Aihealueen 'Elämää kodin ja työn ulkopuolellakin on' arkisto
Oltiin eilen parin entisen opiskelukaverin kanssa liikenteessä. Myöhemmin illalla seuraamme liittyi vielä eräs ystäväni. Ja mun lähtö olikin sitten semmonen episodi, että huh-huh. Olin jo niin valmis että hiuksista puuttui einää hiuslakka. Rupesin ruiskuttamaan lakkaa ja perkele! Suutin oli mennyt tukkoon ja lakkaa tuli semmosena ohuen ohuena “nauhana”. ja sittenhän mulla oli päässä semmonen perkeleen lakkatönkkö. Ei auttanut muu kuin lykätä pää lavuaariin ja pestä hiukset. Toiseen kertaan saman päivän aikana. Sitten koko perkeleen helvetin föönaus- ja tököttirumba alusta.
No, lopulta hiuksista tuli kuitenkin siedettävät.
Kotiin paluu oli kanssa oma episodinsa. Me alotettiin ilta jo iltapäivän puolella, joten väsy tuli aikasin. Lähdin kotiin kello 1.30 junalla. Joka sitten otti ja hajos Pohjois-Haagan asemalla. Juna lähti liikkeelle, nytkähti ja pysähty siihen. Aika nopeesti tuli kuulutus että kyseessä on tekninen ongelma joka yritetään ratkaista. Muita kuulutuksia ei sitten tullutkaan. Jossain vaiheessa junan ovet avattiin. Mä jaksoin istua junassa ehkä noin 20 minuuttia ja sitten kysyin lähteekö joku muu taksilla kotiasemalle. Yksi nuori pari oli tulossa tohon edelliselle asemalle ja niin me lähdettiin heidän kanssaan kohti taksiasemaa. Yhtään taksia ei asemalla ollut, mutta soittamalla se tuli parissa minuutissa. Kotimatkaan, joka junalla olis kestänyt 30 minuttia kesti juna-taksi yhdistelmällä 55 minuuttia. Ja makso kympin ekstraa. Kyllä ketutti.
En sitten taaskaan saanut nukuttua. Krapulaa ei onneksi ole, joten ehkä tässä jaksaa tänään vielä jotain kotitöitäkin tehdä. Pesukone pyöriin jo.
Onneksi pahin krapula helpotti heti aamiaisen jälkeen, mutta väsymys on ollut mahdoton. Mitään en ole tänään tehnyt. Enkä tee! Katson Kauhukeittiön ja menen nukkumaan.
Eilinen päivä oli mukava ja tapahtumia täynnä. Tarkempaa “raporttia” odotettavissa huomenna, nyt ei yksinkertaisesti pysty
No niin, huvilointiviikonloppu meni erinomaisesti :)
Hyvää seuraa, puulämmitteinen sauna, järvimaisema, hyvää ruokaa ja juomaa, ei kai sitä ihminen muuta kaipaakaan ollakseen tyytyväinen?
Perjantaina tapasin uusia ihmisiä ja minä pidin heistä. Jopa niin paljon, että tuli vaihdettua puhelinnumerot ja sovittua, että nähdään jossain vaiheessa. Ja todella toivon että tuo tapaaminen toteutuu.
Lauantaista jää varmaan parhaiten mieleen nauraminen. Mä nauroin niin makeesti, niin monta kertaa. Ja kyyneleet silmissä. Pissatkin oli pariin kertaan melkein housussa mutta ei onneksi kuitenkaan tullut housuun saakka ;D
Tein lauantaiaamuna myös perinteisen lomanaloitusaamiasenkin. Ostin matkalla aamiaistarvikkeet ja “varmuuden vuoksi” kaksi pulloa kuohuviiniä. Itse asiassa ostin ne kaksi juuri aamiaista varten, eli perjantaina tuhosimme vain kolme pulloa kuohuviiniä ja yhden pullon shampanjaa.
Matkat sujuivat ilman kommelluksia, oli kiva ajella kun oli matkaseuraa. Takasin tullessa jouduin moottoritiellä yhtä Volvo-kuskia “kouluttamaan”. Mitäs vittupää rupes vilkuttelemaan valojaan mulle!
Amerikan ystävä tulee tänä iltana. Hän lähtee huomenna joskus puolen päivän jälkeen kohti seuraavaa etappia joten toivon kovasti, että hän tulisi meille yöpymään vielä kotiinlähtöön edeltäväksi yöksi, jotta meillä olisi kunnolla aikaa vaihtaa kuulumiset.
Torstaina pakkaan taas kassin ja sitten suunnistan 3 - 4 päiväksi Länsirannikolle.
Muuten ajattelin elellä tämän loman alun säiden “armoilla”. Jos ei ole ulkoilukelejä, niin sitten hoidan kotia ja käyn salilla. Jos on ulkoilukelit, vietän aikani Arskan seurasta nauttien.
Olin viikonlopun Tuulikin luona. Ja mikäs oli ollessa kun puhetta ja naurua riitti. Ja kai me pariin kertaan miehiäkin vähän haukuttiin. Istuttiin terassilla, nautittiin hieman alkoholipitoisia juomia, laitettiin ruokaa ja saunottiin. Kuuntelin Tuulikin juttuja. Jos jollekin ihmiselle sattuu ja tapahtuu ja jos joku osaa päästellä kunnon rupisammakoita suustaan ja jos joku osaa mokaamisen jalon taidon 110%:sesti, niin se on Tuulikki. Jessus!
Alun perin mun oli tarkoitus tulla kotiin jo eilen ja nauttia yksinäisestä illasta hyvän syötävän kera (teini on Ilosaaressa), mutta eipä ollut Tuulikilla kovinkaan iso homma kun hän eilen puolen päivän aikoihin rupesi houkuttelamaan mua jäämään vielä yhdeksi päiväksi.
Kotiin tulin kello 13 aikaan ja olen sen jälkeen yrittänyt hieman ahkeroida: olen kerännyt pyykit narulta, pesukone pyörii, tiskasin ja purin reissukassin. Purin viime viikonlopunkin reissukassin, vitsi että mä olen ahkera ja aikaan saava ihminen ;D
Ja ensi perjantaina reissukassi pakataan taas, silloin suuntana on Savo.
Enää neljä päivää töitä ja sitten alkaa loma!
Mulla jää vaan nyt perinteinen kuohuviiniaamiainen nauttimatta, kun pitää olla perjantaina kuskina, mutta enköhän mä silti pääse lomatunnelmaan.
No niin, nyt tuli fiilis kirjoittaa blogiin :)
Päivät on töissä menneet mukavasti uusia kouluttajia perehdyttäessä. Tosin nyt rupeaa jo olemaan vähän sellanen tilanne, että en oikein enää meinaa keksiä heille mielekästä tekemistä. Huomenna pidämme etäpäivän, eli he opiskelevat kotona ja mä teen “omia töitäni”. Pari työtä pitää saada tuotantoon työn alle, jotta ne valmistuvat heti mun kesäloman jälkeen. Ja yhden asiakkaan koulutusmateriaalit täytyy tehdä, jotta pääsen kouluttamaan heti lomani loputtua.
Siitä toisesta uudesta olen hieman “huolissani”. Hän on nyt kahtena päivänä ollut selkeästi likaisissa vaatteissa ja risoissa sukissa töissä. Toivottavasti tilanne paranee kun hän lähtee kouluttamaan.
Ryhmä Rämä kokoontui eilen :) Ilta oli hauska, tuli naurettua vedet silmissä. Yli kahdenkymmenen vuoden takainen poikaystävä ei onneksi saanut mitään tunteita aikaiseksi. Olis ollu aika kamalaa huomata, että olen kaikki nämä vuodet vain kaivannut häntä.
Mulla oli sellainen olo, että me jatkettiin siitä, mihin silloin joskus vuosikymmeniä (kamalaa!) sitten jäätiin. Aivan kuin tätä väliä ei olisi ollutkaan.
Yksi meistä sai jo tehtäväkseen järjestää uuden tapaamisen, mielellään vielä tälle kesälle ja jollekin perjantaille tai lauantaille, jotta meillä on oikeasti aikaa.
Huomenna ajan Janakkalaan ja tulen lauantaina kotiin. Veikkaan, että edessä on taas paljon hauskoja hetkiä :)
Mutta, nyt täytyy ruveta opiskelemaan. Olen saanut tehtyä sen määrittelytyön jota varten hain tuon testi-pc:n, mutta haluan lukea vielä yhden alan teoksen, josko sieltä löytyisi jotain, jota en ole ottanut huomioon.
Pikaiset terveiset Tallinnasta.
Päivän aikana on naurettu vedet silmissä - kiitos siitä Mindelle, juotu skumppaa, syöty hyvin ja “pelastettu” kesän kännäämiset ;)
Huomenna en suuntaa asiakaslounaan jälkeen Janakkalaan vaan Minden luokse. Juhlistamme Minden loman alkua ainakin Tallinnasta ostetun kuohuviinin voimin.
Päivän paras tapahtui noin kello 7.15 terminaalissa: Minde oli tilannut meidän liput ja hän myös lunasti ne. Kävellessämme kohti portteja joista pääsee laivaan, Minde ojensi mulle lipun ja sanoi sen jälkeen “ei kun nyt meni väärin”. Katsoin omaani ja kuvittelin, että meillä oli eri liput meno- ja paluumatkalle ja hieman ihmettelin sitä, että Minde haluaa pitää huolta paluumatkan lipuista. Ojensin lippuni hänelle takaisin ja hän vaihtoi sen. Katsoin lippua ja sanoin Mindelle “eikun nyt meni väärin”. Vastaus oli “eihän mennyt, kato nyt sun lipussa lukee Minde J…. ” :D
Voi perse, mä repesin… Minde näyttää mulle mun lippua ja sanoo, että se on ihan oikein, kun siinä lukee hänen nimensä. Naurettiin oikeesti molemmat vedet silmissä ja lähes pissat housussa. Vieläkin naurattaa. Että voi plondi olla plondi, kun ei edes muista kuka itse on :D
Lisää tarinaa Tallinnan reissusta ehkä sunnuntaina, mikäli jaksan, muistan ja viitsin. Sitä ennen kuitenkin päivitystä huomisesta Minden loman juhlistamisesta. Mikäli illasta seuraa mitään julkaisukelpoista, mun ja Minden “reissut” Minden kulmilla kun historian perusteella ei välttis sitä ole ;p
Sen verran jäi kaivelemaan tuo sunnuntainen kirjoitus että laitoin maanantaina kolmelle kadotetulle ystävälle viestin. Ja kaikki kolme vastasivat :)
Yksi yritti jopa soittaa kun olin Kuopion lentoasemalla odottelemassa konetta, mutta olin silloin jo tavannut tuttuni enkä vastannut hänen puheluunsa. Laitoin sitten taksissa viestin, että soitan joku ilta. Tänään olen väsymyksen vuoksi sen verran epäsosiaalisella tuulella että en viitsi soittaa. Nautin yksinäisyydestä kun teinikin on poissa kotoa. Soitan hänelle huomenna.
Toinen ilmoitti että hän on kaksi viikkoa vielä lomalla, mutta ottaa sen jälkeen yhteyttä.
Ja kolmas viettää kesän poikansa kanssa ja ottaa yhteyttä kun poika elokuun 8. päivä taas “kotiutuu” lähivanhempansa luokse.
Asiat siis etenee.
Ensirakkauden kanssa ollaan kanssa yritetty sitä lounastapaamista sopia moneen kertaan. Muistaakseni hän on tämän viikon lomalla, mutta sitten taas ens viikon töissä. Toisaalta mulle tulee ne kaksi perehdytettävää, joten joudun olemaan päivät toimistolla, eli lounastapaamisen sopiminen on hieman hankalaa. Se täytynee suosiolla siirtää syksyyn.
Soitin tänä aamuna taksin muutamaa minuuttia yli 9. En viitsinyt lähteä omalla autolla lentoasemalle, koska sieltä on aamulentojen lähdettyä vaikea saada parkkipaikkaa.
Taksin kuitissa oli lähtöaika 9.11.
Lento Kuopioon oli ajallaan, hermitti vaan lentää ATR:llä. Onneksi lentosää oli mitä parhain, joten loppujen lopuksi se oli ihan sama kuin olisi bussilla lentänyt. Tosin korvat on ihan lukossa ATR:llä lentämisen jälkeen. Johtuen metelistä :(
Kun nousimme Helsinki-Vantaalta paikallistin paikkamme nopeasti ja pitkään seurasinkin tuttuja seutuja. Tuttujen seutujen ilmasta käsin seuraaminen valitettavasti vaan päättyi siihen, että olimme pilvessä.
Kuopion lentoasemalla kävin lentoaseman ravintolassa lounaalla. Söin Wallenbergin pihvin. Kaksi teollista pihviä, valkosta riisiä (en syönyt), hyvä sieni-juustokastike ja kolme siivua paprikaa. Onneksi lounaaseen kuului myös salaattipöytä. Eikä hintakaan tosin ollut kuin 7€.
Tein asemalla töitäkin vielä hetken ja sitten soitin taksin itselleni.
Vajaa kaksi tuntia asiakkaan luona meni hyvin ja asiakkaan henkilökunta oli lähtöni jälkeen tyytyväistä :)
Sitten taksi takaisin lentoasemalle ja siellä olikin yli kaksi tuntia aikaa ennen koneen lähtöä. Join odotellessa yhden valkoviinin, en siis sittenkään “sortunut” lentoasemakänneihin, vaikka niillä “uhkailinkin” ;)
Kello oli noin 17.30 kun nousin ylös ja päätin ruveta pakkaamaan kannettavaani salkkuun. Katsoin lentoaseman ravintolasta alas ja näin tallituttuni seisomassa siellä. Huusin hänelle ja pyysin odottamaan ennen turvatarkastukseen menoa.
Lähes parasta tässä tapaamisessa oli se, että hän oli torstaina laittanut tekstiviestin, jossa hän kertoi saaneensa opiskelupaikan Harjun oppimiskeskuksessa. Hänestä tulee hevosten hoitaja. Kun torstaina sain sen viestin mua rupesi naurattamaan kamalasti. Muistan nimittäin vielä ajan, jolloin hän pelkäsi mun Elämäni Hevosta (minä en ole tuossa kuvassa) ja nyt hänestä tulee hevosten hoitaja :) Tosin hän on jo joitakin vuosia tehnyt meillä tallilla ns. iltatallia, eli kyllä hän tietää mihin ryhtyy. Ja eläinten kanssa on loppujen lopuksi helppo olla ja toimia kun oppii ymmärtämään mistä missäkin eläimessä on kysymys.
Kyseessä on 45-vuotias nainen joka valmistui pari vuotta sitten tradenomiksi. Muistan miten hän silloin vannoi, että hän ei opiskele enää ikinä. Nostan todella hattua hänelle että vielä tuossa iässä lähtee opiskelemaan alaa, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen työn kanssa. Varsinkin kun keskustelimme hänen kanssaan siitä, että hevosten hoitajana hän ei saisi edes niin paljoa nettopalkkaa mitä hänen bruttopalkkansa on tällä hetkellä. Toki työilolle ja työssä viihtymisellekin on laskettava oma hintansa, mutta ei se voi viedä elämää siihen tilanteeseen, että joutuu sen jälkeen laskemaan joka ikisen sentin (kirjoitin muuten ensin, että pennin - en siis ole vieläkään täysin euroajassa). Joten uudesta ammatista tuskin tulee hänelle koskaan kokopäiväistä palkkatyötä.
Reilun tunnin aikana tuli vaihdettua kuulumiset aika hyvin ja hän lähetti terveisiä kaikille yhteisille tutuillemme (Grey-täti, Iikku, Susanna ja Heli ainakin).
Myös paluulento oli ajallaan ja vasta turhan myöhään vilkaisin kelloani. Istuin jo taksissa ja totesin, että olen ollut reissussa 9h 40 min. Vielä pitäisi siis olla reissussa 20 minuuttia, jotta saisi kokopäivärahan. Olisin siis hyvin voinut jäädä tuttuni kanssa odottamaan että hän saa matkalaukkunsa ruumasta. Sanoin kuitenkin taksikuskille, että ajetaan hitaampaa reittiä ja kerroin hänelle, että tarkoitus on saada aikaa matkaan kulumaan reilu 15 minuuttia.
Kun käännyimme kotikadulleni taksikuski sanoi: “vielä tässä saadaan minuutti menemään, jos oikein yritetään”. Kello oli siinä vaiheessa 19.08. Sanoin, että eiköhän tämä pyöristämällä mene kello 19.10:een, joten hän voi hyvin ajaa minut perille :)
Jos olisin ollut omalla autolla liikenteessä olisin helposti saanut pöyristettyä minuutit, mutta kun matkalaskun liitteenä on taksikuitit, ei viitsi kauheesti lähteä pyöristelemään.
Multa kysyttiin äskön chatissa että onko mulla yhtään kaveria. Vastasin että on montakin ja jopa muutama Ystävä (sen lisäksi löytyy myös muutama ystävä). Kysymystä tarkennettin: siis sellaisia, jotka ei olis netistä.
Heitin vastakysymyksen, että onko netistä saadut kaverit jotenkin huonompia kuin muut.
En saanut vastausta.
Onko sillä oikeesti mitään merkitystä, missä on ihmiseen tutustunut? Miten netissä tutustuminen poikkeaa esimerkiksi ravintolassa tutustumiseen? Minun mielestäni ei mitenkään. Paitsi että toisessa on heti alusta lähtien myös näköyhteys olemassa, toisessa ei ole.
Olen usein miettinyt sitä, miksi netistä saatuja ystäviä “aliarvioidaan”. Ovatko nämä aliarvijoijat sellaisia henkilöitä, että he eivät itse pysty solmimaan ainakaan netissä sosiaalisia kontakteja ja sen takia vähättelevät nettikavereita. Eli oikeasti ovat kateellisia.
Nimittäin… jos henkilö itse liikkuu netissä ja aliarvioi sieltä saatuja ns. live-elämän sosiaalisia kontakteja, niin eikö hän samalla myös aliarvioi itseään? “Täällä ei voi luoda oikeita ystävyyssuhteita” = “minä en kykene oikeisiin ystävyyssuhteisiin” tai “minä en ole oikean ystävyyden arvoinen”. Tai jotain muuta vastaavaa.
Kerran ihan nettielämäni alkuaikoina sanoin eräälle naispuoliselle nettitutulle (josta sitten myöhemmin tuli myös livetuttu), että “hieman hämmästyin, kun törmäsin netissä niin fiksuun ja mukavaan mieheen”. Hän vastasi: “miksi täällä ei olisi fiksuja ja mukavia miehiä. Onhan täällä fiksuja ja mukavia naisiakin. Kuten me.”
Kiitos hänelle tuosta kommentista, silloin ymmärsin, että me kaikki olemme niitä samoja ihmisiä, joita kulkee live-maailmassakin. Meitäkin on monenlaisia.
Jos jotakuta vielä kiinnostaa, onko mulla muita kavereita / tuttuja / ystäviä kuin ne, jotka olen tavannut netissä, niin on. Olen tutustunut ihmisiin mm. opiskeluaikana (!), töissä (nykyisessä ja entisissä), harrastusten parissa, ravintolassa, yhteisten ystävien / tuttujen kautta. Ja varmasti monessa muussakin paikassa, nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
Kaikki mun Ystävät (heitä on kaksi), ystävät (heitäkään ei ole kuin kolme), kaverit ja tuttavat on mulle saman arvoisia riippumatta siitä, missä olen luonut heihin ensikontaktin.
Jahas, kun tän päivän ruokailureissusta ei ehkä tulekaan mitään (kello on vasta 13, joten vielähän tässä kerkiää ;)), niin rupesin sitten tutkailemaan Tallinnan risteilyjen hintoja. Oikeastaan siihen on syy: mulla rupeaa olemaan tax-free tupakat loppu ja lisää tarttis saada ;)
Kattelin noitten päiväristeilyjen hintoja, ne on arkisin semmosen 20 - 30 €.
Siihen risteilyyn vois sitten yhdistää hyvän syömisen. Jos menee sellaisella risteilyllä, että maissa on aikaa vaan pari tuntia, niin syö laivalla. Mutta jos aikaa on neljäkin tuntia, niin “ainoa” tarkoitus maissa käymiseen voisi olla se, että käy syömässä hyvin.
Pomo vinkuu niistä mun saldotunneista, joten mä taidan vielä joko tänään tai viimeistään ens viikolla varata risteilyn, ottaa yhden vapaapäivän ja lähteä käymään tallinnassa.
Seuraehdotuksia otetaan vastaan. Vaikka pärjään mä yksinänikin :)
