mielestäni uskottava hahmo. Veikkaan myös, että jos en olisi “lukenut” kaikkia kolmea kirjaa näin lyhyellä ajanjaksolla tuo kyseinen luonteen piirre ei olisi ruvennut ärsyttämään.
Kurt Wallanderista tulee myös esiin ärsyttävä luonteenpiirre kun kirjoja lukee muutaman putkeen. Wallanderissa mua ärsyttää se hänen vaistonsa. Miten hän jokaisessa kirjassa aina vaistoaa jotain. Tai tavoittelee jotain ajatusta, josta ei saa kiinni: joku ajatus pyörii päässä ja se ratkaisisi koko tutkinnan, mutta hän ei saa kiinni siitä ajatuksesta.
Onneksi harvoin tulee luettua saman kirjailijan kirjoja kovin montaa peräkkäin.
Hmmm… Vareksesta en ole vielä sitä ärsyttävää luonteen piirrettä löytänyt. Ehkä se johtuu siitä, että “rakkaus on sokea” ;)
Loma on nyt reilussa puolessa välissä, mutta en tunne itseäni kovin levänneeksi. Olen nukkunut taas niin huonosti. Viime yö meni pieleen ton kirjan takia: luin 1.30 saakka ja kun heräsin seitsemän jälkeen luin kirjan loppuun. Onneksi lomalla voi toteuttaa yhtä mun suurista nautinnoistani, eli ottaa päiväunet :)
Tällä hetkellä paistaa aurinko, mutta aamu-tv:ssä jo “uhkailtiin” että aamupäivän aikana pilvistyy. Tosin tällä kertaa en meinaa luottaa säätiedotukseen, vaan lähden ottamaan aurinkoa, jos ei pilvisty. Jos pilvistyy, niin pidän kodinhoitopäivän. Siivoan makuuhuoneen, pesen vähän pyykkiä (pyykkikone pyörii jo) ja aloitan vaatehuoneen siivomisen. Se on siinä mielessä helppo homma, että kun siivomisen aloitta sillä, että tyhjentää koko vaatehuoneen, niin sen jälkeen se on pakko siivota ;)
Ruokaa ei tänään tarvitse laittaa, teini käy isänsä kanssa syömässä ja mulle on sekä maanantaina tehtyä lasagnea että eilen tehtyä kesäkeittoa jääkaapissa.
Jumpassa käyn illalla ja sen jälkeen paneudun Kotka-Hamina -reissuun, eli tutkailen vähän mitä nähtävää noista kaupungeista löytyy. Vaihdan myös hotellivarauksen Haminasta Kotkaan. Haminasta ei taida löytyä hyvää ruokapaikkaa, mutta Kotkassa on kaupungin matkailusivujen perusteella muutamakin hyvä ruokapaikka. Lisäksi Amerikan Ystävä on kotoisin Kotkasta, joten häneltä voin vielä tarkistaa onko kumpikaan paikoista oikeasti hyvä.
Jo edellisyö meni turhan vähällä yöunella, reilu kuusi tuntia.
Ja viime yö jäi vielä vähemmälle. No, johan mä monta yötä ehdin nukkumisesta nauttiakin!
Eilen illalla, tai paremminkin viime yönä, kävin nukkumaan vasta joskus kello 01 aikaan. Lainasin kirjastosta Eppu Nuotion Musta-kirjalle jatkoa, kirjan nimeltä Kosto. Olen nyt ahminut kirjasta kaksi kolmasosaa. Sarjaan on ilmestynyt jo kolmaskin kirja, se täytynee käydä ostamassa. Se löytyy kyllä kirjastosta, mutta siihen on hirveet määrät varauksia.
Aamulla heräsin kello 6.30 aikaan! Eikä uni tullut, väsytti kyllä, mutta Nukkumasa oli ottanut ritolat jo siinä vaiheessa. Pyöriskelin sängyssä puolisen tuntia ja sittten luin hetken aikaa. Onneksi väsytti niin paljon, että en montaa sivua jaksanut lukea. Sain sitten vielä nukuttua kaksi tuntia, mutta edelleen väsyttää. Ei tommonen pätkissä nukuttu uni ole sama kuin pötköön nukuttu uni.
Ja tänään pitäis jaksaa ryypätä. Onneksi on vielä kolme tuntia aikaa ennen kuin mua tullaan hakemaan, ehtii ottaa päiväunet.
Olen siis ahminut tota Nuotion kirjaa, se on todella hyvin kirjoitettu. Aivan kuten oli Mustakin, vaikka sen “vain” äänikirjana kuuntelin. Jännä juttu, että kun luen tuota, niin kuulen lukiessani Eppu Nuotion lukevan kirjaa, hänhän itse lukee sen äänikirjalla. Näin sitä ihminen jää kiinni tiettyihin mielikuviin. Näyttelijät usein sanovat että se on ongelma: jos on aina näytellyt esim komedioissa niin on vaikea siirtyä vaikkapa jännäriin. Muistan itse kanssa jonkun leffan (en muista onko kyseessä ulkolainen vai kotimainen vai mikä, mutta se ei kai ole merkityksellistä) jossa pahista näytteli näyttelijä jonka oli tottunut näkemään komediennen osassa. Koko ajan sitä odotti että koska se tekee tai sanoo jotain hauskaa.
Lainasin kirjastosta myös Reijo Mäen kertomuskokoelman Ehtookellot. Mä luulen kyllä että olen lukenut tuon kirjan, mutta kun sitä parista kohtaa selailin, niin ei se tuntunut tutulta.
Lisäksi tutustun taas itselleni uuteen kotimaiseen kirjailijaan äänikirjan kautta: Anja Kau… eikun Snellmannin kirja Lemmikkikaupan tytöt. Kuunneltavaa noin 10 tuntia. Pitääkö mun nyt ton takia kehittää viimeselle lomaviikolle joku reissu? Katson saanko kopioitua CD:t koneelle, sitten voisin lainata Teinin mp3-soitinta ja kuunnella niitä sillä. Tuleehan se tässä kotonakin tietysti kuunneltua.
Mutta, nyt vois juoda toisen mukillisen kahvia, lukea samalla muutaman sivun (maltakon mä sitten taas lopetta) ja sitten ruveta touhuumaan. Olen ryyppykaverilleni ilmoittanut, että täällä on sekaista, en meinaa siivota, mutta lakanat täytyy vaihtaa (niissä lakanoissa on jo yksi yövieras nukkunut), vois tiskata ja käydä postipinon läpi (miks helvetissä, ei siellä ole kuin mainoksia ja laskuja ja laskut saa mut huonolle tuulelle).
Mulla on tänään(kin) rauhallinen työpäivä ja pidetään Ässien kanssa etäpäivä. He saavat itsenäisesti opiskella tämän päivän ja huomenna vielä käyttää mua hyväkseen ennen kuin jään lomalle.
Ihana ajatus eilen illalla nukkumaan mennessä: en laita herätyskelloa soittamaan, koska mulla ei ole mitään kiirettä. Yksi materiaalin pitää tarkistaa ja käydä viemässä testi-pc keskustaan.
Tähän ihanaan ajatukseen nukahdettuani herään vähän jälkeen kello viisi!
Miten tyypillistä *huoks*
Tulostin eilen töissä useamman sata sivua “kesälukemista” itselleni. Täytyy ruveta opiskelemaan uutta tuotetta. Meillä on yksi kouluttaja joka sitä kouluttaa, joten hän minut siihen sitten lopulta perehdyttää mutta mielelläni luen materiaalit ennen koulutusta, jotta ymmärtää vähän mistä on kysymys. Mulla on tossa myös kaksi kirjaston kirjaa, jotka täytyis myös lukea. Eipä lopu lukeminen kesken, vaikka kaikki neljä viikkoa lomaa joudunkin pitämään. Tulen siis tekemään kesällä paljon opiskelua ihan “omaan piikkiini”. Toivottavasti saan siitä joskus jotain hyötyäkin.
Amerikan Ystävä tulee sunnuntai-iltana yökylään :) Se tarkoittaa sitä, että mun on tehtävä tänään ja huomenna jonkinasteinen “valesiivous” kotona. En nimittäin ollut ajatellut tehdä täällä ennen loman alkua yhtään mitään vaan siivota sitten loman alettua vähän paremmin. Mutta se saa nyt jäädä. Siivoan sitten paremmin ennen loman loppua, niin ei tarvitse heti loman jälkeen uhrata energiaansa siihen hommaan.
Mutta nyt mä rupeen tarkastamaan tota materiaalia, Serranon perhe tulee telkkarista joskus yhdeksän jälkeen, se on erinomainen päiväuniohjelma, joten tähtään päiväunet siihen :)
Tällä kertaa syynä on hyvin nukutut unet. Kävin nukkumaan heti kello 22 jälkeen kun väsytti niin pirusti. Heräsin kello 6.50 siihen että teini teki keittiössä aamiaista itselleen.
Ja nyt on sitten taas se tilanne, että väsyttää ihan sikana. Olin jo tälle illalle suunnitellut vaikka mitä tekemistä, mutta nyt tuntuu, etten jaksa tehdä mitään :( No, sitten ei tehdä, tehdään sitten vaikka huomenna tai torstaina.
Sen verran “ahkera” täytyy tänään illalla olla, että laitan kaalilaatikon uuniin. Sen tekeminen kestää sen verran kauan, että se on parasta tehdä edellisenä iltana.
Voi kun saisin nyt nukuttua vielä muutaman hyvän yön, sitten rupeis elämä taas voittamaan.
Ens viikonlopulle ei oo mitään ohjelmaa. Itse asiassa seuraava viikonloppu johon on ohjelmaa on mun lomani viimeinen viikonloppu. Eikun eihän se ole enää lomaviikonloppu. Tai no joo, virallisesti se lauantai on vielä lomapäivä. Sillon on perinteiset elobileet.
Ihanaa kun on tämmönen pitempi jakso, että voi suunnitella olemisensa ja tekemisensä täysin rauhassa. Ja rauhassa meinaan ensi viikonlopun ottaakin.
Meillon sunnuntaina tallilla kevätkauden viimeset kisat ja jos vaan on hyvä sää, niin mä varmaankin lähden sinne töihin. Tai ainakin katselemaan. Säästä riippuen vois käydä lauantaina tekemässä niitä vaateostoksia (ne housut, shortsit ja puseroita).
Nyt lähden Omistajan luokse palaveriin. Siellä selviää mun syksyn duuniaikataulu aika pitkälle. Eli koska meillä alkaa sisäiset koulutukset, joissa mä olen pääkouluttajana. Ja ryhmien koot. Mä meinaan ehdottaa suhteellisen isoja ryhmiä, jolloin kahden päivän koulutuksia ei tarvittaisi kuin 30. Jessus, sehän tekee siis 60 päivää! Ja kun viikossa voi pitää kaksi tilaisuutta, niin se tekee sitten taas 15 viikkoa eli vajaa neljä kuukautta. Ainakin osittain meitä onneksi on tässä kaksi kouluttajaa mutta täytyy nyt kysellä millä aikataululla tämä on tarkoitus vetää läpi.
Palaveri kestää kaksi tuntia. Loppupäiväksi mä tulen kotiin tekemään töitä. Mun täytyy soittaa muutamia asiakaspuheluita ja sopia vielä heinäkuulle koulutuksia.
Viime yö meni sitten ihan - meinasin ensin kirjoittaa vituiks, mut se olis kai ollu hyvä juttu - päin helvettiä. Menin vähän ennen kello yhtä takas sänkyyn ja pyörin ja pyörin. Kello 01.30 aikoihin luovutin ja lähdin kokeilemaan josko uni tulisi sohvalla paremmin. Kummallisesti joskus riittää se, että vaihtaa tyynyn tai tulee sohvalle. Ei auttanut ei! Kello oli yli kolme kun vielä olin hereillä! Ja arvatkaas miten perkeleen vaikeeta oli aamulla saada ruho ylös sängyn pohjalta!
No, onneksi en ole päivän aikana kokenut kauheeta väsymystä. Olin eilen ja toissa päivänä suhteellisen huonolla tuulella, joten nyt taitaa olla väsymyksessä menossa se en-enää-edes-huomaa-olevani-väsynyt -vaihe. Niinhän se mulla menee: ensin on päivä tai kaksi jolloin väsyttää aika lailla ja silloin olen äärimmäisen epäsosiaalinen. Sitten on semmonen päivän - kahden ärrimurri-aika ja sen jälkeen olen täysin zombie.
Tulin hetki sitten Haminasta kotiin, työpäivällä pituutta tasan 9 tuntia. Hamissa oli helvetin upee sää: aurinko paisto ja auton mittarissa lämmintä 23,5 astetta. Ihana pikkukaupunki se on. Oikeesti harmitti ihan perkeleesti, että olin nukkunut viime yönä niin huonosti. Muuten olisin jäänyt vähäksi aikaa käppäilemään Haminaan, mutta en uskaltanut, koska tiesin, että väsymys iskee päälle jossain vaiheessa. Mutta päätin, että teen kesällä päivän tai kahden reissun sille suunnalle. Onhan siellä nähtävää ainakin Kotkan Maretarium ja matkalla keskiaikainen kivikirkko. Kivaa, edes jotain tekemistä neljän viikon kesälomaksi.
Teini muuten kyseli multa tossa toissa päivänä, että koska mun loma on ja kuinka pitkän pidän. Teini hämmästyi että pidän neljä viikkoa. Hän kysyi: “oletko äitiysloman jälkeen ollut niin pitkää aikaa poissa töistä”. No enpä ole ollut! Sitten hän kysyi että jännittääkö ja myönsin, että ennemminkin vähän pelottaa. Mutta eiköhän se hyvin mene *tsemppaa itseään*
Mun tarttis lähteä Lidliin ja johonkin vähän fiksumpaan ruokakauppaan. Taidan jättää sen alkossa käynnin sittenkin torstaille. Broidi nimittäin tuo rotat meille kuuden jälkeen, joten mun pitäis tunnissa suoriutua takas kotiin. Tai sitten mä käyn tänään Lidlissä ja alkossa ja torstaina sitten siinä fiksummassa ruokakaupassa. Ans kattoo ny ;)
Joten ehkä se on parasta vaan lähteä, että pääsee ajoissa takasin kotiin.
Olen herännyt kello 2.50, reilu kaksi tuntia ennen herätyskellon soittoa. En viitsinyt edes nousta sängystä ylös odottamaan että rupeaisi uudelleen väsyttämään. Siihen kun menee se kaksi tuntia, niin olisi ollut “turhaa” touhua. Sen sijaan tein kaiken sen, joka joskus auttaa nukahtamaan uudestaan: vaihdoin tyynyn, vaihdoin toiselle puolelle sänkyä ja lopulta tulin sohvalle. Ei mitään. Nyt kun kellon soittoon on aikaa enää noin 20 minuuttia olen tässä. Kirjoitan blogia ja haukottelen.
No, tämä yö nyt ainakin vahvisti sen, että mä jätän firman kesäjuhlat väliin. Käyn perjantaina ostamassa ne uudet unilääkkeeni ja katsotaan miten elämä rupeaa niiden kanssa menemään.
Turun treffi muuten oli vielä eilen illalla kello 21 aikaan tulossa huomenna syömään mun kanssani :o No, onhan hänellä vielä koko tämä päivä aikaa peruuttaa tulemisensa. Onneksi hänellä on joku iltameno, joten pääsen ajoissa nukkumaan. Tosin, jos mulla alkoi nyt taas valvomisjakso, niin ei se mitään auta!
Tai ehkä sen verran, että voin illalla ottaa kokonaisen unilääkkeen ja saan nukuttua sitten ainakin kuusi tuntia. Hemmetti, kun en nyt muista, otinko unilääkkeen maanantai-iltana. En kyllä tainnut ottaa. Sunnuntai-iltana otin puolikkaan, siitä olen varma. Mutta en mä maanantai-iltana ottanut. Joten voin siis hyvin ottaa sellaisen vielä tänä iltana. Pelkään edelleen sitä, että jään koukkuun noihin lääkkeisiin enkä “suostu” ottamaan niitä kuin kahtena iltana peräkkäin. Lääkäri tosin sanoo, että kolmena iltana peräkkäin voi ottaa, mutta kun pelkään, niin minimoin riskin.
Mutta nyt vois ruveta toimimaan, niin pääsee lähtemään rauhassa liikenteeseen.
Näin viime yönä - levoton yö taas kun oli - unta, että ex-mees rupes mun kanssa kaveriksi. Tilanne oli se, mikä se oikeastikin nyt on: hän välttelee mua kuin ruttoa ja toivoo että mut vois ampua maata kiertävälle radalle. Mutta unessa satuimme törmäämään jossain (mun teini oli mukana) ja ex-mees jutteli mulle ihan normaalisti. Kertoi mitä hänen omalle teinilleen nykyään kuuluu sekä omista tekemisistään viimeisen vuoden aikana. Se tuntui hyvältä. Me jopa lähdimme siitä tilanteesta yhdessä jonnekin ja sitten yhtäkkiä hän laittoi ruokaa (pekonia, paistettua omenaa, perunaa ja kalaa) ja me kaikki neljä (molempien teinit siis olivat mukana) söimme yhdessä.
Toivottavasti kyseessä on enneuni, vaikka en niihin kyllä millään tavalla uskokaan.
Harkitsen erittäin vakavasti firman kesäjuhliin osallistumiseni peruuttamista. Mulla on niin hirveet silmäpussit, että mun oli tosi vaikeeta pistää ripsiväriä alaripsiin. Siis oikeesti! Ihan järkyttävää. Enkä ole eilen illalla edes syönyt mitään suolaista enkä nauttinut alkoholia (ja siitä tulikin mieleeni, että unohdin käydä vaa’alla).
Huono onni vaatteiden kanssa jatkuu: mun lempi punainen t-paita on rikki. Siinä on niskassa kaksi pientä reikää. Aivan kuin siinä olisi ollut nitojan niitti. Miksi helvetti justiin siinä t-paidassa? Kun mulla on monia sellaisiakin punaisia t-paitoja, joita en käytä kuin kotona, niin joku niistä olis voinut mennä rikki. Perkele, että ottaa päähän!
Sitten mun vaalean harmaissa kesähousuissa (työhousut) on joku läiskä, joka ei lähtenyt pesussa. Ne on siis värjättävä. Jos mä yritän värjätä niitä punaiseksi, niistä tulee vaaleanpunaiset, joten ei kiitos. Ne on siis värjättävä mustaksi, jolloin niistä todennäköisesti tulee tumman harmaat. Tumma harmaa ei kyllä ihan ole kesähousujen väri ja nuo housut ovat sen verran ohutta kangasta, että talvihousuina niitä ei voi pitää. Niistä tulee siis ns. välikausihousut. Sillä edellytyksellä tietysti että se tarha piiloutuu värjäyksessä.
Mun vaateostoslistalla on siis uusien shortsien lisäksi nyt uusi punainen lempi t-paita ja vaaleat kesähousut työkäyttöön. Onneksi alennusmyynnit alkaa kohta.
Viime yönä on muuten Turun moottoritiellä sattunut harvinaisen raju hirvikolari. Ja mun pitää lähteä ajamaan sinne Turkuun aamulla noin kello kuusi. No, onneksi aurinko nousee jo ennen neljää, joten aamuhämärää ei enää ole. Lisäksi mä luotan ns. todennäköisyyslaskentaan, eli kun kyseisellä tiellä on tänään sattunut hirvikolari niin seuraavaan kolariin menee jonkin verran aikaa. Tähän mä muuten uskon lentoliikenteessäkin. Kun joku kone putoaa ja ihmisiä kuolee, niin sen jälkeen on pitkän aikaa turvallista lentää.
No, en mä oikesti usko tuohon, mutta en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka muille sattuneiden onnettomuuksien jälkeen rupeavat pelkäämään että sellainen sattuu heti uudestaan. “Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan”.
Esimerkiksi viime juhannuksena tapahtui M&P:n mökin lähellä vakava auto-onnettomuus. Mökillä ollessani kerroin eräälle entiselle työkaverille missä olen. Hän kysyi: “miten sä uskalsit lähteä, kun siellä justiin sattui se onnettomuus”. Tosi asiassa en ollut edes ajatellut koko asiaa.
No joo, mä taidan ruveta töihin. Harjoittelen yhtä uutta järjestelmää pari tuntia kotona. Sitten lähden toimistolle, viimeistellään kollegan kanssa yksi koulutusmateriaali.
