Aihealueen 'Öisiä kirjoituksia' arkisto
No niin, olen ollut hereillä neljästä lähtien. En vaan saanut kammettua itseäni ylös sängystä ennen kuin nyt, kun totesin että kello soi tunnin päästä eli ei ole enää mitään mieltä nukahtaa. Jotenkin se, että nukkuu makuuhuoneen ovi kiinni ja ikkuna auki saa sängystä nousemisen tuntumaan varsin vastenmieliseltä ajatukselta. Peiton alla on niin mukavan lämmintä ja sen ulkopuolella vaan 18 astetta.
Kävin eilen salilla kävelemässä juoksumatolla. Tein intervalliharjoituksen. Harjoituksen pituus 35 minuuttia, josta 20 minuuttia sykerajalla 124 - 142 ja 15 minuuttia 142 - 159. Toi on semmonen harjotus, että se on helpointa hoitaa juoksumatolla, koska mun sykemittariin ei pysty ohjelmoimaan kaksia eri rajoja. Pystyy siitä juoksumaton näytöstä seuraamaan sykettä. Keskisyke oli 136. Sen jälkeen kävin 25 minuutin selkä-vatsa -jumpassa.
Illalla käytiin teinin kanssa mun äidin luona. Äiti on taas sydänvaivojen takia sairaslomalla. Syke on kuin huippu-urheilijalla, reilusti alle 50 :(
Vituttaa taas tää valvominen. Varsinkin kun tänään ei ole aikaa päiväunille. Päädyin nimittäin ottamaan ne rakennekynnet ja siellä menee päivällä kaksi tuntia. Sitten paukkas huomiselle vielä sairasloman tuuraus. Menen kouluttamaan Office 2007:aan. Olen kouluttanut sitä viimeeksi kesäkuussa ja meillä on duunikoneissa vielä käytössä 2003, joten illalla on pakko käydä toi koulutusmateriaali läpi ja palauttaa 07 mieleen. Perjantain puhelinpalaveria vartenkin pitäis ehtiä tekemään jotain, jonka saa toimitettua asiakkaalle vielä tänään. No, kaikkein vaikein päivä tän väsymyksen kanssa on huominen, sen jälkeen sitä rupeaa taas muistuttamaan zombieta ja viikon päästä ei enää edes huomaa olevansa väsynyt.
Jumppaankin olis ollu kiva mennä. Paskaako näitä vielä miettimään, täytyy kattoa miten väsyny sitä on iltapäivällä kun pääsee kotiin.
Heräsin kello 4.15 siihen, että mulla oli kädet puuduksissa. Siis sormet ja noi “kämmenosat” (miksi kutsutaan käsi-nimisen raajan tuota osaa? Siis sitä osaa, joka sijaitsee ranteista alaspäin silloin kun ihmisen kädet roikkuvat vapaasti sivuilla?). Olen viime aikoina huomannut että kyljelläni nukuessani työnnän molemmat kädet tyynyn alle ja nopeestihan ne siellä puutuu! Varsinkin kun mä käytän anatomisesti muotoiltua tyynyä, joka on suhteellisen painava ja “kovareunainen”. En vaan ymmärrä miksi mun pitää käteni sinne törkätä. Ja vielä tuossa asennossa, luulis että se on hankalaa! Olisipa Freud vielä elossa niin hän kertoisi kyllä. Perkele, kello on sitten taas kuus kun uni seuraavan kerran tulee. “Ikävintä” tässä on se, että mulla ei ole herätyskello soittamassa. Mun on nimittäin tarkotus pitää vähän kertyneitä tunteja pois ja mennä huomenna töihin vasta myöhemmin päivällä. Toimistolle on kuitenkin pakko mennä, koska mulla on siellä palaveri kello 14. Nyt on kai sitten kuitenkin pakko pistää kello soittamaan ettei tule nukuttua puolille päiville asti, koska joitakin hommia on kuitenkin saatava tehtyä huomenna. Ja palaverin jälkeen mun on tehtävä kotonakin vielä yksi homma. Kotona sen takia, että tarvitsen siihen kaksi PC:tä enkä viitsi vaivata asialla kollegoita, heilläkin kun on töitä ihan tarpeeksi muutenkin. Harmittaa, kun kerrankin olis ollut mahdollisuus heräillä arkiaamuna sitten kun herätyttää.
Täytynee huomen illalla ottaa taas unilääke, jotta jaksaa koko perjantain. Mulla on perjantaina yksi puolen tunnin esiintyminen Päämiehellä, sen jälkeen yhden toisen esiintymisen suunnittelupalaveri ja sitten alkaa vielä Valtakunnallisen asiakkaan uusien tilauksia tekevien henkilöiden koulutus Valtakunnallisen asiakkaan järjestelmään. Ja lauantai ja sunnuntai sitten oikolukua ja stilisointia. Mun täytyy varmaan käydä perjantaina vielä koulutuksen jälkeen toimistolla tulostamassa oikoluettavat materiaalit, en viitsi ruveta kotona tulostamaan niin isoa määrää materiaalia. Äh, huomasin justiin, että just nyt en oikein osaa nauttia työstäni. Mutta kai se on ihan normaalia että vaikka kuinka rakastaa työtään, niin aina vaan se ei tunnu kivalta?
En ole jaksanut oikein miettiä ruokapuoltakaan loppuviikoksi. Tänään laitan jotain nopeesti valmistuvaa, koska yritän ehtiä illalla vielä jumppaan. Eli sen pitäis olla jotain nopeesti valmistuvaa ja riittää kahdeksi päiväksi, jotta ei tarttis taas huomenna käydä kaupassa pähkimässä ruokapuolta. Jos kävis sitten lauantaina vaikka ostamassa viikonlopun ja alkuviikon ruuat. Ens viikolla ei ole ainakaan mitään työkeikkoja, joten niiden osalta pystyn käymään sitten puolen viikon jälkeen taas kaupassa silleen oikein ajatuksen kanssa.
Jahas, mä taidan siirtyä pelikoneen aivopähkinöiden pariin. Varoitus: sivusto sisältää suhteellisen addiktoivia pelejä ;)
Eilen illalla ei uni tullut suosiolla joten otin puolikkaan unilääkkeen. Tänä iltana nukahdin nopeasti mutta pari tuntia nukuttuani heräsin ja nyt olen ollut jonkin aikaa hereillä. Heti herättyäni olisin voinut ottaa unilääkkeen, mutta en halunnut ottaa sitä, koska minun on kuitenkin otettava se huomenna. Ajan nimittäin huomenna Raumalle ja yövyn “vieraassa paikassa”, joten uni ei varmasti tule. Menen Opettajan luokse, kivempi siellä on kuin hotellissa. Lyhkäseksihän meidän ilta jää, yritän lähteä töistä joskus 15 aikaa, mutta ihan viimeistään kello 16. Siitä sitten kolme tuntia eteenpäin ja olen Raumalla. Opettaja lupasi lämmittää mulle saunan ja taidan käydä lenkillä ennen sitä. Tänään en nimittäin ole nenääni ulkona näyttänyt. Olin töissä kello 19 saakka, sen jälkeen kauppaan, kotiin ruuan laittoon, pakkaamaan (no, siihen ei tällä rutiinilla enää mene kuin 5 minuuttia) ja vajaa tunti vielä töitä. Meillä tulee töissä pienoinen kiire kahden materiaalin kanssa. Ne pitää saaada painoon ensi viikon keskiviikkona. Rupesin oikolukemaan toista niistä tänään ja joudun palauttamaan ne materiaalin sitä tehneelle henkilölle vielä muokattavaksi. Oikoluvussa ja loppustilisoinnissakin menee tommosen yli 100-sivuisen materiaalin kanssa helposti yksi päivä. Ja materiaaleja on siis kaksi. Joten viikonloppuhommiksi taitaa mennä meillä molemmilla. Luulen, että tämä asia valvottaa mua nyt. Itse pääsin tällä kertaa helposti, mulla ei ollut tehtävänä kuin vajaa 20-sivuinen materiaali, jonka sain tänään oikolukuun.
No, keskiviikkona ei Raumalla onneksi ole kuin parin tunnin palaveri, pääsen ajoissa kotiin. Mutta on työpäivä kuitenkin menetetty siinä vaiheessa kun kotiin asti pääsee. Jos pääsen lähtemään asiakkaan luota kello 11 ja ajan sitten 2-tietä pitkin takaisin, niin kello on noin 15 ennen kuin olen kotona. Ja matkan aikana on kuitenkin pysähdyttävä syömään jossain jotain.
Uusiksi siis menee loppuviikon ja viikonlopun suunnitelmat. Loppuviikolla on yritettävä ehtiä liikkumaan, jotta jaksaa. Keskiviikkona olis taas toi hyvä yhdistelmä, 25 minuutin vatsa-selkä jumppa ja siihen päälle 45 minuutin stretching. Sitä ennen vois käydä tekemässä kävelylenkin. Mulla on tällä viikolla “ohjelmassa” kaksi tunnin lenkkiä ja yksi 20 minuutin lenkki. Huomenna tulee varmaan tehtyä joku lenkki tolta väliltä, joten keskiviikkona vois ottaa ton lyhkäsen version. Viikonlopuksi on luvattu edelleen lämmintä eikä pitäisi edes sataa, joten ainakin toinen pitkä lenkki täytyy jättää sinne.
Mä en taas tykkää tästä, kun joudun arki-illatkin miettimään ja aikatauluttamaan etukäteen. Yksi tekijä siihen tietysti on väsymys. Jos mä en aikatauluta iltoja etukäteen jää “kaikki” väsymyksen takia tekemättä. Sitten menee taas kaupassa käynnitkin siihen joka päiväiseen kaupassa käyntiin kun ei mukamas jaksa miettiä viikon ruokalistoja etukäteen. Se on kallista ja vie lisäksi aivan turhaa aikaa.
No, kyllä tää taas tästä. Kunhan vietän sittenkin - suunnitelmista poiketen - rauhallisen kotiviikonlopun. Töitä tehden. Kauheeta ajatella jo maanantai-iltana (tai siis yönä) tulevaa viikonloppua. Varsinkin kun sinne ei nyt sitten olekaan tulossa mitään järisyttävää toimintaa. Olis ihan eri asia, jos täpinöissäni odottaisin että tulis jo perjantai-ilta että pääsis…. Mutta reilumpaa myös muita kohtaan perua ajoissa. Ja riittäähän noita viikonloppuja, myös sellaisia, jolloin mun ei tartte tehdä töitä. Jos ei aikasemmin, niin jouluna :)
Eilen illalla nukahdin helposti. Mulla oli sellainen ihana, terve väsymys sänkyyn mennessä ja lähes puoliväkisin luin kirjaa pari sivua ennen kuin sammutin valot. Loman päätyttyä en ole enää lukenut kuin ennen nukkumaan menoa. Illat vaan niin helposti lipsahtaa sohvalla telkkarin tuijottamiseen ja villasukan kutomiseen. Valojen sammuttamisen jälkeen en enää montaa minuuttia tämän maailman menosta mitään tiennytkään. Kunnes sitten paria minuuttia vaille kaksi.
No, tähän aikaan herääminen on “parempi” kuin vasta parin tunnin päästä. Nyt pääsen takaisin nukkumaan kello neljän aikaan ja ehdin nukkua vielä kolme tuntia ennen kuin kello soi. Ehtisin mä nukkumaan enemmänkin, mutta jotenkin mä vaan olen ruvennut nauttimaan siitä, että aamuisin ei ole kiire. Herään siis mielelläni 1,5 tuntia ennen kuin pitää lähteä kotoa jotta voin hoitaa aamutoimet kaikessa rauhassa. Paitsi jos herääminen on ennen kuutta! Se on valkoisen naisen heräämisajaksi ihan ehdoton minimi. Kauhulla jo ajattelen tiistaiaamua, jolloin pitää lähteä kotoa viimeistään kello 5.20.
Tulevana viikonloppuna täytyy urheilla joka päivä. Maannataina mulla on vapaapäivä ja todennäköisesti krapula, joten silloin ei pääse urheilemaan. Tiistaina olen asiakkaan kanssa Kajaanissa, joten silloinkaan ei pääse liikkumaan. Keskiviikkona me sentään tullaan takas Seutulaan jo kello 15.35, mutta veikkaan olevani reissun jälkeen niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Siitä tulikin mieleeni, että täytyis nyt muistaa ottaa joka viikolle sellainen pakastimen tyhjennys -päivä, eli syötäisiin teinin kanssa pakastimesta ruokaa. Sinne on taas kertynyt jotain. Huomenna (tai siis tänään) vois ainakin syödä sieltä jotain, koska tälle päivälle ei ole jääkaapissa varattuna mitään. Hitto, kun en huomannut kysyä syökö teini tänään kotona, voisin ottaa jo valmiiksi pakastimesta jotain sulamaan. Toisaalta jos teini ei syö kotona, niin mä pärjään ihan salaatillakin. Sitä pakastinta vois tyhjentää sitten vaikka lauantaina.
Heräsin taas oikeestaan pahimpaan mahdolliseen aikaan, vähän yli neljä. Nyt kun kaksi tuntia valvoo, niin vajaa tunti jää uniaikaa ja sen jälkeen on sitten tosi väsynyt. Taidan kuitenkin ihan suosiolla laittaa kellon soittamaan vasta kasilta, mulla on asiakastapaaminen keskustassa kello 10, joten herätys kasilta riittää. Venytän päivää tarvittaessa sitten illasta.
Päivitin itselleni uuden Firefoxin ja täytyy jossain vaiheessa kattoa tän asetukset. Kun osoitekenttään syöttää osoitetta tää hakee progressiivisesti kaikki ne osoitteet, joista kyseinen kirjainyhdistelmä löytyy ja se hidastaa oikean osoitteen löytämistä. Edellinen versio toi osoitteet vaan, jos ko. kirjainyhdistelmä löytyi osoitteen alusta. Ja www:tä en rupea kirjoittamaan osoitteisiin!. Se, että duunikoneessa joutuu IE:n takia sitä käyttämään riittää mulle. Itse asiassa siinä on jo liikaakin, mutta ei auta, joihinkin asioihin on vaan sopeuduttava.
Nyt rupes haukotuttamaan siihen malliin että lähden katsomaan josko Masa tuolla sängyn pohjalla mua odottelis. Tulipahan dokumentoitua tämäkin valvominen.
Ihan hukkaan mennyt tämäkin yö. Mä olen vaan valvonut. Tai no, toi oli ehkä vähän liioteltua. Noin kello 00 - 03 olen nukkunut jollain lailla, lähinnä torkkunut. Sen jälkeen valvonut. En ottanut sitä uutta unilääkettä eilen, koska olin juonut noin pullollisen verrran viiniä. Mutta nyt on loma-rosee -pönikkä tyhjä ;) Tänään kyllä sitten otan sen uuden lääkkeen. Laskeskelin että kun se otetaan 2 - 3 tuntia ennen nukkumaan menoa ja sen vaikutus on mulla ainakin noin 12 tuntia, että jos otan sen kello 19, niin jaksan katsoa ainakin Kauhukeittiön viimeisen jakson ja herään kuitenkin maanantaina hyvissä ajoin. Herääminen joskus ysin aikaan varmasti riittää, koska jään etätöihin, niin voin aloittaa työn teon heti kun olen saanut itseni hereille. Ja siitä tulikin sitten taas mieleeni, että täytyis suunnitella ens viikon ruokalistat ja käydä huomenna, eikun siis tänään, kaupassa. Siitä mun tekemästä “mitä syödään äidin lomalla” -listasta jäi tekemättä ainakin paella ja jauhemaksapihvit. Ne siirtyy jonkun viikonlopun ruokalistalle.
Just katoin duunimailin eikä siellä ihan hirveesti ole postia, joten maanantaista tullee suhteellisen helppo päivä - riippuen tietysti myös siitä miten paljon puhelin soi. Yksi semmonen duunipaikka sähköposteissa oli, josta täytyy soittaa. Epäilen kyllä että se palkka mitä siitä työstä ollaan valmiita maksamaan ei kohtaa mun nykyistä palkkaani, mutta ainahan sitä kannattaa kysyä. Sitäkin paikkaa haetaan tommosella www-hakemuksella, mutta kyseessä on työnantajan oma hakemus, joka vaikuttaa kovin yksinkertaiselta.
Enkä sitten eilen lähtenyt mihinkään. Soitin pari puhelua ja laitoin pari tekstiviestiä. Joko mulle ei vastattu tai sitten kaikilla oli jo muuta tekemistä. Myöhemmin illalla tosin tuli entiseltä työkaverilta viesti että hän on omien kavereidensa kanssa liikenteessä ja pyysi mua liittymään joukkoon, mutta olin siinä vaiheessa jo luopunut toivosta eikä mua enää huvittanut lähteä.
Pari niistä lähetetyistä viesteistä olis kyllä voinut jättää lähettämättäkin. Minä kun en miehiä vonksu ;) No, eihän ne viestit mitään vonksumisia olleetkaan, mutta kun koskaan ei voi tietää miten toinen asian tulkitsee.
Nyt vois oikeestaan lähteä sänkyyn lukemaan vähäksi aikaa lukemaan ja yrittää sen jälkeen josko vielä sais nukuttua. Jos uni ei tule, niin seittemältähän vois kai jo ruveta tiskaamaan? Mutta jos mä en saa enää nukuttua niin sitten mä olen taas koko päivän täysin vetämättömissä enkä saa tehtyä mitään. Siirrän taas vaan kaiken tekemisen “huomiseen”. Eli pakko yrittää nukkua vielä pari tuntia. Vaikka eipä se paljoa taida hyödyttää.
No niin, nyt se sitten taas alkoi. Toisaalta hyvä, että on nyt eikä vasta ensi viikolla. Siis tämä valvomisjakso. Heräsin vajaa puoli tuntia sitten, ennen kello 4.30. Nukkumaan kävin 23.30, nukahdin välittömästi ja nukuin heräämiseeni saakka helvetin hyvin.
Eilen nukuin aamulla sitten 10.30 saakka ja sen jälkeen oli kyllä jo päivä “menetetty”. Ennen kuin olin syönyt aamiaisen, katsonut Serranon perheen ja tehnyt muut aamurutiinit kello olikin jo 13.00.
Ja tänään pitäisi keretä “paljon”. Kaikkein tärkeimpänä tietysti aurinkoon meneminen. Tällä hetkellä sekä Foreca että FMI lupaavat tälle päivälle puolipilvistä ja vähän päälle 20 astetta lämmintä. Molemmat lupaavat keskiviikolle ja torstaille sadetta. FMI lupaa perjantaille samanlaista säätä kuin tälle päivälle ja Foreca sadetta. Joten tänään on joko loman viimeinen tai toiseksi viimeinen aurinkopäivä. En kyllä ymmärrä miksi molemmat lupaavat myös lauantaille sadetta ja vaan 16 astetta lämmintä. Lauantaina on perinteiset elobileet ja silloin on aina ollut todella kaunis ja lämmin ilma. Pakko siis olla tänäkin vuonna! Onneksi nuo ennusteet ehtii vielä muuttua moneen kertaan :)
Jumppaan pitäis kanssa mennä tänään. Joko kello 10 (tuskin olen hereillä vielä siihen aikaan) tai 16.15 alkavaan. Jos nukun taas pitkään, niin sitten täytyy aamulla jättää Serranon perhe kattomatta, että ehtii ees vähän olla auringossa ennen kuin menee jumppaan. Mun täytyy ehtiä syömään lounaskin ennen jumppaan menoa ja se on kyllä syötävä viimeistään kello 15.00, jos 16.15 meinaa jumpata. Parempi olis, jos sen sais syötyä vielä aikaisemmin, eli noin kaksi tuntia ennen jumpan alkua. Kaupassa on käytävä ja laitettava ruoka (ei saa teini tänäänkään niitä jauhemaksapihvejä, en mä kerkee niitä tekemään, joku nopeasti valmistuva ruoka olis taas tällekin päivälle keksittävä). Kaupassa käynti onneksi hoituu samalla reissulla kuin jumppaan meno. Ostettavaa ei ole kuin tämän päivän ruoka, joten ei tarvitse mennä edes autolla. Illalla ollaan menossa Minden kanssa mummotunneliin. On muuten mun loman eka baarireissu. Eikä niitä viime aikoina ole muutenkaan paljoa ollut. Ei vaan jotenkin nyt ole jaksanut innostaa. Mummotunnelissa on Phil Harmonic esiintymässä, joten se tarkoittaa sitä, että sinne on mentävä ajoissa. Joten kiirettä pitää, joudun ehkä jättämään jumpan väliin. Katotaan nyt, se riippuu ihan siitä onko oikeesti auringonottosää vai ei. Ja siitä moneltako herään. Meinaan nimittäin nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Kun siihen on mahdollisuus.
Kaivoin eilen illalla taas kutimen esiin. Täytyy ruveta joululahjasukkia kutomaan. Keskimmäisen pikkuveljen “tilaussukat” on vielä työn alla (toinen sukka pohjasta kohta jo puolessa välissä) ja sen jälkeen rupeaa valmistumaan joululahjoja.
Mulla olis nyt oiva tilaisuus kokeilla niitä mun uusia unilääkkeitä ja sen taidan tehdäkin. Tosin en vielä tänä iltana, koska mummotunnelissa tulee kuitenkin otettua pari siideriä enkä halua uusia lääkkeitä sekoittaa alkoholin kanssa. Mutta sitten keskiviikkoiltana vois napata. Heh, kyllä mä arvaan jo nyt, miten siinä käy. Mietin keskiviikkoiltana, että josko mun valvomisjaksoni olis jo mennyt ohi ja jätän sen lääkkeen ottamatta. Ei, kyllä mä otan sen lääkkeen (varsinkin jos ens yönäkin valvon). Ei oo kiva mennä takas töihin jo valmiiksi puolikuolleena väsymyksestä.
Nyt poltan noi viimeset valokuvien varmuuskopiot levylle ja painelen sen jälkeen takaisin sänkyyn. Jos muuten toimisin kuten koulutan, niin ottaisin noista varmuuskopioista vielä varmuuskopiot ja veisin ne säilytykseen jonnekin muualle. Pankin tallelokerohan olis se paras paikka, mutta kyllä joku muukin paikka käy. Nimittäin jos tulee tulipalo tai meidän asuntoon tulipalon aiheuttamia vesivahinkoja niin kyllä silloin on sekä tämä kone että varmuuskopioit menetettyjä. Mutta luulen, että tähänkin tilanteeseen sopii vanha sanonta jota käytetään lasten kasvatuksessa: älä tee kuten minä, vaan kuten minä neuvon. Eli taitaa jäädä ne tuplakopiot ottamatta.
Miksiköhän teinillä soi kello nyt jo? Sillä alkaa duunit vasta kello 7.30. Toisaalta sillä on liukuva työaika, eli ehkä se on lähdössä tänään tai joku muu päivä töistä aikasemmin ja menee tekemään tunteja sisään. Kyllä se tänään on normaalisti tulossa töistä kotiin. Keskiviikkona hän menee isänsä kanssa syömään ja torstaina katsomaan Hongan peliä, mutta ei meillä kyllä ollut mitään puhetta siitä, että tänään olisi jotain “erikoista”. Paitsi että hän kysyi enkö meinaa häneltä kysyä yhtään, mitä mieltä hän on siitä, että mä menen tänään Minden kanssa terdelle ;)
Tää taitaa onneksi olla vasta toinen yö tän loman aikana kun uni loppuu kesken. Se tietää sitä, että en hae rottia huomenna kuten alun perin oli tarkoitus. Olen huomenna väsynyt ja toivon saavani nukuttua ens yönä. Rottien kanssa se ei aamusta onnistu.
Yritin justiin varata aikaa työterveyslääkärille ensimmäiselle työviikolle. Mun on pakko mennä tutkituttamaan tää mun ääneni. Ei se mistään rasituksesta ole johtunut, että sitä ei ole, koska se katoilee edelleenkin. Mä olen sen verran paljon räkinyt koko loman ajan, että mulla voi hyvinkin olla taas poskiontelontulehdus. Jos sellainen löytyy, niin sitten mun on päästävä myös brick-testiin ja mun allergialääkitys on mietittävä uudelleen. Toisaalta enhän mä syö lääkkeitä nytkään joka päivä. Jotenkin mä olen jo niin tottunut siihen joka aamuiseen niiskuttamiseen että vaan sen vuoksi en viitsi lääkettä ottaa. Enkä periaatteessa halua joka päivä allergialääkettä ottaakaan. Mieluummin sitten tutkitaan mille mä olen allerginen ja yritän välttää sitä. Tosin mausteiden kanssa on helvetin vaikee olla oikeesti varovainen. Paprikajauhettakin (jolle mä olen allerginen) on lähes jokaisessa mausteseoksessa. Samaten lähes kaikessa valmisruuassa on kurkumaa. Valmisruokia nyt onneksi tulee syötyä tosi harvoin. Ja mitäs mä sitten teen, jos mä olen kotipölylle allerginen! Pölypunkkeja en saanut viime vuonna häädettyä, kun ei ollut tarpeeksi kovia pakkasia, joten ne saattavat tietysti tällä hetkellä kiusata tuolla sängyssä.
Mutta siis… en saanut varattua sitä aikaa. Lääkäriaseman internet-ajanvaraus ilmoittaa että haluamalleni asemalle ei ole vapaita työterveyslääkärin aikoja. Lääkäriasemalla on kyllä ajanvaraus 24h, mutta en mä viitti sinne nyt soittaa, kun olen kuitenkin varaamassa aikaa vasta ensi viikolle. Ajanvarauksesta tulikin mieleeni, että kampaaja pitää kanssa varata. Vielä yhden kerran ainakin meinaan vetää itteni blondiksi, sitten todennäköisesti siirryn jo talviväreihin. Hmmm… eli nyt jos vetää blondin, niin se on sitten syyskuun loppuun saakka. Jos sen jälkeen vielä kerran laittais, niin sitten oltais marraskuun puolessa välissä. Täytyy miettiä. Sää ratkaisee aika paljon. Jos aurinko paistaa, niin sitten jatkan blondina, jos tulee syksyiset ilmat, niin sitten punapää.
Petri muuten lupasi eilen Maikkarin säälähetyksessä ensi viikolle vielä hyviä auringon ottosäitä. Niistä täytyy nauttia. Kovin lämmintä ei enää ole, vaan reilu 20 astetta, mutta se riittää.
Eilen illalla nukkumaan mennessä yhtäkkiä tajusin, että olin kirjoittanut Kymenlaakson reissukuvaukseen“Itse olin kotona vähän ennen kello 19.30, auton matkamittarissa kilometrejä lisää noin 220.” Mistäköhän mä tonkin kilometrimäärän keksin? Toi on nimittäin puolet ajetusta matkasta. Kilometrejä tuli 440. Korjasin tekstiin jo oikeat kilometrit. Ihmetyttää vaa, että mistä helvetistä mä tommosen luvun oikein tempasin tohon?
Mulla ei taaskaan ole mitään luettavaa. Tai no, Vareksen vaeltava viisaus on vielä kesken, mutta se ei varsinaista luettavaa olekaan. Taidan siis ottaa NYT-liitteen ja painella sen kanssa takaisin sänkyyn. Ja huomenna kirjastoon. Vaikkakin Lemmikkikaupan tytöt -äänikirja on vielä kesken. Oiskohan mulla menossa siitä jo toiseksi viimeinen levy, joten sen vois aamupäivällä kotitöitä tehdessä kuunnella loppuun, niin sais sen palautettua sitten samalla.
Niin, se pahasti pelkäämäni neljäs lomaviikko on alkamassa ja vaikuttaa siltä, että se tulee menemään ihan yhtä hyvin kuin mitä on loma mennyt tähänkin asti :) Onneksi oli toi parin päivän reissu tossa välissä, muuten olis varmaan jo iskenyt kyllästyminen. Tällä viikolla mä meinaan olla oikeesti fiksu ja silittää kaikki työvaatteet jo valmiiksi. Sitten kun ne on silitetty, ei tartte 2 - 3 ensimmäiseen viikkoon silittää. Asiakaskäyntejä ei nimittäin vielä ole kauheen paljoa, eli tulen tekemään paljon töitä kotona tai toimistolla. Toimistolle voi aina pukeutua vähän rennommin kuin asiakkaan luokse. Mutta jos ens viikolla oikeasti on niin hyvät ilmat, kuin mitä eilen uutisissa lupailtiin, niin siivoamiset jää sitten kyllä siivoamatta.
Mä en oo taas saanut kotona aikaiseksi yhtään mitään. Enkä näillä huonoilla yöunilla tule saamaankaan :( Kun väsyttää, niin koti jää ensimmäisenä hoitamatta. Ja kaikki “ylimääräinen” myös töissä.
Enkä jumpassakaan ole käynyt taas pitkään aikaan. Oli mulla eilen jumppakamat mukana. Tosin mä epäilin jo niitä mukaan pakatessani hyvin voimakkaasti että en ehdi jumppaan. Tarkoitus oli mennä klo 16.15 alkavaan jumpaan mutta mä sain asiani hoidettua ostoshelvetissä vasta kello 16.30. Enkä sitten jaksanut enää lähteä kello 18 jälkeen alkavaan jumppan.
Olen nyt alkuviikon perehdyttänyt toista meidän uusista työntekijöistä (toinen aloittaa maanantaina). Tämä ensimmäinen on “helppo” tapaus, hän on ollut jokin aika sitten Päämiehen kilpailijalla tekemässä samaa työtä, joten tekniikka on hänelle tuttua. Riittää kun kertoo miten tekniikka on Päämiehellä toteutettu. Tosin silti odottaisin häneltä hieman enemmän kysymyksiä.
Tämä viikko on siis mennyt siihen malliin, että ensin teen päivän töitä hänen kanssaan ja sitten illalla kotona teen vielä päivän muut työt.
Huomenna (tai siis tänään) käymme hänen kanssaan Lahdessa kouluttamassa. Sen jälkeen mun on todennäköisesti käytävä Helsingin keskustassa hakemassa itselleni yksi testi-pc. Manskulla on joku helvetin iso ratikka- tai metro- tai joku muu remontti, joten taidan suosiolla säästellä hermojani, tuoda auton kotiin ja lähteä junalla keskustaan. Se tosin aiheuttaa sen, että me ei sitten tämän uuden Ässän kanssa (molempien uusien työntekijöiden nimi alkaa ässällä, keksin heille jossain vaiheessa jonkinlaiset “peitenimet” tänne) huomenna juurikaan tehdä mitään perehdytystä. No, onhan sitä aamulla ja päivällä autossa tuntia aikaa.
Mun pitäis vaan keksiä hänelle jotain tekemistä myös torstaiksi ja perjantaiksi eikä se ole kovin helppoa ainakaan näin loma-aikaan, kun häntä ei voi lykätä kenenkään toisen “hoitoon”.
Torstaina mulla on vapaapäivä ja kävästään Minden kanssa Tallinnassa. Ei mitään ryyppyreissua, vaan reissu, jotta pääsemme ryyppäämään ;) Meillä on maissaoloaikaa neljä tuntia ja ohjelmassa on syömässä ja viinakaupassa käynti.
Perjantaina menen Valtakunnallisen asiakkaan yhteyshenkilön kanssa kesälounaalle enkä sitä ennen meinaa mennä töihin, vaan pidän myös perjantaiaamupäivän vapaata.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ryhmä Rämä ei kokoonnu lauantaina. Kolmelle lauantai sopii, yhdelle ei sovi, yhdelle “joku muu päivä sopis paremmin” ja yksi ei ole vastannut mitään. Seuraava ehdotus on ensi viikon keskiviikko. Jos (kun) Ryhmä Rämä ei siis kokoonnu lauantaina niin mä lähden perjantaina Janakkalaan. Tulen sieltä sitten kyllä jo lauantaina kotiin, vaikka alun perin ajattelin, että jään sinne sitten sunnuntain rippijuhliin keittelemään kahvia ja auttamaan muutenkin keittiöhommissa. Mutta pakko mun on päästä kotiin nukkumaan hyvät yöunet ja tekemään jotain tän omankin kodin eteen. Enkä viitti ees ajatella sitä, että sitten seuraavalle viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa, kun ei se toteudu kuitenkaan. Ei mulla pitänyt viime viikonlopullekaan mitään olla, ja niin vaan meni lauantai-ilta ja yö paarissa. Eikä ens viikonlopulllekaan pitänyt mitään olla. Mutta en mä valita, kivahan se vaan on, että on tekemistä :)
Hemmetti, kello on yli neljä ja mulla soi kello kuudelta. Heräsin kun kello oli kolme ja jotain. Torstaina pitää melkeen olla kuudelta jo liikenteessä :(
Mutta nyt mä “luovutan” ja kömmin takas sänkyyn.
Mä heräsin yöunilta ennen kuin iso osa ihmisistä on edes mennyt unilleen.
Otin puolikkaan unilääkkeen ennen kello 21 ja valot sammutin kello 21.15. Nukahdin nopeasti ja helposti. Kellon ollessa 23.24 avasin silmäni. Luulin jotenkin, että olen jo nukkunut monta monta tuntia ja kohta onkin jo heräämisaika, mutta vitut! Oikein hämmästyin että kello oli vasta niin vähän. Nukuin siis kaikki kaksi tuntia sillä puolikkaalla unilääkkeellä. Tosin olo on tokkurainen, eli kyllä se lääke vaikuttaa, mutta ei näköjään tarpeeksi. Perkele!
Viime yönä kun heräsin, niin päässä rupesi pyörimään työasia. Mulla alkaa ensi syksynä meidän firman sisäinen koulutusprojekti, koko meidän henkilökunta koulutetaan tietyn sovelluksen käyttöön (yrityksen hallituksen päätös) ja suurin osa noista koulutuksista lankeaa mulle. Sisäiset koulutukset on aina paljon “jännempiä” kuin asiakkaitten kouluttaminen. Mulla on projektipäällikön kanssa palaveri ensi viikon tiistaina ja viime yönä rupesin miettimään mitä kaikkia asioita meidän täytyy tuossa palaverissa sopia. Mietin myös sitä, että mun pitää ehdottomasti saada toinenkin kouluttaja tekemään sitä projektia (kahden päivän esiintymiä tulee olemaan varmaankin joku 30 - 50) ja sen lisäksi haluan yhden back-upin. Täytyy taas jutella pomon kanssa resurssitilanteesta.
Nyt pyörii päässä tulevien kolmen päivän aikataulu. Mun täytyy käydä jo huomenna kaupassa ostamassa esimerkiksi basilika ja oregano, että saan tehtyä pitsaan tomaattikastikkeen torstain aikana. En mä kuitenkaan uskalla torstaina heti aamusta lähteä ajamaan, joten mä voin keitellä sen torstaipäivän aikana valmiiksi ja käydä tekemässä varsinaiset kauppaostokset vasta sitten kun lähden isäni luokse. Tosin sekin täytyy hoitaa niin, että pakkaan auton, käyn kaupassa, ajan takaisin kotiin hakemaan koiruudet ja lähdemme sitten.
Sillä tavalla mä saan asiat sujumaan. Huomenna vois käydä myös alkossa, ettei tartte sitten torstaina käydä. Toivottavasti pääsen lähtemään sieltä Haminasta ajoissa ja toivottavasti jaksan käydä kotimatkalla hoitamassa noi ostokset. Jos en jaksa, niin sitten on pakko mennä kehityspäivään autolla, jotta saa hoidettua kaiken torstaina aamusta.
Kyllä vituttaa! Olisin ehtinyt nukkua hyvät melkein kahdeksan tunnin yöunet mutta ei!
Päässäni pyörii myös eräs “entinen ystävä”, johon haluaisin olla yhteyksissä. Entinen sen vuoksi, että hänen avomiehensä ei anna hänen pitää minuun yhteyttä. Huomenna kotiin ajellessa voisin yrittää soittaa kyseisen naisen työpaikalle ja kysellä mitä hänelle kuuluu. Haluan myös jossain vaiheessa kirjoittaa hänen karmean tarinansa blogiini. Se on tarina, jota ei kovin helposti todeksi usko. Minä en meinaa itsekään uskoa sitä todeksi. Sen vuoksi, että en ymmärrä miksi aikuinen nainen (hieman minua vanhempi) antaa kohdella itseään kuten antaa. Toisaalta en aina ymmärtänyt sitäkään, miksi aikuinen nainen käyttäytyy kuten tämä ystävä käyttäytyy.
Mistäköhän hän mun mieleeni tuli?
Lainasin muuten kirjastosta kaksi kirjaa, joista toinen on sellaisen kirjailijan, että luulen lukeneeni kaikki hänen kirjansa. Tuo lainaamani ei kuitenkaan tuntunut tutulta takakannen tekstin perusteella eikä vielä sittenkään, vaikka selasin sitä sieltä täältä. No, en sitä montaa sivua ehtinyt lukemaan, kun totesin, että olenhan mä tän lukenut. Tosin ainakaan vielä en muista sen tarkempia yksityiskohtia siitä, joten jatkan sen lukemista.
Toinen lainaamani kirja on “Eroottisia jännityskertomuksia” enkä halua lukea sitä illalla nukkumaan mennessä. En ainakaan silloin, jos on tarkoitus päästä pikaisesti nukkumaan ;) Voi siis olla, että joudun vielä ennen juhannusta käymään kirjastossakin, jotta saan juhannukseksi luettavaa.
Etsin kirjastosta sellaista kirjaa kuin Tarinoita maailman lapsuudesta (Ted Hughes) ja kirjaston hakukoneen mukaan sen piti olla hyllyssä, mutta eipä vaan löytynyt. Niin mulle käy aina, kun etsin jotain tiettyä kirjaa, en löydä sitä koskaan. Sitten kun kysyy kirjastovirkailijalta, niin he vaan ilmoittavat, että ehkä sitä ei ole ehditty hyllyttää vielä. Sitä (ja jotain muuta) vois siis käydä katsomassa. Jos vaan jaksaa!
Mun täytyy nimittäin tehdä huomen illalla myös töitä. Mun täytyy tehdä maanantain koulutusmateriaali ja lähettää se asiakkaalle. Sekä valmistella muutenkin maanantaipäivä. Tiistain palaverin mä ehdin sitten valmistelemaan vaikka maanantaina Kuopion lentoasemalla notkuessani. Niin, päätin sitten lopulta lentää sinne Kuopioon. Kymmenen tuntia autossa yhden päivän aikana on kyllä vähän liikaa. Varsinkaan kun välissä ei ole kunnon lepotaukoa, vaan se “lepotauko” menisi töitä tehdessä. Junalla päivälle olisi tullut pituutta vielä enemmän (juna Hesasta joskus kasin aikaan ja takaisin Hesassa 22 aikaan). Joten notkutaan sitten asiakkaan luona ja lentoasemalla. Taidan mennä asemalle taksilla, niin voin ottaa lentoasemakännit ;p
Mutta, nyt mä lähden katsomaan, josko nukkumatti tulisi. Herätyskello soittaa 4.45, uniaikaa on siis vielä nelisen tuntia jäljellä. Ja takana kaksi tuntia unta. Tuleehan tästä semmonen kuuden tunnin yö. Perkeleen perkele!
