Aihealueen 'Elämää kodin ja työn ulkopuolellakin on' arkisto
Soitin tänä aamuna taksin muutamaa minuuttia yli 9. En viitsinyt lähteä omalla autolla lentoasemalle, koska sieltä on aamulentojen lähdettyä vaikea saada parkkipaikkaa.
Taksin kuitissa oli lähtöaika 9.11.
Lento Kuopioon oli ajallaan, hermitti vaan lentää ATR:llä. Onneksi lentosää oli mitä parhain, joten loppujen lopuksi se oli ihan sama kuin olisi bussilla lentänyt. Tosin korvat on ihan lukossa ATR:llä lentämisen jälkeen. Johtuen metelistä :(
Kun nousimme Helsinki-Vantaalta paikallistin paikkamme nopeasti ja pitkään seurasinkin tuttuja seutuja. Tuttujen seutujen ilmasta käsin seuraaminen valitettavasti vaan päättyi siihen, että olimme pilvessä.
Kuopion lentoasemalla kävin lentoaseman ravintolassa lounaalla. Söin Wallenbergin pihvin. Kaksi teollista pihviä, valkosta riisiä (en syönyt), hyvä sieni-juustokastike ja kolme siivua paprikaa. Onneksi lounaaseen kuului myös salaattipöytä. Eikä hintakaan tosin ollut kuin 7€.
Tein asemalla töitäkin vielä hetken ja sitten soitin taksin itselleni.
Vajaa kaksi tuntia asiakkaan luona meni hyvin ja asiakkaan henkilökunta oli lähtöni jälkeen tyytyväistä :)
Sitten taksi takaisin lentoasemalle ja siellä olikin yli kaksi tuntia aikaa ennen koneen lähtöä. Join odotellessa yhden valkoviinin, en siis sittenkään “sortunut” lentoasemakänneihin, vaikka niillä “uhkailinkin” ;)
Kello oli noin 17.30 kun nousin ylös ja päätin ruveta pakkaamaan kannettavaani salkkuun. Katsoin lentoaseman ravintolasta alas ja näin tallituttuni seisomassa siellä. Huusin hänelle ja pyysin odottamaan ennen turvatarkastukseen menoa.
Lähes parasta tässä tapaamisessa oli se, että hän oli torstaina laittanut tekstiviestin, jossa hän kertoi saaneensa opiskelupaikan Harjun oppimiskeskuksessa. Hänestä tulee hevosten hoitaja. Kun torstaina sain sen viestin mua rupesi naurattamaan kamalasti. Muistan nimittäin vielä ajan, jolloin hän pelkäsi mun Elämäni Hevosta (minä en ole tuossa kuvassa) ja nyt hänestä tulee hevosten hoitaja :) Tosin hän on jo joitakin vuosia tehnyt meillä tallilla ns. iltatallia, eli kyllä hän tietää mihin ryhtyy. Ja eläinten kanssa on loppujen lopuksi helppo olla ja toimia kun oppii ymmärtämään mistä missäkin eläimessä on kysymys.
Kyseessä on 45-vuotias nainen joka valmistui pari vuotta sitten tradenomiksi. Muistan miten hän silloin vannoi, että hän ei opiskele enää ikinä. Nostan todella hattua hänelle että vielä tuossa iässä lähtee opiskelemaan alaa, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen työn kanssa. Varsinkin kun keskustelimme hänen kanssaan siitä, että hevosten hoitajana hän ei saisi edes niin paljoa nettopalkkaa mitä hänen bruttopalkkansa on tällä hetkellä. Toki työilolle ja työssä viihtymisellekin on laskettava oma hintansa, mutta ei se voi viedä elämää siihen tilanteeseen, että joutuu sen jälkeen laskemaan joka ikisen sentin (kirjoitin muuten ensin, että pennin - en siis ole vieläkään täysin euroajassa). Joten uudesta ammatista tuskin tulee hänelle koskaan kokopäiväistä palkkatyötä.
Reilun tunnin aikana tuli vaihdettua kuulumiset aika hyvin ja hän lähetti terveisiä kaikille yhteisille tutuillemme (Grey-täti, Iikku, Susanna ja Heli ainakin).
Myös paluulento oli ajallaan ja vasta turhan myöhään vilkaisin kelloani. Istuin jo taksissa ja totesin, että olen ollut reissussa 9h 40 min. Vielä pitäisi siis olla reissussa 20 minuuttia, jotta saisi kokopäivärahan. Olisin siis hyvin voinut jäädä tuttuni kanssa odottamaan että hän saa matkalaukkunsa ruumasta. Sanoin kuitenkin taksikuskille, että ajetaan hitaampaa reittiä ja kerroin hänelle, että tarkoitus on saada aikaa matkaan kulumaan reilu 15 minuuttia.
Kun käännyimme kotikadulleni taksikuski sanoi: “vielä tässä saadaan minuutti menemään, jos oikein yritetään”. Kello oli siinä vaiheessa 19.08. Sanoin, että eiköhän tämä pyöristämällä mene kello 19.10:een, joten hän voi hyvin ajaa minut perille :)
Jos olisin ollut omalla autolla liikenteessä olisin helposti saanut pöyristettyä minuutit, mutta kun matkalaskun liitteenä on taksikuitit, ei viitsi kauheesti lähteä pyöristelemään.
Multa kysyttiin äskön chatissa että onko mulla yhtään kaveria. Vastasin että on montakin ja jopa muutama Ystävä (sen lisäksi löytyy myös muutama ystävä). Kysymystä tarkennettin: siis sellaisia, jotka ei olis netistä.
Heitin vastakysymyksen, että onko netistä saadut kaverit jotenkin huonompia kuin muut.
En saanut vastausta.
Onko sillä oikeesti mitään merkitystä, missä on ihmiseen tutustunut? Miten netissä tutustuminen poikkeaa esimerkiksi ravintolassa tutustumiseen? Minun mielestäni ei mitenkään. Paitsi että toisessa on heti alusta lähtien myös näköyhteys olemassa, toisessa ei ole.
Olen usein miettinyt sitä, miksi netistä saatuja ystäviä “aliarvioidaan”. Ovatko nämä aliarvijoijat sellaisia henkilöitä, että he eivät itse pysty solmimaan ainakaan netissä sosiaalisia kontakteja ja sen takia vähättelevät nettikavereita. Eli oikeasti ovat kateellisia.
Nimittäin… jos henkilö itse liikkuu netissä ja aliarvioi sieltä saatuja ns. live-elämän sosiaalisia kontakteja, niin eikö hän samalla myös aliarvioi itseään? “Täällä ei voi luoda oikeita ystävyyssuhteita” = “minä en kykene oikeisiin ystävyyssuhteisiin” tai “minä en ole oikean ystävyyden arvoinen”. Tai jotain muuta vastaavaa.
Kerran ihan nettielämäni alkuaikoina sanoin eräälle naispuoliselle nettitutulle (josta sitten myöhemmin tuli myös livetuttu), että “hieman hämmästyin, kun törmäsin netissä niin fiksuun ja mukavaan mieheen”. Hän vastasi: “miksi täällä ei olisi fiksuja ja mukavia miehiä. Onhan täällä fiksuja ja mukavia naisiakin. Kuten me.”
Kiitos hänelle tuosta kommentista, silloin ymmärsin, että me kaikki olemme niitä samoja ihmisiä, joita kulkee live-maailmassakin. Meitäkin on monenlaisia.
Jos jotakuta vielä kiinnostaa, onko mulla muita kavereita / tuttuja / ystäviä kuin ne, jotka olen tavannut netissä, niin on. Olen tutustunut ihmisiin mm. opiskeluaikana (!), töissä (nykyisessä ja entisissä), harrastusten parissa, ravintolassa, yhteisten ystävien / tuttujen kautta. Ja varmasti monessa muussakin paikassa, nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
Kaikki mun Ystävät (heitä on kaksi), ystävät (heitäkään ei ole kuin kolme), kaverit ja tuttavat on mulle saman arvoisia riippumatta siitä, missä olen luonut heihin ensikontaktin.
Jahas, kun tän päivän ruokailureissusta ei ehkä tulekaan mitään (kello on vasta 13, joten vielähän tässä kerkiää ;)), niin rupesin sitten tutkailemaan Tallinnan risteilyjen hintoja. Oikeastaan siihen on syy: mulla rupeaa olemaan tax-free tupakat loppu ja lisää tarttis saada ;)
Kattelin noitten päiväristeilyjen hintoja, ne on arkisin semmosen 20 - 30 €.
Siihen risteilyyn vois sitten yhdistää hyvän syömisen. Jos menee sellaisella risteilyllä, että maissa on aikaa vaan pari tuntia, niin syö laivalla. Mutta jos aikaa on neljäkin tuntia, niin “ainoa” tarkoitus maissa käymiseen voisi olla se, että käy syömässä hyvin.
Pomo vinkuu niistä mun saldotunneista, joten mä taidan vielä joko tänään tai viimeistään ens viikolla varata risteilyn, ottaa yhden vapaapäivän ja lähteä käymään tallinnassa.
Seuraehdotuksia otetaan vastaan. Vaikka pärjään mä yksinänikin :)
Kaverit tuli eilen noin kello 15. Ruvettiin heti valmistelemaan grilliruokaa, syötiin hyvin, juotiin kuohuviiniä sekä muita juomia ja käytiin aika tarkkaan läpi kolmen naisen seksuaalinen elämä ;) Ilta meni rattosasti eikä sääkään ollut niin huono kuin mitä meteorologit uhkailivat. Toisaalta me istuttiin koko ilta saunan terassilla, eli vaikka illalla rupesikin satamaan, se ei meitä haitannut.
Noin kello 22 jäimme Minden kanssa kaksin, kolmas naisista poistui siinä vaiheessa. Ilman mitään draamaa :)
Jossain vaiheessa iltaa Minde sai päähänsä, että täytyy soittaa Obenille. Hän vietti juhannusta Ruusun kanssa ja niin me sitten kävimme nelistään puhelinkeskustelua puhelinten kaiuttimien kautta. Kaikki hirveessä humalassa, kaikki puhui yhtä aikaa eikä kukaan koskaan tiennyt kuka toisessa päässä puhui. Mutta kivaa oli, ja eikös se ole pääasia :D
Ja tietysti tehtiin juhannustaikoja. Minä juoksin “kaivon” (lue: suihkulähde) ympäri seitsemän kertaa ja katsoin sitten kaivoon. Siellä näkyi joku pieni, vihreä ja ruma (koivun lehti). Eli sellaisen miehen siis saan itselleni :) Pitikös sen kaivon ympäri muuten edes juosta? Ei muista, joten varmuuden vuoksi juoksin.
Ja Minde kieri alasti ruispellossa (vai oliskohan se pitänyt olla vehnäpelto). Tosin ei ollut ruista eikä vehnää eikä peltoakaan vaan ainoastaan isäni pihan nurmikko.
Mutta taijat on tehty.
Soitimme myös Groove FM:n myyntijohtajalle. Olimme tietysti jo aikaisemmin illalla esittäneet Minden kanssa tanssiesityksen (jossa mä kuulemma näytän ihan Jeesuksen morsiamelta?) mutta olis täytynyt saada tanssia lisää. Eikä Groove FM:ltä tullut YMCA:ta. Niin me sitten soitimme numerotiedusteluun ja puhelumme yhdistettiin Groove FM:n myyntijohtalle. Hän vastasi puhelimeen ja kun olin kertonut asiani, hän kysyi: “Miksi sä mulle soitat?”. Vastasin että sen vuoksi koska olet Groove FM:n myyntijohtaja. “En ole enää, hauskaa juhannusta” hän sanoi ja löi luurin korvaan. Hyvin epäasiallista käyttäytymistä, sanon minä ;)
Minde oli illalla taas aivan huippu: hän väitti mulle että sisäsaunalla ei ole kuin “lasiovi”, ei siellä voi käydä vessassa. Sanoin että ensin on tavallinen ovi ja sen jälkeen kynnyksen toisella puolella on sellanen pleksiovi, joka estää tavallisen oven kastumisen. Minde väitti mulle kiven kovaa, että siinä ei ole kuin se “lasiovi”. Ei tainnut ihan juuri silloin olla Mindellä muistissa, että mulla on 25 vuoden “kokemus” tästä talosta ja hänellä vain vajaa puoli vuorokautta :D
Heräilimme aamulla puoli ysin aikaan, keitimme kahvit ja söimme pekoni-munakokkeli -aamiaisen. Eikä kummallakaan ollut krapulaa, joka oli erittäin iloinen asia.
Minden lähdettyä kotiin mä olen maannut pihalla auringossa lukemassa kirjaa. Tälle päivälle luvattiin sadetta mutta ainakin täällä on paistanut aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Aivan ihana päivä ollut.
Olen jo laittanut paikat niin kuntoon, että huomenna ei tarvitse ennen kotiin lähtöä kuin imuroida.
Saunan kiukaan alla on tuli, menen tästä kohta saunomaan, juon ehkä siiderin tai kaksi, nautin hiljaisuudesta ja menen aikaisin nukkumaan. Pääsen sitten huomenna lähtemään aikaisin kotiin tekemään kotitöitä. Kiinnostaa ihan satasella!
Eilen oli Minden järjestämät rantakekkerit. Sää suosi meitä ja päivän pystyi olemaan bikineissä. Päivä alotettiin jo puolen päivän jälkeen. Juotiin paljon skumppaa, viiniä, grillattiin makkaraa, syötiin salaattia ja meidän YO-juhlista jääneitä piirakoita ja pasteijoita. Rannalla oli paljon nuorta porukkaa ja muutamia alastomia uimareitakin näkyi :)
Seelle “jouduttiin” soittamaan muutama puhelu. Minde oli sanonut Hukkikselle, että jos See tulee, niin hän joukseen rannalla alasti. Minä yritin houkutella Seetä paikalle ja Minde vannotti häntä pysymään poissa. Valitettavasti See ei tullut paikalle :(
Minde iski mulle miehen! Aika säälittävää, että joku toinen joutuu iskemään mulle miehen ;) Lähdettiin käymään Minden kanssa vessassa ja Minde pysäytti vastaan tulevia miehiä sanomalla: “hei rakas, kiva nähdä pitkästä aikaa. Mitä sulle kuuluu? Etkö sä muista, me nähtiin Ruisrockissa vuonna 94″. No, tämä Petri sitten pysähtyi juttelemaan meidän kanssa. Hän oli veljensä kanssa liikenteessä ja menossa juuri juomaan oluet hänen kanssaan. Jossain vaiheessa iltaa Petri sitten ilmaantui meidän “tontille” ja viettikin sitten aikaa meidän kanssamme jonkin aikaa. Ei tästä mitään seurustelusuhdetta muodostu. Tuskin edes minkäänlaista suhdetta. On hänellä mun puhelinnumero, mutta hämmästyn kovasti paljon, mikäli jonkinlainen yhteydenotto tapahtuu jossain vaiheessa.
Mä onnistuin hukkaamana repullisen vaatteita! Tää on täysin mystinen juttu! Olin pakannut reppuun mukaan farkkupaidan (tietysti The Farkkupaidan), shortsit ja viltin. Ja ne on nyt kadonneet! Reppu on kyllä tallella, mutta vaatteet ei! Mulla oli repussa pelkästään mun fleece, joka ei alunperin ollut repussa, koska se ei mahtunut sinne. Tosin olen hukannut myös kaksi sellaista pullojen “termoskassia”. Veikkaan, että jostain syystä olen siirtänyt ne vaatteet repusta johonkin toiseen kantovälineeseen (oiskohan jollain ollut ylimääräinen muovikassi mukana) ja unohtanut sen jonnekin. Mutta miksi mä olen siirtänyt ne vaatteet repusta pois enkä vaan laittanut sitä fleeceä toiseen kantovälineeseen? Ei voi käsittää!
Rannalta lähdettiin ehkä joskus kello 20 aikaan. Minde ja Make lähtivät Mindelle, muu porukka meni Kivenlahteen yhteen pubiin. Mä join ehkä yhden siiderin siellä. Ainakin mä ostin yhden. Ja kun mä istun siinä juomassa sitä siideriä, niin eikös naapuripöytään tullut erään asiakkaan yhteyshenkilö! Maailma ei todellakaan ole turhan suuri paikka.
Saara lähti paikallisesta taksilla kotiin ja omaan paikalliseensa, me Petrin kanssa mentiin Mindelle. Petri lähti aika nopeasti Mindelle pääsyn jälkeen kotiinsa ja me jäätiin Minden parvekkeelle ryyppäämään. Nukuttiin sitten kaikki kolme Minden sängyssä, hyvin mahduttiin :)
Aamulla vasta huomasin vaatteitteni katoamisen. Ei niitä kukaan ole varastanut, koska mun lompakko ja tupakat on repussa. Kun Minde päivällä heitti Maken ja mut kotiin, käytiin vielä sieltä paikallisesta kysymässä ja tehtiin rannalla kierros, mutta eihän niitä löytynyt. Hemmetti. Täytyy vielä huomenna kysellä löytötavaratoimistosta, jos ne olis unohtuneet taksiin.
Mä olin tänään hirmusen onnellinen siitä, että ens viikonlopuksi ei ole mitään ohjelmaa ja suunnittelin jo ottavani tähän väliin täysin viinattoman jaksan, mutta sitten muistin että meillähän on firman kesäjuhlat perjantaina ja seuraavalla viikolla osaston kehityspäivä iltaohjelmineen. Että se siitä selvänä olemisesta!
Mun elämäni on nyt täysin ja totaalisen raiteillaan. Kaikki menee vallan upeasti. Eilen illalla kun tein kotitöitä ja näytin imurille tätä asuntoa mietin, että koskakohan mä olen viimeeksi jaksanut perjantaina työviikon jälkeen tehdä yhtään mitään. Mä en edes muista! Eilen se tuntui täysin lunnolliselta, että lähden käymään kaupassa, pesen pari koneellista pyykkiä ja laitan kodin järjestykseen.
Tämä heijastuu nyt sitten moneen muuhunkin asiaan. Ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella - ehkä jopa vajaaseen vuoteen - mä odotan tulevia “bileitä”. Tai no, vappuviikonloppuna oli tosi kiva lähteä mökille, mutta sitä ei lasketa, koska kutsu tuli vasta edellisenä iltana, joten en ehtinyt millään tavalla odottaa sitä.
Se, että odotan näitä “bileitä” ei tarkoita sitä, etteikö aina olisi ollut oikeasti hauskaa ja mukavaa, mutta lähteminen on ollut enemmänkin sellaista “velvollisuuden tuntoa” kuin “kiva, kiva, jibi, jibi, jeijjj” -lähtemistä.
Kaikki tää johtuu vaan siitä, että töissä on nyt rauhallista enkä mä ole totaalisen puhki. Tämän viikon työtunnit olivat kuta kuinkin tasan 37,5 joten ei ihme että mä rupean taas jaksamaan.
Vielä kun pystyis pari yötä nukkumaan katkeamatonta syvää unta, niin ties mitä tästä elämästä vielä tulis ;) Mä nukun nyt taas kyllä ihan sopivan mittaisia öitä (viime yönä noin 23 - 7.30), mutta herään yön aikana useita kertoja. Ens viikolla on muutama aikainen herätys. Maanantaina on oltava ennen kello 8 Itä-Helsingissä ja keskiviikkoaamuna ajan Turkuun. Lähtö on varmaan joskus kuudelta.
Eilen ja tänään on Espoon Kivelahdessa Kivenlahti Rock. Me ei olla menossa itse alueella vaan jäädään sen ulkopuolelle rannalle viettämään päivää. Syötävää, juotavaa ja hyvää seuraa. Hauskaa, kun me puhutaan koko ajan siitä, että “me tytöt” ja kuitenkin Make on mukana. Makehan onkin ihan älyttömän tyttömäinen =D
Mulla on nyt menossa “tankkausjakso”. Täytyy juoda paljon vettä “varastoon”. Aurinko, lämpö ja alkoholi yhdistelmä kun ei ole yhtään hyvä yhdistelmä. Veden juonti unohtuu jossain vaiheessa kuitenkin, joten juon nyt kivennäisvettä, jotta saan tankattua edes vähän suoloja ja nestettä itseeni ennen rankkaa päivää.
On tää taas kanssa! Mulla on tällä hetkellä elämässä neljä miestä, jotka viestittelevät mulle aktiivisesti:
Herra numero yksi lähettää pari kolme kertaa viikossa täysin tyhjän päiväisiä sähköposteja. Olen vastannut hänelle muutama viikko sitten tyyliin: “jos sulla ei ole mitään muuta asiaa kuin noi samat tyhjänpäiväset löpinät joka helvetin mailissa, älä enää lähetä mailia”. Sen jälkeen (enkä juuri sitä ennenkään) en ole vastannut hänelle mitään. Taas oli tullut täysin tyhjänpäiväinen sähköposti.
Herra numero kaksi kännipäissään soittelee mulle ja laulaa mun vastaajaani R.A.K.A.S. -biisiä. Selvinpäin hän on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Herra numero kolme soittelee perjantaiöisin vähän jälkeen kello 3. Kun laitan hänelle lauantaina takaisin viestiä, ei hänestä kuulu enää mitään. Hän siis soittaa / laittaa viestiä ainoastaan silloin, kun pillua ei enää ole tarjolla kuin korkeintaan taksijonossa. Ei kovin imartelevaa.
Herra numero neljä hermostuu, jos en heti vastaa hänen viestiinsä. Oikeesti! Jos en vartissa ole vastannut hänelle, häneltä tulee viesti: “miksi et enää vastaa mulle?”. Siksi kun mä kohta menetän kaiken mielenkiintoni sua kohtaan!
Äh!
No niin, nyt mulla on uusi käsilaukku. Kauan sitä etsinkin. Uusi on saman valmistajan kuin tämä nyt eläkkeelle pääsevä laukku, joten odotan uudenkin kestävän 3,5 vuotta. Yritän kuitenkin nyt viisastua ja ruveta katselemaan uutta laukkua jo kolmen vuoden päästä. Täytyy laittaa Outlookin kalenteriin muistutus ;)
Laukku sattui olemaan 50% alennuksessa, joten se ostos meni nappiin.
Ennen kuin löysin laukun, löysin mekon. Juu, en siis ostanut puseroa vaan mekon. Mä olen mekkoihminen ja mun mielestä mekot on seksikkäämpiä kuin hameet. Ja nyt kun mekot on muotia, on niitä hyvä ostaa. Toi on keittiön pöytäliinakankaasta tehty musta-valkoinen halterneck-mekko. Sitä voi käyttää töissäkin kun laittaa sen päälle jotain, joka peittää olkapäät. Jos joku ei tiedä, minkälaista on keittiön pöytäliinakangas, niin se on se semmonen ruudullinen. Ja halterneckistä on täällä hyviä kuvia. Mekon kaula-aukko on itse asiassa samanlainen kuin tuo alemman rivin keskimmäinen leikkaus on.
Tota mekkoa en tosin voi perjantaina pistää päälleni, mutta mä tiedän jo minkä hameen mä laitan silloin. Puseron on vielä hakusessa, mutta jos en muuta keksi, niin valkoinen peruspaitis on aina siisti ja asiallinen valinta.
No niin, mulla oli siis käsilaukku ja mekko. Vielä piti niitä kenkiä katella. Kävin itseni kanssa pitkän taistelun että menenkö vielä kiertämään kenkäkaupat (kaikki kaksi) vai lähdenkö kotiin. Mä en ois millään enää viittiny kiertää kauppoja, mutta kun ne kengätkin tarvitsen ja olin jo sellaisen urotyön tehnyt että olin raahannut ruhoni ostoshelvettiin, niin voitin sitten taistelun itseni kanssa jä kävin katsomassa kenkäkaupatkin. Ensimmäisessä kaupassa oli kolmet kivan näköiset, mutta yksiäkään en kokeillut, rupes oikeesti olemaan puhti niin poissa. Toisessa kaupassa ei ollut yksiäkään kivoja. Menin siis takaisin siihen ensimmäiseen ja sovitin kaikki kolmet kivat. Ja ostin niistä ne kaikkein mukavimmat. Nyt on vähäksi aikaa työkäyttöön kahdet kengät. Noi menee töissä niin kauan kunnes ovat käytetyn näköiset, sitten niitä ei enää töihin laiteta. Ovat siis asialliset.
Koska olin ollut äärimmäisen reipas ja kiltti tyttö, palkitsin itseni menemällä Chico’siin syömään.
Nyt otan päiväunet, sitten hion perjantain esityksen valmiiksi ja sen jälkeen vois ruveta hinkkaamaan keittiön kaakeleita. Mikäli kerkeen. Maikkarin sivuilla sanotaan että “McLaren-tallin Lewis Hamilton on ajanut Formula ykkösten Monacon GP:n voittoon. Heikki Kovalainen oli parhaana suomalaiskuljettajana vaiherikkaan kilpailun kahdeksas.” Joten jos siellä on tapahtunut paljon, niin kooste on kyllä katsottava.
Olin eilen Hukkikselle grillaamassa. Ja kivaa oli, kuten aina. Kiitos taas, Hukkis :)
En sitten mennytkään autolla, vaan sain kyydin. Mukaani otin puoli pulloa punaviiniä ja kaksi siideriä. Kaikki olis mennyt helvetin hyvin, jos olisin pitäytynyt niissä, mutta Hukkis juotti meille kaksi pulloa kuoharia. Siis kaksin joimme ne kaksi pulloa. No, sittenhän siinä kävi lopulta niin, että omat juomat loppu ja mä hölmö menin sitten vielä avaamaan Hukkikselta punkkupullon. On se kummaa ainetta toi alkoholi kun se vie mennessään.
Onneksi ei kuitenkaan ole krapulaa. Mutta väsyttää ihan vietävästi. Olen nukkunut 9 tuntia kemiallista unta. Ensin humalapäissäni neljä tuntia. Kun yhden aikaan yöllä heräsin, otin suosiolla puolikkaan unilääkkeen. Pakko oli saada lisää unta, tänään on pasteijoiden leivontaurakka edessä. Nukuin sitten sillä puolikkaalla unilääkkeellä viisi tuntia. Päiväunet tänään, niin kyllä tää tästä :)
Löysin muuten taas itsestäni profiilin, jota en ole itse tehnyt. Vaikka ex-mees kuinka yrittäisi väittää, että olen sen itse tehnyt, niin tiedän etten ole. Mulla ei ole tapana tehdä profiileja, jotka sitten unohdan. Enkä mä koskaan laittais sitä, kuvaa, joka tuolla oli mihinkään profiiliin ainoaksi kuvaksi. Kuva on mulla Cityn galleriassa, joten sen on voinut kuka tahansa sieltä ottaa. Eikä mulla ei ole mitään kiinnostusta tehdä profiileja englanninkielisille sivustoille. Kyseessä on semmonen sivusto kuin tagged. Ihmettelin kun mulle rupes tulemaan sähköpostiin viestejä, joissa lähettäjä on Tagged ja otsikkona on “somebody wants to meet you”. Äsken sitten uteliaisuus voitti ja avasin sellaisen sähköpostin ja siinähän oli sitten linkki omaan profiiliini. Sitä profiilia ei enää ole. Äh, toivottavasti näihin ei tarvi enää törmätä!
Nyt täytyy mennä ottamaan särkylääke, hirveet kuukautiskivut taas ja sitten ruveta tekemään pasteijataikinaa.
Olin tänään Seessä pikkasen ennen kello 18, kun peli alkoi kello 20. Youngsteri oli liittymässä seuraani myöhemmin. Paljoa ei enää istumapaikoissa ollut valinnan varaa, mutta koska tunnen ravintolan “hyvin”, osasin katsoa hyvät istumapaikatkin vielä niistä vähistä mitä oli tarjolla.
Itse pelistä ei paljoa jää kerrottavaa jälkipolville (Suomi hävisi Venäjälle 0-4).
Youngsterin kanssa päivitimme työasiat ja sosiaalisen elämämme ajantasalla.
Naistenhuoneessa käydessäni “törmäsin” Saaraan, hän oli työkavereiden kanssa liikenteessä ja lähdössä jatkoille Kalleen. Youngsterikin oli suunnitellut että lähdemme pelin jälkeen käymään Mollyssä. Lupasin Youngsterille harkita asiaa, Saaralle ilmoitin heti, että en lähde.
Sitten Youngsterikin törmäsi tuttunsa ja ilmoitti hänelle, että “lähde mun ja Janen kanssa Mollyyn”. Hän siis päätti puolestani, että mä lähden sinne ;)
Onneksi Youngsteri kuitenkin tapasi tuttunsa, joten mun ei “tarvinnut” lähteä Mollyyn. Saarakin kyseli että olenko Aiwan varma, etten lähde Kalleen. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen! Once in a lifetime -juhlat ovat vain kerran elämässä, baariin pääsee periaatteessa vaikka joka viikonloppu. Ja tarvittaessa viikollakin
Tavallaan Suomen tän päivän häviö helpotti mun sunnuntaipäivää: ei tarvi lähteä iltapäivästä ajamaan Jyväskylään vaan voin lähteä vasta illan suussa. Mieluummin kuitenkin vietän päivän kotona kuin jossain muualla.
Huomenna täytyy huutaa kovempaa kuin tänään, jotta Ruåtsi saa kunnolla turpiinsa. Vaikka oikeasti kyllä tasaväkinen peli on huomattavasti mielenkiintoisempi seurata. Eli Ruåtsi vois ottaa turpiinsa vasta jatkoajalla vaikkapa lukemin 3-4 ;)
