Aihealueen 'Kiukuttaa, suututtaa tai vituttaa' arkisto
Kattelin äskön ikkunasta ulos. Mä tykkään katella ikkunasta ulos, vaikka siellä ei varsinaisesti mitään katseltavaa oliskaan. Meidän asunto on itä-länsi -suuntainen eikä kummallakaan puolella ole heti seuraavaa taloa vastassa. Keittion ja mun huoneen ikkunasta kun katsoo ulos niin näkymänä on meidän talon parkkipaikka (parkkipaikan ja talon välissä nurmikkoa ja pihlajia), kääntöpaikka ja tuolla jossain “kaukana” koulun pieni metsikköalue, sen takana koulun piha ja vasta sitten seuraavat asuintalot.
Parkkipaikan ja koulun metsikön väliin jää hiekkainen kävelytie sekä pieni puutikko. Se ei ole niin iso, että sanoisin sitä metsiköksi (leveyttä ehkä 10 - 12 metriä, pituutta tosin varmaan yli 100 m) eikä se kyllä ole puistikkokaan. Joten se on puutikko.
Nyt kun oli valoisaa niin huomasin että siitä on viikolla kaadettu puita. Helevetti! Ei onneksi sentään niin paljoa, että siihen jotain ruvettaisiin rakentamaan, mutta on se harventunut kuitenkin. Ei niiden puiden kaato myöskään tuonut mitään ikävää näkyville, mutta puut väheni!
Mä rupeen ettimään uutta asuntoa!
Meillä otetaan töissä käyttöön uusi työaikaraportointi. Sama järjestelmä joka on ollut Omistajalla käytössä jo jonkin aikaa. Joka päivältä on raportoitava asiakkaittain tai yleisesti eri työt joita on tehnyt. Ei siinä mitään, mä ymmärrän tuollaisen ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen että käytäntö otetaan meilläkin käyttöön. Olen nimittäin lähes varma siitä, että meidän hinnoittelu Päämiehelle on alakanttiin ja teemme ison osan koulutuksista ainakin plus-miinus-nolla jos emme peräti tappiolla.
Se, miksi mä valitan asiasta on se, että me joudumme tuon menneisyyden vuoksi raportoimaan myös tulevaisuuden. Ja se tehdään sitten ihan toiseen järjestelmään, eli meille tilaustyönä tehtyyn koulutusten hallintasovellukseen. Sillä seurataan resursseja.
Pidämme siis työaikaamme tavalla tai toisella yllä kolmeen eri paikkaan: sähköiseen kalenteriin, koulutusten hallintasovellukseen ja työaikaraportointiin. Koska työaika raportoidaan puolen tunnin tarkkuudella, niin taitaa jatkossa olla ainakin joka toinen päivä puolen tunnin merkintä eri sovellusten ylläpitämisestä.
Helkkari, mulla on ongelma! Taas.
Viimeeksi kun olin tilaamassa Kotipizzasta pitsaa, olisin tilannut Berlusconin, mutta mulle sanottiin että se oli kesän kausituote. Valitin että ainakin www-sivuilta se löytyy. Löytyy kuulemma sen takia että joissakin pitserioissa saattaa vielä olla poroa jäljellä. Eilen näin telkkarissa Kotipizzan Berlusconi-mainoksen ja päätin syödä sen tänään. Mutta, nytpäs en olekaan varma näinkö mainoksen telkkarista vai tuliko se Naisen tuoksu -leffan mainoksissa. Helevetin kuustoista. Ei auta muu kuin soittaa ja kysyä kummasta mahtoi olla kysymys. Pettymyshän se on jos mainos tuli leffan välissä enkä saakaan poropitsaa.
Vaihtoehto kakkonen oli mennä Classic Pizzaan syömään, siellä on helvetin hyvät pizzat, mutta perkele, kun niillä ei ole ravintoloita kuin kauppakeskuksissa, niin eihän ne tänään ole auki!
Byhyy!
Ai jumalauta että mua korpee tää uus suomalainen tapa puhua itsestä tai tekemisistään: “Kun sä sit lopetat työt tossa kuuden aikaan, niin pakko sun on lähteä lenkille, salille tai jumppaan että sä jaksat taas tehdä tän koko pitkän syksyn töitä. Toisaalta toi on susta aika ikävä oravanpyörä: liikkuminen on sun mielestä tärkeintä just sillon kun sulla on siihen kaikkein vähinten aikaa”.
Kimi Räikkönen (kai?) ton aloitti ja nyt kyseistä persoonapronominia tuntuu käyttävän ainakin “kaikki” urheilijat ja hyvin monet muutkin ihmiset. Yllätin eräänä päivänä itsenikin puhumasta itsestäni sä-muodossa. Arvatkaa onko nilkat mustelmilla vieläkin, kun rankaisin itseäni potkimalla nilkkoihin.
Arto Nybergin haastateltavana oli joku urheilija (ei sillä ollut mitään järkevää sanottavaa, joten en enää muista kuka se oli) joka koko ajan puhui itsestään ja uransa jatkosta sä-muodossa.
Tänä aamuna Maikkarin aamu-tv:ssä Petri Matikainen puhui koko joukkueesta sä-muodossa “on ihan luonnollista että sä nyykähdät”.
Miksi pitää itsestä puhua sä-muodossa? Onko se oire huonosta itsetunnosta, ei haluat olla itsejä. Haluaako kyseinen henkilö olla kuten kuuntelija. Vai kuvitellaanko että kuuntelija samaistuu minuun, kun puhun itsestäni sinuna?
Luulen, että jos toi puhetapa vielä paljon lisääntyy, mun on pakko muutta Köpenhaminaan ja hakea Ruotsin kansalaisuutta. Sen verran pahaa tekee!
Tulin justiin reilun tunnin kävelylenkiltä. Koska personaltrainerini sanoi, että mun pitää kävellä 70 minuuttia, jouduin hieman laajentamaan normaalia 60 minuutin lenkkiäni. Kävelin läheisen kaupunginosan läpi ja huomasin, että siellä on tänään kyläjuhlat. Tulin kotiin ja etsin googlella kyläjuhlien ohjelmaa. Löysin erään bändin keikkakalenterista tiedon, että kyseinen bändi on kyläjuhlilla. Enkä sitten muuta. Menin kaivamaan lehtikeräykseen meneviä lehtiä josko kyläjuhlista olisi tullut jokin mainos. Ei sellaistakaan. Sitten otin kaksi viimeistä paikallista ilmaisjakelulehteä. Eilen ilmestyneen toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy artikkeli jossa kerrotaan että kyläjuhlien ohjelma löytyy sivuilta jonka osoite on muotoa kylä.info. Miksi ihmeessä tuota sivua ei löytynyt googlella?
Nyt suututtaa sen verran paljon, että taidan ihan vaan sen takia jättää kyläjuhlat väliin, vaikka sääkin niitä suosii. Toisaalta siellä olis kyllä tarjolla hyvää musiikkia alkuillasta. Ehkä mä sittenkin harkitsen vielä.
Mulla meni taas ihan totaalisesti hermo “nettimiesten” kanssa! Sain taas kerran Suomi24:een viestin jossa kysytään minkälaisesta seksistä pidän. Mä en syö joka päivä pitsaa. Joskus maistuu hernekeitto, joskus sisäfilepihvi. Sama asia seksin kanssa, joskus tekee mieli pitkään kestävää hellää seksiä, joskus taas yllättävä pikapano pelastaisi koko päivän tai jopa kuukauden.
Mulla kasvaa parta. Tai no, ei kai yhtä hormonikarvaa vielä voi parraksi sanoa. Se kasvaa leuassa.
Se on normaalia ihokarvaa tummempi ja paksumpi. Tunnen sen sormissani huomattavasti ennen kuin se näkyy. Sen lisäksi että karva on muutenkin varsin ärsyttävä se myös osaa mennä piiloon.
Olen nyt ainakin kolmena iltana pinsettien kanssa metsästänyt tuota karvaa. Huonolla menestyksellä. Eilen illalla taas vietin monta minuuttia peilin edessä pinsettien kanssa ja luulin jo saaneeni karvan kiinni. Kun sitten menin sänkyyn ja kokeilin leukaani, niin siellähän se karva ilkkui minulle.
Tänä aamuna yritin taas ja nyt selkeästi jopa tunsin miten jotain jäi pinsetteihin kiinni. Mutta ei se tuo partakarva ollut. Tuolla se on edelleen!
Väsytystaistelu jatkuu!
Mulla ei oikeesti olis aikaa kirjotella tätä juttua, pitäis mennä suihkuun, syödä aamiainen, pakata, lähteä kauppaan jii än ee. Mutta kun mua jotenkin rupes taas niin sieppaamaan!
Selailin Iltalehden nettiversiota, etsin erästä tiettyä uutista. Silmiini osui myös “uutinen” Tanja Karpelan ja hänen uuden avomiehensä onnesta. Enkä mä voi muuta kuin ihmetellä. Kahta asiaa.
Ensinnäkään: eikö tuo nainen koskaan opi? Mitä hän kuvittelee voittavansa noilla pikasuhteilla? Lapset kärsii, kun miehet äidin rinnalla vaihtuvat tiuhaan tahtiin eikä tilanteet varmaan Karpelalle itselleenkään helppoja ole. Paitsi jos hän ajaa takaa sitä, mitä julkkikset sanovat: ei sen niin väliä mitä lehdet kirjoittavat, kunhan kirjoittavat. Vai onko niin, että kiireisenä naisena Karpela saa näistä miehistä “ilmaisen” lastenhoitajan. Karpelan lapset varmasti kärsivät vielä tuplasti verrattuna siihen mitä “normaalilapset” kärsivät tuollaisessa erotilanteessa. Ensin menetetään se läheiseksi ja tärkeäksi tullut ihminen ja sen lisäksi asiaa hehkutetaan lehtien lööpeissä ja kansissa. Varmasti he kuulevat asiasta myös koulukavereilta ja jos itsetunto ei ole mahtava, niin siitäkin aiheutuu pahaa oloa.
En voi kuin ihmetellä sitä, että kerta toisensa jälkeen tuo nainen syöksyy parisuhteeseen, jopa naimisiin. Kun Isoja päätöksiä tehdään tuntematta toista kunnolla niin sitten erotaan nopeasti. Kun ei toinen ollutkaan sitä mitä kuviteltiin.
Toinen asia mitä ihmettelen on journalismi. Avomies Janne sanoo artikkelissa: “Erittäin hyvin menee edelleen“. En seuraa juoruja niin hyvin että osaisin tarkkaan sanoa koska tuo suhde on alkanut, mutta käsittääkseni tämän vuoden puolella, ehkä keväällä? Yhdessä he ovat artikkelin mukaan asuneet kuukauden verran. Eikös perkele se olisi uutinen että enää ei mene hyvin. Kyllä noin tuoreessa suhteessa hyvin pitää mennäkin!
No, jokainen tyylillään, eihän siinä mitään. Mua vaan oikeesti suututtaa ihan älyttömästi se, että vanhemmat - aikuiset - eivät ota lapsia huomioon. Tehdään parisuhteissa pikapäätöksiä. Lapset tottuvat ja kiintyvät uuteen ihmiseen ja sitten vähän ajan päästä tuota ihmistä ei enää olekaan. Jos aikuisella ihmisellä ei ole “aikaa” odottaa edes vuotta ennen kuin muuttaa uuden ihmisen kanssa yhteen, niin kyllä menee huonosti.
Lähipiirissäkin on eräs tapaus, jossa parin kuukauden tuntemisen jälkeen muutettiin yhteen, alta vuoden päätettiin hääpäivä. Hääpäivänä oli seurustelua takana sentään jo toista vuotta. Ja nyt on avioeropaperit vetämässä. “Kaipaamaan jäi kaksi kouluikäistä lasta”. Suhteen toinen osapuoli on jo ennen tätä avioliittoa ollut kahteen kertaan naimisissa.
No joo, mikä mä olen muita arvostelemaan. Paitsi että olen itse kertaalleen tehnyt saman virheen - syöksynyt suhteeseen: ex-avokkaan kanssa nähtiin ensimmäisen kerran juhannuksena, lokakuun puolessa välissä käytiin ensimmäisillä treffeillä ja muistaakseni helmikuun alussa hän muutti meille.
Eilen sen piti heti aamupäivästä alkaa: helvetillisen ukkosmyrskyn! Vielä aamu-tv:ssäkin sanoivat, että parin tunnin päästä se alkaa Etelä-Suomessa. Sen varaan mä sitten laskin päivän ohjelmani ja lähdin Serranon perheen ja aamupäivän päiväunien (nukuin eilen kahdet päiväunet) jälkeen ostoshelvettiin ja ruokakauppoihin. Aurinko paistoi koko ajan ja eilen oli varmaan lämpösempi päivä kuin toissapäivänä. Olis siis ollut ihan helvetin hyvä sää palvoa Arskaa.
Kello 14.30 aikaan kun ajelin kotiin päin rupesi läntisellä taivaalla olevat kumpupilvet muuttamaan väriään valkoisesta harmaaseen ja pikkuhiljaa mustaksi.
Kun pääsin kotiin, satoi ensimmäisen kerran vettä.
Ukkonen rupesi jyrähtelemään kello 15.30 ja sitten se jyrähtelikin tunnin ajan. Mutta siis ainoastaan jyrähteli, ei oikeasti edes jyrissyt. Vaikka kieltämättä oli makeeta, kun pariin kertaan oli kaksi pitkää jyrähtelyä päällekkäin, se oli hienoa. Vettäkään ei tullu kauheesti.
Uudestaan ukkonen jyrähteli myöhemmin illalla, mutta se meni nopeasti ohi.
Mäntsälän ja Porvoon välillä oli kuulemma tullut rakeita niin, että aura-autot olivat lähteneet liikenteeseen. No, eihän täällä meillä taida koskaan hyviä ukkosia olla :(
Mutta, nyt lähtee taas kerran reklamaatio Pekka Poudalle, ei pitäis telkkarissa sanoa, että ukkoset alkaa heti aamupäivästä, jos ne alkaa vasta kello 15.30!
