Aihealueen 'sattuu ja tapahtuu' arkisto
Olen “aina” haaveillut kirjallisesta kosinnasta. Olin monta vuotta sitten töissä sellaisessa projektissa, jossa sain päivittäin kymmeniä kirjeitä. Niitä oli aina ilo avata - kunnes sitten se viimeinenkin oli avattu eikä sielläkään ollut kosintaa ;(
Maanantaina olin ihan varma, että vihdoinkin se tuli!
Olin saanut kirjeen. Osoite oli kirjoitettu hieman lapsekkaalla käsialalla, kirjekuoressa oli punainen sydän ja nimeni eteen oli kirjoitettu siviilisäätyni Neiti, joka oli alleviivattu. Postimerkissä oli täytekakun siivu ja vadelmia.
Ihanaa, kosija joka tietää että olen neiti ja tarkka siitä. Lisäksi kosija tietää että pidän vadelmista, ehkä hän jopa tietää sen, että en pidä mansikoista.
Olin lähes jo päättänyt suostua kosintaan ennen kuin olin edes avannut kirjettä.
Teini oli vähintään yhtä täpinöissään kuin minä.
Pyörittelin kirjettä käsissäni ja pitkitin sen avaamista.
Vihdoin ja viimein avasin kirjeen. Kädet hiestä märkinä ja sydän rinnassa läpättäen.
Sain kutsun kollegan 50-vuotisjuhliin. Naispuolisen kollegan.
Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten lupauduin mukaan johonkin kilpailuun josta en oikeasti edes tiennyt mitään.
Lupautumiseni jälkeen meni pari päivää ja kakkosliittymäni soi. Mulla on olemassa liittymä, jossa on salainen puhelinnumero niitä tilanteita varten, että joudun yksityiselämässä antamaan puhelinnumeroni henkilölle, jota en tunne. Siitä alkoi sitten tämä “seikkailuni” tuossa kilpailussa.
Kyseessä oli eurooppalainen kilpailu, johon oli valittu 10 eri maasta osallistujat. Kilpailun eurooppalainen pääorganisaattori on jokin hollantilainen viikkolehti. Osallistujat olivat mies-nainen -pareja ja kilpailun tarkoituksena oli tehdä miehestä “nainen” tämän vuoden loppuun mennessä. Miehet eivät tienneet kilpailun lopullista päämäärää vaan heille oli kerrottu, että he ovat naisen “käskyläisiä” loppu vuoden ajan. Minun oli tarkoitus “soluttautua” kilpakumppanini ystäväpiiriin ja heidät piti saada uskomaan että me olemme kyseisen miehen kanssa parhaat ystävättäret. Minun piti siis suhtautua tuohon mieheen (olkoon edelleen Poju) kuin naiseen. Ja saada hänet ajelemaan sääränsä, käyttämään sukkahousuja ja meikkiä, ottamaan rakennekynne jne.
Kilpailun suomalainen järjestäjä maksaa kaikki meidän kulumme ja saamme heiltä erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi lähdemme yhdessä risteilylle ja niin edelleen. Minun tehtäväni oli sitten keksiä niitä “naisellisia” juttuja, joita pistän Pojun tekemään. Hänen lähipiirissään oli henkilöitä jotka tiesivät kilpailusta ja raportoivat kilpailun järjestäjälle siitä, onko Poju tehnyt ja toteuttanut kaikki ne tehtävät, jotka olen hänelle antanut.
Jokaisen kuukauden lopussa minä annan Pojulle “todistuksen” ja jos hän on minun todistukseni mukaan sekä kätyriensä mukaan toteuttanut tehtävänsä vähintään tasolla hyvä, saamme palkinnoksi jonkin ulkomaan matkan niin, että matkat paranevat joka kuukausi ja lopulta joulukuussa on palkintona NY:n matka.
Niin minä sitten tapasin kilpakumppanini eräänä lauantaina. Käytiin kilpailun järjestäjän piikkiin syömässä Kasakassa ja sen jälkeen suunnistimme Kalleen. Yövyimme keskustan Sokos-hotellissa. Kilpailun järjestäjä maksoi kaiken muun paitsi Kallessa juodut juomat. Meillä oli “kätyri” perässä joka varmisti sen, että me olemme liikenteessä kuin kaksi naispuolista ystävystä emmekä näytä ulkopuolisten silmissä mies-nainen -parilta. Illan tarkoitus oli siis vaan “todistaa” minun kelpoisuuteni kilpailuun.
Se tyyppi oli niin outo. Siis oikeesti ja tosissaan Outo! Tsiisus!
Eräälle ystävälle olin jo ehtinyt kertomaan kilpailusta ennen kuin kilpailun järjestäjä kertoi mulle etten saa paljastaa sitä kenellekään. Kerroin tuolle ystävälle että toivon ettei meitä hyväksytä kisaan. Se tyyppi oli oikeesti niin outo, että mun olis ollut tosi vaikea viettää aikaa hänen kanssaan. Tiesin että mun on itteni kuitenkin vaikea sanoa että en lähde kisaan mukaan. Ilmaiset ulkomaan matkan houkuttelivat liikaa.
Varsinainen kilpailu alkoi elokuussa ja elokuusta olisi ollut palkintona Riikan matka. Kilpailun järjestäjältä tuli mulle elokuun alussa tekstiviesti, jossa hän kirjoitti että nyt olis aika pistää hösseliksi. Ilmoitin olevani kesälomalla elokuun puoleen väliin saakka.
Sen jälkeen kilpailun järjestäjä yritti soittaa mulle pariin kertaan mutta en vastannut hänen puheluihinsa. En vaan pystynyt!
Nyt sieltä ei ole enää yli kuukauteen kuulunut mitään, joten todennäköisesti joko minä en ole enää mukana kilpailussa tai meidät molemmat on poistettu siitä.
Tuosta kilpailusta nimittäin puhutaan ainakin yhdessä Cityn keskustelussa ihan suoraan. Tämä Poju oli hakenut aika montaa kilpakumppania ennen kuin minä olin suostunut. Kilpailun järjestäjä oli soittanut jollekin toisellekin naiselle kilpailusta ja hän kertoi kilapailun idea eräässä keskustelussa. Nythän siis Poju saattaa tietää mistä on kysymys.
Kilpailu olis ollut ihan mielenkiintoinen ja kieltämättä kyllä vähän harmittaa että Poju on niin saatanan perkeleen outo että mä en yksinkertaisesti vaan voinut lähteä tohon mukaan.
Luin entisen työkaverini blogia. Blogissa vilahti kaksi tuttua nimeä: uusien hoitokoirieni omistaja ja toinen hoitokoira. He käyvät samassa treeniryhmässä jossa entinen työkaverini käy yhden oman koiransa kanssa.
Maailma on pieni. Suomi vielä pienempi ja harrastus- ja mielenkiintoryhmät vielä sitäkin pienempiä. Kuten myöskin ammattialat. Tämä on hyvä muistaa jos joskus tekee mieli lähteä jostain työpaikasta ns. ovet paukkuen.
Yhteen meidän ryhmäliikuntaohjaajaan. Hän on sellainen taskupeikko. Ei taskuprinsessa eikä -venus vaan peikko. Ja ihan selkeästi hän hymyilee mulle enemmän kuin muille asikkaille ja tervehtii aina ihan erityisesti mua. Ainakin mä luulen niin.
Meillä on kuntosalin syysjuhlat perjantaina ja nyt mulla olis joku syy mennä naisvaltaisiin juhliin, mutta taitaa silti jäädä duunin takia väliin. Mutta ainahan mä voin käydä taskupeikon ohjaamilla tunneilla. Hänen vetämänsä tunnit ovat yhtä lukuun ottamatta sellaisia, että hyvinkin tulen käymään niillä. Heti huomenna olis yksi hänen vetämänsä tunti, se vaan on mun aikatauluun hemmetin huonoon aikaan :(
En ehkä sittenkään ole tarpeeksi ihastunut kun laitan työasiat taskupeikon edelle. Tai sitten se johtuu siitä, että en oikeasti tiedä tervehtiikö hän mua iloisemmin kuin muita.
Lomani alussa lähetin kahteen eri rekrytointifimaan hakemuksen avoinna olevasta työpaikasta. Toisessa haettiin kouluttajaa konsulttiyritykseen. Tuosta paikasta olin 99% varma, että tulee kutsu haastatteluun, olihan työn kuvaus hyvin lähellä nykyistä työtäni.
Maanantaina avasin duunimailin ja katsoin sinne tulleet ilmoitukset avoimista työpaikoista. Mulla on aika monella eri sivustolla erilaisia “vahtipalveluita” käytössä.
“Jahas, meilläkin on avoinna taas joku kouluttajan paikka” tuumasin ja avasin ilmoituksen. Se oli saatana se sama paikka, jota olin hakenut rekrytointifirman kautta. Olin siis hakenut nykyiselle työnantajalleni töihin!
Ja kuten mainoksessa sanotaan: eikä tässä vielä kaikki!
Kyseessä on se paikka johon mä jo helmikuussa kävin haastattelussa!
Että näin.
Tapahtuipa eräälle tuttavalleni:
Hän oli baarista löytänyt kivan näköisen ja ennen kaikkea erittäin mukavan oloisen, noin 30-vuotiaan miehen ja “raahannut” miehen kotiinsa.
Ensimmäinen ilta ja yö menivät vallan upeasti ja tuttavani totesi, että kyseisen miehen voisi tavata uudelleenkin.
Tuli seuraavan tapaamisen aika. Miehen nuollessa naista oli nainen kaivanut laatikosta dildon esille ja pyytänyt että mies saman aikaisesti käyttäisi dildoa.
Mies oli suuttunut. Suuttunut ja loukkaantunut niin kovasti, että tuttavani oli pelännyt miehen käyvän häneen käsiksi. “Mua ei ole koskaan loukattu näin pahasti! Kukaan ei ole koskaan ollut mulle noin ilkeä! Mä olen harrastanut seksiä 170 naisen kanssa ja kaikki ne on saaneet orgasmin mun kanssa!”.
Hoh-hoijaa!
Miksi ihmeessä miehet pitävät dildoa jonkinlaisena uhkana? Luulevatko miehet oikeasti että jos nainen haluaa ottaa yhteiseen seksihetkeen jonkin apuvälineen mukaan niin kyseessä on miehen riittämättömyys?
Eikö kyseessä kuitenkin lopulta ole sama asia kuin se, että mies laittaa naisen valmistamaan makaronilaatikkoon ketsuppia? Makaronilaatikko on sellaiseen hyvää, mutta ketsuppi tekee siitä helvetin hyvää.
Ja mikä ihmeen juttu se on, kun miesten täytyy aina selittää että he ovat panneet niin ja niin montaa naista ja kaikki ne ovat saaneet heidän kanssaan. Joopa-joo. Tuntemattomasta naisesta mies ei oikeasti voi tietää saako nainen vai feikkaako vaan. Sitten kun nainen on saanut miehen kanssa kerran oikean orgasmin, niin sitten mies pystyy jo erottamaan feikatun ja oikean, mutta sitä ennen ei mitenkään. Sori vaan!
No joo, ihan oman kirjoituksensa vaatisi sitten nämä naisten feikatut orgasmit, mutta kokemuksesta voin sanoa, että joskus on vaan helpompaa feikata. Silloin miehen itsetunto ei kärsi siitä, että nainen ei saakaan ja hän voi lopettaa sen jo toista tuntia kestäneen jyystämisensä.
Enkä mä oikeasti tiedä, onko se miehelle plussaa, jos hänellä on ollut x-määrä seksikumppaneita. Määrä ei kerro laadusta mitään. Ehkä jopa päin vastoin: jos mies on huono, niin hän ei pääse panemaan yhtä naista kuin kertaalleen. Jos hän pääsisi panemaan samaa naista useita kertoja, ei hänellä mitenkään olisi aikaa panna noin montaa naista. Kyllä mä ehkä ennemmin ottaisin miehen, joka on harjoitellut pidempiä aikoja saman kumppanin kanssa kuin miehen, joka panee jokaista vastaan tulevaa naista kerran tai kaksi. Siinä ei kauheesti asioita opi.
Eniten mua ehkä mietityttää se, että kyseessä kuitenkin oli nuorehko mieshenkilö. Eli mies, jonka luulisi olevan sitä seksuaalisesti valistunutta sukupolvea. Joka ymmärtää sen, että mikään tekninen väline ei koskaan täysin korvaa aitoa, oikeaa mulkkua. No, ei kai tähän voi todeta kuin että meitä on moneksi.
Arvatkaas, tapasivatko tuttavani ja tuo mies kolmatta kertaa.
Eivät!
Eilen aurinkoa ottamaan mennessäni näin matkalla pariskunnan, joista nainen istui hiekkaisen kävelytien vieressä maassa ja mies seisoi naisen takana. Pari näytti selvältä ja kävelin heidän ohitseen. Kun olin heidän kohdallaan mies sanoi mulle: tuletko auttamaan, niin nostetaan tämä ylös. Hän tarkoitti naista.
Menin auttamaan, nostimme naisen viereiselle, hieman polven korkeutta korkeammalle kivelle.
Mies sanoi mulle: tämä siitä seuraa kun ei näillä keleillä juo vettä vaan pelkkää viiniä, loppuu kunto kesken.
Koska olin menossa ottamaan aurinkoa, mulla oli mukana suolatikkuja ja kaksi pulloa vettä. Annoin naiselle muutaman suolatikun ja toisen vesipullon. Molemmat kiittelivät kovasti. Kysyin pärjäävätkö he nyt ja mies sanoi, että kyllä he pärjäävät, kotiin on matkaa 200 metriä.
Kovasti molemmat kiittelivät ja luulen että he olivat selvin päin. Nainen vaan oli ihan hirmuisen laiha, hänen käsivartensa olivat kuin mun etusormeni.
Tämä vihdoinkin tullut kesä on sekottanut mun pääni. Siellä nimittäin pyörii ihan koko ajan todella vallattomia seksifantasioita! Enkä mä edes ole kesäseksi-ihminen. Mua ei helteillä vois seksi vähempää kiinnostaa. Siinä tulee ällöhiki. Hikoilemista on montaa eri lajia ja esim. salilla irtoava hiki on ihanaa hikeä mutta kun toinen ihminen nyhjää kiinni niin siinä tulee ällöhiki. Kaikki mun elämäni kolme miestä ovat joutuneet kärsimään kesähelteillä selibaatista (paitsi se yksi, joka tajus sen, että ei naisen tarvitse aina olla “läsnä” seksissä, nainen voi vaikka lukea Reginaa samalla kun mies tyhjentää pussinsa). Samaten kaikki ns. etelän matkat ovat menneet miesparoilla selibaatissa.
Noita mun seksifantasioitani ei ole yhtään vähentänyt se, että olen lukenut Jussi Varesta. Olen aina ollut sitä mieltä, että mä antaisin kyllä Jussille, jos siihen Uudessa Apteekissa törmäisin ;)
Eikä se, että olen viettänyt päivän ympärilläni vähäpukeisia aurinkoa palvovia nuoria miehiä ja naisia.
Huu… tää on ihan hullua :)
Kun iltapäivällä kello 16 aikaan lopetin auringon ottamisen tuli järjetön himo ruveta kittaamaan tota jääkaapissa olevaa roseeta. Soitin Mindelle ja pyysin synninpäästön: voinhan mä lomalla ruveta vetämään roseeta keskellä päivää vaikka periaatteessa olin päättänyt mennä jumppaan. Minde oli samaa mieltä kuin minäkin: lomaa on vaan 5 viikkoa vuodessa, sali on auki joka viikko. Itse asiassa jopa joka päivä.
Puhelun lopetettuani tapahtui jotain, joka kuitenkin esti mua avaamasta sitä rose-pönikkää heti: teini tuli kotiin ja hänen isänsä oli mukana. Minä istun sohvalla ilkosen alasti. Olin siis jumissa olohuoneessa! Juu, on teinin isä nähnyt mut aikasemminkin alasti ja me on jopa nukuttu sen kanssa samassa sängyssä, kerran harrastettu seksiäkin, mutta ei sen enää tartte nähdä mua alasti. Aikani odottelin ja sitten pyysin teiniä tuomaan mulle aamutakin. Rupesin tekemään kotitöitä. Ja kuten laihduttajille sanotaan: erilaiset ruuan himot menevät ohi 20 minuutissa, eli jos sen malttaa odottaa, niin himo on voitettu. Voin kertoa että sama pätee myös juomiin. Ainakin roseehen. Mun ei enää tehnyt järjettömästi mieli roseeta, joten jätin tonkan avaamatta.
Kävin sitten siellä jumpassan. Ja nyt on rose-tonkka avattu- hyvällä mielellä :)
