Aihealueen 'Harrastukset' arkisto
Jos joku mietti että tilaisko mun kauttani shampanjaa vaiko eikö, niin suosittelen tilaamaan. Tilauksiin tulee nimittäin nyt 1 -2 vuoden tauko.
Shampanja on siinä mielessä “helppo” säilytettävä, että se ei ole ihan hirveen tarkka säilytyslämpötilasta. Parasta tietysti olisi, jos sen voisi säilyttää huonelämpötilaa alhaisemmassa lämpötilassa (12 - 18 astetta), mutta jos sitä ei säilytä vuositolkulla, se säilyy kyllä, kunhan säilytyslämpötila pysyy tasaisena (tästä shampanja on suhteellisen tarkka).
Jos siis haluat tilata kauttani shampanjaa (hinnat muistaakseni noin 25 - 28 € / pll), niin lähetä sähköposti maanantaina viimeistään kello 14.00.
Kuten kerroin, sykemittarin käyttö motivoi mua liikkumaan. Tänään on suunnitelmissa käydä iltapäivällä / alkuillasta tunnin kävelylenkillä ja huomenna aamulla jumpassa.
Otin myös Polarin Personal trainer -sivut käyttööni. Olen syöttänyt järjestelmään lähtötiedot: ikä, paino, leposyke sekä “normaalielämän” keskisyke. Sen jälkeen ohjelma teki mulle “outdoor sports program -kunto-ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa kuntoa. Sen mukaan mun pitäis käydä neljä kertaa viikossa lenkillä ja kaksi kertaa viikossa tehdä voimaharjoittelu. Ei mulla aika riitä tommoseen, mä tulen liikkumaan noin 4 - 5 päivänä viikossa, puolet lenkillä, puolet jumpassa, lisäksi toivottavasti silloin tällöin ratsastusta. Tänään olis ohjelmassa 65 minuutin lenkki niin alhasella sykkeellä, että jos mä pidän sykkeeni niissä rajoissa ehdin ehkä noin sadan metrin päähän :D Sykerajat ovat 106 / 123. Taidan siis noudattaa eilen sykemittarin määrittelemiä rajoja.
Tuo ohjelma tulee jatkossa (kunhan vaan käytän sitä) näyttämään kraafisesti viikon ja kuukauden tiedot urheilusuorituksistani niiden keskiarvoja ja tietoa kuntoni kehittymisestä. Noi on just semmosia asioita, jotka motivoi mua.
Tulen jatkossa varmaan myös raportoimaan täällä enemmän liikunnastani. Aiheutan näin itselleni sosiaalista painetta ;)
Kyllä on ihanaa kun aamulla kuudelta herätessä ei ole puolikuollut väsymyksestä. Tänäkin aamuna heräsin pari minuuttia ennen kuin herätyskello soi. Voi kun tää olotila säilyis. Mutta eiköhän se häviä viimeistään siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan pimeetä kun herää. Tai mistäs sen tietää, mulla on nyt käytössä toi heräämisvalo, jospa se helpottais. Varsinkin nyt kun sitä pääsee käyttämään ennen kuin ne pimeät aamut alkavat.
Olin reipas tyttö ja kävin tekemässä puolen tunnin kävelylenkin (ja nyt ei uskalla pukea päälle, kun pukkaa hikeä). Muistin ton mun sykemittarin väärin, siinä ei ole kuntotestiä. Silti se motivoi mua liikkumaan. Varsinkin kun sen lisäksi käytän tota Polarin kuntosivustoa. Mä kun olen käppyrä-fani, tykkään katella kaikenlaisia asioita käppyröillä ;)
Nyt on otettava itteään niskasta kiinni, voitettava tämä “pelko” ja puettava vaatteet päälle ja lähdettävä ajelemaan keskustaan (YÖK!).
Lähdin hakemaan sitä sykemittaria. Ensin olin suunnitellut että käyn ostoshelvetin vessassa laittamassa sen lähettimen ja käyn tekemässä kuntotestin saman tien. Kunnes matkalla välähti, että munhan tarttee ensin laittaa vastaanottimeen asetukset kohdalleen. Sitten tein reippaan päätöksen: laitan vastaanottimen nyt illalla kuntoon ja käyn tekemässä sen kuntotestin aamulla. Siihen ei kauaa mene, eli mun ei tartte herätä kuin puoli tuntia aikasemmin kuin mitä muuten pitäis.
Pääsin kultasepän liikkeen oven taakse ja perkele, se oli menny kiinni jo kello 18! Helevetti! Sen kerran kun minä teen Isoja Urheilupäätöksiä, niin mä en pääse toteuttamaan niitä!
En ymmärrä miksi oon niin innokas tekemään sen kuntotestin, kun tiedän että se näyttää mun olevan samassa kunnossa kuin ne, jotka ovat maanneet 1,5 metriä maan pinnan alapuolella jo pari vuotta.
Kävin sitten tekemässä pienen - siis pienen, 30 minuuttia - kävelylenkin.
Kävelylenkillä muistin, että mun piti mennä kampaajalle tällä viikolla. Täytyy yrittää huomenna lääkäriltä kotiin päin tullessa kysyä aikaa, muuten se menee viikon päähän ja tää mun pää on aika hirveessä kunnossa tällä hetkellä :(
Laitan tänä iltana vielä shampanjatilauksen eteenpäin. Kokonaista kolme laatikkoa! Kolme! Mitä helvettiä, mitä on tapahtunut kaikille mun fiksuille, hyvän päälle ymmärtäville ystävilleni ja kavereilleni? Yhdeltä työkaveriltakin ihan erikseen kysyin tekstiviestillä että eikö hän meinaa tilata. Vastas, että rahat meni uuteen telkkariin. Oli ihan pakko vastata: “pyh, telkkarista parhaimillaan tulee seksiä mutta shampanjalla sitä SAA!”. Kehtaankohan mä ees laittaa moista pikkutilausta eteenpäin?
Mulla on muuten vielä neljä pulloa edellisestä tilauksesta jäljellä (tämä ei ole tylsää). Yhden laitoin just jääkaappiin, enköhän mä jonkun syyn keksi juoda se viikonloppuna.
Oli ihan kiva palata loman jälkeen töihin. En tehnyt ihan täyttä päivää, tais jäädä tunnin verran vajaaksi, mutta entäs sitten, tunteja riittää!
Päivä ei ollut mitenkään erityisen kiireinen eikä sähköpostissa ollut mitään mullistavaa.
Huomenna onkin sitten jo ensimmäiset koulutukset ja keskiviikkona eka palaveri.
Sunnuntaina lähden ensimmäiselle reissulle: sunnuntai-iltana uuden kouluttajan kanssa Jyväskylään. Hän tulee sieltä maanantaina junalla pois, minä jään vielä toiseksi yöksi Jyväskylään ja ajan tiistaiaamuna Pieksämäelle. Pieksämäeltä on aika pitkä matka kotiin, mutta meneväthän molemmat koulutukset “samalla reissulla”.
Kävin tänään salilla. Olen tehnyt saliohjelmani viimeeksi varmaan maaliskuussa ja se tuntu itse asiassa ihan kivalle :) Huomenna täytyy yrittää mennä jumppaan kello 9. Toinen vaihtoehto olis kello 16.15, mutta sinne ehtiminen on tuurista kiinni. Muut sellaiset tunnit, joille tiistaina voisin osallistua on teemapäivän takia peruttu :(
Keskiviikkona saan mun sykemittarin - tai no, se olis valmistunut jo tänään, mutta mun ranneketju on valmis vasta keskiviikkona, haen ne molemmat sitten samaan aikaan - joten silloin käyn tekemässä sykemittarin kuntotestin ja varmaan kävelemässä muutenkin, eihän kuntotestiin mene montaa minuuttia.
Ruokailuun en ole vielä tänään kiinnittänyt mitään huomioita. Koska jääkaapissa on vielä vaikka mitä herkkuja. Toisaalta enpä mä vaa’allekaan pääse ennen kuin loppuviikosta. Ja mitä enemmän sitä painaa kun käy vaa’alla, niin sitä parempia tuloksia saa aikaiseksi ;D
En ole ottanut tänään unilääkettä, saas nähdä miten tulee nukuttua. Toivottavasti levollisemmin kuin viime yönä.
Jos joku tutuistani haluaa tilata suoraan Ranskasta viinitilalta shampanjaa, niin mulle tieto viimeistään keskiviikkona 20.8. Laitoin justiin sähköpostia niille, jotka ovat aikaisemmin tilanneet (plus parille uudelle), mutta kaikkien mielihaluista en tiedä. Enkä haluakaan tietää ;p
Valvoin taas aamuyöstä, en kuitenkaan viitsinyt nousta koneelle vaan ensin tunnin verran niistelin nenääni ja sitten luin hetken aikaa. Siinä nenääni niistellessä tein paljon hyviä päätöksiä. Osa näistä pitää, osa pitää viikon, osa ei toteudu koskaan. Kyllä mä itteni tunnen.
Ihan ensimmäinen päätös, jonka tein ja joka pitää, on se, että otan tänään se uuden unilääkkeen. Ei enää kiinnosta valvoa aamuöisin. Syön niitä 25. päivään saakka. Silloin olen Jyväskylässä. Tai siis sunnuntaina 24. päivä enkä mä edelleenkään, monen vuoden matkatyön teon jälkeenkään, osaa nukkua vieraissa paikoissa edes tätä vähää mitä nukun kotona.
Seuraavat päätökset liittyy omaan itseeni ja töissä jaksamiseen. Säännöllinen liikunta alkaa taas: kaksi kertaa viikossa salilla / jumpassa, kaksi kertaa lenkillä (saa korvata salilla / jumpassa käynnillä jos sataa) ja kerran viikossa ratsastamassa (saa korvata muulla urheilulla jos on huono ilma tai sopivaa vapata tuntia ei ole). Liikuntaa siis viisi kertaa viikossa.
Paino putoaa jouluun mennessä 70 kiloon!
Joka viikonloppuinen dokaaminen loppuu. Ei enää sitä punkkupulloa joka perjantai.
Välipalojen syönti alkaa heti ensi maanantaina kun työt alkavat.
Tälle päivälle on suunnitelmia. Ajattelin käydä teinin kummitädin luona kylässä (mikäli hän on kotona, en ole kysynyt vielä). Sitten vien poikki menneet ranne- ja nilkkaketjut korjattavaksi. Käyn ostamassa lisää lankaa (äidin sukkiin täytyy ostaa lilaa, Minden sukkiin ruskeeta ja yksi harmaa on loppu, en saa veljen sukkia valmiiksi) ja uudet jumppavaatteet itelleni: toiset housut ja yksi uusi pusero. Käytän jumpassa ja salilla mieluiten oikeita urheiluvaatteita koska ne imevät hien. Multa kun valitettavasti multa puuttuu prinsessojen hikoilemattomuus ja piereskelemättömyys geenit :(
Vien sykemittarin pattereiden vaihtoon, rupean käyttämään sitä ja otan Polarin personal trainerin käyttööni.
Käyn syömässä jossain. Teini ei syö tänään eikä huomenna (eikä mahdollisesti myöskään viikonloppuna) kotona enkä mä tänään jaksa mitään kokata.
No niin, ja sitten heti mahdollinen muutos: kaveri pyysi mua mökkiseuraksi, tosin lähtöpäivästä ei vielä ole varmuutta. Mutta jos huomenna lähdetään, niin en tiedä kannattako mun sitä unilääkettä ottaa. En edelleenkään halua sekoittaa itselle uutta lääkettä alkoholin kanssa.
No niin, lopetin hetki sitten sen eilen ostamani kirjan lukemisen. Tämäkin kirja oli hyvä. Tosin nyt rupesi eräs päähenkilön luonteenpiirre ärsyttämään. On toki hyvä, ettei päähenkilö ole täydellinen vaan ihmisenä uskottava. Esim. ex-mees ei pitänyt Patricia Conrwellin luomasta Kay Scarpettasta, tämä kun on ex-meehen mielestä epäuskottava hahmo. Lähinnä se epäuskottavuus käsittääkseni johtui siitä, että pieni hento nainen menee ja laittaa isoja sarjamurhaajamiehiä kuriin ja järjestykseen. No, Pii Marin on mielestäni uskottava hahmo. Veikkaan myös, että jos en olisi “lukenut” kaikkia kolmea kirjaa näin lyhyellä ajanjaksolla tuo kyseinen luonteen piirre ei olisi ruvennut ärsyttämään.
Kurt Wallanderista tulee myös esiin ärsyttävä luonteenpiirre kun kirjoja lukee muutaman putkeen. Wallanderissa mua ärsyttää se hänen vaistonsa. Miten hän jokaisessa kirjassa aina vaistoaa jotain. Tai tavoittelee jotain ajatusta, josta ei saa kiinni: joku ajatus pyörii päässä ja se ratkaisisi koko tutkinnan, mutta hän ei saa kiinni siitä ajatuksesta.
Onneksi harvoin tulee luettua saman kirjailijan kirjoja kovin montaa peräkkäin.
Hmmm… Vareksesta en ole vielä sitä ärsyttävää luonteen piirrettä löytänyt. Ehkä se johtuu siitä, että “rakkaus on sokea” ;)
Loma on nyt reilussa puolessa välissä, mutta en tunne itseäni kovin levänneeksi. Olen nukkunut taas niin huonosti. Viime yö meni pieleen ton kirjan takia: luin 1.30 saakka ja kun heräsin seitsemän jälkeen luin kirjan loppuun. Onneksi lomalla voi toteuttaa yhtä mun suurista nautinnoistani, eli ottaa päiväunet :)
Tällä hetkellä paistaa aurinko, mutta aamu-tv:ssä jo “uhkailtiin” että aamupäivän aikana pilvistyy. Tosin tällä kertaa en meinaa luottaa säätiedotukseen, vaan lähden ottamaan aurinkoa, jos ei pilvisty. Jos pilvistyy, niin pidän kodinhoitopäivän. Siivoan makuuhuoneen, pesen vähän pyykkiä (pyykkikone pyörii jo) ja aloitan vaatehuoneen siivomisen. Se on siinä mielessä helppo homma, että kun siivomisen aloitta sillä, että tyhjentää koko vaatehuoneen, niin sen jälkeen se on pakko siivota ;)
Ruokaa ei tänään tarvitse laittaa, teini käy isänsä kanssa syömässä ja mulle on sekä maanantaina tehtyä lasagnea että eilen tehtyä kesäkeittoa jääkaapissa.
Jumpassa käyn illalla ja sen jälkeen paneudun Kotka-Hamina -reissuun, eli tutkailen vähän mitä nähtävää noista kaupungeista löytyy. Vaihdan myös hotellivarauksen Haminasta Kotkaan. Haminasta ei taida löytyä hyvää ruokapaikkaa, mutta Kotkassa on kaupungin matkailusivujen perusteella muutamakin hyvä ruokapaikka. Lisäksi Amerikan Ystävä on kotoisin Kotkasta, joten häneltä voin vielä tarkistaa onko kumpikaan paikoista oikeasti hyvä.
… tarttui sitten mukaan Eppu Nuotion Maksu. No, sitä mä kyllä menin ostamaankin, ei sen puoleen. Tosin pikkasen harmittaa, että kirja yhden lukemisen jälkeen lähtee divariin, mutta aina ei voi voittaa. Mä vaan en malttanut odottaa, että saisin sen kirjaston kautta.
Täytyy vaan yrittää malttaa vielä pitää näppinsä erossa siitä. Tarttee kohta tiskata, tehdä kesäkeitto ja jälkkäriksi mustikka-vadelmarahkaa. Pilates-tuntikin olis kello 18.25, sinne ajattelin mennä. Taidan tehdä ruuan teinille valmiiksi ja syödä itse vasta sitten tunnin jälkeen. Kävin ukin luona ja söin hänen luonaan lihamureketta, joten yhden pienen aterian olen jo tälle päivälle syönyt. Riittää kun syön proteiinipatukan ennen jumppaan menoa.
Ostin myös Reijo Mäen kirjoittaman, toimittaja Ruuhion kokooman kirjan Vareksen vaeltava viisaus. Sitä olen tossa jo parin sivun verran lueskellut ja hihitellyt. Tommoset aforismi- ja muut sitaattikirjat on mun heikkouteni. Toisaalta ne on moneen kertaan olleet myös pelastus. Niistä löytää erilaisiin kortteihin ja muihin tervehdyksiin yleensä jotain tosi sopivaa.
Nyt mulla olis noin tunti aikaa touhuta tässä jotain (esimerkiksi lukea) ennen kuin täytyy ruveta kotitöihin. Mutta jos mä tota Reijo Mäkeä, että varmsti sitten kanssa malttaisin lopettaa tunnin päästä….
Kävin tänään kirjastossa palauttamassa kaksi edellistä äänikirjaa (Sinikka Nopolaa) ja yhden kirjan. Sitä kirjaa voin suositella kaikille.
Kyseessä on Ted Hughesin kirja Tarinoita maailman lapsuudesta, josta eräällä nettisivulla sanotaan näin:
“Ted Hughesin teos sisältää kymmenen kertomusta, joissa kaikissa Jumalan luomistyön tulokset, niin onnistuneet kuin epäonnistuneet, saavat omaperäisen tulkinnan. Lukija saa esimerkiksi tietää, että Mies on ollut helppo luoda, mutta Naisen luominen on vaatinut paljon enemmän ponnisteluja. Niin ikään on mielenkiintoista lukea, miksi papukaijalla on niin ruma ääni, miksi ankerias uiskentelee vain vesien pohjamudassa, miksi kissa vihaa hiirtä tai miksi leijonan kuullaan karjahtelevan surumielisesti, vaikka eläinten kuningas onkin. Kertomusten kieli on runollista, niissä on paljon huumoria ja elämänviisautta.
Noiden yllämainittujen lisäksi tiedän nyt miksi leijonasta ylipäänsä tuli eläinten kuningas ja miksi hevonen on luotu ja ymmärsin heti ratsastus-harrastuksesta paljon enemmän.
Kirja siis kertoo siitä, kun Jumala luo maailmaan eläimiä. Hän luo ne muovailemalla savesta ja puhaltamalla niihin hengen. Mä olisin voinut lukea noita tarinoita vaikka kuinka paljon!
Uskonnollisuutta tarinoissa ei ole, joten sitä ei kenekään tarvitse pelätä. Kirjassa esiintyy myös Jumalan äiti, josta ainakin oma käsitykseni muuttui täysin ;)
Ehdottomasti suosittelen kirjaa kaikille, tarinat ovat lyhyitä, joten niitä voi lukea jopa sellainen henkilö, joka ei normaalisti “jaksa” lukea.
Tänään lainasin huomiseksi “ajolukemiseksi” Eppu Nuotion kirjan Musta, äänikirjana siis. Varmaan kiva kuunnella sitä kunajan ensin tuonne Lounais-Suomeen, jonne tarina sijoittuu. Lisäksi lainasin Vexi Salmen kirjan Siniset mokkakengät, joka kertoo Irwinistä ennen kuin Irwinistä tuli Irwin (tämän otan mukaan kyläreissulle, jos yöllä valvottaa tai muuten on aikaa lukea) ja jonkun Reijo Mäen, en nyt muista kirjan nimeä.
