Koti - ihmisen paras paikka
12. Marraskuu, 2008 @ 21:26 kirjoittaja jane
Tulin kotiin vajaa puoli tuntia sitten. Tai yhden kotipizzan pitsan verran sitten. En vaan jaksanut ruveta miettimään mitään ruokajuttuja, joten kävin ostamassa pitsan. Varsinkin kun teinille soittaessani hän sanoi että syö aikaisin koska menee myös nukkumaan aikaisin (onkohan se ollut eilen bilettämässä?).
Kotimatka meni yllättävän helposti. Turusta kotiin oli jopa ihan mukava ajella. Asfaltti oli kuiva ja sain ajella “ensimmäisenä”. Pimeellä mä ajan kaikkein mieluiten “ensimmäisenä”, silloin näkee niin paljon paremmin.
Soitin matkalla pomolle. Mun ylennys on vihdoinkin selvä! Kyllä sitä jumalauta onkin hierottu. Keväästä lähtien! Ensin tuli sitä ja sitten tuli tätä ja…. Ensin homman piti alkaa 1.8. ja sitten 1.10. Toimitusjohtajakin selitteli jotain paskaa syyskuun lopulla. Kun kävin uuden pomon kanssa tavoitekeskustelun jokin aika sitten ilmoitin olevani “suhteellisen kypsä” asiaan. Hän lupasi hoitaa asian. Ja hoitikin. Sovimme että hän keskustelee ensin vanhemman kollegani kanssa kaksin ennen kuin asia julkistetaan. Eilen heillä oli tavoitekeskustelu ja pomo oli siellä kertonut hänelle asiasta. Sitä tietysti ihmettelen ettei pomo voinut ite soittaa mulle eilen tai tänään ja kertoa että homma on ok. Puhelimessa hän sanoi että hän laittaa asiasta vielä virallisen sähköpostin tänään tai huomenna.
Hetken aikaa puhelun jälkeen ajattelin että korkkaan huomenna jääkaapissa olevan shampanjapullon, mutta sitten rupesin miettimään että ehkä ei kuitenkaan vielä kannata. Meillä on tarkat vastuut/velvollisuudet/finanssi -asiat vielä keskustelematta. Ja niiden keskustelujen jälkeen voi olla ettei shampanja enää maistukaan.
Mua vähän huolestuttaa kun musta on tullut työnantajan suhteen näin kyyninen.
Mutta nyt olen kotona ja tuntuu ihan helvetin hyvältä. Unohdan siis työpaikan ongelmat ainakin täksi illaksi.
Onneksi Opettaja asuu Raumalla ja sain joka ilta viettää aikaa hänen kanssaan. Eilen kävin hänen luonaan syömässä ja keskustelimme hänen esikoisestaan pitkään. Tai hän puhui ja minä kuuntelin. Kun lähdin kävelemään takaisin hotellille (töitä tekemään) Opettaja lähti “saattamaan” mua eli tekemään oman lenkkinsä. Vaikka kävelymatka ei ole kuin noin 10 minuuttia, se teki ihan älyttömän hyvää.
Nyt arvostan vielä enemmän sitä, että mun huominen Turun keikka siirtyi. Varsinkin kun Mr Turkukin on Känädässä. Seuraava reissu onkin sitten kahden viikon päästä sinne Turkuun.
Huomenna en meinaa pistää herätyskelloa soittamaan vaan nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Käyn suihkussa, syön aamiaisen ja soitan sen jälkeen muutaman työpuhelun. Sitten lähden käymään kaupassa jonka jälkeen edessä on pitkä työpäivä.