Kuukausiarkisto Lokakuu, 2008
Eilen illalla ennen nukahtamista mietin, että oliskohan kaikkien Euroopan valtioiden kiertäminen kauheen huono tavoite?
Olen tähän asti käynyt
- Ruotsissa
- Norjassa
- Tanskassa
- Eestissä
- Saksassa (sitä ei ehkä lasketa, koska kävin työmatkalla Hannoverin messuilla, mutta helmikuussa menen Kölniin ja se lasketaan)
- Espanjassa
- Italiassa
- Puolassa
- Kreikassa (tosin sitäkään ei lasketa, koska en ole käynyt manner-Kreikassa)
- Huomisen jälkeen myös Itävallassa ja viimeistään lauantaina ehkä myös Slovakiassa
Eli noin 40 valtiota on käymättä. Jos kävis reissussa kaksi kertaa vuodessa aikaa menis 20 vuotta. Mutta jos mä haluan käydä jossain Euroopan ulkopuolella (esim. Amerikan Ystävän luona) tai tehdä jonkun pitemmän matkan, niin sitten ei olis varaa tehdä Euroopan reissua.
Mutta ehkä tosta vois ottaa jonkinlaisen tavotteen. Pistän vakaaseen harkintaa (täytyykö mun nyt sitten kuitenkin tilata se Finnairin Mastercard?).
Luulen, että kilpailija on hyökännyt meidän firman kimppuun biologisella aseella :o
Klooni-Janella puhkesi perjatai-iltapäivänä migreeni.
Mulla puhkesi eilen ja eräällä meidän naispuolisella työntekijälle puhkesi lauantaina elämänsä ensimmäinen migreeni.
Tai siis ainakin hänen päänsärkynsä on samanlaista kuin mun. Annoin hänelle yhden omista migreenilääkkeistäni ja hän lähti kotiin sairastamaan. Odotan tietoa auttoiko lääke.
Aika harvinaista että kolme saman firman naista sairastuu migreeniin kahden vuorokauden sisällä.
Heräsin justiin päiväunilta ja nyt pitäis kai ruveta heittelemään noita tavaroita matkalaukkuun. Mutta mä olen ihan unessa vielä. Ehkä kuitenkin on parempi odottaa että oikeasti herää ja tehdä se vasta sitten.
Ja ihan varmuuden vuoksi (jos joku ei tajunnut): en oikeasti usko mihinkään biologiseen aseeseen.
Ihanaa, mä olen nukkunut kahdeksan tuntia yhteen kyytiin. Tosin migreeni “auttaa” tohon nukkumiseen, se pistää väsyttämään aika tavalla. Ja valitettavasti mun on otettava vielä tänä aamuna migreenilääke, päässä tuntuu ihan siltä :(
Uni ei ehkä kuitenkaan ole ollut kauheen hyvää, koska näin “koko yön” (siis se uni tuntu monta tuntia kestävältä) unta, jossa mulla oli tosi ahdistavia olotiloja.
Olin Thaimaassa lomalla ja mulla asui siellä joku tuttu, joka esitteli alueen myrkylliset eläimet mulle (hei unileffojen näyttäjä, mä olen menossa Wieniin, en Thaimaahan!). Myrkyllisiä eläimiä ei lajistoltaan ollut kovin montaa, mutta määrällisesti niitä oli ihan hirvee määrä. Ja mähän sitten törmäsin niihin jatkuvasti.
Hirveen ahdistavalta tuntui tilanne jossa ensin joku ei-myrkyllinen koppakuoriaisen ja dinosauruksen sekoitus ampui mun jalkaani kolme nuolta. Huusin tuttavani paikalle ja kysyin että onko noi vaarallisia kuolenko mä nyt. Hän onneksi vastasi että ne eivät ole vaarallisia, ota pois vaan. Istuin maahan ottamaan niitä nuolia pois ja siinä vaiheessa tarantella (joka ulkoisesti muistutti enemmän pillerinpyörittäjää) teki musta itselleen kiipeilytelineen. Se kiipeili mun lippalakkini ja paitani sisällä. Yök! Siinä mä vaan istuin paikallani silmät kiinni ja toivoin että se menis pois.
Tuli ihan mieleeni viime kesän tositapahtuma: sen ainoon (?) kerran kun viime kesänä kävin tossa lähipubin terassilla tuli ampiainen mun huuliini. Siinä mä istuin silmät kiinni ja yritin tahdon voimalla saada sen ampiaisen lähtemään. Hemmetti, se vielä kutitti huulia.
No joo… käärmeitä unessa näkyi vähemmän, joten ihan turha tehdä mitään Freudilaista johtopäätöstä fallossymboolista (ja jos mä meen sinne Salzburgiin, mä voin käydä ihan ite Freudilta kysymässä että mitä noi ötökät tarkottaa).
Vielä pitäis saada raahattua perseensä töihin. Mielenkiinto on miinuksen puolella. Mulla on kuitenkin uuden pomon kanssa tavoitekeskustelu, joten pakko mennä. Ja lisäksi monta sivua kaikenlaista tulostettavaa. “Varastan” työnantajalta ja hoidan tulostamiset siellä.
Mun kuitenkin pitäisi (painotus konditionaalilla) päästä lähtemään ajoissa.
Ja helvetin paha sellainen. Koko pää on isojen puukoniskujen vallassa.
Menin eilen illalla aikaisin nukkumaan, nukuin hyvin noin 4 tuntia jonka jälkeen otin ihan suosiolla puolikkaan unilääkkeen. Sitten nukuinkin hyvin noin setisemään tätä nykyistä aikaa. Aamun mä sitten vaan olin ja jossain vaiheessa rupesin siivoomaan. Oli hyvä fiilis kun sai kodin siivottua.
Sitten vedin kumisaappaat jalkaan ja sadetakin päälle ja ajoin Lauttasaareen katsomaan myrskyä. Seisoin vaan siellä kalliolla ja katselin merta. Kasvot kastuivat osin sateesta osin merivedestä. Oli hienoa.
Kotiin tulin Kotipizzan kautta ja syötyäni otin päiväunet.
Kodin hallinnollisten töiden jälkeen rupesin keräämään matkatavaroita kasaan. Periaatteessa kaikki on matkalaukkuun laittoa vaille valmiina :)
On tässä päivässä jotain ikävääkin: mulla on vasemmalla yläviisurin paikka tulehtunut. Tiedän mistä se johtuu: sen verran useana iltana jäänyt viime viikolla hampaat pesemättä. Ihan tietoisesti. Olen juonut vielä sängyssä ennen nukahtamista punaviiniä ja koska punaviini syö kiillettä, olen jättänyt hampaat pesemättä. Nyt toivon että se paranee itsestään ahkeralla purskuttelulla ja putsaamisella. Ainakin aikaisemmin on parantunut. Toi vaan aiheuttaa kauheeta korvakipua :( Päivä meni särkylääkkeellä mutta nyt särkylääkkeen vaikutus rupeaa lakkaamaan.
Tänään menen ajoissa nukkumaan jotta olen tiistaiaamuna pirteä. Mulla on hämärä muistikuva, että lento lähtis joskus kasin aikaan, eli aikainen herätys edessä.
Rupesin tänä aamuna käymään läpi vaalikoneita löytääkseni itselleni kunnallisvaaliehdokkaan.
Muutamia kriteereitä oli jo ennen haun aloittamista: suurin piirtein itseni ikäinen ihminen, mieluummin nainen, joka on työelämässä. Sitten rupesin miettimään mitä haluan tässä kaupungissa tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Olin täysin uuden haasteen edessä. Neljä vuotta sitten ei ehdokkaastani ollut epäilystäkään (paljastan vaalisalaisuuden: äänestin itseäni), kahdeksan vuotta sitten ajattelin asioita vielä alaikäisen lapsen äitinä. Nyt täytyy miettiä tulevaisuutta täysin uudelta kannalta. Isäni asuu myös Vantaalla ja ehkä itsekin asun täällä loppuelämäni. Tällä hetkellä en tarvitse terveys- tai sosiaalipalveluita juurikaan (kunnallisessa hammashuollossa käyn), mutta isä rupeaa lähestymään sitä ikää, jolloin käydään terveyskeskuksessa kahden viikon välein.
Selvä. Terveyspalveluihin on panostettava. Eikä mua tällä hetkellä niinkään kiinnosta koululaisten iltapäivähoito kuin vanhushuolto. Juu, nuorissa on tulevaisuus, mutta kyllä se oma napa menee edelle. Ei mua vanhana paljoa lohduta se, että jokainen koululainen saa ilmaisen iltapäivähoidon.
Puolueella ei ole väliä, mä olen aina äänestänyt ihmistä, en puoluetta. Vaikka minulla oma puoluekantani onkin. Ilman kuitenkaan jäsenkirjaa tai muuta aktiivista toimintaa.
En myöskään äänestä julkkista tai kansanedustajaa.
Mielestäni vaalimainoksia on tullut tänä vuonna vähemmän kuin aikaisempina vuosina, joten niitäkään ei pääse ihmettelemään.
E muuta kuin vaalikoneiden kimppuun. Sain kaikista kolmesta (Yle, Maikkari ja HS) vaalikoneesta täysin eri ehdokkaat. Kotiäitejä! Ei taida meidän maailmat ihan kohdata. Nuoria (alle 25-vuotiaita) miehiä (poikia?). Ei taida meidänkään maailmat kohdata. Tai ehdokkaita, joiden kuvaksessa lukee nimi ja ammatti, ei edes ikää. Ihan yhtä hyvin voisin mennä vaalikoppiin ja miettiä että numeroyhdistelmä 825 näyttää nätiltä ja kirjoitta sen. Yllättävän harvalta löytyi myöskään omia www-sivuja, jotta olisi voinut tutustua ehdokkaaseen hieman tarkemmin.
Ylen vaalikone heitti mulle ykköseksi Lasse Norreksen (yök!).
Luulen, että löysin ehdokkaani. Hän täyttää kriteerini. Hän elää ns. uusperheessä ja laitoin hänelle vielä kyselyn siitä, minkä ikäisiä perheen lapset ovat. Jos lapset ovat kaikki esimerkiksi alle 12-vuotiaita niin taitaa mennä vielä uuteen hakuun, mutta muuten ääneni on kyllä annettu.
Uni ei eilen illalla meinannut taas millään tulla. Onko se mikään ihme, kun en ole viikkoon päässyt ulos tai liikkumaan ollenkaan? Väsymykseni on puhtaasti henkistä väsymystä. Kun teini tuli kotiin noin kello 1.30 nukuin jo. Ja nukahdin nopeasti heräämiseni jälkeen. Heräsin aamulla suhteellisen pirteänä vähän ennen kahdeksaa.
Yritän tänä iltana ehtiä salille, nyt aamulla en malta lähteä, koska mun on pakko saada noi duunit valmiiksi viimeistään maanantaina ja mieluiten teen ne tänään, jotta ne olis sitten pois.
Mä vähän luulen, että sain eilen tehtyä niin paljon, että tänään riittää joku 5 - 6 tuntia töitä. Saisinhan mä aikaa kulumaan niihin vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi yhden raportointisovelluksen koulutusmateriaaliin pitäisi tehdä asiakkaalle joitakin malleja erilaisista rapoteista. Asiakas ei ole tähän asti ilmoittanut kiinnostustaan kuin vain yhden tyyppiseen raporttiin, joten en meinaa tehdä mallejakaan muista raporttityypeistä.
Nyt pupellan aamiaisen ja juon kahvin rauhassa, sitten aloitan työt. Olen sen verran unessa vielä (mä olen hidas heräämään ja aamusin tosi epäsosiaalinen) että ei tässä vielä kannata mitään töitä ruveta tekemään. Ja jotenkin nää hiljaiset, rauhalliset aamut kun ei ole kiirettä mihinkään sopii mulle. Nää on viikon parhaita hetkiä :)
Multa leikattiin melko tarkkaan tasan kahdeksan vuotta sitten toisesta rinnasta hyvälaatuinen kasvain. Se löyty gynekologin vuosi-tarkastuksessa. Kaikki eteni sen jälkeen kiitettävän nopeasti, mutta aika patin löytymisestä ohutneulanäytteen vastauksen tulemiseen oli elämäni kiduttavinta. Monet kerrat tuli mietittyä että mitä kaikkea sitä pitää tehdä ennen kuin kuolee: testamentti, jutella teinin isän kanssa, hoitaa velat pois…
Sen jälkeen mua on aina hieman pelottanut mennä vuositarkastukseen. Aina käy mielessä että mitäs jos taas löytyy jotain.
Ei onneksi tälläkään kertaa löytynyt mitään. Nyt voi taas vuoden “olla rauhassa”.
Tsiisus, että osaa väsyttää. Tulin vajaa puoli tuntia sitten kotiin ja sain justiin syötyä. Lasillisen punkkua kaadoin lasiin, juon sen ja painelen pehkuihin.
Käväsin kollegan 50-vuotispäivillä. Olin tunnin :( Mutta parempi kai sekin kuin että olisin jättänyt menemättä kokonaan, jota myös harkitsin vakaasti.
Huomenna ajattelin tehdä kaikki palkkatyöt pois, jotta sitten sunnuntaina voin rentoutua ja hoitaa vähän kotia. Sen verran “rentoudun”, että käyn kävellen kaupassa. Teini ei ole koko viikonloppuna kotona, joten ei onneksi tartte miettiä kauheesti ruokapuolta, kunhan sen verran saa ruokaa, ettei pyörry.
Sunnuntaina olis ihanaa ehtiä syysmyrskyssä kävelemään jonnekin meren rannalle. Siitä mä oikeestaan haaveilen tällä hetkellä. Kotiin tultua vois tehdä minttukaakaon tai lämmittää glögiä. Toivottavasti muistan tuon huomennakin töitä tehdessä niin varmaan sais kaiken huomenna tehtyäkin.
Aloitan ensi viikolla viiden työpäivän loman, jotta saan pidettyä ns. saldotunteja pois. Jotta voin olla viikon poissa töistä, olen tällä viikolla tehnyt pitkää päivää. Neljän työpäivän jälkeen on ns. saldotunteja kertynyt jo viittä minuuttia vaille kymmenen tuntia. Joudun tekemään viikonloppunakin töitä, ja epäilen että siitä kertyy vielä toinen kymmenen tuntia.
Pitääkseni siis vajaa 40 tuntia saldoja pois, on mun ensin kerättävä noin 20 tuntia lisää niitä.
Tää on ihan järjetöntä. Ja kierre joka ei tule koskaan loppumaan!
No, joulun aikoihin pidettäviin vapaisiin ei varmaankaan tarvi tehdä etukäteen näin paljoa töitä. Tosin siellä en sitten pysty pitämään niin paljoa kuin oli tarkoitus. Mun oli tarkoitus palata takaisin töihin vasta 12.1.2009, mutta yksi vanha asiakas haluaa mut Itä-Suomeen 7.-8.1. Ja kun mulla on se kiltin tytön syndrooma, niin arvatkaas mitä mä vastasin? “Juu, sopii”.
No, edelleen yritän olla valittamatta ja muistaa että tämä on vain ammatinvalintakysymys.
Helmikuussa pidettävätä saldovapaat (ja talviloma) vaatii sitten taas paljon sitä etukäteen tehtävää työtä.
Näistä saldotunneista ei siis oikeasti pääse koskaan eroon, ellei niitä nollata rahalla!
