Aihealueen 'Öisiä kirjoituksia' arkisto
No niin, nyt se sitten taas alkoi. Toisaalta hyvä, että on nyt eikä vasta ensi viikolla. Siis tämä valvomisjakso. Heräsin vajaa puoli tuntia sitten, ennen kello 4.30. Nukkumaan kävin 23.30, nukahdin välittömästi ja nukuin heräämiseeni saakka helvetin hyvin.
Eilen nukuin aamulla sitten 10.30 saakka ja sen jälkeen oli kyllä jo päivä “menetetty”. Ennen kuin olin syönyt aamiaisen, katsonut Serranon perheen ja tehnyt muut aamurutiinit kello olikin jo 13.00.
Ja tänään pitäisi keretä “paljon”. Kaikkein tärkeimpänä tietysti aurinkoon meneminen. Tällä hetkellä sekä Foreca että FMI lupaavat tälle päivälle puolipilvistä ja vähän päälle 20 astetta lämmintä. Molemmat lupaavat keskiviikolle ja torstaille sadetta. FMI lupaa perjantaille samanlaista säätä kuin tälle päivälle ja Foreca sadetta. Joten tänään on joko loman viimeinen tai toiseksi viimeinen aurinkopäivä. En kyllä ymmärrä miksi molemmat lupaavat myös lauantaille sadetta ja vaan 16 astetta lämmintä. Lauantaina on perinteiset elobileet ja silloin on aina ollut todella kaunis ja lämmin ilma. Pakko siis olla tänäkin vuonna! Onneksi nuo ennusteet ehtii vielä muuttua moneen kertaan :)
Jumppaan pitäis kanssa mennä tänään. Joko kello 10 (tuskin olen hereillä vielä siihen aikaan) tai 16.15 alkavaan. Jos nukun taas pitkään, niin sitten täytyy aamulla jättää Serranon perhe kattomatta, että ehtii ees vähän olla auringossa ennen kuin menee jumppaan. Mun täytyy ehtiä syömään lounaskin ennen jumppaan menoa ja se on kyllä syötävä viimeistään kello 15.00, jos 16.15 meinaa jumpata. Parempi olis, jos sen sais syötyä vielä aikaisemmin, eli noin kaksi tuntia ennen jumpan alkua. Kaupassa on käytävä ja laitettava ruoka (ei saa teini tänäänkään niitä jauhemaksapihvejä, en mä kerkee niitä tekemään, joku nopeasti valmistuva ruoka olis taas tällekin päivälle keksittävä). Kaupassa käynti onneksi hoituu samalla reissulla kuin jumppaan meno. Ostettavaa ei ole kuin tämän päivän ruoka, joten ei tarvitse mennä edes autolla. Illalla ollaan menossa Minden kanssa mummotunneliin. On muuten mun loman eka baarireissu. Eikä niitä viime aikoina ole muutenkaan paljoa ollut. Ei vaan jotenkin nyt ole jaksanut innostaa. Mummotunnelissa on Phil Harmonic esiintymässä, joten se tarkoittaa sitä, että sinne on mentävä ajoissa. Joten kiirettä pitää, joudun ehkä jättämään jumpan väliin. Katotaan nyt, se riippuu ihan siitä onko oikeesti auringonottosää vai ei. Ja siitä moneltako herään. Meinaan nimittäin nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Kun siihen on mahdollisuus.
Kaivoin eilen illalla taas kutimen esiin. Täytyy ruveta joululahjasukkia kutomaan. Keskimmäisen pikkuveljen “tilaussukat” on vielä työn alla (toinen sukka pohjasta kohta jo puolessa välissä) ja sen jälkeen rupeaa valmistumaan joululahjoja.
Mulla olis nyt oiva tilaisuus kokeilla niitä mun uusia unilääkkeitä ja sen taidan tehdäkin. Tosin en vielä tänä iltana, koska mummotunnelissa tulee kuitenkin otettua pari siideriä enkä halua uusia lääkkeitä sekoittaa alkoholin kanssa. Mutta sitten keskiviikkoiltana vois napata. Heh, kyllä mä arvaan jo nyt, miten siinä käy. Mietin keskiviikkoiltana, että josko mun valvomisjaksoni olis jo mennyt ohi ja jätän sen lääkkeen ottamatta. Ei, kyllä mä otan sen lääkkeen (varsinkin jos ens yönäkin valvon). Ei oo kiva mennä takas töihin jo valmiiksi puolikuolleena väsymyksestä.
Nyt poltan noi viimeset valokuvien varmuuskopiot levylle ja painelen sen jälkeen takaisin sänkyyn. Jos muuten toimisin kuten koulutan, niin ottaisin noista varmuuskopioista vielä varmuuskopiot ja veisin ne säilytykseen jonnekin muualle. Pankin tallelokerohan olis se paras paikka, mutta kyllä joku muukin paikka käy. Nimittäin jos tulee tulipalo tai meidän asuntoon tulipalon aiheuttamia vesivahinkoja niin kyllä silloin on sekä tämä kone että varmuuskopioit menetettyjä. Mutta luulen, että tähänkin tilanteeseen sopii vanha sanonta jota käytetään lasten kasvatuksessa: älä tee kuten minä, vaan kuten minä neuvon. Eli taitaa jäädä ne tuplakopiot ottamatta.
Miksiköhän teinillä soi kello nyt jo? Sillä alkaa duunit vasta kello 7.30. Toisaalta sillä on liukuva työaika, eli ehkä se on lähdössä tänään tai joku muu päivä töistä aikasemmin ja menee tekemään tunteja sisään. Kyllä se tänään on normaalisti tulossa töistä kotiin. Keskiviikkona hän menee isänsä kanssa syömään ja torstaina katsomaan Hongan peliä, mutta ei meillä kyllä ollut mitään puhetta siitä, että tänään olisi jotain “erikoista”. Paitsi että hän kysyi enkö meinaa häneltä kysyä yhtään, mitä mieltä hän on siitä, että mä menen tänään Minden kanssa terdelle ;)
Tää taitaa onneksi olla vasta toinen yö tän loman aikana kun uni loppuu kesken. Se tietää sitä, että en hae rottia huomenna kuten alun perin oli tarkoitus. Olen huomenna väsynyt ja toivon saavani nukuttua ens yönä. Rottien kanssa se ei aamusta onnistu.
Yritin justiin varata aikaa työterveyslääkärille ensimmäiselle työviikolle. Mun on pakko mennä tutkituttamaan tää mun ääneni. Ei se mistään rasituksesta ole johtunut, että sitä ei ole, koska se katoilee edelleenkin. Mä olen sen verran paljon räkinyt koko loman ajan, että mulla voi hyvinkin olla taas poskiontelontulehdus. Jos sellainen löytyy, niin sitten mun on päästävä myös brick-testiin ja mun allergialääkitys on mietittävä uudelleen. Toisaalta enhän mä syö lääkkeitä nytkään joka päivä. Jotenkin mä olen jo niin tottunut siihen joka aamuiseen niiskuttamiseen että vaan sen vuoksi en viitsi lääkettä ottaa. Enkä periaatteessa halua joka päivä allergialääkettä ottaakaan. Mieluummin sitten tutkitaan mille mä olen allerginen ja yritän välttää sitä. Tosin mausteiden kanssa on helvetin vaikee olla oikeesti varovainen. Paprikajauhettakin (jolle mä olen allerginen) on lähes jokaisessa mausteseoksessa. Samaten lähes kaikessa valmisruuassa on kurkumaa. Valmisruokia nyt onneksi tulee syötyä tosi harvoin. Ja mitäs mä sitten teen, jos mä olen kotipölylle allerginen! Pölypunkkeja en saanut viime vuonna häädettyä, kun ei ollut tarpeeksi kovia pakkasia, joten ne saattavat tietysti tällä hetkellä kiusata tuolla sängyssä.
Mutta siis… en saanut varattua sitä aikaa. Lääkäriaseman internet-ajanvaraus ilmoittaa että haluamalleni asemalle ei ole vapaita työterveyslääkärin aikoja. Lääkäriasemalla on kyllä ajanvaraus 24h, mutta en mä viitti sinne nyt soittaa, kun olen kuitenkin varaamassa aikaa vasta ensi viikolle. Ajanvarauksesta tulikin mieleeni, että kampaaja pitää kanssa varata. Vielä yhden kerran ainakin meinaan vetää itteni blondiksi, sitten todennäköisesti siirryn jo talviväreihin. Hmmm… eli nyt jos vetää blondin, niin se on sitten syyskuun loppuun saakka. Jos sen jälkeen vielä kerran laittais, niin sitten oltais marraskuun puolessa välissä. Täytyy miettiä. Sää ratkaisee aika paljon. Jos aurinko paistaa, niin sitten jatkan blondina, jos tulee syksyiset ilmat, niin sitten punapää.
Petri muuten lupasi eilen Maikkarin säälähetyksessä ensi viikolle vielä hyviä auringon ottosäitä. Niistä täytyy nauttia. Kovin lämmintä ei enää ole, vaan reilu 20 astetta, mutta se riittää.
Eilen illalla nukkumaan mennessä yhtäkkiä tajusin, että olin kirjoittanut Kymenlaakson reissukuvaukseen“Itse olin kotona vähän ennen kello 19.30, auton matkamittarissa kilometrejä lisää noin 220.” Mistäköhän mä tonkin kilometrimäärän keksin? Toi on nimittäin puolet ajetusta matkasta. Kilometrejä tuli 440. Korjasin tekstiin jo oikeat kilometrit. Ihmetyttää vaa, että mistä helvetistä mä tommosen luvun oikein tempasin tohon?
Mulla ei taaskaan ole mitään luettavaa. Tai no, Vareksen vaeltava viisaus on vielä kesken, mutta se ei varsinaista luettavaa olekaan. Taidan siis ottaa NYT-liitteen ja painella sen kanssa takaisin sänkyyn. Ja huomenna kirjastoon. Vaikkakin Lemmikkikaupan tytöt -äänikirja on vielä kesken. Oiskohan mulla menossa siitä jo toiseksi viimeinen levy, joten sen vois aamupäivällä kotitöitä tehdessä kuunnella loppuun, niin sais sen palautettua sitten samalla.
Niin, se pahasti pelkäämäni neljäs lomaviikko on alkamassa ja vaikuttaa siltä, että se tulee menemään ihan yhtä hyvin kuin mitä on loma mennyt tähänkin asti :) Onneksi oli toi parin päivän reissu tossa välissä, muuten olis varmaan jo iskenyt kyllästyminen. Tällä viikolla mä meinaan olla oikeesti fiksu ja silittää kaikki työvaatteet jo valmiiksi. Sitten kun ne on silitetty, ei tartte 2 - 3 ensimmäiseen viikkoon silittää. Asiakaskäyntejä ei nimittäin vielä ole kauheen paljoa, eli tulen tekemään paljon töitä kotona tai toimistolla. Toimistolle voi aina pukeutua vähän rennommin kuin asiakkaan luokse. Mutta jos ens viikolla oikeasti on niin hyvät ilmat, kuin mitä eilen uutisissa lupailtiin, niin siivoamiset jää sitten kyllä siivoamatta.
Mä en oo taas saanut kotona aikaiseksi yhtään mitään. Enkä näillä huonoilla yöunilla tule saamaankaan :( Kun väsyttää, niin koti jää ensimmäisenä hoitamatta. Ja kaikki “ylimääräinen” myös töissä.
Enkä jumpassakaan ole käynyt taas pitkään aikaan. Oli mulla eilen jumppakamat mukana. Tosin mä epäilin jo niitä mukaan pakatessani hyvin voimakkaasti että en ehdi jumppaan. Tarkoitus oli mennä klo 16.15 alkavaan jumpaan mutta mä sain asiani hoidettua ostoshelvetissä vasta kello 16.30. Enkä sitten jaksanut enää lähteä kello 18 jälkeen alkavaan jumppan.
Olen nyt alkuviikon perehdyttänyt toista meidän uusista työntekijöistä (toinen aloittaa maanantaina). Tämä ensimmäinen on “helppo” tapaus, hän on ollut jokin aika sitten Päämiehen kilpailijalla tekemässä samaa työtä, joten tekniikka on hänelle tuttua. Riittää kun kertoo miten tekniikka on Päämiehellä toteutettu. Tosin silti odottaisin häneltä hieman enemmän kysymyksiä.
Tämä viikko on siis mennyt siihen malliin, että ensin teen päivän töitä hänen kanssaan ja sitten illalla kotona teen vielä päivän muut työt.
Huomenna (tai siis tänään) käymme hänen kanssaan Lahdessa kouluttamassa. Sen jälkeen mun on todennäköisesti käytävä Helsingin keskustassa hakemassa itselleni yksi testi-pc. Manskulla on joku helvetin iso ratikka- tai metro- tai joku muu remontti, joten taidan suosiolla säästellä hermojani, tuoda auton kotiin ja lähteä junalla keskustaan. Se tosin aiheuttaa sen, että me ei sitten tämän uuden Ässän kanssa (molempien uusien työntekijöiden nimi alkaa ässällä, keksin heille jossain vaiheessa jonkinlaiset “peitenimet” tänne) huomenna juurikaan tehdä mitään perehdytystä. No, onhan sitä aamulla ja päivällä autossa tuntia aikaa.
Mun pitäis vaan keksiä hänelle jotain tekemistä myös torstaiksi ja perjantaiksi eikä se ole kovin helppoa ainakaan näin loma-aikaan, kun häntä ei voi lykätä kenenkään toisen “hoitoon”.
Torstaina mulla on vapaapäivä ja kävästään Minden kanssa Tallinnassa. Ei mitään ryyppyreissua, vaan reissu, jotta pääsemme ryyppäämään ;) Meillä on maissaoloaikaa neljä tuntia ja ohjelmassa on syömässä ja viinakaupassa käynti.
Perjantaina menen Valtakunnallisen asiakkaan yhteyshenkilön kanssa kesälounaalle enkä sitä ennen meinaa mennä töihin, vaan pidän myös perjantaiaamupäivän vapaata.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ryhmä Rämä ei kokoonnu lauantaina. Kolmelle lauantai sopii, yhdelle ei sovi, yhdelle “joku muu päivä sopis paremmin” ja yksi ei ole vastannut mitään. Seuraava ehdotus on ensi viikon keskiviikko. Jos (kun) Ryhmä Rämä ei siis kokoonnu lauantaina niin mä lähden perjantaina Janakkalaan. Tulen sieltä sitten kyllä jo lauantaina kotiin, vaikka alun perin ajattelin, että jään sinne sitten sunnuntain rippijuhliin keittelemään kahvia ja auttamaan muutenkin keittiöhommissa. Mutta pakko mun on päästä kotiin nukkumaan hyvät yöunet ja tekemään jotain tän omankin kodin eteen. Enkä viitti ees ajatella sitä, että sitten seuraavalle viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa, kun ei se toteudu kuitenkaan. Ei mulla pitänyt viime viikonlopullekaan mitään olla, ja niin vaan meni lauantai-ilta ja yö paarissa. Eikä ens viikonlopulllekaan pitänyt mitään olla. Mutta en mä valita, kivahan se vaan on, että on tekemistä :)
Hemmetti, kello on yli neljä ja mulla soi kello kuudelta. Heräsin kun kello oli kolme ja jotain. Torstaina pitää melkeen olla kuudelta jo liikenteessä :(
Mutta nyt mä “luovutan” ja kömmin takas sänkyyn.
Mä heräsin yöunilta ennen kuin iso osa ihmisistä on edes mennyt unilleen.
Otin puolikkaan unilääkkeen ennen kello 21 ja valot sammutin kello 21.15. Nukahdin nopeasti ja helposti. Kellon ollessa 23.24 avasin silmäni. Luulin jotenkin, että olen jo nukkunut monta monta tuntia ja kohta onkin jo heräämisaika, mutta vitut! Oikein hämmästyin että kello oli vasta niin vähän. Nukuin siis kaikki kaksi tuntia sillä puolikkaalla unilääkkeellä. Tosin olo on tokkurainen, eli kyllä se lääke vaikuttaa, mutta ei näköjään tarpeeksi. Perkele!
Viime yönä kun heräsin, niin päässä rupesi pyörimään työasia. Mulla alkaa ensi syksynä meidän firman sisäinen koulutusprojekti, koko meidän henkilökunta koulutetaan tietyn sovelluksen käyttöön (yrityksen hallituksen päätös) ja suurin osa noista koulutuksista lankeaa mulle. Sisäiset koulutukset on aina paljon “jännempiä” kuin asiakkaitten kouluttaminen. Mulla on projektipäällikön kanssa palaveri ensi viikon tiistaina ja viime yönä rupesin miettimään mitä kaikkia asioita meidän täytyy tuossa palaverissa sopia. Mietin myös sitä, että mun pitää ehdottomasti saada toinenkin kouluttaja tekemään sitä projektia (kahden päivän esiintymiä tulee olemaan varmaankin joku 30 - 50) ja sen lisäksi haluan yhden back-upin. Täytyy taas jutella pomon kanssa resurssitilanteesta.
Nyt pyörii päässä tulevien kolmen päivän aikataulu. Mun täytyy käydä jo huomenna kaupassa ostamassa esimerkiksi basilika ja oregano, että saan tehtyä pitsaan tomaattikastikkeen torstain aikana. En mä kuitenkaan uskalla torstaina heti aamusta lähteä ajamaan, joten mä voin keitellä sen torstaipäivän aikana valmiiksi ja käydä tekemässä varsinaiset kauppaostokset vasta sitten kun lähden isäni luokse. Tosin sekin täytyy hoitaa niin, että pakkaan auton, käyn kaupassa, ajan takaisin kotiin hakemaan koiruudet ja lähdemme sitten.
Sillä tavalla mä saan asiat sujumaan. Huomenna vois käydä myös alkossa, ettei tartte sitten torstaina käydä. Toivottavasti pääsen lähtemään sieltä Haminasta ajoissa ja toivottavasti jaksan käydä kotimatkalla hoitamassa noi ostokset. Jos en jaksa, niin sitten on pakko mennä kehityspäivään autolla, jotta saa hoidettua kaiken torstaina aamusta.
Kyllä vituttaa! Olisin ehtinyt nukkua hyvät melkein kahdeksan tunnin yöunet mutta ei!
Päässäni pyörii myös eräs “entinen ystävä”, johon haluaisin olla yhteyksissä. Entinen sen vuoksi, että hänen avomiehensä ei anna hänen pitää minuun yhteyttä. Huomenna kotiin ajellessa voisin yrittää soittaa kyseisen naisen työpaikalle ja kysellä mitä hänelle kuuluu. Haluan myös jossain vaiheessa kirjoittaa hänen karmean tarinansa blogiini. Se on tarina, jota ei kovin helposti todeksi usko. Minä en meinaa itsekään uskoa sitä todeksi. Sen vuoksi, että en ymmärrä miksi aikuinen nainen (hieman minua vanhempi) antaa kohdella itseään kuten antaa. Toisaalta en aina ymmärtänyt sitäkään, miksi aikuinen nainen käyttäytyy kuten tämä ystävä käyttäytyy.
Mistäköhän hän mun mieleeni tuli?
Lainasin muuten kirjastosta kaksi kirjaa, joista toinen on sellaisen kirjailijan, että luulen lukeneeni kaikki hänen kirjansa. Tuo lainaamani ei kuitenkaan tuntunut tutulta takakannen tekstin perusteella eikä vielä sittenkään, vaikka selasin sitä sieltä täältä. No, en sitä montaa sivua ehtinyt lukemaan, kun totesin, että olenhan mä tän lukenut. Tosin ainakaan vielä en muista sen tarkempia yksityiskohtia siitä, joten jatkan sen lukemista.
Toinen lainaamani kirja on “Eroottisia jännityskertomuksia” enkä halua lukea sitä illalla nukkumaan mennessä. En ainakaan silloin, jos on tarkoitus päästä pikaisesti nukkumaan ;) Voi siis olla, että joudun vielä ennen juhannusta käymään kirjastossakin, jotta saan juhannukseksi luettavaa.
Etsin kirjastosta sellaista kirjaa kuin Tarinoita maailman lapsuudesta (Ted Hughes) ja kirjaston hakukoneen mukaan sen piti olla hyllyssä, mutta eipä vaan löytynyt. Niin mulle käy aina, kun etsin jotain tiettyä kirjaa, en löydä sitä koskaan. Sitten kun kysyy kirjastovirkailijalta, niin he vaan ilmoittavat, että ehkä sitä ei ole ehditty hyllyttää vielä. Sitä (ja jotain muuta) vois siis käydä katsomassa. Jos vaan jaksaa!
Mun täytyy nimittäin tehdä huomen illalla myös töitä. Mun täytyy tehdä maanantain koulutusmateriaali ja lähettää se asiakkaalle. Sekä valmistella muutenkin maanantaipäivä. Tiistain palaverin mä ehdin sitten valmistelemaan vaikka maanantaina Kuopion lentoasemalla notkuessani. Niin, päätin sitten lopulta lentää sinne Kuopioon. Kymmenen tuntia autossa yhden päivän aikana on kyllä vähän liikaa. Varsinkaan kun välissä ei ole kunnon lepotaukoa, vaan se “lepotauko” menisi töitä tehdessä. Junalla päivälle olisi tullut pituutta vielä enemmän (juna Hesasta joskus kasin aikaan ja takaisin Hesassa 22 aikaan). Joten notkutaan sitten asiakkaan luona ja lentoasemalla. Taidan mennä asemalle taksilla, niin voin ottaa lentoasemakännit ;p
Mutta, nyt mä lähden katsomaan, josko nukkumatti tulisi. Herätyskello soittaa 4.45, uniaikaa on siis vielä nelisen tuntia jäljellä. Ja takana kaksi tuntia unta. Tuleehan tästä semmonen kuuden tunnin yö. Perkeleen perkele!
Kello oli vajaa puoli viis kun heräsin. Ja totuttuun tapaan ei sitten uni enää tullut. Menin illalla sänkyyn hyvissä ajoin ja luin toista tuntia kirjaa. Oli ihanaa kun oikeasti väsyneenä sai pistää silmät kiinni ja nukahti nopeasti.
Itse asiassa näin viikonloppuna tämä herääminen ei juurikaan jaksa vituttaa, onhan mulla huomenna aikaa nukkua aamulla pitkään ja voin nukkua vaikka päiväunetkin.
En muuten saanut sitten eilen mitään aikaiseksi, eli sen verran huonoa oli ollut mun kemiallinen uneni, vaikka sitä monta tuntia tulikin nukuttua. Tiskien tiskausta, laskujen maksua ja päiväunia ei kai lasketa “tekemiseksi” ;)
Huomenna onkin sitten käytävä parissakin eri kaupassa. Käytiin teinin kanssa YO-juhlia varten ostoksilla Lidlissä ja ajattelin kävästä siellä taas huomenna. Mimmonenkohan siellä on tuoreen lihan saatavuus? No, se selviää huomenna. Jos sitä ei Lidlistä saa, niin ostan sitten Citymarketista, mun on käytävä Tarjoustalossa kuitenkin, kun rupeaa taas erilaiset pesuaineet olemaan loppu. Ostin viimeeksi Lidlistä halpaa astianpesuainetta, mutta sen halpuuden huomaa kyllä laadussa, joten sieltä en meinaa kyseisiä tuotteita ostaa.
Maanantaina saa onneksi nukkua suhteellisen pitkään. Mulla alkaa puhelinpäivystys kello 9, joten riittää kun herään kahdeksalta. Varsinkin, jos teen tänään vielä vähän töitä, mulla on taas avaamattomia sähköposteja vaikka kuinka paljon ja yksi materiaali pitäis saada viimeisteltyä. Mutta katellaan.
Ens viikko on muutenkin lyhyt. Maanantaina mulla on se puhelinpäivystys ja sen lisäksi (osittain samaan aikaan) palaveri Ison Asiakkaan kanssa. Sieltä pääsen pois joskus lounaan jälkeen.
Tiistaina on sitten taas aikainen herätys, mun pitää olla Haminassa kello 7.45. Pahimmassa tapauksessa siellä menee sitten koko päivä.
Keskiviikkona meillä on koko osaston kehityspäivä. Sinne on bussikuljetus keskustasta, tosin vielä ei ole tullut tietoa, monelta kuljetus lähtee, mutta viime vuonna lähtö tais olla 7.30. Päivän ohjelma kestää varmaankin noin kello 17 saakka ja sitten on iltaohjelmaa kello 22 asti. Mulla on tonkin päivän osalta harkinta menossa: meniskö sittenkin omalla autolla ja jättäis iltaohjelman väliin. Matkaa kun ei ole kuin Tuusulaan asti, niin sen vois omalla kustannuksella hoitaakin (firma ei maksa kilometrikorvauksia koska se järjestää yhteiskuljetuksen). No, sitä ehtii miettiä tiistaihin asti. Paljon taas kiinni siitä, miten väsynyt sitä on.
Koiruudet tulee meille tiistai-iltana. Veljeni perhe lähtee veljeni appivanhemien mökille keskiviikkona. He tulevat sitten jo perjantaina takaisin. Teini lupasi hoitaa koiruuksien kusetukset keskiviikkona. Jos mä jään iltaohjelmaan asti, niin hänellä on sekä iltapäivä- että iltakusetus.
Mä taidan mennä isäni luokse (joka lähtee mökille) jo torstaina. Olen kutsunut mukaan muutamia ystäviä. Yksi on ilmoittanut että ei tule (se oli oikeastaan jo etukäteen tiedossa, että hän ei tule), yksi on ilmoittanut että tulee ja muutamasta ei ole vielä kuulunut mitään ja yksi “ylimääräinen” tulee saunomaan ja lähtee sitten yöksi töihin. No, kutsutuille annoin vastausaikaa tiistaihin asti :)
Nyt vois käyttää tän hereilläoloajan hyödyksi (kun ei ole kiirettä takaisin nukkumaan) ja tehdä vähän kotitöitä ja valmistella muutenkin paikkoja siihen kuntoon, että pääsee aamulla tekemään niitä sujuvasti. Pyykkikoneen vois ladata, vaihtaa liinavaatteet (tai ainakin pyyhkeet, en taida vielä vahtaa lakanoita, kun menisin sitten “likaisena” puhtaisiin lakanoihin nukkumaan), kerätä pyykit kuivumasta ja niin edelleen. Kaikkea sellaista “hiljaista” jota kehtaa tehdä kerrostalossa vähän yli kello viisi sunnuntaiaamuna.
Olen herännyt kello 2.50, reilu kaksi tuntia ennen herätyskellon soittoa. En viitsinyt edes nousta sängystä ylös odottamaan että rupeaisi uudelleen väsyttämään. Siihen kun menee se kaksi tuntia, niin olisi ollut “turhaa” touhua. Sen sijaan tein kaiken sen, joka joskus auttaa nukahtamaan uudestaan: vaihdoin tyynyn, vaihdoin toiselle puolelle sänkyä ja lopulta tulin sohvalle. Ei mitään. Nyt kun kellon soittoon on aikaa enää noin 20 minuuttia olen tässä. Kirjoitan blogia ja haukottelen.
No, tämä yö nyt ainakin vahvisti sen, että mä jätän firman kesäjuhlat väliin. Käyn perjantaina ostamassa ne uudet unilääkkeeni ja katsotaan miten elämä rupeaa niiden kanssa menemään.
Turun treffi muuten oli vielä eilen illalla kello 21 aikaan tulossa huomenna syömään mun kanssani :o No, onhan hänellä vielä koko tämä päivä aikaa peruuttaa tulemisensa. Onneksi hänellä on joku iltameno, joten pääsen ajoissa nukkumaan. Tosin, jos mulla alkoi nyt taas valvomisjakso, niin ei se mitään auta!
Tai ehkä sen verran, että voin illalla ottaa kokonaisen unilääkkeen ja saan nukuttua sitten ainakin kuusi tuntia. Hemmetti, kun en nyt muista, otinko unilääkkeen maanantai-iltana. En kyllä tainnut ottaa. Sunnuntai-iltana otin puolikkaan, siitä olen varma. Mutta en mä maanantai-iltana ottanut. Joten voin siis hyvin ottaa sellaisen vielä tänä iltana. Pelkään edelleen sitä, että jään koukkuun noihin lääkkeisiin enkä “suostu” ottamaan niitä kuin kahtena iltana peräkkäin. Lääkäri tosin sanoo, että kolmena iltana peräkkäin voi ottaa, mutta kun pelkään, niin minimoin riskin.
Mutta nyt vois ruveta toimimaan, niin pääsee lähtemään rauhassa liikenteeseen.
Heräsin jo joskus neljän jälkeen, mutta sitkeenä sissinä makoilin sängyssä tunnin verran. Sitten totesin, että paskat, lähden vastaamaan eilisen päivän aikana tulleisiin sähköposteihin. Nyt on duunimailissa tieto, että olen ensi viikkon lomalla. Enhän mä koko viikkoa ole lomalla, mutta silloin kun olen töissä, olen asiakkaan luona kouluttamassa enkä voi vastailla muiden puheluihin. Sähköpostia tulee tällä hetkellä onneksi niin vähän, että ne taidan kurkkasta joskus viikon puolessa välissä. Keskiviikkona joudun kuitenkin tekemään töitä, niin siihen perään voi mailit kattoa. Laskin justiin että jos ensi viikolla teen noin 12 tuntia töitä, saan vähennettyä saldoani kokonaista 2,5 tuntia! Mulle ei jää saldoja enää kuin kuusi viikkoa ja yksi päivä. Apua! Voinko mä sittenkään tehdä kesällä lyhennettyä työpäivää! Paitsi että… mä joudun vielä tänään tai huomenna viimeistelemään sitä mun esitystä. Siihen menee reilu tunti.
Tavoite olis saada pidettyä ennen lomaa vähintään viikko saldoja pois. Se tekis juhannuksen jälkeen jokaisena työpäivänä noin kahden tunnin vähennyksen. Kuulostaa ihan mahdolliselta. Sitten jättäisin viikon saldoja vielä jemmaan ja pitäisin syksyllä viikon loman (ajatus olis lähteä yksin jonnekin reissuun, katotaan mikä on taloudellinen tilanne). Ja loput on otettava rahana.
Hukkis houkutteli mua grillaamaan tänään. Saattaisin tuota vaikka mennäkin. Autolla. Edelleen: asiat tärkeysjärjestykseen!
Noin kello 14 pitäis mennä sinne. Vähän tän päivän suunnitelmat nyt tän valvomisen takia menee sekaisin, mutta ei auta muu kuin ottaa sitten ens viikolla kiinni. Meinaan että väsyttää sen verran, että en mä vielä rupea touhuumaan.
Ajattelin tästä painella sänkyyn, ottaa NYT-liitteen mukaan ja kunhan teini on lähtenyt töihin (hän otti viikonlopuksi ylitöitä), niin vois yrittää pari tuntia nukkua.
Perjantaina teinillä onkin sitten vapaapäivä. Sanoin hänelle eilen, että perjantaille ei sitten mitään ohjelmaa, se päivä menee kyllä kotona touhutessa. Teini hyvin närkästyneenä totes “no ei tietenkään, en mä mikään tyhmä ole.” Vastasin hänelle: “et sä tyhmä olekaan, mutta välillä ajattelematon”. Eipä ollut teinillä mitään sanottavaa siihen. Eilen nimittäin oltiin hetkeä aikaisemmin taas käyty keskustelu siitä, että mun täytyy tietää ajoissa, jos hän ei meinaa syödä kotona. Se, että hän ei syö huomenna kotona tuli esille “vahingossa”. Sanoin hänelle, että mitäs jos menen Hukkikselle huomenna grillaamaan, niin ostanko sulle jotain ruokatarvikkeita vai valmisruuan. “En mä syö huomenna kotona”, oli vastaus. Jos en olisi tänään menossa Hukkikselle, niin tuskin teini olis mulle ilmottanut että hän ei tule kotiin syömään ennen kuin mä olisin illalla soittanut ja kysynyt että missä hän hän luuraa. Perkele!
Hei, nythän mulla välähti! Mä käännän tän homman toisin päin: kotona ei tästä lähtien ole ruokatarjoilua, ellei teini erikseen ilmoita, että hän syö kotona :) Yksinkertaista! Jos hän on unohtanut ilmoittaa, että syö kotona, niin käyköön ihan itse ihan omalla rahalla kaupasta ostamassa ruokaa.
OK, tää teksti on kirjoitettu vasta aamuyöllä, mutta menköön öisten kirjoittamisten joukkoon, koska siitä, että mä heräsint aas keskellä yötä, tässä kuitenkin lopulta on kysymys ;)
Pikkusiskon ystävän 13-vuotias pikkusisko (olkoon vaikka Vanessa tästä eteenpäin) on … Niin, en tiedä onko hän seonnut vai onko joku ulkopuolinen henkilö tai aine laittanut hänen päänsä sekaisin.
Jokin aika sitten hän karkasi kotoaan. Lähti perjantaiaamuna normaalisti kouluun, mutta ei koskaan mennyt kouluun asti. Puhelimeensa hän ei vastannut vaan painoi aina punaista luuria kun hänelle soitettiin.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Vanessa lähipiiri istui poliisiautoissa etsimässä Vanessaa. Jostain oli saatu selville sen verran, että Vanessa oli lähtenyt omasta tahdostaan kotoa eikä kukaan ollut häntä väkisin vienyt.
Kun perheen tietokoneen käyttöä ruvettiin tutkimaan selvisi Vanessan käymistä mese-keskusteluista että hän oli antanut miehelle joka sanoi olevansa 20-vuotias ja etsivänsä nuorempaa seuraa, sukunimensä ja kotiosoitteensa. Lisäksi eräiltä nettisivuilta löytyi Vanessan itsensä sinne laittamia alastonkuvia.
Poliisi oli jostain kumman syystä sunnuntaina sitä mieltä, että pykälät Vanessan paikallistamiseen matkapuhelimen singnaalin perusteella eivät täyty. Kyseessä ei kuulemma ole ihmishenki. Mä en oikeesti ymmärrä vieläkään, mistä helvetistä poliisi voi sen tietää? Onko sitten oikea aika ruveta paikallistamaan kun puhelin ei enää ole päällä? Vai koska?
Sunnuntaina Vanessa sitten etsintäkuulutettiin (en tiedä onko termi oikea, kun henkilöä ei epäillä rikoksesta) ja hänen valokuvansa pistettiin poliiseille ja rajaviranomaisille jakoon.
Tiistaina kävi onnellinen sattuma: siskoni oli menossa junalla kotiin kun hän kotiasemalla näki Vanessan. Sisko soitti välittömästi Vanessan isälle ja sai kuin saikin houkuteltua Vanessan kanssaan kotiin. Vanessa oli kuulemma aivan sekaisin, oli puhunut siskolleni mm. vihreistä tontuista.
Vanessa itse ei kuulemma tiedä missä hän on ollut. Sen verran on selvinnyt, että hän oli perjantaina lähtenyt jonkun 25-vuotiaan chattitutun kanssa liikenteeseen. Lääkärin tutkimuksessa selvisi, että Vanessa verestä löytyi jotain “ylimääräistä ainetta” (en ole muistanut siskolta kysyä mitä se oli) ja toki hänelle tehtiin gynekologinen tutkimus raiskauksen varalta. Senkään tulosta en tiedä. Lisäksi tyttö oli viilellyt itseään.
Meni muutama päivä ja Vanessa karkasi uudestaan. Tällä kertaa hän lähti jonkun ystävänsä kanssa naapurikaupunkiin. Sillä seurauksella että tyttö on nyt vähintään kaksi kuukautta suljetulla psykiatrisella osastolla ja sen jälkeen häntä odottaa lastenkoti. Paitsi… Vanessa on karannut sunnuntaina sieltä psykiatriselta osastolta. Hän oli ollut hoitajan kanssa ulkoilemassa ja ottanut ritolat. Tässä vaiheessa en valitettavasti tiedä siitä sen enempää, en ole ehtinyt juttelemaan siskon kanssa.
Mikä ihme saa nuoren naisen pään noin sekaisin?
Täällä taas - missäs muualla. Nyt tosin “normaalimpaan” aikaa kuin mitä on viime aikoinan ollut. Toivon, että saisin noin tunnin päästä taas unen päästä kiinni. Ehtisin nukkua reilun tunnin.
Kello soittaa 6.45 ja mulla on aika sinne uniklinikalle klo 8.30. Mitään en saa aamulla syödä tai juoda. No, vettä sentään onneksi. Illalla kelloa soittamaan laittaessa mietin, että miksiköhän se piti pistää noin aikaisin soittamaan kun ei mene aikaa aamiasenkaan syömiseen, mutta jätin kuitenkin. Kivempi niin, että on aamulla aikaa kuin touhuta hirveessä kiireessä.
Vitutti koko eilisen päivän, että jouduin perumaan ratsastustunnin, mutta hyvä että tein niin. Nimittäin migreeni puski illalla lääkkeen vaikutuksen vähennyttyä taas päälle. Nyt on hyvä olo, eli taisin päästä siitä eroon :)
Entäs blogin otsikko, kuningasidea. Me saatiin illalla Minden kanssa semmonen. Se on kirjallista työtä ja mä alotan sen nyt. Kerron ja julkaisen tuon kuningasidean sitten täällä kun se on valmis :)
ottaa unilääke, kokonainen, eilen illalla. tässä sitä taas ollaan. Kello tais olla 4.32 kun heräsin. Tänään on tylsä päivä edessä, joten saa nähdä miten mä jaksan. Olen siellä päämiehen päämiehen luona tekemässä koulutusmateriaali ja se on tylsää hommaa. Illaksi ei onneksi ole mitään ohjelmaa. Salilla tai jumpassa pitäis käydä, jos vaan jaksais. Teinikin taitaa nähdä isänsä tänään, eli ei oo edes ruuan laittoa :) No täytyy mun käydä yhdet ohjelmointipaperit läpi, ne pitää huomenna toimittaa työn alle, mutta siinä ei mee kauaa. Ja sit on pari muutakin duuniasiaa, jotka täytyy hoitaa vielä tällä viikolla, ne siis todennäkösesti menee iltahommiksi. Vaikka ei se nyt kauheesti haittaa, mä olen tehnyt tällä viikolla “lyhyttä” päivää. Mennyt tonne päämiehen päämiehen tiloihin vasta ysiksi ja lähtenyt kotiin ennen neljää. Olen siis saanut peräti pidettyä pari tuntia saldoja pois :D
****
Päivitys klo 8.14
Menin jo kuuden aikoihin takaisin sänkyyn ja nukahdinkin suhteellisen nopeasti. Näin taas unta. Ex-meehestä. Hän oli muuttanut Olariin samaan taloon jossa me asuimme teinin isän kanssa 20 vuotta sitten. En osaa sanoa mitä itse tein Olarissa mutta kun kävelin parkkipaikalta taloa kohti näin ex-meehen talon ylimmän kerroksen parvekkeella tupakalla (sic!). Jotain muuttamisesta ja tupakoinnista huutelin hänelle sinne parvekkeelle mutta hän keskusteli jonkun toisen talon asukkaan kanssa joka oli omalla parvekkeellaan.
Enempää en unesta muista.
