Aihealueen 'Ajatuksia - pohdintaa - mietintää' arkisto
Oben kirjoitti omassa blogissaan omista kriteereistään valitessa kunnallisvaaliehdokasta. Itse en ole vielä miettinyt yhtä pitkälle kuin hän. Aikaisemmin mulla on ollut hyvin selkeät kriteerit: teini ei ole päässyt äänestämään ja olen monasti ajatellut sitä, miten pystyn “helpottamaan” hänen elämäänsä omilla valinnoillani. Siitä syystä olen usein äänestänyt RKP:n ehdokasta. Paitsi viime vaaleissa, joilloin tietysti äänestin itseäni :)
Neljä vuotta sitten muuten Tampereella oli yksi ehdokas joka sai nolla ääntä, hän ei siis ollut äänestänyt itse itseään :o
Muutama asia on mulle kuitenkin ihan selkeä: en äänestä julkkista ellei hän ole jo niin sanotusti “näyttänyt kynsiään” politiikassa. Yhteenkään tällaiseen julkkikseen en ole vielä “törmännyt”. Ei siis julkkisehdokkaita.
Ei myöskään henkilöä, joka on kansanedustaja tai ministeri. Heillä on “tärkeämpääkin” tekemistä kuin istua kunnan talolla tekemässä “pikkupäätöksiä”. Varsinkin kun kunnanvaltuustossa istumisesta maksettavat korvaukset ovat täysin toista luokkaa mitä ne ovat eduskunnassa. Villi arvaukseni on että jäisi kunnan valtuustossa istumiset jäädä istumatta.
Ja tästä seurasi eräs ajatus: miten valtiovarainministeri Jyrki Katainen voi olla kunnallisvaaliehdokkaana. Jos hän pääsee kunnan valtuustoon, niin eikö hän ole jäävi hoitamaan ministerin tehtäviä? Hänhän olisi ministerinä rahaa antavana osapuolena ja kunnallispolitikkona vastaan ottavana osapuolena? “Jaa, koska olen kunnan valtuustossa ja olen siellä paasannut siitä, miten kuntien täytyy saada valtiolta enemmän tukea, niin taidanpa seuraavaan budjettiesitykseen esittää kuntatuelle noin 20% korotusta”.
Mun logiikalla ei vaan toimi!
Toisaalta onko politiikka kovinkaan loogista hommaa?
Jostain kumman syystä mun ajatukset on tänään harhailleet monivuotisessa haaveessa. Joka tuskin kuitenkaan tulee koskaan toteutumaan. Ehkä ajatus lähti siitä, kun erään henkilön kanssa puhuin teinin armeijaan lähdöstä. Tuli taas mieleeni se, että jossain vaiheessa teinin huone ei enää ole teinin käytössä. Sitten mulla olis mahdollisuus toteuttaa haaveeni.
Teinin huoneeseen nimittäin mahtuis terraario ja terraarioon iguana.
Mutta. Kuka ton ruokkii kun mä olen työmatkalla? Ei kukaan.
Nyt joku tietysti sanoo, että mietithän sä koiraakin vähän aikaa sitten. Mutta koiran sentään saa hoitoon jonnekin. Ei iguanaa voi mihinkään hoitoon viedä. Eikä sitä kukaan huoliskaan.
Joten se siitä haaveesta. Mä keksin jonkun toteuttamiskelposen haaveen!
Sain tänään postissa työeläkelaskelman. Työeläkkeeni on tällä hetkellä hieman vajaa 700€ kuukaudessa. Ei siis vielä kannata jäädä eläkkeelle ;) Eläkettä on kertynyt nyt 20 vuotta ja toivon että edessä on vielä toiset 20 vuotta. Siis toivon, että pysyn niin terveenä, että voin jäädä eläkkeelle sitten kun itse haluan. Eläkkeen pitäisi siis vähintään kaksinkertaistua tuosta. Ja enemmänkin, koska palkkatasoni toivottavasti ei tule laskemaan vaan päinvastoin nousemaan. Eipä tosin sittenkään vielä puhuta suurista summista, mutta kai sitä eläkkeellä pienemmälläkin rahasummalla pärjää.
Rupesin miettimään eläkevakuutustani ja sitä, että pitäisikö mun säästää sinne enemmä. Mulla on joskus vuosia sitten otettu eläkevakuutus, johon säästän tällä hetkellä muutaman euron kuukaudessa. Aikanaan avoliitossa pystyin säästämään enemmän, mutta tänä päivänä sitä laittaa mielluummin ne “ylimääräiset” eurot sellaiseen paikkaan, josta ne tarvittaessa saa “kotiutettua”. Jostain se raha on otettava kun esimerkiksi pesukone hajoaa. Siinä ei eläkevakuutus paljoa lämmitä. Jotenkin vaan tuntuu vaikealta vielä ajatella elämää 20 vuoden kuluttua ja sitä, millä sitä silloin elää.
Tai sitten mun tarttee ruveta panostamaan sen rikkaan miehen löytämiseen. Tai ehkä ei sittenkään. Jospa kuitenkin tekis niitä säästölaskelmia uusiksi.
Jossain vaiheessa jossain juteltiin muutaman ihmisen kanssa siitä, että kaikella on hintansa. Joissakin tilanteissa joku asia on ostettavissa kympillä, joskus edes miljoona euroa ei ole samasta asiasta tarpeeksi korkea hinta.
Tiistaina oli Iltasanomissa uutinen - oikein lööpissä asti - että Anne Hedmanille (kuka perkele se on?) on tarjottu kolmen tunnin seksisessiosta 15 000 €. No, kun jutun luki, paljastui että kyseessä on Facebookin kautta tullut tarjous. Ottamatta kantaa siihen onko tuo edes uutisen saatikka lööpin arvoinen juttu rupesin miettimään asiaa.
Antaisinko mä pillua 5 000 / tunti? Mahdollisesti. Siihen vaikuttaa moni asia.
Olen sinkku, ketään en loukkaisi, joten siis miksi en? Lisäksi kumppanin ulkoinen olemus vaikuttaisi. 200 kiloinen, jo hengittämisestä hikoileva mies ei varmasti saisi tuolla hinnalla. Jollain hinnalla varmasti hänkin, mutta mikä se hinta olisi? En osaa sanoa.
Myös odotukset mua kohtaan vaikuttaisi. Jos voisin vaan olla eikä multa odottaisi mitään, homma onnistuisi. Voishan siinä tietysti käydä niinkin, että sitä innostuis itsekin, mutta lähtökohtaisesti näin.
Sitten tulee vielä kuvaan sen hetkinen taloudellinen tilanne. Kuten silloin puhuttiin, joskus 50€ on iso raha.
Joten.
En siis osaa sanoa antaisinko pillua 5 000€/h.
Ja se, joka väittää, että semmosta rahaa ei olekaan, jolla itse antaisi pillua, puhuu paskaa. Täysin eri asia on sitten se, onko se hinta realistinen. Mutta jokainen hinnoitelkoon itsensä parhaaksi katsomallaan tavalla :)
Mulla on ollut tänään “rento” päivä töissä ja virtaakin tuntuu vielä olevan. Selkäkään ei kiukuttele, joten jotain kotitöitä vois tehdä. Mutta kun ei oikein ole mitään tehtävää! Pölyt jo pyyhin. Perjantaina mä imuroin, joten sitäkään ei tarvitse tehdä. Toisaalta jos nyt imurois, niin se siirtäis seuraavaa imuroimiskertaa taas parilla päivällä eteenpäin. Sen vois siis tehdä. Toisaalta en tiedä haluanko vielä riskeerata tuota selkääni, se kuitenkin oli vielä eilen illalla kipeä. Joten ehkä se on parempi jättää tekemättä.
Pyykkiäkään ei kannata pestä, jos ei ole pestäväksi kuin kahdet kalsarit, yhdet sukat ja yksi pusero. Hemmetti! Tää pitää vaan muistaa sitten kun on taas niin väsynyt ettei millään jaksa tehdä mitään.
Olis niin näppärää, että jos nyt pesis noi vähätkin pyykit, niin sitten ei tarttis viikkoon pestä mitään. Tai jos tiskais kaksi juomalasia, niin taas olis tiskit hoidettu viikoksi. Tai jos imurois vaikka kolmena päivänä peräkkäin niin sitten ei tarttis kolmeen viikkoon imuroida.
Ai niin, voisinhan mä laittaa ton teinin vanhan telkkarin huuto.nettiin.
Luin vähän aikaa sitten jostain (oiskohan ollut NYT-liite) siitä, miten yhä suurempi osa vuokranantajista haluaa osan vuokrasta “jonain muuna kuin tylsänä rahana”. Nyt Igglo mainostaa TV:ssä että heidän verkkosivuillaan vuokralainen voi tehdä omalla valokuvallaan varustetun “etsitään asuntoa” -ilmoituksen.
Voihan perse, millaiset apajat näille vuokranantajille aukeaakaan. Nyt voi heti valkata ne, joita olis valmis panemaan. Rumat (siis vuokranantajien mielestä rumat) jäävät ilman asuntoehdotuksia. Kuten myös “poikkeavan” näköiset vuokralaiset. Tuskin edes pappa betalar -opiskelijatyttö jolla on mustaksi maalatut silmät ja huulet, lävistyksiä nenässä ja huulissa tulee saamaan kovin montaa asuntoehdutusta.
Mä olen sitä mieltä, että vuokralaisen ulkonäöllä ei ole merkitystä vaan sillä, että hän maksaa vuokransa ajallaan eikä tuhoa asuntoa. Heh, ettei käy kuten isälleni: eräät hänen vuokralaisistaan kysyivät saako asunnon seinät maalata. Isäni antoi luvan. Vuokralaiset muuttivat aikanaan muualle ja kun isäni meni käymään asunnossa oli hän mykistynyt: se oli maalattu mustalla ja oranssilla :) No, mitään vahinkoahan he eivät olleet tehneet mutta aika monta uutta maalikerrosta sai laittaa ennen kuin musta ja oranssi olivat piilossa.
Tietysti osa vuokralaisistakin tulee hyödyntämään tuota kuvallisen ilmoituksen mahdollisuutta. Varsinkin ne, jotka ovat valmiita maksamaan vuokransa myös muuten kuin rahalla.
Ja joo, näkeehän vuokranantaja sen vuokralaisehdokkaan siinä vaiheessa kun ehdokas käy katsomassa asuntoa, mutta siinä vaiheessa ehkä vuokralaisen ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä. Tuskin kukaan vuokranantaja jaksaa, viitsii ja raaskii kovin montaa kertaa käydä asuntoa esittelemässä vain löytääkseen pantavan näköisen vuokralaisen.
Onneksi Igglo ei ole ainoa sivusto, jossa asuntoja voi hakea.
Käväsin tuon migreenin takia Tohtori.fi -sivuilla. Sivuilla oli artikkeli Kuinka kauan hyvä seksi kestää ja siinä viitattiin edelleen artikkeliin When it comes to sex, length (of time) matters. Mä en voi kuin ihmetellä miten vielä tänä päivänä tuosta yhdynnän kestosta tehdään tutkimuksia.
Luulisi jo “jokaisen” (ainakin tutkijoiden) tietävän sen, että harva nainen saa yhdynnässä orgasmin. Emätinhän on lähes tunnoton, joten ei ole mikään ihme, että suurin osa naisista ei saa emätinorgasmia. Tara Barker kirjoitta kirjassaan Orgasmi (hyvä kirja, suosittelen sekä miehille että naisille, löytyy mun kirjahyllystä, jos joku haluaa lainata ja näyttää löytyvän myös pääkaupunkiseudun kirjastoista) että vain vajaa 25% naisista saa emätinorgasmin. Kirjassa on neuvoja siitä, miten sen saattaa saada aikaiseksi ja tämä kaikki perustuu siihen että nainen on äärettömän kiihottunut eikä yhdyntä ole sitä normaalia sisään-ulos -jyystämistä hirveellä vauhdilla.
Naisen emättimestä löytyy myös G-piste. Sen “ärsyttäminen” saa monalle naisella aikaiseksi orgasmin. Valitettavasti tuo G-piste on monelle miehelle suhteellisen tuntematon “kapistus”. Sopivan peniksen löytyessä miehen penis ärsyttää yhdynnän aikana naisen G-pistettä ja nainen saa näin “emätinorgasmin”. Emätinorgasmi on sen vuoksi lainausmerkeissä että kyseessä ei varsinaisesti ole emätinorgasmi vaan G-pisteorgasmi.
Klitoris on edelleen naisen sukupuolielimistä se herkin. Jos nainen vaan pystyy saamaan orgasmin niin kyllä hän sen varmimmin saa aikaiseksi esileikin aikana klitorista kiihottamalla. Miten sitä klitorista sitten tulisi kiihottaa riippuu pitkälti naisesta. Mutta eiköhän suuseksi ole kaikkein “varmin” tapa. Klitoris on herkkä kapistus ja jos sitä käsittelee turhan kovakouraisesti se tuntuu ikävältä. Klitoriksen kiihottamiseen kun yhdistetään vielä se, että pari tuntee toisensa ja mies tietää naisen muut erogeeniset alueet ja pitää myös niitä hyvänä, niin eiköhän se orgasmi ole taattu.
Itse yhdynnästä on mielestäni turha puhua samaan aikaan kun puhutaan naisen orgasmista. En väitä, etteikö yhdyntä tuntuisi hyvältä, parhaimillaan jopa helvetin hyvältä, mutta kyllä se vaan niin on, että jos se jatkuu pitkään, se ei enää tunnu miltään ja jos se jatkuu liian pitkään se rupeaa tuntumaan pahalta koska paikat kuivuvat.
On hyvä muistaa se valitettava tosiasia, että on olemassa myös naisia, jotka eivät koskaan saa orgasmia. Yritin Googlella etsiä tästä jotain “virallisempaa” lukua, mutta en löytänyt kuin keskustelupalstoilla käytyä keskustelua. “Virallisin” luku löytyi Seppo Hyrkkään ja Tommy Tabermannin kirjan Tosimiehen testamentti esittelystä. Sen mukaan 16% naisista ei koskaan saa orgasmia.
Tähän loppuun voisin vielä laittaa (lähinnä miehille) linkin jossa kerrotaan naisen ejakulaatiosta. Mä niin toivon, että ei tarttis enää koskaan törmätä mieheen joku kuvittelee naisen ejakulaatiota virtsaamiseksi. Jos miehenä olet saanut naisen joskus ejakuloimaan, ole ylpeä siitä! Älä kuitenkaa naista iskiessäsi kerro naiselle että “viisi naista on ejakuloinut mun kanssa”. Toinen asia jota toivon on se, että mun ei tarttis enää koskaan kuulla miehiltä lausuntoja tyyliin “117 naista olen pannut ja kaikki on saaneet orgasmin”. Yksikään nainen ei nimittäin usko tuota. Kirjoitinkin jokin aika sitten mielipiteeni tuollaisista lausunnoista.
Nyt se sitten taas alkaa: joka viikkoinen miettiminen mitä meillä syödään tällä viikolla? Joskus täytyy tehdä kahden päivän ruoka ja sitten kun on sellaisia päiviä että teini ei syö kotona tai olen itse työmatkalla niin sitten joku yhden päivän ruoka. Teini nimittäin ei juurikaan syö vaikka sille jääkaappiin jäisikin jotain “ruuan jämiä” syötäväksi. Se on aika huono syömään “jämiä”, se mieluummin söisi joka päivä “tuoretta” ruokaa. Valitettavasti vaan se ei meidän taloudessa onnistu. Kahdesta syystä: äitinsä on laiska ja yleensä kahden päivän ruoka on edullisempaa tehdä kuin kaksi yhden päivän ruokaa. Lisäksi arkena ruuan pitäisi valmistua nopeasti ja helposti.
Sain ensi viikon ruokalistan tehtyä, apuvälineitä käyttäen. Työkoneella mulla on itse tehty excel-tiedosto jossa on eri ruokia. Ne on luokiteltu ruoka-aineittain (liha, kala, broileri jne), ruokalajin mukaan (keitot, kastikkeet, laatikot….) sekä sen mukaan onko kyseessä yhden vai kahden päivän ruoka. No, se lista on työkoneella enkä meinaa avata sitä ennen huomista.
Tänään kävin katselemassa Maikkarin Mitä tänään syötäisiin -ohjelman reseptihakua ja sen lisäksi lueskelin omia ruokaohjeitani. Mulla on lähes 100 wordin sivua erilaisia reseptejä. Siis reseptejä, joita olen kerännyt. Ja ruuat löytyivät! Olen toimistolla käydessäni hyödyntänyt myös firman ruokalan ruokalistoja. Yleensä olen toimistolla maksimissaan yhden päivän viikosta, joten sieltä neljästä muusta päivästä saattaa löytyä joku hyvä idea kotona toteutettavaksi.
Olen monasti miettinyt olenko mä ainoa, jolla on tämä sama ongelma joka helvetin viikko: mitä ruokaa? Ainakaan muut eivät valita asiasta yhtä paljon kuin minä. Toinen ongelma joka mulla on, on se, että ruuat tuntuvat kutistuvan tiettyihin ruokiin. Tiettyjä ruokia tulee tehtyä jatkuvasti, joitakin taas “ei koskaan”. Tavallaan unohtaa jonkin ruokalajin olemassa olon.
Nyt sitten vielä kun kauppojen sunnuntaiaukiolot päättyvät tuo se ruuan laittoon yhden epämiellyttävyystekijän lisää: kaupassa on käytävä joko perjantaina tai lauantaina. Yleensä olen molempina päivinä niin väsynyt, etten millään jaksais miettiä jotain ruokalistoja, mutta pakkohan se on. No, näitä “isoja ongelmia” voi rauhassa kaipailla vajaan puolen vuoden kuluttua kun teini on armeijassa eikä tarvitse miettiä kuin joillekin viikonlopuilla ruokalistoja. Ja veikkaan että silloin teen enemmän kuin mielelläni juuri niitä teinin lempiruokia ;)
