Sain tänään tiedon, että hotellihuone Kölnistä on varattu. Tulkoon siis helmikuu nopeasti :)
Olen lähdössä reissuun “uuden ihmisen” kanssa, eli emme ole yhdessä aikaisemmin matkustaneet, mutta olen varma että meille myös yhdessä matkustaminen sopii.
Olen menossa tämän kuun lopussa pitämään Päämiehen omalle henkilökunnalle koulutusta. Sain siitä tänään yhteyshenkilöltä sähköpostin, jossa luki “… ja kiitos kun tulet kouluttamaan meitä”.
Voi helevetti että tuntu hyvältä. Yksi kiitos! Tämä meidän jokaisen olisi syytä muistaa joka päiväisessä elämässä. Se “kiitos”, joka ei itselle maksa mitään eikä varmasti edes kuluta energiaa voi pelastaa toisen päivän!
Sainpa asiakkaalta, jonka luona olin maaliskuussa kouluttamassa, viikko sitten kirjoitetun muistion. Muistiossa on otsikko “Kiitokset, palautteet ja kehitysehdotukset” jonka alaotsikossa “Kiitokset” lukee: “Janen koulutus oli hyvä. Hän on kouluttamisen ammattilainen ja esiintyy hyvin selkeästi.”
Arvatkaa miten hyvältä tuntuu, kun asiakas vielä melkein puolen vuoden päästä muistaa jonkun niin “vähäpätöisen” asian kuin koulutus. Ihan helvetin hyvältä!
Samaisessa muistiossa kiitosta sai myös kaksi Päämiehen työntekijää sekä yksi asiakkaan työntekijä, ja hekin kaikki aiheesta. Heidän kaikkien kanssa on mukava tehdä töitä. Kun he jotain lupaavat hoitaa, niin he myös hoitavat. Ja se on sellainen asia, jota arvostan työkavereissa. Ettei tartte arpoa ja miettiä ja vahtia ja kytätä että asiat varmasti tulevat hoidettua.
Jee! Se saatanan perkeleen partakarva lähti! Seuraavasta kerrasta ei sitten olekaan tietoa, se nimittäin kasvaa mulla hyvin epäsäännöllisesti. Joskus sitä saa olla jo parin viikon päästä nyppimässä pois, joskus menee puolikin vuotta ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta nyt se on poissa :) Hetken aikaa.
Niin, ja sisko on kotona. Vettä polvessa ja alaselkä kipeä. Kaulakoruunsa hän oli meinannut tukehtua koska se oli tarttunut tuvavyöhön eikä hän saanut henkeä. Mulla on aurinkolipan sisäpuolella sellainen turvavyön katkaisija. Hankin sellaisen kun teinin isä ajoi tieltä ulos. Auto meni katolleen ojaan ja autoon rupesi tulemaan vettä sisälle. Hän ei saanut turvavyötä auki koska roikkui niissä. Onneksi onnettomuus tapahtui vilkasliikenteisellä tiellä sellaiseen aikaan, että liikennettä oli ja hänet saatiin autosta nopeasti ulos. Ei ole kallis investointi mutta voi joskus pelastaa oman hengen.
Kyllä on ihanaa kun aamulla kuudelta herätessä ei ole puolikuollut väsymyksestä. Tänäkin aamuna heräsin pari minuuttia ennen kuin herätyskello soi. Voi kun tää olotila säilyis. Mutta eiköhän se häviä viimeistään siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan pimeetä kun herää. Tai mistäs sen tietää, mulla on nyt käytössä toi heräämisvalo, jospa se helpottais. Varsinkin nyt kun sitä pääsee käyttämään ennen kuin ne pimeät aamut alkavat.
Olin reipas tyttö ja kävin tekemässä puolen tunnin kävelylenkin (ja nyt ei uskalla pukea päälle, kun pukkaa hikeä). Muistin ton mun sykemittarin väärin, siinä ei ole kuntotestiä. Silti se motivoi mua liikkumaan. Varsinkin kun sen lisäksi käytän tota Polarin kuntosivustoa. Mä kun olen käppyrä-fani, tykkään katella kaikenlaisia asioita käppyröillä ;)
Nyt on otettava itteään niskasta kiinni, voitettava tämä “pelko” ja puettava vaatteet päälle ja lähdettävä ajelemaan keskustaan (YÖK!).
Mun elämäni on nyt täysin ja totaalisen raiteillaan. Kaikki menee vallan upeasti. Eilen illalla kun tein kotitöitä ja näytin imurille tätä asuntoa mietin, että koskakohan mä olen viimeeksi jaksanut perjantaina työviikon jälkeen tehdä yhtään mitään. Mä en edes muista! Eilen se tuntui täysin lunnolliselta, että lähden käymään kaupassa, pesen pari koneellista pyykkiä ja laitan kodin järjestykseen.
Tämä heijastuu nyt sitten moneen muuhunkin asiaan. Ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella - ehkä jopa vajaaseen vuoteen - mä odotan tulevia “bileitä”. Tai no, vappuviikonloppuna oli tosi kiva lähteä mökille, mutta sitä ei lasketa, koska kutsu tuli vasta edellisenä iltana, joten en ehtinyt millään tavalla odottaa sitä.
Se, että odotan näitä “bileitä” ei tarkoita sitä, etteikö aina olisi ollut oikeasti hauskaa ja mukavaa, mutta lähteminen on ollut enemmänkin sellaista “velvollisuuden tuntoa” kuin “kiva, kiva, jibi, jibi, jeijjj” -lähtemistä.
Kaikki tää johtuu vaan siitä, että töissä on nyt rauhallista enkä mä ole totaalisen puhki. Tämän viikon työtunnit olivat kuta kuinkin tasan 37,5 joten ei ihme että mä rupean taas jaksamaan.
Vielä kun pystyis pari yötä nukkumaan katkeamatonta syvää unta, niin ties mitä tästä elämästä vielä tulis ;) Mä nukun nyt taas kyllä ihan sopivan mittaisia öitä (viime yönä noin 23 - 7.30), mutta herään yön aikana useita kertoja. Ens viikolla on muutama aikainen herätys. Maanantaina on oltava ennen kello 8 Itä-Helsingissä ja keskiviikkoaamuna ajan Turkuun. Lähtö on varmaan joskus kuudelta.
Eilen ja tänään on Espoon Kivelahdessa Kivenlahti Rock. Me ei olla menossa itse alueella vaan jäädään sen ulkopuolelle rannalle viettämään päivää. Syötävää, juotavaa ja hyvää seuraa. Hauskaa, kun me puhutaan koko ajan siitä, että “me tytöt” ja kuitenkin Make on mukana. Makehan onkin ihan älyttömän tyttömäinen =D
Mulla on nyt menossa “tankkausjakso”. Täytyy juoda paljon vettä “varastoon”. Aurinko, lämpö ja alkoholi yhdistelmä kun ei ole yhtään hyvä yhdistelmä. Veden juonti unohtuu jossain vaiheessa kuitenkin, joten juon nyt kivennäisvettä, jotta saan tankattua edes vähän suoloja ja nestettä itseeni ennen rankkaa päivää.
Meillä on töissä semmonen “hieno” järjestelmä, jolla käydään tavoite- ja kehityskeskustelut ja sen lisäksi sinne merkitään vuoden aikana mahdolliset tehdyt “erikoisjutut”.
Pomo pyysi että mä täytän tuon sovelluksen tekemän projektin osalta. Prosessi etenee niin, että mä kirjoitan sinne ensin mistä on kysymys ja sen jälkeen arvioin omaa toimintaani. Sen jälkeen esimies antaa omat arvionsa samoista asioista.
Pomo on kirjoittanut omaan palautteeseensa: “Jane, teit tässä projektissa minun silmissäni lähes ihmeen. Loit erinomaisen materiaalin lyhyessä ajassa aloittaen monessa suhteessa täysin nollasta. Nähdessäni ensimmäistä kertaa materiaalin, olin ällikällä lyöty. Sen ammattimainen ulkonäkö, sen sisällöllinen vakuuttavuus ja laajuus hämmästyttivät minua. Kykysi johtaa työ projektissa ja tehdä itse se, mihin muut eivät pystyneet ansaitsevat myös kiitoksen.”
Arvatkaa miten hyvältä tuntu lukea toi :) Mähän leijun vieläkin vaikka ton lukemisesta on jo useampi tunti :)
Kykyjen ja oppimisen arvioinnissa olimme esimiehen kanssa lähes samaa mieltä. Parissa kohtaa hän oli sitä mieltä, että olen ylittänyt odotukset ja yhdessä hän antoi huonomman arvion kuin mitä olin itse antanut.
Kyseessä on se surullinen tapaus kun kollega ei ollut tehnyt “ihan sitä” mitä häneltä olin pyytänyt.
Olin itse kirjallisesti maininnut jotain siihen suuntaan, että mun olisi pitänyt huomioida asemani projektipäällikkönä ja vaatia useammin kertomaan missä mennään eikä vain luottaa muiden motivaatioon ja tai osaamisen tasoon ja siihen että asiat valmistuvat.
Pomo oli vastannut että hän on samaa mieltä.
Olin itse antanut itselleni tuosta arvion “täytyy kehittyä”, pomon arvio oli “ei hyväksyttävä”.
Mutta ei toi harmita. Tiedän, että mokasin ja siitä on sitten vaan otettava opiksi. Ja lopultahan kaikki tuli tehtyä. Kun mä tein yhden viikonlopun aikana 20 tuntia ylitöitä.
Onnea vielä näin julkisestikin :)
On vaan niin hienoa kun ystävät pärjäävät elämässään. On se sitten yksityis- tai ammatillinen elämä.
Me tarvitaan lisää tällaisia päiviä, jolloin voimme soitella toinen toisillemme Upeita Uutisia!
Lauantaina kilistellään. Päivänsankarille, toisillemme ja itsellemme!
Tää on elämän parhautta: tänään on vähän niin kuin lauantai. Oikeasti tänään on kuitenkin vasta torstai.
Huomenna on vähän niin kuin lauantai (mulla on vapaapäivä), mutta huomenna onkin vasta perjantai.
Lauantai onkin vasta sitten ylihuomenna, vaikka se vähän niinkuin onkin jo tänään :)
Ja mulla on ihan pirteä ja jopa sosiaalinen olo :)
Mä saatan jopa sosiaalistua (en siis sosialisoitua) joko huomenna tai lauantaina.
Jeijjj! =D
Tänään tuli kurssipalautteet. Yhdeksän palautetta. Yhdessä palautteessa on kurssimateriaalin hyödyllisyys oman työn kannalta tyydyttävä, kaikki muu on hyvää tai erinomaista :)
Kirjallisissa kommenteissa mm. kehuttu kouluttajan (se olen minä! ;p) selkeää artikulaatiota ja iloisuutta.
Mä olen niin tyytyväinen. Itse asiassa niin tyytyväinen, että mulla on lasi punaviiniä nenäni edessä ja perjantaina meinaan palkita itseni käymällä ulkona syömässä.
Kyllä kuulkaa helpotti ja 1,5 viikon kuluttua on jo paljon parempi fiilis lähteä vetämään uutta koulutusta :)
