Kuukausiarkisto Lokakuu, 2008
On toi mun Teini vaan niin huippu.
Maanantaina kun ajelin kohti keskistä Suomea sain häneltä tekstiviestin: “Lapsesi on nyt äänestänyt enismmäistä kertaa elämässään :)”.
Mulle tuli tosta jotenkin hemmetin hyvä mieli. Vaikkakin samalla tietyllä tapaa haikea: hän on nyt täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. Se tarkoittaa sitä, että hän on jo Iso Poika. Mutta meinaan silti edelleen käytätä lempinimeä “äiskän vaavi” :)
Tänään kesken työpäivän muistin viime yönä näkemäni unen ja lähetin Teinille viestin: “Näin susta ja Saarasta (teinin [ex?]-tyttöystävä) unta viime yönä. Semmosta että Saara oli raskaana ja mulle kerrottiin vasta kun laskettuun aikaan oli viikko aikaa. Olin kauheen loukkaantunut kun se kerrottiin mulle vasta niin myöhään mutta ylpeä siitä että musta tulee mummu ;D”.
Teini vastasi: “No jos noin tapahtuu, niin mä lupaan kertoa viimeistään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, niin sun ei sit tarvi loukkaantus :P”.
Hihittelin Erottajan parkkihallissa ääneen teinin vastausta.
Maanantaina lähdin 16.30 aikaan ajelemaan Jyväskylään. Ajomatka sujui ongelmitta kuten kaikki muukin koko reissun ajan.
Tiistaiaamuna oli lähtö Jyväskylästä pohjoiseen päin kello 7. Aikainen herätys siis. Ja tietysti suhteellisen huonosti nukuttu hotelliyö takana.
Koulutuspaikka oli tähän astisista koulutuspaikoistani upein! Hämeenlinnan kaupungin valtuustosali oli ennen tiistaita hienoin, mutta toi oli ihan mahtavuutta! Alla kuva “näkymästä”, joka mulla oli sieltä missä seisoin. Kuvagalleriassa pari kuvaa lisää.
Koulutuspalautteet olivat myös “yllättävän” hyviä. Koulutettava kohderyhmä kun oli hieman normaalia haasteellisempaa, eli opettajia. Koulutuksen aikana ei tullut mitään “asiattomia” kommentteja. Koulutuspalautteissa oli “kouluttajan esiintymistaito” -kohdassa kaksi nelosta (koulutettavia yhteensä noin 40 henkilöä), muuten palautteet olivat normaalia vitosta ja kutosta.
Iltapäivällä alkoi sitten pitkä matka kohti Raumaa. Raumalle saavuin vähän ennen kello 21.
Ostin Cumulus-hotelliketjuun kanta-asiakaskortin ja “sen kunniaksi” sain isomman huoneen, eli kaksion. Ihan sama vaikka en olis saanutkaan. En mä hotellihuoneessa tarvitse tilaa. Varsinkaan silloin jos mulla on hereilläoloaikaa noin kolme tuntia, josta vietän tunnin syömässä.
Hotellille tultuani menin siis syömään ja sitten pehkuihin.
Klooni-Jane oli jo aikaisemmin päivällä mennyt bussilla Raumalle, hän tuli mukaan seuraamaan koulutusta, jotta pääsisi pian kouluttamaan kyseistä sovellusta.
Tänään oli lyhyt kävelymatka asiakkaalle ja koulutus alkoi “vasta” kello 8.30. Herätyskello oli soittamassa 6.30 mutta mä heräsin jo 5.30 eikä kyllä naurattanut yhtään!
Koska aamulla oli “ylimääräistä” aikaa, sain ennen lähtöä vastattua muutamaan sähköpostiin.
Lounaalle menimme kollegan kanssa asiakkaan naapurissa olevaan ravintolaan ja Opettaja piipahti nopeasti tervehtimässä. En viitsinyt kysellä Klooni-Janelta mitä hän luuli mun ja opettajan suhteesta eikä hänkään ottanut asiaa esille. Luulee mitä luulee :) Sen verran hän multa kysyi kun viimeeksi olin Raumalla ja Opettajan luona yötä että onko mulla joka kaupungissa mies. Vastasin että “Iisalmessa ei ole. Eikä Lappeenrannassa. Ja on kai niitä pari muutakin joissa ei ole” ;)
Kotimatka oli taas huomattavasti normaalia mukavampi kun oli seuraa. Matkalla poikkesin Maken luona lainaamassa DVD:n, jossa on Matkapassi-ohjelman Wienin jakso.
Tuli sitten kolmen päivän aikana istuttua autossa reilu 11 tuntia ja ajettua noin 1 000 kilometriä. Ja kolmen päivän aikana työtunteja viikon työmäärän verran, eli 37,5. Olen siis aikamoisen väsynyt :(
Mun oli tarkotus mennä tänään vielä 45 minuutin stretchingiin mutta kun sain lytättyä perseeni tähän sohvalle, niin en sitten vaan enää saanut sitä ylös.
Nyt on tietysti taas hyvä ajatella, että olis perkele pitänyt vaan jaksaa. Mulla on kiireiset työpäivät vielä edessä. Loman jälkeisten koulutusten ja palaverien materiaalit täytyy saada valmiiksi mielellään viimeistään sunnuntaina, jotta ei maanantai-ilta menis kovin myöhäiseen. Koko huominen päivä menee ees-taas ravaamiseen eikä perjantainakaan ole juurikaan aikaa “tehdä töitä”.
Tää nyt lähinnä itselle muistiin. Täytyy jossain vaiheessa tehdä pientä analyysia aikasemmista kerroista jolloin se on kenkkuillut ja katsoa löytyykö edeltävistä tekemisistä jotain yhteneväisyyksiä.
Eikä toi vielä oo paha, istumasta nousemisen jälkeen se on ehkä noin puolen minuutin ajan “lukossa”, mutta aukeaa sitten itsestään. Ajattelin kuitenkin nyt tehdä jumppaliikkeet ja aamulla uusiksi. Edessä on kuitenkin paljon autossa istumista. Ainakin viimeeksi jumppaliikkeet autto tosi nopeesti.
Myönnän: katsoin tänään Neloselta Unelmien poikamies -ohjelmaa. Mutta siihe on syy: harrastin normaalia kanavasurfailua. Kun tulin neloselle, pyöri siellä teksti: “Unelmien poikamies on tänään xx:n kanssa Wienissä”. Oli siis pakko katsoa missä he käyvät ja mitä tekevät. Ohjelma ei antanut mulle lisäideoita, mutta kauniilta siellä näytti.
Kyselin tänään vielä sähköpostilla ex-kollegalta tietoja Wienin naamiaisasuliikkeistä. Mä nimittäin tarvin seuraavalle reissulla naamiaisasun. Ajattelin, että jos Wienistä saisi jotain näyttävämpää kuin mitä Helsingistä löytyy. Tai jos sieltä sais jotain samanlaista huomattavasti halvemmalla.
Mulla on radio auki ja sieltä tuli äsken Malmin Korupajan mainos. Niillä on kihla- ja vihkisormuksista tarjouskampanja.
“Ostaessasi nyt kaksi vihki- tai kihlasormusta…”
Tässä vaiheessa mun ajatukset harhaili ihan omille teilleen: “saat kolmannen kaupan päälliseksi” :D
Oikeesti tietysti kaksi yhden hinnalla.
Tää on voimien keräys viikonloppu. Olen ensi viikolla kaksi yötä reissussa ja kilometrejä kertyy reilu tuhat. Kierrän 1/4 Suomea (Vantaa-Jyväskylä-Rauma-Vantaa). Varsinkin tiistai on rankka. Lähden hotellilta asiakkaan luokse noin kello 7.15. Asiakkaan kanssa väännettiin koulutusaikoja pitkään. Tai siis minähän en mitään vääntänyt, tein vaan uusia ehdotuksia asiakkaan toiveiden mukaan (mä oikeesti kärsin töissä kiltin tytön sydromasta) ja lopulta jouduin nipistämään kahdesta tauostani 15 minuuttia ja siltikin viimeinen koulutus päättyy vasta kello 16.30. Sitten on edessä vielä viiden tunnin ajomatka Raumalle.
Ja keskiviikkona reippaana tyttönä kouluttamaan kello 8.30. Ja kello 15.30 vielä ajomatka kotiin.
Lisäksi tiistain koulutettavat on kaikkein vaikein ammattiryhmä, johon olen koskaan törmännyt. Opettajia! Sen lisäksi että ne on vaikeita muutenkin koulutettavia, mulle tulee varmasti omat paineensa siitä, että koulutettavien joukossa on mm. puheviestinnän opettaja.
Huh-huh. No, tämähän on vaan ammatinvalintakysymys. Edelliskesänä ajoin Nokialta Savonlinnaan. En mä silloinkaan tuntenut itseäni kauheen fiksuksi. Mutta se oli kesäaikaa, silloin oli oikeastaan ihan kiva ajaa. Nyt on luvattu tiistai-illaksi Jyväskylä-Tampere-Rauma -akselille vesisadetta.
Talvirenkaitten vaihtoa olen tässä kovasti pähkäillyt, mutta nyt on luvattu lämpösiä öitä, joten en vaihdata vielä. Mutta tuulilasi on pestävä kunnolla niin sisältä kuin ulkoakin. Nyt taas kun aurinko paistaa matalalta huomaa miten helvetin paskanen se on.
Tänään ja huomenna meinaan käydä jumpassa. Ens viikolla ei taas kerkee ennen kuin loppuviikosta (jos silloinkaan) ja seuraavan viikon olen Wienissä :) Tänään käyn myös katsomassa josko löytäisin uuden ulkoilupuvun. Kaupassa on käytävä, pyykkiä pestävä ja huomenna teen teinin toivomaa pizzaa.
Muuten meinaan ottaa ihan rauhallisesti. Olla vaan ja levätä. Kutoa ja lukea ja möllöttää telkkaria. Onneksi mun sisäinen herätyskelloni on siirtynyt puolella tunnilla eteenpäin. Heräsin eilen ja tänään vasta kello 7. Viime yönä tosin tuli oikein hyvät yöunet, koska menin nukkumaan jo ennen kello 23. Enkä mä valita, koska mä nukun koko yön ja se on ihan helvetin luksusta!
Ai niin, olihan mulla siitä Flamingosta vielä muutakin. Unohtu vaan, kun olin niin innoissani tästä raskaudestani ;)
Mun käsittääkseni Flamingo yrittää olla semmonen vähän parempi paikka. Voihan olla, että olen väärässä. En juurikaan ole seurannut clubin mainontaa, mutta tällainen käsitys mulle on tullut.
Ja painotus on sitten sanalla “yrittää”.
Narikkamaksu perittiin jo mennessä (me ei tietenkään sitä maksettu, koska oltiin viettämässä asiakasiltaa, isäntä maksoi kaikki). Mun käsityksen mukaan paremmissa paikoissa narikkamaksu peritään vasta lähtiessä. Ja oikein hienoissa paikoissa se sisällytetään sisäänpääsymaksuun.
Meidän isäntä oli tilannut jokaiseen pöytään pullollisen puna- ja valkoviiniä. Ne tulikin ihan nätisti, mutta vettä ei tullut. Ei ennen kuin kävin sitä erikseen pyytämässä!
Viini oli kierrekorkkiviiniä (ei enää nykyään kerro viinin laadusta mitään) ja kun tarjoilija toi lisää viinipulloja pöytään hän ei avannut niitä! Ei saatana edes rusauttanut sitä korkkia auki.
Jos mä olisin ollut isäntä, olisin tehnyt reklamaation.
Kävi sitten aamulenkille lähtiessä niin, että Raitapaidat eivät hetkeen olleet mun hallinnassani (mistä tulikin mieleeni, että mulla on pussillinen nakkeja ulkoilutakin taskussa, parasta hakea ne pois ennen kuin unohtuvat kokonaan ja rupeavat haisemaan). Olin pakannut vähän autoon vietävää tavaraa mukaani kun lähdimme lenkille. Niitä tavaroita kai tossa ulko-oven toisella puolella vielä ihmettelin tai jotain muuta sähläsin kun Raitapaidat havaitsivat kissan. Ja sitten mentiin! Mulla ainoa ajatus päässä oli: pidä perkele hihnasta kiinni. Ja minähän pidin.
Se on kumma juttu, että kun jalat lähtee holtittomasti viemään, niin niitä ei sitten saa minkäänlaiseen järjestykseen. Yritin huutaa koirille, mutta suustani ei tullut sanaakaan. Jalat viuhtoivat villisti edes-taakse-ylös-alas-sivulle-itään-länteen ja joka suuntaan kunnes kohtasin isänmaan. En tiedä pysähtyivätkö koirat sen vuoksi, että yhtäkkiä olikin perässä yli 70 kiloa painoa vai oliko kissa jo kerennyt näkökentän ulkopuolelle. Siinä minä sitten kuitenkin makasin maassa. Kämmenessä reikä ja ulkoiluhousujen polvi puhki :( Polvikin on varsin kauniin näköinen. Ensi viikko kuljetaan siis pitkissä housuissa.
Mutta koirat oli mulla kiinni koko ajan.
Koko aamulenkki oli muutenkin semmonen reissu, että he-he.
Lähdimme samalle lenkille, joka kävimme silloin kun tapasin nämä Raitapaidat ensimmäistä kertaa. En kuitenkaan muistanut ihan tarkkaan mistä lenkki lähtee, joten päätin kiertää sen päinvastaiseen suuntaan.
Käynnistä on jo jonkin verran aikaa, joten täysin selvää muistikuvaa mulla ei reitistä ollut. Onneksi koirat pystyi pitämään irti ja ne tuntevat reitin hyvin. Ne mm. ohjasivat mut yhdelle polulle jota en olisi muuten kyllä muistanut. Polulta tulimme kallion päälle eikä koiria enää näkynyt. Ajattelin että ne olivat lähteneet taas jonnekin omille reissuilleen ja tulevat kyllä kohta perässä. Minä jatkoin matkaa polkua pitkin. Sitten jossain vaiheessa mua rupes mietityttämään. Mulla oli suhteellisen selkä kuva kallion päälle kiipeämisestä. Olivatko koirat sittenkin menneet sinne minne piti eivätkä vaan käyneet “katselemassa maisemia”? Kun sitten ylitin ojan, jonka päälle oli rakennettu pieni silta olin varma, että nyt meni pieleen. Mulla nimittäin ei ole minkäänlaista muistikuvaa minkään ojan ylittämisestä. Ei muuta kuin omia jälkiä pitkin takaisin!
Se on kumma että kun tuntemattomassa metsässä kulkee yhtä polkua niin muita polkuja ei huomaakaan. Mutta sitten kun pitäisi tulla sitä samaa polkua takaisin, niin johan on risteäviä polkuja sinne ja tänne. Koirat ei ihan tajunneet mitä tapahtuu, joten ne eivät enää niin innokkaasti juosseet mun edelläni. Ja ehkä ne rupesivat olemaan väsyneitäkin
Tulimme takaisin kalliolle mutta eihän koirat enää siinä vaiheessa lähtenee sinne minne ohi kävellessäni olivat menneet (ehkä niiden ei pitänytkään mennä) joten jouduimme palaamaan omia jälkiämme pitkin takaisin lähtöpisteeseen.
Olen ihan varma, että olisimme olleet noin kahden minuutin päässä siitä peltoaukeasta, jota odotin koko ajan. Se olis vaan niin mun tuuria. Mutta jossain vaiheessa on tehtävä se päätös että katsooko mihin tämä tie vie vai palaako takaisin alkuun.
No, ei onneksi sentään eksytty, mikä on iloinen asia :)
Raitapaitojen omistajan lento lähtee ihan näillä hetkillä Brysselistä kohti Helsinkiä. Odotan vielä että kone muuttuu “Departed” ja poistun sitten Alkon kautta kotiin.
Joku perkele on mennyt säätämään mun sisäisen herätyskelloni soimaan kello 6.30.
Normaalisti ihan helvetin hyvä aika, mutta ei tällä viikolla! Mulla on kaikki tämän viikon asiakasjutut painottuneet iltapäivään joten olisin saanut nukkua huomattavasti pitempää. Keksiviikkona ja eilen oli herätyskello soittamassa 7.30, tänään ei ollenkaan.
Olen nukkunut täällä yllättävän hyvin. Tosin olen venyttänyt nukkumaan menon normaalia myöhäisemmäksi ja kahten ensimmäisenä iltana otin ihan suosiolla puolikkaan unilääkkeen. Varmasti se, että tulee oltua joka päivä niin paljon ulkona auttaa tuohon nukkumiseen. Ja varmasti myös se, että yöunet jäävät joka perkeleen yö liian lyhkäsiksi.
Toivottavasti sisäinen herätyskelloni on viikonlopun poissa päältä ja saan nukuttua kunnolla, ens viikosta tulee rankka!
