Aihealueen 'Työ- ja vapaa-ajan matkat' arkisto
No niin, nyt on syysloma hoidossa :)
Sain järkättyä ne Finskin plus-pisteillä ostettavat lentoliput. No, piti niihin vähän laittaa eurojakin lisäksi, mutta hyvin vähän. Lähtö on tiistaina 28.10 ja paluu lauantaina 1.11.
Hotellia jouduin vaihtamaan. Ensin varaamassani ei ollut ykköstä vapaana mun matka-ajalle. Uusi hotelli on vähän lähempänä keskustaan (noin kaksi korttelia) ja noin 30€ halvempi kuin ensin varaamani, joten tuuri kävi. Hotelli saattaa toki olla tasoltaan heikompi kuin ensin varaamani, mutta entäs sitten. En mä siellä ole kuin aamiaisen, päiväunien ja yöunien ajan.
Matkasuunnitelmiakin on jo: tiistaina yleistä kiertelyä keskustassa, tuskin aikaisen aamuheräämisen jälkeen juuri muuta jaksaa.
Keskiviikkoaamuna olis Espanjalaisessa ratsastuskoulussa aamuharjoitukset ja opastettu kierros. Sen jälkeen varmaan päiväunet ja sitten nähtävyyksiä katselemaan.
Yhtenä päivänä käyn joko Bratislavassa tai Saltzburgissa ja sitten jää vielä yksi päivä kierrellä kirkkoja ja linnoja.
Siinähän se sitten onkin jo kolme kokonaista päivää mennyt. Nyt kun katsoo tota suunnitelmaa, niin ois sitä voinut pidempäänkin olla, mutta kun noi lennot menee niin huonosti. Maanantaina en voi lähteä, koska jo nyt olen kaksi päivää poissa samaan aikaan kuin toinen meidän “vanhoista” kouluttajista.
Mia, kohta nähdään, mutta sitä ennen mä laitan sulle sähköpostin. Eli just nyt kohta heti :)
No niin, Finskillä on nyt tarjouksessa Wienin lennot: 179€ + 850 pistettä (Austrian Airlinesin hinta reilu 240€). Mutta tietenkään sinne ei ole lentoa torstaina.
Perjantai-tiistai -lentoa en millään viitsi ottaa, koska tiistaina mun on ajettava Raumalle. Tulisin (aikataulun mukaan) Helsinki-Vantaalle kello 14 ja sitten joskus illalla olis vielä lähdettävä kolmeksi tunniksi auton rattiin. Juu. Kiitos ei!
Matkan pidentäminen päivällä ei kannata, koska hotelli “syö” kaiken sen voiton, jonka lentolipussa voittaa.
Mutta jos olis tiistaista lauantaihin, hotelli olisi saman hintainen ja matkapäiviä tulisi yhtä monta. Tässä on vaan yksi mutta. Mulla on tiistaille “varakoulutuspäivä” ja keskiviikolle yksi alustava varaus. Ton alustavan varauksen mä voin vaan ilmoittaa asiakkaalle, että sori, se meni jo. Asiakas nimittäin on kysellyt näitä koulutuspäiviä jo aikaisemmin ja eilen he heräsivät siihen, että voisin mennä tänään tai huomenna kouluttamaan heidät. No, kumpikaan päivä ei enää sopinut. Ja toi asiakas, jolle tuo varakoulutuspäivä on varattu pyyteli justiin tänään sähköpostitse lisätietoja, joten voin laittaa siihen mailiin että heidän on tämän viikon aikana varmistettava jompi kumpi koulutuspäivistä. Hotellissakin näyttäisi vielä olevan tilaa tuolle tiistai-lauantai ajalle.
Hemmetti, tässä tulee varmaan vielä käymään niin, että mä en kohta pääse reissuun ollenkaan kun vetkutan näitten lentolippujen kanssa!
Soitin eilen vähän yli kello 15 opettajalle, että lähden kohta ajelemaan sinne päin. Hän kysyi mitä haluan syödä illalla ja haluanko saunaan. Sanoin haluavani ensin lenkille ja sitten saunaan. Opettaja sanoi, että hänellä on jääkaapissa muutama saunaolutkin :)
Oli upeeta ajelle, kun liikennettä oli vähän ja aurinko paistoi. Sää oli niin lämmin, että pariin kertaan piti laittaa ilmastointi päälle. Aivan mahtavaa!
Yhden pysähdyksen jälkeen olin Opettajan pihassa vähän ennen kello 18.30. Huokasin hetken, katsoimme uutiset, Opettaja pisti saunan lämpiämään ja lähdimme lenkille.
Teimme kolmen vartin lenkin Opetajan kodin lähistöllä, jotta Opettaja pääsi välillä lisäämään puita saunan pesään.
Lenkin jälkeen menimme saunaan, pyysin saada olla ensin hetken aikaa yksin. Sauna on mun “kirkkoni”, mä haluan olla siellä hiljaa, yksin omien ajatusteni tai tyhjän pääni kanssa.
Saunan jälkeen opettaja teki meille iltapalaksi ihanat lohileivät ja sitten vaan oltiin.
Kyllä mulla oli niin Prinsessa olo taas ettei tottakaan. Ei tarvinnut kuin olla vaan ja kaikki asiat vaan “tapahtui”. Aivan ihanaa on juuri se, että toinen tietää ja muistaa mistä mä pidän ja huomioi juuri ne asiat.
Tänään asiakaspalaverin jälkeen kävin vielä Opettajan luona lounaalla ja kotona olin heti kello 16 jälkeen. Kyllä oli kivaa tulla reissusta ajoissa kotiin.
Ulkona oli 16 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaihdoin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin tekemään 67 minuutin lenkkini. Lenkki “venyi” vähän (70 minuuttia) mutta kaloritavoitetta en saavuttanut. Olis pitänyt pitää keskisyke vähän korkeempana. Toisaalta nyt menetetyistä kaloreista 60% oli rasvaa, joka on aina positiivinen asia :) Korkeemmalla sykkeellä rasvanpolttoprosentti olis pudonnut.
Nyt tarttis vielä avata tänään tulleet sähköpostit, siis työosotteeseen tulleet. Asiakaspalaveri nimittäin teetätti aika lailla lisätöitä ja palaverin muistio on kirjoitettava puhtaaksi heti huomenna, joten huomiselle ei viitti jättää kauheesti töitä.
Kiitos vielä, Opettaja, upeasta huolenpidosta, palaamme asiaan taas ensi kuussa :)
Olin asiakkaan kanssa kaksi päivää Kajaanissa. Matkat, koulutukset ja käyttöönotto menivät ilman mainitsemisen arvoisia asioita. Tosin tänään aamupäivällä asiakkaan luona oli hieman apeat fiilikset, kun uutisissa kerrottiin että Kajaanista katoaa 800 työpaikkaa kun UPM sulkee tehtaansa tämän vuoden loppuun mennessä.
Mulla menee lentojen laskuissa aina korvat tosi lukkoon. Ja nyt kun on vielä hieman räkäinen olo, niin korvat oli mennen tullen laskeutuessa tosi pahasti lukossa. Itse asiassa mulla on vieläkin vähän korvat lukossa, vaikka olemme laskeutuneet jo yli tunti sitten. Eikä mulla tähän auta nieleskely, nenään puhaltaminen tai haukotteleminen. Jossain vaiheessa ne vaan “poksahtaa” itestään auki.
Eilen illalla asiakkaan luona oli koulutusten jälkeen cocktail-tilaisuus, jossa oli tarjolla kuohuviiniä, viiniä, juustoja ja cocktail-leipiä. Joimme asiakkaan kanssa lasilliset kuoharia ja punkkua ja lähdimme hotellille. Asiakkaani halusi lähteä shoppailemaan, joten kävelimme Kajaanin Kauppakadun päästä päähän. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, sain ostettua kauluspaidan ja neuletakin.
Sitten teimme asiakkaan kanssa hetken töitä ja kävimme vielä illalla hotellin baarissa ottamassa yhdet juomat. Kun menimme baariin oli hotelliin kirjautumassa niin namu mies, että jos olisin ollut yksin liikenteessä olisin kysynyt kaipaako hän illallisseuraa ;) Harmi, että tommosiin törmää vaan silloin kun ei ole mahdollisuutta kävästä kysäsemässä.
Nukkumaan mennessä otin suosiolla puolikkaan unilääkkeen ja nukuinkin koko yön hyvin.
Aamutoimia tehdessäni mua tais huimata pariin kertaan. En ole täysin varma, koska tunne meni aina nopeasti ohi. Täytyy kuitenkin kirjoittaa se nyt tähän itselle muistutukseksi, että jos sellainen fiilis tulee vielä, niin sitten täytyy käydä lekurissa.
Lentomatkalla sain paikallistettua meidät täällä pk-seudulla ja se on mun mielestä aina kivaa :) Tulimme mereltä ja mantereen päälle siirryimme jossain Kirkkonummen paikkeilla. Niin, siis tulimme idästä ja lähestyimme kuitenkin kiitotietä lännestä. Tunnistin Kivenlahden tornitalon, Saunalahden ja Keilasataman ja sen jälkeen olikin helppo seurata lentoreittiä. Lensimme oman kodin yli ja vilkutin kodille :)
Ajattelin viettää tänään “erilaisen” illan. Eli ajattelin olla avaamatta duunikonetta! Mulla piti olla huomenna palaveri meidän toisen uuden kouluttajan kanssa, mutta hän joutuukin menemään asiakkaan luokse heti aamusta, joten mä ehdin tekemään huomenna kaiken sen, mitä en ole päässyt tekemään eilen enkä tänään tekemään.
Nyt vois vetästä lenkkivaatteet päälle ja kävellä kauppaan ostamaan aamukahvin kanssa maitoa ja huomiseksi jotain lounasta. Sen verran paksua räkään vielä niistän, että en kyllä uskalla vielä lähteä oikealle lenkille tai jumppaan, mutta pieni happihyppely tekee aivan varmasti parempaa kuin hyvää.
No niin, hotelli Wienistä on varattu :) Olen reissussa viisi päivää (perillä kolme kokonaista päivää) loka-marraskuun vaihteessa. Varasin hotellin jo nyt, koska jollain sivuilla sanottiin, että Wienissä on jotkut messut samaan aikaan.
Nyt täytyy sitten vapaa-ajalla aina kun jaksaa metsästää mahdollisimman paljon erilaisia www-sivuja wienistä, jotta ei sitten viime tipassa tartte metsästellä. Nyt jo on aika monta linkkiä jemmassa.
Mia, toivottavasti ehdit käymään mun kanssa edes kahvilla!
Sunnuntaina lähdettiin toisen uuden kouluttajan kanssa Jyväskylään. Ajomatka meni hyvin ja rattoisesti kun oli seuraa. Matkan varrelle osui taas nelijalkaisia: jossain Joutsan jälkeen nelostiellä hölkötteli labradorin noutaja. Onneksi se hölkötteli tietyöalueella, jossa nopeusrajoitus oli 50 km/h, pääsimme siitä ohi ilman ongelmia.
Hotellille tultuamme kävimme vielä syömässä pientä iltapalaa.
Otin illalla nukkumaan mennessä yhden Sirdaludin ja nukuin hyvin noin kello 01 saakka jolloin käytävästä rupesi kuulumaan meteliä. Jonkun huonetoveri oli jo mennyt huoneeseen eikä näillä kahdella ollut kuin yksi avainkortti. Huoneeseen mennyt oli jo nukkumassa ja nukkui suhteellisen sikeästi. Onneksi huoneeseen pyrkinyt ei pitänyt kauheeta meteliä, koputteli ja potki ovea mutta ei huudellut mitään. Eikä nukkumassa ollut onneksi ollut hirmusen sikeäuninen. Olin kuitenkin herännyt enkä enää saanut unen päästä kiinni. Otin puolikkaan unilääkkeen.
Maanantaina lähdimme asiakkaan luokse kello 7.30. Päivä meni hyvin ja pääsin takaisin hotellille noin kello 15.30. Matkalla hotellille kävin ostamassa saunasiiderit ja unilääkkeeksi pienen punaviinipullon.
Tein töitä pari tuntia ja lähdin Harjulle kävelemään.
Sitten saunaan ja syömään.
Ja voi tsiisus mua hävetti siellä syömässä! Tää olis pitänyt kirjoittaa eilen, kun fiilis oli vielä pinnalla. Mun edessä olevaan pöytään tuli kolmen hengen seurue: noin mun ikäinen mies, jonkin verran nuorempi nainen ja lähempänä 6-kymppiä oleva savolaismies. Meni jonkin aikaa ja seurueeseen liittyi kolme kiinalaismiestä. Yhteistä kieltä ei ollut. Yksi suomalainen puhui huonoa englantia kuten myös yksi kiinalaisista. Minkäänlaista keskustelua ei edes yritetty pitää yllä, vaan suomalaiset juttelivat kovasti keskenään ja jopa nauroivat iloisesti toistensa kertomille jutuille. Kiinalaiset vieraat olivat hiljaa. Yksi kiinalaisista taisi jopa nukkua. Savolaismies kävi pitkän puhelunkin pöydässä istuen. Seurueen nainen oli tilannut koko seurueelle saman ruuan. En kuullut mitä se oli enkä myöskään nähnyt mitä he söivät, mutta ilmeisesti jotain “vaikeaa”, koska yksi kiinalaisista katseli kynttelikön yli kovasti suomalaisen naisen lautaselle kun tämä söi. Minun silmissäni hänen katselemisensa näytti juuri siltä, että hän katseli mallia miten kyseistä ruokaa kuuluu syödä. Seurue oli jo lähes lopettanut ruokailunsa kun siihen liittyi vielä yksi mies. Mies, joka puhui englantia ja ainakin yritti pitää seurustelua yllä kiinalaisten kanssa. Suomalaisten käyttäytymistä oli oikeesti ihan hirveetä seurata.
Stressin lauettua nukuin hyvin. Vähän yli kahteen saakka. Tiesin että päivästä tulee pitkä, joten otin puolikkaan unilääkkeen. Nukuin kuin tukki 7.45 saakka, jolloin herätyskello soi.
Tänään oli ohjelmassa Pieksämäelle ajo, siellä parin tunnin koulutus ja kotimatka.
Kotimatka meni myös hyvin. Paitsi että taas ihmettelin suomalaista ajotapaa: moottoritiellä mulla oli mittarinopeus 125 km/h ja ohittelin autoja jatkuvalla syötöllä. Mäntsälän eteläpuolella on yksi siltatyömaa, jossa on nopeusrajoitus 50 km/h. Ja enkös mä silloin jäänyt “jalkoihin” nopeudella 55 km/h. Autoja meni ohi vaikka kuinka paljon. Ja sitten kun taas nopeuteni oli 125 km/h mä ohitin noi samat autot. Tätä ihmetellessäni ja yhtä autoa ohittaessani jokin siinä autossa kiinnitti huomioni. Kurkkasin sivulle ja näin miten ajaja molemmin käsin selitti jotain. Olimme siis moottoritiellä eikä kuskilla ollut kumpikaan käsi ratissa kun hän vieressään istuvalle ihmiselle esitteli käsillään jotain! Huh-huh! Onneksi pääsin suosiolla ohi.
Lähdettiin äidin kanssa torstaina kello 10 aikaan liikenteeseen. Suunnistimme vanhaa tietä pitkin suoraan Haminaan. Matkalla näimme hirven, mtuta se oli onneksi suhteellisen kaukana pellolla syömässä. Ja vettä tuli koko matkan ajan, sitä tuli ihan perkeleesti! Kunnes Pyhtäällä se lopulta väheni ripsutteluksi.
Jätimme auton Haminassa parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti Bastionia.
Matkalla pysähdyimme kahville ja välipalalle Konditoria-Kahvila Huovilaan. Söimme molemmat aurajuusto-kinkkupiirakat ja joimme kupit kahvia. Hinta 6,20€! Pääkaupunkiseudulla olis tuskin saanut edes toista annosta samaan hintaan.
Kävimme Bastionissa ja kävelemässä linnoituksen raunioilla.
Autolle päin kävellessä kävelimme Haminan kaupunginmuseon ohitse ja huomasimme että sinne on perjantaisin vapaa pääsy. Valehtelematta Haminan kaupungin historia ei kiinnosta niin paljoa, että olisin maksanut 2€ sisäänpääsymaksun, mutta koska nyt pääsi ilmaiseksi, niin toki kävimme sisällä. Talo on valmistunut 1760 ja “rakennus on toiminut mm. Katariina Suuren ja Ruotsin kuningas Kustaa III:n neuvottelupaikkana. Neuvottelujen tarkoituksena oli parantaa valtakuntien välisiä suhteita.” (Lainaus: http://www.hamina.fi/?pid=227&cg=227&grp=matkailu〈=fin).
Kiersimme vielä Haminan torin, siellä oli elomarkkinat. Keravan Ystävälle tiedoksi: siellä oli myytävänä niitä sun possuastioita, eli jos joskus osut jollekin markkinoille, kannattaa käydä kurkkasemassa.
Sitten palasimme 25 kilometriä takaisin päin ja menimme Kotkaan.
Kävimme Maretariumissa joka oli tosi kiva paikka. Erityisen kivan siitä teki se, että se on jaoteltu kotimaisten vesistöjen mukaan ja esillä on vain kotimaisia kaloja. Onhan noi koralliriuttojen kalat kauniita ja upeita, mutta kyllä kai sitä pitäis kotimaisista kaloista ensin olla tietoa ja vasta sen jälkeen ruveta tutustumaan eksoottisiin versioihin. Maretariumin toisessa kerroksessa oli jonkun kotimaisen lintukuvaajan (valitettavasti en enää muista nimeä) lintukuvia myytävänä ja siellä oli kuva Kyhmyhaahkasta, tosi kivan näköinen lintu ja mulle täysin uusi tuttavuus. Kuva maksoi muistaakseni 600€, joten en edes ajatellut sen ostamista. Vaikka kuva olis mun meriaiheisten taulujen joukkoon sopinutkin upeesti.
Maretariumin kierroksen jälkeen sade oli tauonnut joten suunnistimme vähän matkan päässä olevaan Sapokan vesipuistoon (Googlen kuvahaulla löytyy paljon lisää upeita kuvia puistosta).
Sitten suunnistimme hotellille. Olin vaihtanut hotellimme Haminasta Kotkaan, koska Haminassa ei ollut oikein mitään nähtävää. Kotkan keskustasta löytyi kaksi hotellia, joista toinen oli pieni yksityinen mutta valitettavasti keskiviikkona, jolloin hotellin vaihdon tein jo aivan täynnä. Jouduimme siis tyytymään Sokos-hotelliin.
Kello 19 aikaan olimme lähdössä syömään. Ravintolavaihtoehtoja oli kaksi: Meriniemi ja Wanha Fiskari. Meriniemestä Amerikan Ystävä sanoi, että siellä on huono palvelu, joten päätimme mennä Wanha Fiskariin. Tosin sekään ei sitten lopulta onnistunut, vettä nimittäin tuli taivaalta ihan siihen malliin että päätimme tyytyä Fransmannin ketjutasoiseen ruokaan. Ja ketjutaso sitten kostautui. Alkuruuat olivat hyviä, samaten äidin pääruoka. Mutta mä palautin omani keittiöön. Söin maksaa ja se oli niin kalvoista, että ei sitä voinut syödä. Annos lähti takaisin keittiöön. Toisenkin olisi voinut palauttaa. Se nimittäin tehtiin sitten niin kiireellä että pekonit jäi raaoiksi. En kuitenkaan enää viitsinyt ruveta siitä motkottamaan, oltiinhan me vaan Fransmannin tasoisessa paikassa, jätin pekonit syömättä.
Huoneessa vielä joimme punaviiniä ja juttelimme. Kello 02 oli pakko käydä nukkumaan.
Lauantaina tulimme aamiaiselta jo enne kello 10. Haukkavuoren näkötorni aukesi vasta kello 11, joten päätimme mennä ensin Merikeskus Vellamoon (on muuten helvetin ruma rakennus), mutta sekin aukesi vasta kello 11. Eli ei kun auto parkkiin ja torille kiertämään. Kello 11.00 kävimme sitten Haukkavuorella. Näkötorniin olisi pitänyt kävellä ylös, jätimme menemättä.
Ja sitten Vellamoon. Se oli ehdottomasti hintansa väärtti. Jos sinne joskus menet tai kuulet jonkun olevan menossa, niin suosittelen että miettii kumpi näyttelyistä kiinnostaa enemmän: Kymenlaakson museon näyttely vai Suomen merimuseon näyttely (tolla sivulla muuten on aika “hyvä” kuva tuosta Vellamosta). Molempiin ei nimittäin jaksa täysillä tutustua. Me oltiin museossa reilusti yli tunti ja käytiin näyttelyt läpi aika reippaasti. Esimerkiksi iso osa opasteksteistä jäi lukematta. Kymenlaakson museon näyttely on tietysti keskittynyt Kymenlaaksoon mutta on silti erittäin mielenkiintoinen, onhan siellä paljon sotahistoriaa.
Tarkoituksemme oli käydä vanhassa merimieskapakka Kairossa kahvilla, mutta se aukesi vasta kello 17. Kairosta jäi siis muistoksi vain valokuvat kylteistä.
Kotimatkalla oli sitten vuorossa se osuus, joka näkemästämme taisi jäädä meille molemmille parhaiten mieleen: Langinkosken keisarillinen kalastujsmaja. Maja itsessään oli todella upea (kuvia majasta sekä mun omassa galleriassa että tuolla museon sivuilla, hienoja luontokuvia alueesta löysin täältä).
Alueella toimi myös kalastusmajan kahvila, joka on rakennettu 20-luvulla nimenomaan nähtävyysalueen kahvilaksi. Joimme kahvit ja söimme vähän suolaista (mä söin lohipiirakkaa ja äiti söi ohrarieskaa munavoilla, hinta vain 6,80€!). Sitten lähdimme sinne, joka alunperin sai mut haluamaan tälle matkalle eli Pyhtään Pyhän Henrikin kirkolle. Kun menimme sinne, oli kirkossa menossa häät. Emme viitsineet mennä sisälle vaan kiertelimme vanhaa ja kaunista hautausmaata. Vanhin hautakivi oli vuodelta 1884. Varsinaiselta hautausmaalta löytyi sotilashaudat sekä hautoja 1940-luvulta lähtien. Kaksien häitten välissä pääsimme kirkko-oppaan opastuksella tutustumaan kirkkoon. Opas ei ollut mitenkään erityisen hyvä, artikulointi oli hieman heikkoa eikä hänellä ollut minkäänlaisia tarinoita kerrottavana, mutta paljon enemmän tietysti saimme käynnistä irti kuin jos olisimme käyneet vain kaksin katselemassa.
Kirkon puuveistoksissa mielenkiintoisinta oli se, että Henrikin jaloissa oli aina myös Lalli. Pienenä ja nöyränä. Muuten, kun ajelin Raumalta kotiin ajoin Köyliön ohi ja olihan siellä opaskylttejä Lallin patsaalle.
Pyhtäältä ajoimme seiskatietä pitkin Porvooseen syömään. Tarkoitus ei ollut käydä enää mitenkään erityisen hyvin syömässä vaan lähinnä vaan saada vatsat täyteen. Tehtyämme vanhassa kaupungissa lyhyen kävelykierroksen suunnistimme Sevillaan syömään.
Ja sitten ajoimme taas vanhaa tietä pitkin kotiin.
Itse olin kotona vähän ennen kello 19.30, auton matkamittarissa kilometrejä lisää noin 440.
Ehdottomasti voin suositella Kotkaa käyntikohteena, mikään kohteistamme ei ollut pettymys. Sapokan vesipuisto oli äärimmäisen kaunis ja hieman harmittaa, että illalla satoi, se olisi illalla pimeässä ja valaistuna ollut varmasti myös äärittömän kaunis paikka. Lisäksi Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kokemisen arvoinen paikka.
Olen koko viime yön ollut autokuskina: Hukkiksen kuopukselle piti käydä hakemassa ELL:lta kirppulääkkeitä ja sitten ne piti hakea apteekista. Ja kun päästiin Hukkikselle, niin sille iski välikorvantulehdus (juuri tällä termillä) joten ei kun ihmislääkärille ja lääkkeet apteekista.
Tämä onneksi oli vain uni ;)
Olen nukkunut viime yönä, ja edellisyönä, hyvin. Heräsin tänä aamuna kasilta kun roska-auto tuli tyhjentämään roskikset.
Haen äidin kympin jälkeen, joten mulla on ihana, mukava, rauhallinen aamu.
Kovat sateet, joita on uhkailtu tälle ja huomiselle päivälle ovat kulkeneet ennusteita nopeammin ja tällä hetkellä Maikkarin sadetutkaennusteen mukaan näyttää siltä, että vesisade Kotkassa päättyy noin kello 14 - 15 aikoihin. Lämpötila on noin 20 astetta, joten pakkasin vielä shortsit ja topin mukaan :)
Olis tosi kiva kun illalla päästäis menemään syömään niin, ettei sada.
Oloni on muutenkin tällä hetkellä varsin vetreä - olen käynyt kolmena päivänä peräkkäin jumpassa. Tosin niska-hartiaseutu on hieman normaalia enemmän jumissa, kun olen viimeisen kolme viikkoa koneella ollessani käyttänyt vain kannettavan näppäimistöä. Työpöydällähän mulla on Microsoftin ergonominen näppäimistö ja nyt huomaa hyvin työasentojen erilaisuuden - kone pöydällä ja ulkopuolinen ergonominen näppis vs. kannettava sylissä ;o
Lähdin torstaina ajelemaan kello 10.30. “Jo” kolmen ja puolen tunnin kuluttua olin Kaarinassa. Ajelin nimittäin vanhaa tietä (110) pitkin. Mä en ole täällä päässä ajanut vanhaa tietä koskaan kuin Palojärvelle asti, nyt ajoin siihen asti, kun se yhtyy E18:aan. Ja heti kun 110 taas oli käytettävissä poikkesin sille. Mä “saan” noita valtateitä suhata työajossakin ihan tarpeeksi.
Varmaan noin kilometri tai kaksi ennen Muurlaa näin hirvikolarin. Kolari oli sattunut hetki aikaisemmin. Tien vastakkaisella puolella oli auto, jonka perässä oli peräkärry, jossa oli sellainen muovinen korkea “kansi” päällä. Hirvi ilmeisesti oli törmännyt siihen peräkärryyn, koska autossa ei näkynyt mitään vaurioita. Kaikkein kamalinta tuossa tilanteessa oli se, että se hirvi kitui siinä tien pielessä. Makasi kyljellään ja sätki.
Paimiossa pysähdyin haukkaamaan välipalaa ja sitten matka jatkuikin kohti ensimmäistä varsinaista määränpäätäni, eli Kuusiston linnaa. Linnalle kävellessäni jostain alitajunnastani päähäni posahti Marionin kappale, jossa lauletaan jotain “tyttö Kuusiston nyt naitu on ja häitä juhlitaan”, sävelen muistan aivan tarkkaan. Yritin saada sanoja tarkemmin mieleeni, mahtoiko laulu kertoa tämän Kuusiston tyttärestä. Etsin kappaletta Marionin kotisivuiltakin. Kyseessä on todennäköisesti kappale Kylähäät, joten se tuskin kertoo linnan tyttären häistä. Mutta jännä juttu tuo ihmisen alitajunta.
Kaarinasta lähtiessäni tein matkani poikkeuksen: lähdin ajamaan pääväylää (eli 8-tietä) pitkin Uuteenkaupunkiin. Olin tosin katsonut reitin pikkuteitä pitkin valmiiksi, mutta kello rupesi olemaan “paljon” ja Ukissa oli tarkoitus käydä Bonk-keskuksessa, syömässä ja alkossa. Bonk-keskus oli hieno paikka, suosittelen ehdottomasti, jos joskus Uusikaupungissa käyt (valokuvia tulee galleriaan jossain vaiheessa).
Söin joen rannalla ja kello 17.30 jatkoin matkaani kohti todellista määränpäätäni eli Raumaa.
Matka Vantaalta Raumalle kesti kahdeksan tuntia. Keltaisten sivujen reittihaun mukaan matkaa meiltä kotoa Opettajan kotiin tulee 250 km, mutta kyllä mulla tuli auton matkamittariin kilometrejä noin 315. Pohjalla oli jo muutamia kilometrejä kun kotoa lähdin, joten ihan tarkkaa lukua en osaa sanoa.
Torstai-ilta meni Opettajan kanssa nopeasti: juteltiin, syötiin vähän iltapalaa ja kävästiin kaupungilla kävelemässä. Nukkumatti kutsui aikaisin ja puolikkaan unilääkkeen avulla nukuinkin alkuyön oikein hyvin.
Perjantaina olikin sitten koko päiväksi ohjelmaa, oli nimittäin Mustan Pitsin Yö.
Me aloitimme ohjelman jo kello 12.30 menemällä Pyhän Ristin Kirkkoon kuuntelemaan mieskuoron esittämää kirkkomusiikkia. Oli hieno kokemus ja tietysti mä taas itkeä pillitin.
Sitten oli ohjelmassa Nopein nyplääjä -kilpailu, jossa kilpailijat nypläävät puolen tunnin aikana niin paljon “yksinkertaista” pitsiä kuin mahdollista. Kilpailun voitti 12-vuotias tyttö 25,7 cm (vai olikohan se 24,7). Vitsailin kisaa katsoessamme omalla kantavalla äänelläni että “kyllä mä ton osaisin, heitellään vaan noit kepukoita toistensa yli, kiristetään välillä ja laitetaan nuppineuloja. Ihan helppoa hommaa”. Syrjäsilmällä näin, kun yksi mies kääntyi kauhuissaan katsomaan mua :) Täytyy kyllä vaan ihmetellä että miten ne nyplääjät muistaa missä järjestyksessä nypylöitä pitää siirrellä. Eniten mua kuitenkin ihmetyttää se, että miten kukaan on koskaan edes keksinyt moisen pitsin nypläyksen, mistä ihmeestä se on lähtenyt liikkeelle? Raumalle se on kuulemma tullut munkkien mukana. Oikeasti tulin siihen tulokseen, että en vaihda ratsastusta pitsinnypläykseen, täytyy keksiä jotain muuta. Ehkä sitä runon lausuntaa?
Sitten kävimme kuuntelemassa “kolmea herrasmiestä” eli “Veisui raumlaises henges”. Vitsejä ja musiikkia. Osa vanhoista tutuista kappaleista oli sanoitettu rauman kielelle ja kyllähän sitä ymmärsi. Ei ihan jokaista sanaa, mutta onneksi ihan jokaista sanaa ei tarvitsekaan ymmärtää, kokonaisuuden käsittää silti. Jos ruotsin kielen taito olisi aktiivisempi, niin ymmärtäisi varmasti vielä paljon enemmän.
Seuraavana oli taas ohjelma, josta ehdottomasti sanon, että jos joskus vaan on mahdollisuus päästä katsomaan Häplänperän valittajia, niin menkää ehdottomasti. Kyseessä on kuviolausuntaryhmä, joka lausuu naisen arjesta. Esityksessä tuli käytyä läpi ainakin synnytys, äiteys, naisenergia ja rypyt. Ehdottoman upeeta kuunneltavaa ja katsottavaa :)
Päivän viimeisenä ohjelmana katsoimme Pitsitanssin. Siinä tanssitaan pitsiä. Tanssijoilla oli siis nypylät käsissään ja he liikkuivat aivan kuin nyplääjä liikuttaa niitä nypylöitä. Ja saivat paksua, leveää mustaa pitsiä aikaiseksi. Esitys oli sopivan lyhyt, tuollainen tanhuaminen sinänsä kun ei juurikaan kiinnosta, mutta “ihmisnypylöillä” tanssittu pitsi kiinnosti.
Sitten lähdimme takaisin Opettajan luokse, kävimme suihkussa ja valmistauduimme iltaan. Tapana on pukeutua “vanhempiin” vaatteisiin tai mustavalkoiseen. Me pukeuduimme mustavalkoiseen. Illan viimeisenä ohjelmana meillä oli Jussi & the Boysin “keikka”. Kyseisen esiintymislavan juontajana toimi puolituttu juontaja, jota kävin moikkaamassa. Heitin samalla yhdet verkot veteen. Katsotaan tuleeko verkkooni edes särkeä vai jääkö täysin tyhjäksi. Arvokalaa en uskalla edes odottaa. Mutta ainakin on yritetty :)
Lauantaina kävimme vielä kääntymässä torilla ja mä ostin itselleni uuden t-paidan: musta peruspaita, jossa lukee valkoisella “kaikki muu paitsi minä on turhaa”. Aivan selvä Jane-paita ;)
Lounaan jälkeen otin päiväunet ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin päin noin kello 16.
Tulin suurinpiirtein reittiä Huittinen-Urjala-Loppi-Vihtijärvi, eli pieniä teitä. Pääväylää ajoin vain Raumalta Huittisiin. Aikaa kotimatkaan meni kuta kuinkin tasan neljä tuntia muutta kilometrejä ei tullut kuin se noin 250, joka on Keltaisten sivujen mukaan suorin reitti. Ja varmasti nautin ajamisesta enemmän kuin jos olisin tohottanut pääväylää kotiin.
Sain kesän “ensimmäiset” hyttysen pistot. Eihän niitä ole tähän mennessä ollut kuin muutama. Oikean nilkan yläpuolella jalan etuosassa on yksi ja se on turvottanut mun koko jalkapöydän. Pisto tuli jo torstai-iltana ja nyt rupeaa turvotus laskemaan, hyvällä mielikuvituksella jo näkee verisuonet tossa jalkapöydällä. Turvotukseen vaikuttaa ehkä osaltaan myös se, että olin viikkoa aikaisemmin pudottanut saunapuun kyseisen jalan jalkapöydälle, jolloin se turposi. Eli jalkapöytä oli kärsinyt jo aikaisemminkin. Mutta on se helvettiä kun on niin saatanan herkkä kaikelle mahdolliselle kropassa olevalle “ylimääräiselle”.
Olen myöskin saanut taas “hienon” liukuvärjäyksen niin dekolteen alueelle kuin jalkoihinkin. Vanhat rajat on bikineistä, nyt topista ja shortseista. Myös käyttämieni kenkien muoto on “luettavissa” jalkapöydistäni.
Hienot päivät vietin Opettajan luona. Tutustuimme toisiimme paremmin ja juttua riitti. Opettajalla on valtava yleistietämys sekä tietämys Rauman historiasta. Lisäksi hänellä on niin paljon “omituisia” ja mielenkiintoisia henkilökohtaisia kokemuksia, että hänen tarinoitaan kuunteli oikein mielellään. Mun oli oikeasti hyvä olla hänen seurassaan :) Mustan Pitsin Yöstä (tai siis perjantaipäivästä) jää varmasti parhaiten mieleen Häplänperän valittajat, täysin uusi kokemus kun oli.
Ja kuten tuossa reilu kaksi vuotta vanhassa kirjoituksessa (siis tuo liukuvärjäys-teksti), niin tänäänkin on ohjelmassa Lempiuroon tapaaminen. Lähden siis Hyvinkäälle katsomaan kun Grey-tädin narttu kisaa. Lempiurooni on mukana, joten pääsen hyväilemään hänen lihaksikasta karvaista vartaloaan ;)
Amerikan Ystävä tulee noin kello 19. Tälle illalle ei varmaan mitään kummosempaa ohjelmaa kehitellä, kunhan juorutaan, mutta huomiselle vois jotain keksiä. Täytyy lukea NYT-liite ja katsoa mitä siinä on.
Ensi viikolle ei ole mitään ohjelmaa. Alun perin oli tarkoitus, että lähden äidin kanssa Haminaan pariksi päiväksi, mutta siellä alkaa Tattoo keskiviikkona enkä mä halua mennä sinne silloin kun paikka on täynnä turisteja. Mahtaiskohan hotellihuonettakaan saada? Toisaalta rupesi hieman kutkuttamaan, että jos mentäiskin huomenna. Amerikan Ystävä nimittäin jatkaa huomenna meiltä matkaa Kotkaan. Hän on menossa bussilla sinne, joten hän sais samalla meiltä kyydin. Toisaalta kun me äidin kanssa lähdetään, niin tarkoitus on lähteä aamulla aikaisin, jotta voi ajaa vaikka taas jotain pikkuteitä pitkin ja pysähdellä matkalla. Eli sitten en pystyisi viettämään niin paljoa aikaa Amerikan Ystävän kanssa. No, tässähän tää ratkasu taas tuli: vietän huomisen päivän Amerikan Ystävän kanssa ja menemme äidin kanssa Haminaan seuraavalla viikolla. Silloin lähdemme joko sunnuntaina tai maanantaina. Nimittäin Kesäemännän kanssa suunniteltu Savonlinnan reissu ei toteudu ainakaan maanantaina 4.8., koska Kesäemännällä on silloin muuta ohjelmaa. Tattoon ohjelma loppuu sunnuntaina kello 14, joten hyvin vois lähteä silloin aamusta liikenteeseen. Täytyykin ehdottaa äidille.
Nyt mä teen hetken kotitöitä (liinavaatteiden vaihtoa, pyykkinarun ja -koneen tyhjennystä jne) ja lähden noin kello 12 ajamaan sinne Hyvinkäälle.
Tässä tämä jalkapöydän turvottanut hyttysen pisto yli kolme vuorokautta piston jälkeen.
Minde soitti aamupäivällä, vaihdettiin kuulumiset ja hän kysyi lähdenkö hänen ja hänen poikiensa kanssa Raaseporin linnalle. Vaikka edellisestä käynnistä ei ole vasta kuin pari vuotta lähdin kuitenkin mukaan. Varsinkin kun Minde sanoi, että siellä alkaa opastettu kierros kello 15. Mulla oli siinä vaiheessa vielä hyvin aikaa imuroida (pölyt olin jon pyyhkinyt) ja pyyhkiä lattia (pestä ne piti, mutta parempi kai pyyhkiminenkin kuin ei mitään), tiskata, käydä suihkussa ja syödä lounas.
Kun pääsin Minden pihalle hän ilmoitti, että ei Raaseporissa olekaan opastusta, opastus on vain keskiviikkoisin, perjantaisin ja viikonloppuisin. Ja niin kuin Minde oli toivonut että hiusten värjääminen tummaksi olisi jotenkin vaikuttanut myös aivokuoren sisäpuolelle ;(
Kun pääsimme linnan raunioille satoi vettä sen verran että totesimme, että linnalle ei ole kiva mennä. Päätimme pyörähtää Tammisaaressa ja erityisesti käydä ajamassa Skåldön lossilla. Mä olen tuolla lossilla matkustanut monta kertaa, onhan tuonkin kuvan toisella rannalla näkyvä “mökki” sellainen, jossa olen monta ihanaa kesäpäivää ja -iltaa viettänyt. Valitettavasti sekin on jo menetettyä elämää :(
Niin me sitten ajoimme Tammisaareen, lossilla edestakaisin Skåldöön ja takaisin Raaseporin linnan raunioille. Minden pojat olivat aivan innoissaan lossilla ajamisesta, vaikka pienempää (10-vuotias) selkeästi myös vähän jännitti.
Takaisin linnalle päästyämme ei enää satanut joten lähdimme kävelemään linnalle. Kävin ostamassa meille pääsyliput ja kiersimme linnan. Onneksi minä ja Minden kuopus olimme käyneet linnassa opastetulla kierroksella, joten osasimme kertoa Mindelle ja esikoiselle edes jotain linnasta.
Linna kierrettyämme jäimme linnan kahvilan eteen syömään eväitä. Linnalla ei varsinaisesti ole mitään “lipunmyyntiä” vaan ainoastaan linnalle menevällä polulla on opaste kolmella kielellä jossa kerrotaan että pääsymaksu on 1€ per aikuinen ja lapsilta 0,50€, lipunmyynti tapahtuu kahvilasta.
Eräs nelihenkinen perhe jäi sen opaskyltin eteen tuumailemaan että mitäs nyt tehdään. Mun oli ihan pakko tokasta siihen “ei oo paha hinta maksettavaksi”, johon perheen mies vastasi että ei olekaan. Käänsin perheelle selkäni (koska olin sillä tavalla luonnollisemmin omiin seuralaisiini nähden) ja jonkin ajan päästä Minde meinasi kuolla nauruun. “Jane, sä pistit sen miehen kävelemään takasin tonne parkkipaikalle. Sillä ei ollut lompakkoa mukana ja nyt se tulee tuolta parkkipaikalta lompakko kädessä” :D
Eräs mopopariskunta käveli kahvilalta linnalle opaskyltin “väärältä puolelta” jolloin mä totesin “vähän” normaalia kovemmalla äänellä: “tolleen kun kävelee ton opaskyltin toiselta puolelta niin voi mennä linnaan aivan kuin ei tietäisikään että sinne on pääsymaksu, joka on kokonaisen euron”. Mopomies kääntyi muhun päin ja ilmoitti että kyllä he tietävät pääsymaksusta. Mutta eivätpä menneet linnalle asti.
Eräs ulkolainen pariskunta (kysyivät meiltä puhummeko englantia, sanoisin että olivat saksalaisia) kysyi meiltä onko linnaan pääsymaksua. Kerroin heille, että kahvilasta voi ostaa euron hintaiset liput.
Muutama seurue pääsi “livahtamaan” mun selkäni takaa ilmaiseksi linnaan.
Kun tulimme takaisin parkkipaikalle meitä vastaan käveli kaksi suomalaista seuruetta. Totesin omalle seurueelleni “hieman” normaalia kovemmalla äänellä: “oli muuten hieno linna, eikä sisäänpääsymaksukaan ollut kuin euron. Kyllä se kannatti maksaa ja tänne tullaan kyllä vielä uudestaankin”. Tässä vaiheessa Minden kuopus totes mulle: “Jane, sä nolaat meidät kaikki. Et vaan itteäs vaan meidät kaikki” :D
Kotimatka meni rattoisasti kun Minden kanssa “kiusattiin” poikia ja Minde ajoi harhaan. Siinä ainoassa liittymässä, josta meidän olisi pitänyt kääntyä, Minde jatkoi suoraan. Onneksi olin ottanut omasta autostani kartan mukaan (olis ollu Minden navigaattorikin), joten minä luin karttaa ja kun olimme ajaneet noin 20 km lenkin, totesimme, että olemme 10 km edempänä kuin mitä olimme siinä vaiheessa kun Minde ajoi harhaan :)
Nyt on ruoka valmistumassa, mulla lasissa valkoviiniä ja huominen lomapäivä edessä!
Syötyäni rupean selvittämään tuon Kuninkaantien reittiä Suomen puolella. Olis joskus kiva ajaa se päästä päähän. Toisaalta tuntuu hassulta lähteä “keskeltä”, ajaa isoja teitä pitkin reitin alkuun tai loppuun, ajaa sen toiseen päähän ja ajaa taas isoja teitä pitkin takaisin kotiin. Ja reitille varmasti osuu niin paljon ainakin mua kiinnostavaa katsottavaa (kivikasafriikki kun olen) että reissuun joutuis varmaan varaamana jonkun 3 - 4 päivää aikaa. Mutta ehkä mä ehdin vielä tänä kesänäkin ajamaan Kuninkaantietä sellaisilla osuuksilla, joilla en ole aikaisemmin ollut. Itään päin ajaessa en juurikaan muista ajaneeni sitä ja onhan tällä lomalla vielä edessä matka Haminaan. Torstaina ajan ensin Turkuun ja jatkan siitä sitten matkaa pitkin rannikkoa, joten Kuninkaantietä saattaa osua sillekin reitille. Lisäksi tässä kotikulmilla menee myös Kuninkaantietä. Olen ajanut sen joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten, mutta sen vois käydä joku päivä ajelemassa uudestaan.
