Aihealueen 'Ikäviä kirjoituksia' arkisto
Luulen, että kilpailija on hyökännyt meidän firman kimppuun biologisella aseella :o
Klooni-Janella puhkesi perjatai-iltapäivänä migreeni.
Mulla puhkesi eilen ja eräällä meidän naispuolisella työntekijälle puhkesi lauantaina elämänsä ensimmäinen migreeni.
Tai siis ainakin hänen päänsärkynsä on samanlaista kuin mun. Annoin hänelle yhden omista migreenilääkkeistäni ja hän lähti kotiin sairastamaan. Odotan tietoa auttoiko lääke.
Aika harvinaista että kolme saman firman naista sairastuu migreeniin kahden vuorokauden sisällä.
Heräsin justiin päiväunilta ja nyt pitäis kai ruveta heittelemään noita tavaroita matkalaukkuun. Mutta mä olen ihan unessa vielä. Ehkä kuitenkin on parempi odottaa että oikeasti herää ja tehdä se vasta sitten.
Ja ihan varmuuden vuoksi (jos joku ei tajunnut): en oikeasti usko mihinkään biologiseen aseeseen.
Multa leikattiin melko tarkkaan tasan kahdeksan vuotta sitten toisesta rinnasta hyvälaatuinen kasvain. Se löyty gynekologin vuosi-tarkastuksessa. Kaikki eteni sen jälkeen kiitettävän nopeasti, mutta aika patin löytymisestä ohutneulanäytteen vastauksen tulemiseen oli elämäni kiduttavinta. Monet kerrat tuli mietittyä että mitä kaikkea sitä pitää tehdä ennen kuin kuolee: testamentti, jutella teinin isän kanssa, hoitaa velat pois…
Sen jälkeen mua on aina hieman pelottanut mennä vuositarkastukseen. Aina käy mielessä että mitäs jos taas löytyy jotain.
Ei onneksi tälläkään kertaa löytynyt mitään. Nyt voi taas vuoden “olla rauhassa”.
Tää nyt lähinnä itselle muistiin. Täytyy jossain vaiheessa tehdä pientä analyysia aikasemmista kerroista jolloin se on kenkkuillut ja katsoa löytyykö edeltävistä tekemisistä jotain yhteneväisyyksiä.
Eikä toi vielä oo paha, istumasta nousemisen jälkeen se on ehkä noin puolen minuutin ajan “lukossa”, mutta aukeaa sitten itsestään. Ajattelin kuitenkin nyt tehdä jumppaliikkeet ja aamulla uusiksi. Edessä on kuitenkin paljon autossa istumista. Ainakin viimeeksi jumppaliikkeet autto tosi nopeesti.
Niin se tauti sitten vaan iski. Eilen ei ennen päiväunia ollut mitään oireita. Paitsi ehkä se, että koko päivänä en oikein herännyt, olin koko päivän siinä aamun juuri-herännyt -tilassa. Päiväunilta herätessä oli kurkku kipee ja ensin kuvittelin että se on vaan kuiva, mutta ei.
Olo ei ole kauheen paha, päätä särkee hieman ja nenä on tukossa. Mä en aivastele eikä nenä vuoda. Kurkku on ihan helvetin kipee mutta vielä ei ole yskää. En ole kokeillut miten ääneni kulkee vai mahtaako kulkea lainkaan. Antaa äänihuulten nyt levätä. En juurikaan ole nukkunut viime yönä. Oli hereillä vielä kun kellossa numerot alkoivat kolmosella ja heti kuuden jälkeen heräsin. Täytyy paikata päiväunilla. Yöllä hereillä ollessa mietin sitä, mitä jo eilen hetken aikaa tuumailin: mikä mun elämässäni on muuttunut viime aikoina, kun olen ruvennut sairastamaan. Keksin yhden: mulla ei enää ole säännöllistä seksielämää. Reilu vuosi sitten vielä seksielämäni oli säännöllistä, nyt se on hyvin epäsäännöllistä. Täytyy varmaan googlettaa onko tehty jotain tutkimusta jonka mukaan säännöllinen seks esimerkiksi lisäisi vastustukykyä. Jos ei ole tehty, niin mä voisin hakea apurahaa semmosen tutkimuksen tekemiseen ;)
Tän päivän baari- ja bändikeikka jää väliin :( Onneksi maanantaina on vapaapäivä. Vaikka tietysti harmittaa, jos vapaapäivä menee sairastamiseen. Mutta onko sen niin väliä meneekö päivä makaamisen flunssan tai krapulan takia? On. Jos on krapula niin se yleensä tarkoittaa sitä, että edellisenä päivänä on ollut hauskaa. Tänään mulla ei ole hauskaa.
Ja liikuntahan on nyt sitten muutaman päivän pannassa. Tänään ja huomenna varmasti sairastelun takia ja sitten tiistaina ja keskiviikkona työmatkan takia. Jos oloni on huomenna parempi kuin tänään, niin piipahdan iltapäivällä toimistolla opastamassa toista meidän uusista kouluttajista erään työn teossa.
Mulla on taas samalla tavalla selkä kipee kuin mitä se oli viime vuoden maaliskuussa ja edellisvuoden elokuussa. Ei se siis kovin usein kipee ole, mutta ei se silti koskaan ole kivaa. Olen lukenut noita vanhoja kirjoituksia ja yrittänyt löytää jotain joka yhdistäis nää selkäkivut. Ei mitään. Jommalla kummalla edellisellä kerralla huomasin, että ton meidän sohvan profiili ei sovi mun selälle silloin kun se on kipeä. Se tulee vielä kipeämmäksi, en meinaa päästä sohvalta edes ylös. Tämän kertainen kipu saattaa johtua siitä, että mä olen nyt kaksi iltaa istunut sohvalla. Toljotellut telkkaria ja kutonut. Vaikka muulloinkin saatan viettää parikin iltaa sohvalla, niin osa illasta tulee istuttua osa maattua. Ja harvoin muutenkaan vietän sohvalla viittä tuntia, kuten eilen. Mutta kun sitä innostuu kutomaan, niin sitä innostuu.
Huomasin selkäsäryn jossain vaiheessa yötä. Ei se paha ollut, mutta kun käänsin kylkeä heräsin, koska selässä tuntui kipua. Rupesin muistelemaan saamiani jumppaohjeita. Toinen liike palautui nopeasti mieleeni, toinen ei. Nukahdin (olen nukkunut hyvin, reilun kahdeksan tunnin unet, “unilääkkeenä” kolme pientä siideriä) ja aamuyöstä heräsin siihen, että “näin verkkokalvoillani” sen toisenkin jumppaliikkeen. Alitajunta oli kaivanut oikean tiedoston jostain kovalevyn syövereistä :)
Teen siis jumppaliikkeet hetken päästä - kunhan olen sen verran herännyt, että lihaksetkin toimii.
Tää selkäkipu tietää nyt sitten sitä, että liikunta jää vähäksi aikaa :(
Ei salille eikä lenkille. Perkele. Ratsastamaan menoa en ole edes suunnitellut ennen seuraavaa palkanmaksua.
Ulkona on upeen näköinen ilma: aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, varjossa noin 10 astetta lämmintä, auringossa vajaa 20. Tuulta alle 3m/sek. Tekis mieli lähteä lenkille mutta pakko pistää terveys etusijalle. No, vielä syyskuussakin on upeita ulkolusäitä.
Elokuu on ollut mulle “aina” taloudellisesti vaikea kuukausi. Ja seuraava on sitten tietysti helmikuu, eli puolen vuoden päästä. Elokuussa tulee maksuun teinin sairaskuluvakuutus, sähkölasku ja auton molemmat vakuutukset. Ja samat vakuutus- ja sähkölaskut toistuvat taas puolen vuoden päästä.
Hieman tuota taloudellista ahdinkoa helpottaa se, että en laitakaan elokuussa rahaa jemmaan pahan päivän varalle. Näin tein tänä vuonna ja nyt mulla on käytettävissä ruhtinaalliset keskimäärin 6,66€ per päivä. Ja heti kun päivässä menee yli tuon summan, niin sittenhän sitä on taas keskimäärin vähemmän käytettävissä jokaiselle päivälle. Summa nimittäin oli jossain vaiheessa lähes 10€, mutta sitten kävin leikkauttamassa hiukseni ja tuli huomautuslasku sellaisesta laskusta, jonka eräpäivä oli ollut heinäkuussa (ja josta ei ollut sitä ensimmäistä laskua edes tullut!). Eiliset apteekkiostokset (17€) maksoin luottokortilla. Jos olisin maksanut käteisellä tuo rahasumma olisi nyt 5,26€. Ruuanhan tolla rahalla saa ja vähän muutakin, mutta tosi vähän sitten sitä muuta.
Ja eikös mulla olisi tälle palkkajaksolle vaikka mitä menoja. Tietysti, kun ei ole rahaa millä mennä! Ensi perjantaina piti lähteä parin työkaverin kanssa ulos. Peruin sen jo. Ensi viikon perjantaina on firman kansallinen “kehityspäivä” ja iltatilaisuus. Firma tarjoaa viisi drinkkilippua ja sehän on just se määrä, jonka jälkeen on saatava lisää viinaa. Taidan siis jättää iltatilaisuuden väliin. Varsinkin kun sunnuntaina olen menossa erään bändin keikalle. Ja Hukkis pyysi mua mökille 12. - 14.9. Palkkapäivä on maanantaina 15. päivä.
No, tämä on “onneksi” puolivuotinen onglema, joten tähän on osannut ainakin henkisesti varautua. Eikä tätä ongelmaa enää ensi vuonna ole, teinin sairaskuluvakuutus päättyy tämän vuoden jälkeen. Vai olikohan se voimassa vielä sen vuoden kun hän on 20. Nyt en muista.
Äidiltä tuli tekstiviesti: “Siskosi loukkaantunut kolarissa. On ambulanssilla matkalla Kirkkonummelta Töölön sairaalaan”. Ton enempää mulla ei ole tietoa. Enkä viitsi soittaa äidille. Kyllä hän soittaa sitten kun tietää lisää. Ilmeisesti kuitenkin jotain vakavampaa tai ainakin pikaista leikkausta tarvitseva loukkaantuminen kun Töölöön vievät.
Voi perkeleen vittu! Kiva olla jossain keskisessä Suomessa tämmösellä hetkellä. Onneksi keskimmäinen veli perheineen asuu äidin kanssa samassa taloyhtiössä. Vaikka ei mun keskimmäisestä veljestäni ole äidistä huolta pitämään, se romahtaa samalla tavalla kuin äitikin.
Vitun vitun vittu!
15 minuuttia myöhemmin:
Oli pakko laittaa veljelle viesti ja kysyä edes jotain tietoa. Ei kuulemma hengenvaaraa, sisko menossa röntgeniin. Ihanaa! Nyt voin lähteä syömään!
Ruokailun jälkeen
Äiti soitti kun olin syömässä. Siskolla tai hänen poikaystävällään ei ole mitään hätää. Sisko valittaa kovasti alaselän ja lonkan kipuja mutta oli vasta hetki sitten käynyt röntgenissä, joten vielä ei tiedetä löytyykö sieltä jotain. Lisäksi siskon pupillit ovat “todella suuret”. Se johtunee shokista tai aivotärähdyksestä. Sisko siirretään yöksi Jorviin ja sieltä sitten aikanaan kotiutetaan.
Mulla rupes taas särkemään päätä. Kun huoli siskosta helpotti, se laukaisi päänsäryn. Ja nyt mua itkettää ihan koko ajan. Ei mua aikasemmin itkettänyt. Kai se oli taas sitä että mun pitää olla vahva, koska kukaan muu meidän suvussa ei siihen pysty. Nyt ei enää tarvitse olla, nyt voi antaa tunteiden tulla.
Voi tsiisus!
En nyt jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta siskon poikaystävän auto oli mennyt ojaan katolleen noin 70 km/h tuntivauhdissa. Ja niin syvään ojaan että “jos siellä aikuinen mies seisoo, niin ei sitä miestä sielä tielle näe”, näin oli sanonut äidin naapuri, joka oli käynyt katsomassa paikkaa kertonut.
Sisko on niin hyvässä kunnossa (ja ennen kaikkea niin tajuissaan) että lähetti itse mulle viestin. Viestin liitteenä oli äidin naapurin ottama kuva autosta.
Kuten olen kertonut, mulla on öisin puhelimessa sellainen profiili päällä, että vain tiettyjen, tarkkaan harkittujen henkilöiden puhelut hälyttävät. Tekstiviestit eivät hälytä koskaan. Heräsin vähän ennen yhdeksää siihen, kun joku Bachin viulusävellys rupesi soimaan puhelimessani. Soittoääni on tarkoin harkittu, sen täytyy yöllä olla jotain hiljaista ja rauhallista. Ei ole kiva herätä unestaan sydänkohtausken parttaalla kun puhelin rupeaa huutamaan. Siksi esimerkiksi nykyinen soittoääneni Abban Gimme, Gimme, Gimme ei käy.
Tänä aamuna puhelin soi vähän ennen yhdeksää. Tavallaan ihan hyvä, että ei mennyt herääminen pitkälle. Toisaalta olisin mielelläni nukkunut, kun ei tuo ilmakaan suosi sitä auringon ottamista. En vaan ymmärrä mistä noi pilvet on taivaalle tulleet, parin eri pilvitutkan mukaan koko eteläisessä Suomessa ei pitäis olla kuin yksi pienen pieni pilvi! Menkääs pilvet katsomaan niitä ja hävitkää!
Veljeni vaimo soitti. He ovat menossa torstaina Janakkalaan katsomaan koirille uutta kotia. Jos koirat menevät tuohon uuteen perheeseen, uusi perhe tulee lauantaina hakemaan ne (näin on veljeni vaimo suunnitellut) En siis ehdi ottaa Rottia tänne. Toki, jos tänään ne hakisin, mutta kun olen illan poissa, niin…. No, jos ne saavat uuden kodin, niin menen perjantaina veljeni luokse vielä “hyvästelemään” koirat. Ja lauantainahan mä sitten taas jo näen uudet hoidokkini :)
Mun on nyt vaan suhtauduttava asiaan positiivisesti, eli niin, että Rotat pääsevät kotiin, jossa niille on aikaa. Perheessä on äiti ja kaksi lasta. Nuorempi lapsista on 13-vuotias tyttö, joka on käynyt neljällä koiraleirillä ja toiminut 4H-kerhon koirasitterinä. Hän harrastaisi kuulemma tottelevaisuutta Danin kanssa :)
Oli mulle onneksi tullut myös “hyvä” tekstiviesti: teini ei syö tänään kotona, joten ei tartte ehtiä sinne kauppaan (vaikka nyt näyttää siltä, että aikaa olis ollut) ja miettiä ruokapuolta. Jos eilisen päivällisen jämät ei riitä mulle, niin käyn ulkona syömässä ennen kuin menemme mummotunneliin (Minde ei lähde mun kanssa syömään).
Pilvet muuten näyttäisivät häviävän tuolta läntiseltä taivaalta. Itäinen taivas on vielä täynnä isoja tummia pilviä.
