Kuukausiarkisto Marraskuu, 2008
Tapasin perjantaina Kallessa Elämäni Naisen. Mutta mä en ole Annan elämän nainen. Mä en ollut Annalle edes hetken nainen.
Anna oli täydellinen. Tosin hirmusen nuori (25), mutta muuten Täydellinen.
Hän oli Kallessa viettämässä firman pikkujouluja mutta jäi kuitenkin viettämään mun ja matkaseuralaisen kanssa aikaa.
Puhelinnumeroaan hän ei kummallekaan meistä antanut.
Jos siis joku tuntee 25-vuotiaan täydellisen Annan, joka on vaihtanut työpaikkaa muistaakseni 3 kuukautta sitten ja oli perjantaina Kallessa viettämässä firman pikkujouluja, niin kertokaa terveisiä että mua harmittaa ihan helvetisti vieläkin kun hän ei suostunut lähtemää mun kanssani.
En ollut juhlissa kauaa. Matkaseuralaisella oli myös firman pikkujoulut ja “livistimme” hänen kanssaan Kalleen jo ennen kymmentä.
Sen verran ehdin kuitenkin olemaan että eräs epäilykseni sai vahvistuksen. Olen jo jonkin aikaa epäillyt että eräs henkilö yrittää puukottaa mua selkään ja hän tosiaan tekee sitä. Nyt täytyy hankkia “lisätodisteita” ja mennä sen jälkeen pomon juttusille. Todella ikävää, koska minä pidän tuosta ihmisestä ja minun mielestäni meidän yhteistyömme on toiminut hyvin. Ja mun toimenkuvan laajennuksen myötä meidän pitäisi tehdä hänen kanssaan vielä enemmän töitä yhdessä, joten jos hän tosiaan harrastaa selkään puukottamista, niin vaikeaksi käy.
Sain myös eräälle toiselle epäilylleni - joka nyt oikeastaan ei edes ole epäilys, olen tiennyt sen “aina” - vahvistuksen. Meillä on töissäkin ihmisiä, jotka eivät tykkää musta. Mä olen ihminen josta tykätään tai jota ei voida sietää, harva on mun suhteen välinpitämätön. En ole helppo ihminen ja sanon monet asiat turhankin suoraan (tästähän juteltiin ex-pomonkin kanssa kun käytiin viime vuoden tavoitteiden toteutumaa läpi). No, Klooni-Jane on kuullut muutamilta ihmisiltä säälittelyä siitä, että hän joutuu tekemään mun kanssa työmatkoja. Meillä tosin menee Klooni-Janen kanssa hyvin. Hän sanoi itse, että hän ymmärtää miksi toiset ihmiset ei pidä musta mutta että hänelle mun tyylini sopii.
Bileet olivat kuulemma loppuillan osalta olleet “tylsät”, eli ei mitään juoruamisen arvoista.
Mulla meni koko eilinen päivä sohvalla maatessa. Jaffaa meni lähes 3,5 litraa ja yksi salamipitsa. Olo ei muuten ollut hirveen kauheen kamala, mutta sain lauantain vastaisena yönä nukuttua vain kolme tuntia, joten väsymys oli aika järisyttävä. Kun sitten ennen kuutta torkahdin sohvalle vajaaksi tunniksi, meni loppuilta jo ihan muissa merkeissä.
Viime yönä sain sitten nukuttua lähes 10 tunnin unet, joten tänään ei enää krapulaa muistakaan :) Tosin nukahtaminen oli vaikeaa ja kahteen asti uni oli kovin katkonaista. Jotenkin tuntuu että nykyään tulee se liskojen yö jo yhden ryypätyn päivän jälkeen. Kahden jälkeen nukahdin syvään hyvään uneen josta heräsin vasta seitsemän aikaan ja vielä senkin jälkeen nukahdin reiluksi tunniksi takaisin. Aivan huippua :)
Tänään pitää mennä salille ja käydä ostamassa ensi viikon ruuat. Odottelen siis kello 12 saakka, käyn kaupassa ja menen sen jälkeen salille. Jonkinlainen menu pitäis ens viikolle laatia. Tämän ja huomisen päivän ruuan tiedän jo, mutta viikossa on käsittääkseni päiviä enemmän kuin kaksi.
No niin, kortisonikuuri päättyi viikko sitten ja nyt on taas ääni maassa.
Helevetti! Melkeen tekis mieleni sanoa vittu!
En kuitenkaan nyt vielä ihan saman tien varaa lääkäriä. Jos mun ääneni on nyt vaikka vaan aamukäheä. Odottelen siis jonkin aikaa ja katson mihin tämä kehittyy. Mitään vahinkoahan tämä ei auheuta, joten sen suhteen ei ole kiirettä.
Mutta lääkäriajoista puheen ollen: nyt varaan ajan hammaskiven poistoon.
Eilen aamulla, tai siis aamyöstä, kun heräsin mulla oli migreeni ja paha olo. Kauhulla ajattelin että mitäs jos mun migreenit muuttuu sellaisiksi että oksennan. En onneksi kuitenkaan oksentanut vaan etova olo meni pikkuhiljaa pois.
Tänä aamuna mulla oli taa pahoinvointia. Mutta ei migreeniä.
En ymmärrä mistä on kysymys.
Huomisesta aamusta ja siitä pahasta olosta on ihan turha puhua. Mulla on kyllä vakaissa aikeissa lähteä kotiin viimeistään kahden aikaan, jolloin taksijono on ehkä noin metrin lyhyempi kuin kolmen jälkeen. Mutta mun vakaat aikeet tiedetään. Kahden aikaan lähtemisessä olis sekin hyvä puoli, että silloin pääsis näppärästi vielä julkisillakin kotiin ja olis kotona jo ennen kuin jonottamalla edes taksissa.
Teiniä en uskalla pikkujouluyönä pyytää ajamaan keskustaan. Liikaa humalaisia jotka hyppii autotielle miten sattuu.
Nukuin viime yönä yhteen putkeen lähes seitsemän tunnin unet. Tosin puolikkaan unilääkkeen voimalla. Olisin mielelläni nukkunut vielä pidempäänkin. Heräsin kuuden aikaan ja herätyskello oli soittamassa vasta kasilta, mutta parempi näinkin kuin kaksi tuntia valvomista keskellä yötä.
Tän päivän olen eräässä labrassa tekemässä materiaalia. Toivon pääseväni sieltä pois viimeistään kahden aikaan että ehtis ottaa päiväunet ennen keskustaan lähtöä. Mulla on kahden kollegan kanssa treffit kello 18.30. Pikkujoulut alkaa kello 19 ja drinkkilippuja jaetaan kello 20 saakka.
Olen väsynyt. Olen nukkunut joka toisen yön hyvin, joka toisena olen herännyt noin kello 4 ja valvonut sen “tutun ja turvallisen” kaksituntisen. Niin viime yönäkin. En taaskaan viitsinyt nousta sängystä ylös, vaan käytin kaksi tuntia aikaa hyvään sängyssä pyöriskelyyn.
En ole käynyt tällä viikolla jumpassa tai salilla. Eilen olin jo lähes ovesta ulkona kun firman ylimmältä taholta tuli mahtikäsky tehdä eräs raportointi valmiiksi huomenna kello 18 mennessä. Tänään olin aamupäivän kouluttamassa ja huomenna on firman pikkujoulut joten valitsen sen isomman pahan eli raportin tekemisen. Sen kanssa menikin sitten 19.30 saakka. Tosin pidin reilun tunnin tauon välillä kun laitoin ruuan ja söin. Tänään oli vakaa tarkoitukseni mennä jumppaan mutta sitten järkeilin: koska en kerkeä sinne huomenna enkä lauantaina kykene, niin ihan turha käydä yhtenä päivänä ;) Kyllä laiska aina keinot keksii. Menen sitten sunnuntaina. Ensi viikolla olen yhden päivän Turussa, muuten liikun pääkaupunkiseudulla, joten aikaa käydä jumpassa on. Ainakin periaatteessa.
Harkitsen myös hyvin vakaasti sitä, että jättäisin firman pikkujoulut väliin. Ihan vaan tän väsymyksen takia. Toisaalta vois olla enemmän kuin hyvin mennä, koska olen kevään jälkeen käynyt vain kahteen kertaa baareilemassa. Jotenkin ei ole huvittanut tai jaksanut. Iso syy baarissa käymiselle on irtopainoksen hakeminen, mutta koska sillekään ei ole ollut tarvetta, niin ei ole tullut sitten niidenkään perässä käytyä.
Toisaalta olis ihan helvetin hyvä mennä sinne pikkujouluihin. Ainakin käyttämään ne drinkkiliput pois. Meillä nimittäin töissä tapahtuu aika lailla kaikenlaista ja täytyy vähän yrittää haistella tuulen suuntaa. Tai no, tiedänhän mä sen, että perseestä se tuuli käy - ja pahan hajuisesta sellaisesta - mutta jos yrittäis selvittää että miksi sieltä perseestä tuulee.
Migreenikin on vaivannut tällä viikolla. Tosin hyvin lievä sellainen, lääkitys on auttanut. Maanantaina asiakkaan luokse ajaessani tunsin sen jyskyttävän ja viime yönä taas. Yksi lääke on auttanut.
Se mun aamunen koulutus niille myyjille meni hyvin. Ellei jopa mainiosti :) Sain jopa myytyä kolme koulutusta! Päämieheltä tultuani kävin ostoshelvetissä “lounaalla” ja muutamassa kaupassa. Löysin talvisaappaat työkäyttöön! Helevetti, ei menny kuin reilu vuosi. Nyt täytyy sitten vielä toivoa että lesti sopii jalkaan ja jaksan seistä niillä koko päivän.
Oh-hoijaa…. tekis mieli ottaa päiväunet, mutta ei nyt enää tähän aikaan. Jos menis keräämään puhtaat pyykit pois narulta, lakkais kynnet ja rupeis ruuan laittoon.
Niinhän siinä kävi, että aamulla torkahdin hetkeksi ja näin torstain koulutuksesta painajaisen :(
Mutta tämä päivä meni hienosti. Itse asiassa voisin sanoa että loistavasti, olen erittäin tyytyväinen :)
Päivän aikana ei oo tullut edes järkyttävää määrää sähköposteja joten ajattelin olla tekemättä töitä. Jumppaan olin ajatellut meneväni kello 18.20, mutta nyt on sen verran nälkä, että jää jumppa väliin.
Mutta nyt jatkan ruuan laittoa (lihamureke on jo uunissa, nyt menen pesemään perunat).
Mulla on tällä viikolla kaksi koulutusta, jotka molemmat ovat mulle “ekoja kertoja”. Sovellukset on tuttuja, niissä ei ole mitään uutta - onneksi - mutta muuten tilaisuudet ovat täysin uusia kokemuksia.
Huomenna pidän elämäni ensimmäisen pilottikoulutuksen. Kyseessä on sellainen asiakas, että jos siellä jokin menee pieleen, niin kuulette siitä kyllä uutisista. Sen vuoksi pidämme huomenna noin 15 hengelle pilottikoulutuksen. Koulutuksessa on mukana myös paljon itse projektiin osallistuvaa väkeä, joka on harvinaista sekin. Suurin osa teknisistä kysymyksistä on vielä testaamatta, joten koulutusmateriaalissa on paljon sekä x-kirjaimia että kysymysmerkkejä. Sekin tekee koulutuksesta uudenlaisen kokemuksen. Suhteellisen moneen kysymykseen joudun vastaamaan: “valitettavasti emme vielä voi varmasti sanoa mitään”. Päämiehen puolelta tässä on mukana ihan helvetin hyvä porukka, joten sen takia mun en tartte huolehtia. Lähinnä mua jännittää se, miten koulutus menee ja minkälaisiin kysymyksiin tulen törmäämään.
Varsinaiset koulutukset on tammi - helmikuussa ja niitä on kolme “keikkaa”. Kierrän viiden päivän aikana neljä eri kaupunkia, joista Oulu on kaukaisin.
Torstaina sitten taas koulutan jotain sellaista, jota en ole koskaan kouluttanut, eli tutusta sovelluksesta myyntiargumentteja. Minä, joka en ole myyjä! Tuskin saisin edes myytyä Saharaan ilmastointilaitetta (onkohan siellä sähköjä edes?). Toisaalta eipä mun tarvitse kouluttaa myyntitekniikkaa vaan kertoa miksi kyseinen sovellus on helvetin hyvä. Se koulutus mua oikeesti hermostuttaa. Koulutusmateriaali meni Päämiehelle eilen, lähinnä kauhulla odottelen sieltä tulevia kommentteja. Olin eilen jossain vaiheessa jo ihan varma, että he peruvat koko koulutuksen koska materiaali on niin surkeeta.
Olen yrittänyt tsempata itseäni eräällä tosiseikalla: molempiin koulutuksiin on Päämiehen puolelta pyydetty nimenomaan mua. Ei ne olis pyytäneet mua, jos ne ei luottais muhun. Toisaalta, mikä mahtaa olla luottamuksen taso näiden koulutusten jälkeen? Nolla? Vai peräti miinuksen puolella? Ihan hirveetä!
No, huomisen koulutuksen mä pystyn hoitamaan, sitä en hirveesti epäile. Paitsi jos jännitys vie voiton. Mutta siinä ei sitten auta muu kuin luottaa siihen, että narsisimini pelastaa mut, eli esiintymisestä nauttiminen vie jännitykseltä voiton enkä rupea änkyttämään tai pyörry kesken esitykseni. Mä en edes aloita tilaisuutta vaan mun osuus alkaa vasta vajaa tunti tilaisuuden alun jälkeen, joten ehdin jännittää ihan tarpeeksi. No, sen jälkeen en muita ääneen päästäkään ennen kuin viimeisen puolen tunnin ajaksi. Mua oikeesti hirvittää tuon asiakkaan tärkeys!
Toisaalta on ihan helvetin hyvä, kun välillä joutuu tällaisten täysin uudenlaisten tilanteiden eteen, rupeaa itsekin miettimään asioita eri tavalla ja saattaa saada ahaa-elämyksiä. Keksin eilen ihan uuden tavan esittää erään asian. Vaikka huomennahan (tai siis tänään) tuo minun ahaa-elämykseni vasta tulee käytännössä testattua ja se saattaa lopulta osottautua sudeksi. Olin jo sängyssä kun päässäni rupesi pyörimään täysin uusi tapa esittää eräs sovelluksen ominaisuus. Piirtelin kuvaa mielessäni niin pitkään, että lopulta oli pakko hakea paperi ja kynä ja katsoa toimiiko homma käytännössä. Toisella piirtämiskerralla olin tyytyväinen tulokseen :)
Ja nyt mä rupesin miettimään että onko mun huominen vaatevalintani sittenkään oikea. Tein sen harvinaisuuden että keräsin jo eilen valmiiksi esiin vaatteet jotka tänään laitan päälleni. Yleensä teen sen vain silloin kun olen lähdössä aamulennolla. Mutta jos ei laittaiskaan hametta, vaan laittaiskin housut. Olisinko professionaalisemman näköinen? Ja pitäisköhän laittaa jakkupuku. Vai ihan liituraita? Voi helevetti! Ihmisiä ne on huomisetkin koulutettavat, olen varma että kaikki ne käy kusella ja paskalla siinä missä minäkin ja varmaan suurin osa niistäkin runkkaa, joten nyt mä rauhotun.
Vois mennä takas sänkyyn, vaikka olenkin ollut hereillä vasta tunnin, mutta kun herätyskello soi 1,5 tunnin kuluttua.
Ulkona on muuten aivan älyttömän kaunista! Puiden oksilla on paljon lunta ja valo heijastuu lumesta kauniisti. Tuohon vielä sellaista hiljakseen taivaalta tipahtelevaa pakkaslunta, niin kauneudelle ei vedä vertoja kuin kesäinen auringon nousu tai lasku.
Laitan muuten sen liituraidan. Ne tilaisuudet, joissa en ole liituraidassa ylipukeutunut on niin harvassa, että nyt siitä kannattaa nauttia. Joudun vaan aamulla sitten vielä silittämään yhden puseron. Ellei sitten vaatekaapissa sattuis olemaan jotain liituraidan kanssa sopivaa punasta puseroa silitettynä. Muistaakseni ei ole.
Eilen illalla kun teini lähti hän sanoi että ei ehkä tule yöksi kotiin. Ja silloin kun hän noin ilmoittaa hän yleensä ei myöskään tule. Viime yönä hän kuitenkin tuli jo 02 aikaan. Huolestuin heti: onko sattunut jotain. Onko tullut kavereiden kanssa riitaa tai jotain muuta. Olin hereillä ja kuuntelin käyttäytyykö teini “normaalisti”. En huomannut mitään normaalista poikkeavaa.
Äsken sitten sanoin ihan ohimennen että “sä tulit viime yönä aikasin kotiin”. Teini vastasi “hmmm”. Nyt olen satavarma että jotain on tapahtunut. Ja mulla on huoli. Nipistelen itseäni ja puren poskeani että en rupea utelemaan. Mitä se mulle kuuluu, “aikuisen” pojan huolet.
Silti olo on vähän levoton. Voisinko tehdä jotain? Voisinko auttaa? Vaikka “vaan” kuunnella?
Edelleen ihmettelen miten vain vajaa 20 vuotta sitten on voinut Jorvissa käydä sellainen vahinko että kahden äidin lapset vaihtuvat kenenkään huomaamatta.
Teini nimittäin taas eilen osoitti niin selkeesti sen, että hän ei ole mun ja isänsä poika.
Juttu meni jostain joululahjoihin ja teini sanoi että pitkästä aikaa hänelläkin on joululahjalista. Listalla on hopean värinen, metallinen, mekaaninen rannekello ja partakone.
Syy: armeija.
Jessus, että se osaa ajatella tommosia asioita. Vai onko ehkä joku jo intissä oleva kaveri sanonut, sitä en tiedä. Mutta vaikka joku kaveri olisi sanonut, niin hän huomioi asian.
Nyt mä lähden ostoshelvetin kautta salille. Mulla on tällä viikolla vielä kaksi kävelylenkkiä tekemättä ja se normaali taitaa jäädäkin tekemättä. Nyt menen tekemään pitkän niin, että teen ensin salitreenin ja kävelen sitten sen, että tulee aika täyteen.
Teinistä on vuodessa kehittynyt kova oluen harrastaja. Toin hänelle pyynnöstä Puolasta ja Itävallasta tuliaisina paikallisia oluita. Tänään hän haki alkosta kuusi pulloa tilaamaansa olutta, joka vaatii noin vuoden kypsyttämisen vielä. Tosin hän uhkaili jouluaattona maistavansa yhden pullon.
Hän hakee usein perjantaina tai lauantaina Alkosta 2 - 3 erilaista olutta ja maistelee niitä antaumuksella.
Tänään maistoin hänen ostamaansa Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock savuolutta ja täytyy sanoa että se oli hyvää. Kuten arvioinnissa sanotaan, olut oli hieman makeaa.
Mä en pidä makeista juomista, mutta en myöskään pidä humalan mausta. Pitsan ja grillimakkaran kanssa mielelläni juon lasillisen ihan tavallista suomalaista olutta, mutta se riittää. Sen sijaan juon kyllä esim. Coronaa ja Solia, jotka ovat hieman makeita. Tuo olut oli sellainen, että saattaisin sitä juoda jopa pullollisen.
Kai sitä voi tässä vaiheessa todeta, että ei ole omena kauas puusta pudonnut. Äiti “harrastaa” shampanjoita ja sikareita, +20 vuotta nuorempi poika oluita. Vielä hänelläkin on aikaa “opetella” (ja ruveta tienaamaan) harrastamaan shampanjoita, konjakkeja, viskejä, sikareita tai jotain muuta yhtä ylevää ;)
Tällä hetkellä muuten nautin Chileläistä Carmenere-Syrah punaviiniä. Carmenere on mun suosikkirypäleeni ja tuosta MontGrasista on tullut mun mieliviinini silloin kun ostan sitä “halpaa” (alle 10€) viiniä.
