No niin, mut on nyt sitten nimitetty projektipäälliköksi meidän firman uuden koulutustuotteen tekemiseen :)
Menen jo ensi viikolla kilpailijalle kurssille ko tuotteesta (multa jää teinin penkkarit väliin byhyy - ellen sitten lintsaa kurssilta vähää aikaa).
Maaliskuussa en sitten juurikaan asiakkaiden luona olen, vaan kaivaidun kammiooni opiskelemaan ja tekemään materiaalia.
Olen innoissani :)
Mahdanko olla turhan tunteellinen vai muuten vaan omituinen, mutta kyllä mulle taas tuli haikea mieli kun jouduin jättämään autoni autoliikkeen pihaan. Tällä kertaa kiittämisen lisäksi myös vähän silitin.
Meillä ei Punaisen kanssa ollut kuin reilun kahden vuoden yhteinen taival, mutta hyvä sellainen. Koskaan se ei mua pettänyt tai turhista kiukutellut. Oli uskollinen ja luotettava ystävä pitkillä työmatkoilla. Monet jutut sille juttelin ja aina se keskeyttämättä kuunteli. Paljoa myötätuntoa en siltä saanut, mutta mulle riitti kun joku kuunteli.
Kiitokseksi hyvästä palvelusta minä huollatin Punaisen säännöllisesti. Pidin puhtaana ulkoa ja suhteellisen siistinä sisältä.
Uskon, että meille Sinisen kanssa tulee aikaa myöten yhtä hyvät välit, kunhan vain ensin ehdimme luoda luottamussuhteen toinen toisiimme.
Punaisen maskotti siirtyy Siniseen ja Sininen saa nimekseen Asterix II, Punaisen mukaan.
Niin, ehdinhän mä ajaa vajaan vuorokauden täysin omalla autolla ennen kuin siirryin taas ajamaan rahoitusyhtiön omistamalla autolla.
En tiedä, johtuuko tästä liian aikaisesta aamuhetkestä vai onko nää oikeesti niin hyviä, että näille voi nauraa vedet silmissä. Mun on nyt ihan pakko laittaa tää Hukkikselta saamani spämmi tänne blogiin. Josko nää naurattais muitakin yhtä paljon kuin mua ;)
Autoilijoiden selitykset
Seuraavassa tosikertomuksia vakuutusyhtiöiden vahinkoilmoituskaavakkeista, joissa autoilijat ovat pyrkineet lyhimmällä mahdollisella tavalla kertomaan vahingosta. Virheellinen kielenkäyttö ja kirjoitus voi joskus olla hauskaakin.
Tullessani kotiin ajoin väärään taloon ja törmäsin puuhun jota minulla ei ole.
Luulin että ikkuna oli alhaalla, mutta huomasin että se oli ylhäällä kun pistin pääni sen läpi.
Kaveri oli jokapaikassa kadulla. Minun täytyi kurvata monta kertaa ennenkuin osuin häneen.
Lähdin tienreunasta, vilkaisin anoppiani ja ajoin padon yli.
Yrittäessäni tappaa kärpästä, ajoin puhelinpylvääseen.
Olin ajanut 40 vuotta kun nukahdin rattiin ja jouduin onnettomuuteen.
Olin matkalla lääkäriin peräpään vaikeuksien kanssa kun kuningaspulttini antoi periksi ja aiheutti minulle onnettomuuden.
Kun lähestyin risteystä niin yhtäkkiä eräs merkki ilmestyi paikassa missä koskaan ennen pysähtymismerkkiä ole ilmestynyt. En voinut pysähtyä ajoissa estääkseni onnettomuutta.
Kerroin poliisille etten ollut loukkaantunut, mutta kun otin hatun päästäni totesin, että minulla oli kallonmurtuma.
Olin vakuuttunut että vanha herra ei ehtisi kadun yli kun osuin häneen.
Jalankulkijalla ei ollut tietoakaan minne mennä joten ajoin hänen yli.
Näin hitaasti liikkuvan, surullisen vanhan herrasmiehen, kun hän pompahti autoni katolta.
Epäsuora syy onnettomuuteen oli pieni kaveri pienessä autossa, jolla oli suuri suu.
Lensin autostani, kun se jätti tien, myöhemmin minut löysi ojasta pari eksynyttä lehmää.
Puhelinpylväs lähestyi. Tarkoituksenani oli kurvata kun osuin toiseen autoon.
Toinen auto törmäsi minun autooni antamatta varoitusta aikomuksistaan.
Törmäsin pysähtyneeseen kuorma-autoon, joka tuli toisesta suunnasta.
Kuorma-auto peruutti läpi tuulilasin vaimoni kasvoihin.
Olin ostanut taimia koko päivän ja olin matkalla kotiin. Tulin risteykseen ja yksi pensas hyppäsi eteen estäen näkökenttäni ja en nähnyt toista autoa.
Autoni oli laillisesti pysäköity, kun se peruutti toiseen autoon.
Näkymätön auto ilmestyi tyhjästä, osui autooni ja katosi.
Tööttäsin, mutta äänitorvi ei toiminut, sillä se oli varastettu
En voi maksaa korvausta, sillä vaimoni kuoli kolme vuotta sitten ja isoäitini elättää minut
Jalankulkija osui minuun ja meni autoni alle
Auto oli pysäköity kadun reunaan. Olin itse asioilla kun tulin auton luokse en itse huomannut koko asiaa mutta mukanani oli eräs mies nimeltä Virtanen, joka huomasi. Kyselimme lähistön ihmisiltä mutta kukaan ei osannut sanoa mitään.
Grey-tädin koirat ovat saaneet erilaisia palkintoja.
Yksi koirista on oman alueen paras sprintteri ja koko suomen tilastoissa kolmas. Ja koko Suomen paras narttu.
Yksi omista pennuista on vuoden koira ja toinen on vuoden veteraani.
Lisäksi Grey-täti ja hänen avokkaansa saivat plakaatin menestyksekkäästä kasvattajatyöstä.
Ihanaa luettavaa (hänen blogissaan).
Olen niin onnellinen hänen puolestaan ja lähetän ajatuksissani pohjoiseen ison rutistuksen ja kauniin kukkakimpun.
Lopetin työt klo 16. Sen jälkeen kun asiakas oli arponut että otaako vai eikö ota.
Ensin asiakas ilmoitti, etteivät he otakaan sitä osaa järjestelmästä käyttöön jota olin menossa maanantaina heille kouluttamaan, joten mun ei tarvitse mennä kouluttamaan. Kysyin miksi he haluavat jatkaa vanhalla ja asiakkaan vastaus oli “kai me ollaan niin vanhanaikaisia”. Hetken aikaa puhuin kuin ruuneperi. Asiakas oli hetken aikaa hiljaa ja sanoi: “kerropa tämä vielä meidän talousjohtajalle”, antoi puhelimen hänelle ja minä paasasin saman litanian.
Talousjohtaja sanoi: “kuule, sopiiko että me mietitään asiaa hetki ja soitetaan sulle kohta”. Kello oli tässä vaiheessa noi 15.45 ja kiltin tytön syndroomaa “sairastavana” sanoin että käyhän se.
Meni hetki ja asiakas soitti: otetaan me se sittenkin, tule vaan kouluttamaan.
Perkele!
Ton asiakkaan kanssa hommat on menneet niin päin helvettiä kuin vaan olla ja voi! Onneks se on ohi keskiviikkona klo 12 mennessä. Tai siis ei tietenkään ole, mutta… Täytynee kirjoittaa raportti taphatuneista ihan varmuuden vuoksi.
Asikkaan soiton jälkeen lähdin salille ja IP-saunaan. En tiedä olenko tulossa kipeäksi vai mikä oli, mutta jotenkin salilla ohjelman tekeminen oli tänään ihan äärimmäisen raskasta :( Kaksi eri laitetta jouduin tekemään kolmessa sarjassa ja muut tuntu muuten vaan helvetin rankoilta. Yleensä mun sarjat on 2*20, nyt tuli 1*20, 1*15-17 ja sitten loput. Minä kun en periksi anna. Jos sarja on 2*20, niin se 40 toistoa tehdään vaikka perkele kolmen sarjoissa! Lisäksi mä hikoilin kuin pieni porsas. Epäesteettistä ja -naisellista :(
Ja mun naama kukkii! Perkele, se on ihan täynnä näppylöitä. Saatana!
Ja huomenna olis tarkotus mennä laittamaan Helsinki polvilleen :(
Mahtaako sitten syynä olla tuo IP-sauna, siitähän sanotaan mm. “Ponttia infrapunasauna puhdistaa ihoa, parantaa ihon ulkonäköä, stimuloi ihosolujen uusiutumista, ehkäisee ihon verenpurkaumia, parantaa ihon aineenvaihduntaa. Iho muuttuu pehmeäksi sen jäntevyys, joustavuus ja väri paranevat.” ja mitähän muuta kautta se iho puhdistuisi kuin ulospäin *huoks*.
Tai sitten syynä on kaikki se makee mitä ostin kotimatkalla kun tulin kotiin viemästä autoa pajalle. Ostin Fazerin suklaapatukan, levyn salmiakkisuklaata ja munkin. No, jos syynä on se IP-sauna, niin sitten se tekee ainakin jotain siitä mitä on luvattu ja minä olen positiivisesti yllättynyt.
Muuten kun hain eilen autoa niin juuri kun olin jäämässä bussista pois, puhelin soi. Vastasin siihen ja sieltä merkkikorjaamosta soitettiin että heillä on nyt takalasi mun autooni. Vastasin että en tarvitse sitä enää, olen juuri menossa hakemaan autoa korjaamolta. Poika sanoi: “jaaha, vai niin…. no mutta se olis täällä meillä nyt”. Sanoin että kun ei heistä kuulunut mitään, oli pakko hoitaa homma jossain muualla. Puhelun tulo kesti noin 30 tuntia. Olis soittanu sillon kun tiesi koska lasi tulee, niin olisin homman saattanut heillä hoidattaakin. Ei siis koskaan tuohon merkkikorjaamoon!
No joo, palataan tähän päivään. Salilla käytyäni menin sinne IP-saunaan. Toistaiseksi parasta siinä saunassa on se, että mä istun 20 minuuttia aloillani ja luen lehteä. Oikeasti olen tekemättä mitään, enkä edes stressaa siitä, vaan nautin. Jos käyn siellä saunassa kerran viikossa salilla käynnin jälkeen saatan jopa saada tän vuoden puolella luettua kaikki tämän vuotiset Hippos- ja Hevoset ja Ratsastus -lehdet. Varsinkin kun salilla käydessä otan lämmittelyn polkopyörällä ja polkiessani luen lehteä. Se tekis siis noin 35 - 40 minuuttia per kerta! Hmmm… meneeköhän rentoutumisesta ja nauttimisesta osa pieleen jos otan tuon tavoitteeksi?
Kotona olin noin klo 18.30 ja rupesimme teinin kanssa laittamaan ruokaa. Hän ilmoitti heti, että hän paistaa broilerit, laittaa “soossit” esille ja kattaa pöydän. Minä hoidan kaiken pilkkomisen ja pienimisen.
Ruokaa tehdessämme joimme pullo shampanjaa teinin hyvien YO-kirjoitusten tulosten kunniaksi.
Juteltiin paljon ja syötiin hyvin ja juotiin punaviiniä ja meillä oli oikeesti viihdyttävää toistemme seurassa.
Ruokailun jälkeen siirryimme olohuoneeseen syömään jälkiruokaa. Teini oli käynyt ostamassa jotain valmisvanukkaita. Istuimme sohvalla, “katsoimme” Salkkareita ja juteltiin.
Salkkareiden jälkeen siivottiin pöytä ja tultiin takaisin olkkariin istumaan. Istuttiin vielä tunti, juotiin punaviiniä (sitä samaa pulloa), kiusattiin mesessä Amerikan Ystävää ja juteltiin keskenämme.
Vähän klo 21 jälkeen teini “pakeni” omaan huoneeseensa ja mä jäin sohvalle kirjoittamaan blogia. Katson uutiset ja menen nukkumaan, huomenna on uusi päivä ja paljon tehtävää ennen kuin ilta alkaa.
Tämmöset illat on aivan mahtavuutta!
Jo kolmas nukuttu yö peräkkäin :) Tosin taas vain noin kahdeksan tuntia unta. Jos sais nukuttua vähän enemmän sais nukuttua tota kertynyttä univelkaa pois. Toisaalta heräsin aamulla ihan itsekseni ennen kuin kello soi ja se on hyvä se. Kovin pirteäksi en itseäni tunne, mutta toisaalta kahvi on vasta kupissa eikä kofeiini ole ehtinyt tekemään töitään suonissani ;)
Viime yönäkkin heräsin taas “normiaikaan” kahden hujakoilla, kävin vessassa, menin takas sänkyyn ja nukahdin välittömästi takaisin :) On tää mahtavuutta!
Työmatkoilla olen pääsääntöisesti nukkunut hyvin. Johtunee varmaan siitä, että iltaisin tulee otettua se 2-3 lasia punaviiniä.
Mutta nyt päivän askareisiin, pitkä päivä edessä.
