Olen nukkunut Hyvin. Tosin illalla ei uni meinannut tulla, mutta lauantaita vasten se ei oikeestaan edes stressaa. Siihen, että uni ei meinannut tulla, voi olla monta syytä. Noi mun doping-lääkkeet, päivällä nukutut lähes tunnin päiväunet ja se, että sänkyyn mennessä ei vielä edes väsyttänyt. Menin sänkyyn ennemminkin tavan ja tottumuksen kuin väsymyksen vuoksi.
Mikäköhän siinäkin muuten on, että kun sisäinen kello ilmoittaa mulle että olis aika ruveta valmistautumaan uuteen työpäivään (tossa noin kello 6-6.30) niin mä saan siinä vaiheessa parhaiten uudestaan unen päästä kiinni kun vaihdan anatomisen tyynyni tavalliseen tyynyyn. Onko se mahdollisesti se “poikkeava” tilanne. Kun on erilainen tyyny, niin on myös lupa nukkua pitempään. Ihminen on kummallinen olento!
Heräsin tänään lähempänä puolta kymmentä ja nyt on oikeasti pirtee olo :) Tein tietoisen päätöksen jättää sittenkin tänään jumppa väliin ja mennä salille. Täytyy vielä Polarin sivuilta ottaa uusi personal trainer -ohjelma. Mulla on nimittäin asioita hoidettavana enkä viitti lähteä moneen kertaan liikenteeseen. Nautin siis aamukahvini nyt rauhassa ja lähden sitten asioille. Duunikengät täytyy viedä korkolappujen vaihtoon, täytyy käydä palauttamassa kirjaston kirja ja ostamassa pyykinpesuainetta. Sitten ruokakauppaan. Hyvä juttu, kun ulkona on jääkaappilämpötila niin voi jättää ostokset autoon odottamaan siksi aikaa kun käyn itse salilla hikoilemassa. Harkitsin kyllä hetken aikaa hyvin vakavasti myös lenkille lähtöä, mutta sadetutkan mukaan täällä sataa ihan 10 - 15 minuutin kuluttua.
Sain tehtyä kauppalistankin niin, että tulee ostettua ruuat perjantaihin asti. Tänään uunilohta munakastikkeen kera. Huomenna paistettua maksaa ja muussia. Maanantai-tiistai siskonmakkarakeittoa, keskiviikkona kinkkumunakas ja torstai-perjantai broilerilaatikko. Oikeesti noi ruuat sitten vaihtelee päiväyksen mukaan, mutta noin mä olen sen suunnitellut. Munakas vois muutenkin olla fiksuin torstain ruoka (tai sitten syödä torstaina jotain sellaista, joka on tehty jo edellisenä päivänä), koska silloin olen palaverissa kello 16 saakka. Muina päivinä palaverit on aamusta ja pääsen kotiin aikaisin. Ihanaa, sitten ei tartte kuin käydä viikon puolen välin paikkeilla täydentämässä maito-, piimä- ja kasvisvarastot.
Eilen illalla tuli muuten tieto, että joudun lähtemään yhdeksi päiväksi kouluttamaan Vesantoon. Ai missä se on? En minäkään tiennyt. Se on tuolla, eli noin 80 km Kuopiosta länteen. Tulee taas semmonen “kiva” reissu. Edellisenä päivänä lento Kuopioon (olen nimittäin päättänyt välttää aamulentoja ihan viimeseen asti) ja sieltä vuokra-auto. Yö Kuopiossa ja aamulla aikainen lähtö Vesantoon. Kotiin meinaan tulla viimeistään 17.25 lennolla. Tarttee varmaan köyttää työmotivaatio pöydän jalkaan kiinni ettei se pääse taas livistämään just ennen tota reissua.
Tulin kotiin vajaa puoli tuntia sitten. Tai yhden kotipizzan pitsan verran sitten. En vaan jaksanut ruveta miettimään mitään ruokajuttuja, joten kävin ostamassa pitsan. Varsinkin kun teinille soittaessani hän sanoi että syö aikaisin koska menee myös nukkumaan aikaisin (onkohan se ollut eilen bilettämässä?).
Kotimatka meni yllättävän helposti. Turusta kotiin oli jopa ihan mukava ajella. Asfaltti oli kuiva ja sain ajella “ensimmäisenä”. Pimeellä mä ajan kaikkein mieluiten “ensimmäisenä”, silloin näkee niin paljon paremmin.
Soitin matkalla pomolle. Mun ylennys on vihdoinkin selvä! Kyllä sitä jumalauta onkin hierottu. Keväästä lähtien! Ensin tuli sitä ja sitten tuli tätä ja…. Ensin homman piti alkaa 1.8. ja sitten 1.10. Toimitusjohtajakin selitteli jotain paskaa syyskuun lopulla. Kun kävin uuden pomon kanssa tavoitekeskustelun jokin aika sitten ilmoitin olevani “suhteellisen kypsä” asiaan. Hän lupasi hoitaa asian. Ja hoitikin. Sovimme että hän keskustelee ensin vanhemman kollegani kanssa kaksin ennen kuin asia julkistetaan. Eilen heillä oli tavoitekeskustelu ja pomo oli siellä kertonut hänelle asiasta. Sitä tietysti ihmettelen ettei pomo voinut ite soittaa mulle eilen tai tänään ja kertoa että homma on ok. Puhelimessa hän sanoi että hän laittaa asiasta vielä virallisen sähköpostin tänään tai huomenna.
Hetken aikaa puhelun jälkeen ajattelin että korkkaan huomenna jääkaapissa olevan shampanjapullon, mutta sitten rupesin miettimään että ehkä ei kuitenkaan vielä kannata. Meillä on tarkat vastuut/velvollisuudet/finanssi -asiat vielä keskustelematta. Ja niiden keskustelujen jälkeen voi olla ettei shampanja enää maistukaan.
Mua vähän huolestuttaa kun musta on tullut työnantajan suhteen näin kyyninen.
Mutta nyt olen kotona ja tuntuu ihan helvetin hyvältä. Unohdan siis työpaikan ongelmat ainakin täksi illaksi.
Onneksi Opettaja asuu Raumalla ja sain joka ilta viettää aikaa hänen kanssaan. Eilen kävin hänen luonaan syömässä ja keskustelimme hänen esikoisestaan pitkään. Tai hän puhui ja minä kuuntelin. Kun lähdin kävelemään takaisin hotellille (töitä tekemään) Opettaja lähti “saattamaan” mua eli tekemään oman lenkkinsä. Vaikka kävelymatka ei ole kuin noin 10 minuuttia, se teki ihan älyttömän hyvää.
Nyt arvostan vielä enemmän sitä, että mun huominen Turun keikka siirtyi. Varsinkin kun Mr Turkukin on Känädässä. Seuraava reissu onkin sitten kahden viikon päästä sinne Turkuun.
Huomenna en meinaa pistää herätyskelloa soittamaan vaan nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Käyn suihkussa, syön aamiaisen ja soitan sen jälkeen muutaman työpuhelun. Sitten lähden käymään kaupassa jonka jälkeen edessä on pitkä työpäivä.
Olen menossa tämän kuun lopussa pitämään Päämiehen omalle henkilökunnalle koulutusta. Sain siitä tänään yhteyshenkilöltä sähköpostin, jossa luki “… ja kiitos kun tulet kouluttamaan meitä”.
Voi helevetti että tuntu hyvältä. Yksi kiitos! Tämä meidän jokaisen olisi syytä muistaa joka päiväisessä elämässä. Se “kiitos”, joka ei itselle maksa mitään eikä varmasti edes kuluta energiaa voi pelastaa toisen päivän!
Aloitan ensi viikolla viiden työpäivän loman, jotta saan pidettyä ns. saldotunteja pois. Jotta voin olla viikon poissa töistä, olen tällä viikolla tehnyt pitkää päivää. Neljän työpäivän jälkeen on ns. saldotunteja kertynyt jo viittä minuuttia vaille kymmenen tuntia. Joudun tekemään viikonloppunakin töitä, ja epäilen että siitä kertyy vielä toinen kymmenen tuntia.
Pitääkseni siis vajaa 40 tuntia saldoja pois, on mun ensin kerättävä noin 20 tuntia lisää niitä.
Tää on ihan järjetöntä. Ja kierre joka ei tule koskaan loppumaan!
No, joulun aikoihin pidettäviin vapaisiin ei varmaankaan tarvi tehdä etukäteen näin paljoa töitä. Tosin siellä en sitten pysty pitämään niin paljoa kuin oli tarkoitus. Mun oli tarkoitus palata takaisin töihin vasta 12.1.2009, mutta yksi vanha asiakas haluaa mut Itä-Suomeen 7.-8.1. Ja kun mulla on se kiltin tytön syndrooma, niin arvatkaas mitä mä vastasin? “Juu, sopii”.
No, edelleen yritän olla valittamatta ja muistaa että tämä on vain ammatinvalintakysymys.
Helmikuussa pidettävätä saldovapaat (ja talviloma) vaatii sitten taas paljon sitä etukäteen tehtävää työtä.
Näistä saldotunneista ei siis oikeasti pääse koskaan eroon, ellei niitä nollata rahalla!
Meillä otetaan töissä käyttöön uusi työaikaraportointi. Sama järjestelmä joka on ollut Omistajalla käytössä jo jonkin aikaa. Joka päivältä on raportoitava asiakkaittain tai yleisesti eri työt joita on tehnyt. Ei siinä mitään, mä ymmärrän tuollaisen ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen että käytäntö otetaan meilläkin käyttöön. Olen nimittäin lähes varma siitä, että meidän hinnoittelu Päämiehelle on alakanttiin ja teemme ison osan koulutuksista ainakin plus-miinus-nolla jos emme peräti tappiolla.
Se, miksi mä valitan asiasta on se, että me joudumme tuon menneisyyden vuoksi raportoimaan myös tulevaisuuden. Ja se tehdään sitten ihan toiseen järjestelmään, eli meille tilaustyönä tehtyyn koulutusten hallintasovellukseen. Sillä seurataan resursseja.
Pidämme siis työaikaamme tavalla tai toisella yllä kolmeen eri paikkaan: sähköiseen kalenteriin, koulutusten hallintasovellukseen ja työaikaraportointiin. Koska työaika raportoidaan puolen tunnin tarkkuudella, niin taitaa jatkossa olla ainakin joka toinen päivä puolen tunnin merkintä eri sovellusten ylläpitämisestä.
Mun työsopimuksessa lukee, että mä en kuulu TAL:n (työaikalaki) piiriin. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että mun ei tarvitse olla ns. normaaliukumien puitteissa kello 9 - 15 välillä tavoitettavissa vaan suunnittelen työpäiväni itse. Ketään ei siis kiinnosta vaikka työskentelisin kello 24 - 08.
Tänä aamuna nyt sitten ensimmäisen kerran hyödynsin sitä ihan omiin, vapaaehtoisiin tekemisiini. En laittanut eilen illalla herätyskelloa soittamaan, mutta heräsin silti vähän ennen kello 8. Annoin kroppani herätä rauhassa, nautin aamiaiseksi 2,5 dl proteiinijuomaa ja lähdin salille.
Noi mun kortisonilääkkeet on doping-aineita ja lääkäri eilen sanoikin, että jos tykkään käydä lenkillä, niin kannattaa katsoa kellosta normilenkin aikaa, kulkee kovaa. Ja musta tuntuikin että saliohjelma meni tänään paljon kevyemmin kuin aikaisemmin. Ehkä vaan kuvittelua, mutta mitä sen on väliä. Pääasia, että tuntui helpolta ;)
Kotiin tultuani kävin suihkussa, söin kevyen (ja aikaisen lounaan) ja rupesin töihin kello 11.20.
Työt lopetin noin kello 17. Käytin siis myös saldotunteja jonkin verran.
Syy siihen, että näin pystyin tekemään on yksinkertainen: eräältä asiakkaalta piti tulla jo eilen aamulla pohja heidän tietokantaansa ja mulla oli varattuna kaksi päivää sen työstämiseen valmiiksi. Ei siihen kokonaisuudessaan kahta päivää mene, mutta parasta laskea työaikaa tarpeeksi. Mutta kuinka ollakaan, tietokannan pohjaa ei ole vielä tähän mennessä tullut. Joten mulla oli kaksi päivää varattuna tiettyyn työhön, jota en sitten tehnytkään. Tein siis kaikkea muuta “pientä”. Tein myös eilen vaan sellaisen noin kuuden tunnin työpäivän.
Meinaan myös jatkossa ns. toimistopäivinä, jolloin olen etätöissä käydä aamulla ensin salissa tai jumpassa. Jotenkin vaan työnteko oli tänään helpompaa ja kevyempää kuin normaalisti :)
