Toinen vuorokausi Raumalla alkanut
5. Marraskuu, 2008 @ 22:42 kirjoittaja jane
Pääsin eilen lähtemään noin kello 17, eli saavuin Raumalle noin kello 20. Mulla on selkeesti nyt joku pelko- tai itsesuojeluvaihe menossa. Ostin nimittäin navigaattorin itselleni ehkä noin kuukausi sitten, koska totesin, että tulostettujen karttojen kanssa ajaminen pimeällä on helvetin vaarallista. Eilen 8-tietä pitkin ajellessani soitin veljelleni ja pyysin häntä hankkimaan mulle Hyvä etusumarit. Punasessa (siis edellisessä autossa) etusumarit oli ja nyt huomasin, että ne on Oikeesti Hyvät. Hyvä sumu kun iskee kohdalle, niin pitkillä valoilla ei näe sitäkään vähää mitä ajovaloilla näkee. Tosin ajovaloillakaan sitä näkyvyyttä ei ole kuin kaksi metriä. Ei enää tämmösiä reissuja, kiitos!
Majoittuminen Raumalle onnistui hienosti. Respan täti sanoi että “sä olitkin toiseksi viimeinen joka tuli, sitten on hotelli täynnä. Yksi nukkuu saunallakin”. Siihen nähden että olen täällä kolme yötä olen saanut helvetin huonon huoneen. Sokos-hotelleissa tällaiset asiat huomioidaan paremmin. Huoneeni on kyllä kanavalle päin mutta juuri hotellin ravintolan katon yläpuolella. Eli käytännössä en näe kuin hotellin ravintolan katon. Huoneeni on toinen hissiaulasta, joten liikennettä riittää koko yön. Hotellissa on myös jonkinlainen remontti menossa eikä mun huoneessa ole minibaaria! En mä sitä juomatarjoilua sieltä kaipaa, mutta joku paikka, jossa pitää oma punkkupullo viileempänä olis kiva ;) No joo, onhan tää kakkonen, joten tilaa on pikkasen enemmän kuin ykkösessä. Ja sänky on 120 cm leveä.
Aamulla sain nukkua 7 saakka ja kävelin koulutuspaikalle, jonne matkaa oli reilu kilometri. Sää oli mahtavan upea!
Nautin koulutuksesta taas ihan miljoonasti, osallistujia oli ehkä noin sata ja se meni todella hyvin. Mulla oli ekan koulutuksen jälkeen lounastauko ja siirtyminen seuraavaan paikkaan. Opettaja tuli mua vastaan ja kävelimme hänen kanssaan lounaalle.
Iltapäivällä pidin ”tukiklinikkaa” ja meinasin taas menettää vähäisetkin hermoni. Tarkoitus oli, että asiakkaan henkilökunta hoitaa eräät asennukset itse ja tulee sitten ”tukiklinikalle”, jos asennuksessa tulee ongelmia. Törmäsin kahteen erilaiseen tilanteeseen.
Ensimmäinen oli se, että mulle tullaan sanomaan: en mä mitään ole asentanut, asenna sä, kun se käy sulta kuitenkin paljon näppärämmin. En sitten muuten asentanut ensimmäistäkään.
Toinen oli se, että ei seurata asennusohjeita. Kun asennusohjeet on tehty kohdasta 1 kohtaan X, niin aloitetaan se asennus jostain kohdasta 1+y. Ja kun se sitten ei onnistu, niin sitten tullaan sanomaan: mä sain semmosen virheilmoituksen.
Tarkistin noin kohdan numero 3 ja tiesin heti, että vika oli siinä että kyseistä kohtaa ei ole tehty. Sanoin tämän “valittajalle”: juu, asennus ei onnistu, koska kohta 3 on tekemättä. Tein sen sinulle, poistin jo asentuneet tiedostot, nyt voit aloittaa asennuksen uudestaan kohdasta neljä.
Joo, mä tiedän, että on kahta eri ihmistyyppiä: niitä jotka lukee käyttöohjeet aina ennen kuin rupeavat toimimaan ja sitten niitä (kuten minä), jotka eivät lue niitä koskaan. Mutta jos mä en lue käyttöohjeita ja joku ei toimi, niin mä yritän uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja…. Sitten kun kyllästyn yrittämään uudelleen kaivan ne käyttöohjeet esiin ja ihmettelen sen jälkeen että miksi helvetissä näitä ei voinut lukea heti.
Lähdin asiakkaan luota kello 16, kävin hotellilla vaihtamassa lenkkivaatteet päälle ja kävelin Opettajan luokse (vajaan kilometrin matka). Opettaja teki taas niitä ihania lohileipiään, syötiin ne ja juteltiin vastakkaisesta sukupuolesta.
Mikä kumma siinä muuten on, että miesten testosteronitaso tuntuu nousevan useammalla miehellä samaan aikaan. Mä sain tänään hyvin lyhyen ajan sisällä kahdelta vanhalta tutulta ”moi, mitäs kuuluu koska nähdään” –viestin.
Opettaja lähti kuoroharjoituksiin ja minä kävelin mutkan kautta takaisin hotellille. Tein noin puolen tunnin lenkin, kävin hotellin saunassa ottamassa yhdet löylyt ja tein tunnin töitä.
Sen jälkeen olen vaan maannut sängyllä (rättipoikkiväsyneenä) ja tuijottanut telkkaria. Kymmenen uutiset ajattelin vielä katsoa (jos vaan jaksan valvoa) ja sitten sammuttaa valot.
Reilu vuorokausi Raumalla on siis mennyt hienosti.
Huomenna lähden liikenteeseen vähän aikaisemmin ja illan vietän Opettajan kanssa. Tosin varmaankin noin kello 19 aikaan mun on palattava hotellille tekemään töitä ja pakkaamaan tavaroita, jotta ei tartte perjantaina herätä kukon laulun aikaan.