Kuukausiarkisto Syyskuu, 2008
Eilen illalla ei uni tullut suosiolla joten otin puolikkaan unilääkkeen. Tänä iltana nukahdin nopeasti mutta pari tuntia nukuttuani heräsin ja nyt olen ollut jonkin aikaa hereillä. Heti herättyäni olisin voinut ottaa unilääkkeen, mutta en halunnut ottaa sitä, koska minun on kuitenkin otettava se huomenna. Ajan nimittäin huomenna Raumalle ja yövyn “vieraassa paikassa”, joten uni ei varmasti tule. Menen Opettajan luokse, kivempi siellä on kuin hotellissa. Lyhkäseksihän meidän ilta jää, yritän lähteä töistä joskus 15 aikaa, mutta ihan viimeistään kello 16. Siitä sitten kolme tuntia eteenpäin ja olen Raumalla. Opettaja lupasi lämmittää mulle saunan ja taidan käydä lenkillä ennen sitä. Tänään en nimittäin ole nenääni ulkona näyttänyt. Olin töissä kello 19 saakka, sen jälkeen kauppaan, kotiin ruuan laittoon, pakkaamaan (no, siihen ei tällä rutiinilla enää mene kuin 5 minuuttia) ja vajaa tunti vielä töitä. Meillä tulee töissä pienoinen kiire kahden materiaalin kanssa. Ne pitää saaada painoon ensi viikon keskiviikkona. Rupesin oikolukemaan toista niistä tänään ja joudun palauttamaan ne materiaalin sitä tehneelle henkilölle vielä muokattavaksi. Oikoluvussa ja loppustilisoinnissakin menee tommosen yli 100-sivuisen materiaalin kanssa helposti yksi päivä. Ja materiaaleja on siis kaksi. Joten viikonloppuhommiksi taitaa mennä meillä molemmilla. Luulen, että tämä asia valvottaa mua nyt. Itse pääsin tällä kertaa helposti, mulla ei ollut tehtävänä kuin vajaa 20-sivuinen materiaali, jonka sain tänään oikolukuun.
No, keskiviikkona ei Raumalla onneksi ole kuin parin tunnin palaveri, pääsen ajoissa kotiin. Mutta on työpäivä kuitenkin menetetty siinä vaiheessa kun kotiin asti pääsee. Jos pääsen lähtemään asiakkaan luota kello 11 ja ajan sitten 2-tietä pitkin takaisin, niin kello on noin 15 ennen kuin olen kotona. Ja matkan aikana on kuitenkin pysähdyttävä syömään jossain jotain.
Uusiksi siis menee loppuviikon ja viikonlopun suunnitelmat. Loppuviikolla on yritettävä ehtiä liikkumaan, jotta jaksaa. Keskiviikkona olis taas toi hyvä yhdistelmä, 25 minuutin vatsa-selkä jumppa ja siihen päälle 45 minuutin stretching. Sitä ennen vois käydä tekemässä kävelylenkin. Mulla on tällä viikolla “ohjelmassa” kaksi tunnin lenkkiä ja yksi 20 minuutin lenkki. Huomenna tulee varmaan tehtyä joku lenkki tolta väliltä, joten keskiviikkona vois ottaa ton lyhkäsen version. Viikonlopuksi on luvattu edelleen lämmintä eikä pitäisi edes sataa, joten ainakin toinen pitkä lenkki täytyy jättää sinne.
Mä en taas tykkää tästä, kun joudun arki-illatkin miettimään ja aikatauluttamaan etukäteen. Yksi tekijä siihen tietysti on väsymys. Jos mä en aikatauluta iltoja etukäteen jää “kaikki” väsymyksen takia tekemättä. Sitten menee taas kaupassa käynnitkin siihen joka päiväiseen kaupassa käyntiin kun ei mukamas jaksa miettiä viikon ruokalistoja etukäteen. Se on kallista ja vie lisäksi aivan turhaa aikaa.
No, kyllä tää taas tästä. Kunhan vietän sittenkin - suunnitelmista poiketen - rauhallisen kotiviikonlopun. Töitä tehden. Kauheeta ajatella jo maanantai-iltana (tai siis yönä) tulevaa viikonloppua. Varsinkin kun sinne ei nyt sitten olekaan tulossa mitään järisyttävää toimintaa. Olis ihan eri asia, jos täpinöissäni odottaisin että tulis jo perjantai-ilta että pääsis…. Mutta reilumpaa myös muita kohtaan perua ajoissa. Ja riittäähän noita viikonloppuja, myös sellaisia, jolloin mun ei tartte tehdä töitä. Jos ei aikasemmin, niin jouluna :)
Kävin tänä aamuna vaa’alla. Huomenna vasta on “virallinen” punnituspäivä, mutta koska sen tänä aamuna muistin, niin käväsin. Paino oli taas pudonnut 600 g :) Keskimääräinen 300g viikkopudotusvauhti on tipahtanut 250 g:aan. Paino on pudonnut kolmessa viikossa 1,6 kiloa kun tavoite oli 900g. Enkä vieläkään ole tehnyt muuta kuin ruvennut noudattamaan lautasmallia ja jättänyt perunan, riisin ja pastan pois aina silloin jos on ollut sellaista ruokaa, ettei sitä ole tarvinnut. Esimerkiksi jotain kastiketta ei viitsi ihan sellaisenaan lusikoida, mutta esimerkiksi kalan kanssa en ota lisukkeita kuin salaattipöydästä. Pudotus on ihan helvetin hyvä, kun huomioi että viime viikolla elin yhden päivän pelkillä leivillä (juoksin kolmessa eri palaverissa enkä ehtinyt käymään lounaalla) ja jäkiruokaakin söin yhtenä päivänä (mustikkakiisseliä ja kermavaahtoa ja silloin kun kermavaahtoa on tarjolla niin Jane syö kermavaahtoa kiisselillä eikä päin vastoin).
Otin myös mittanauhan esille, mutta mä en koskaan ole pitänyt tuota mittaamista oikein luotettavana. Se vaihtelee niin paljon riippuen siitä, mistä kohtaa mittaa ja miten löysällä tai kireällä mittanauha on. Mäkään en uskonut ensimmäiseen vyötärön mittaustulokseen ja sainkin toiseen tulokseen heti 1,5 senttiä lisää, joka vaikuttaa jo uskottavammalta. Vyötäröltä olis nyt muka hävinnyt 3 senttiä (en usko tota), lantiolta sentti ja reisistä 1,5. Vaatteiden mukaan on vaikee tota vyötärön kapenemista sanoa, koska mulla on vyötärö (kaikilla ei ole) ja levee lantio ja iso perse. Suurin osa mun vaatteista on siis vyötäröltä löysiä koska joudun ostamaan ne persiin ja lantion mitan mukaan. Vyötäröltä nimittäin menis koko 38-40, mutta lantio ja perse vaatii 40-42.
Mutta nyt on taas motivaatiota löytää aikaa liikunnalle ja jatkaa lautasmallin noudattamista :)
Nyt teen palkkatöitä hetken. Jos meinaan huomenna tehdä inhimillisen pituisen työpäivän niin tänään on pakko tehdä vähän. Samalla tuo ilma lämpiää, tällä hetkellä auringossa on +10, vähän ennen seitsemää ollut vain 1,2, ja pidän peukkuja että taivas pysyy pilvettömänä. Joskus välipalan jälkeen, puolen päivän aikoihin, lähden tunnin mittaiselle rasvanpolttolenkille.
Meillä on ruuat onnistuneet viime päivinä lähes yli odotusten.
Torstaina tein peruna-kanahässäkkää systeemillä: toi sopii tähän ja toikin sopii, ai jääkaapista löyty jämä tämmöstäkin, pistetään sekin mukaan. Ja oli ihan helvetin hyvää! Ikävää tommosissa ruuissa on se, että enää koskaan siitä ei saa yhtä hyvää ;(
Kaupasta tänään ostamani savulohi oli mielettömän hyvää.
Samaten kaalipata onnistu täydellisesti. Yhtenä osasyynä varmasti se, että kerrankin oli aikaa antaa sen hautua neljä tuntia. Kun teinin kanssa syötiin, niin teinikin kehui että on tosi hyvää ja kysyi: “miksi niin monet dissaa kaalin”. En osannut vastata. Epäilen yhdeksi syyksi kaalin valmistuksen aiheuttamaa pahaa hajua. Ja onhan kaali pienelle lapselle aika “voimakas” ruoka. En nyt tarkoita kaalin makua vaan sitä, mitä se aiheuttaa suolistolle. Siitä saattaa jäädä monelle mielikuva huonosta ruuasta.
Nyt vaan odotan että mun erinomaisen erinomainen tuuri näiden erinomaisesti onnistuneiden ruokien kanssa jatkuu erinomaisen kauan :)
Nyt muuten elämä tuntuu helvetin hyvältä :)
Nukuin 10 tunnin (!) yöunet ja heräsin pirteänä. Suhteellisen vieras fiilis mulle. Heräilin hetken aikaa, söin aamiaiseksi banaanin ja lähdin salille. Tein pitkästä aikaa koko saliohjelmani läpi, venyttelin hieman ja kävin hierontatuolissa. Kävelin kaupan kautta kotiin.
Sitten laitoin kaalipadan uuniin ja aloitin samalla siivoskelemisen. Siis huom siivoskelun, toivottavasti kukaan ei erehtynyt luulemaan että mä olisin siivonnut. Justhan täällä siivottiin teinin yo-juhliin, ei kai sitä ihmisen tartte jatkuvasti olla siivoomassa? Nyt on siivoskeltu, kylppäri pesty ja kaalipatakin olis valmista. Tosin parempaa siitä tulee kun se saa vielä hautua. Yksi koneellinen pyykkiä pyörii vielä koneessa.
Myöhäiseksi lounaaksi nautin savulohisalaattia. Ja olikin perkeleen hyvää lohta, onneksi sitä jäi vielä vähän :)
Illaksi on ohjelmassa pedikyyri kuohuviiniä nautiskellen ja yöksi puhtaat lakanat sängyssä.
Kyllä tämmösten aktiiviviikonloppujen jälkeen on paljon pirteempi ja parempi olo mennä maanantaina töihin kuin ryyppyviikonloppujen. Vaikka kai niitäkin on joskus pidettävä?
Huomenna on ohjelmassa personaltrainerin mulle “määräämä” tunnin kävelylenkki matalalla sykkeellä (jee, rasva palaa). Ongelmaksi tulee se, että miten maltan kävellä niin hitaasti että syke pysyy rjoissa, mä kun tykkään lenkillä mennä kovaa. Onneksi on tuo sykemittari muistuttamassa tahdista. Huomiseksi on luvattu 15 astetta lämmintä, joten menen enemmän kuin mielelläni kävelemään.
Huomenna on ohjelmassa myös vaateosio. Eli kesäkengät ja -vaatteet laatikoihin ja talvisellaiset esille. Ilta meneekin sitten rattoisasti vaatteita silittäessä.
Nyt vois vaikka lukea hetken ja ottaa päiväunet.
Olen saanut suomi24:een viestin:
“terve tuloa tänne etelä pohjan maallekin”.
Kirjoittaja on 35-vuotias ammattikoulun käynyt mies.
Kuudesta sanasta yksi oikein. Ja kaikkein järkyttävintä tossa on se, että mies ei edes tiedä missä hän asuu!Tsiisus!
No, nyt on hyvä lähteä salille rääkkäämään rautaa kun on verenpaine koholla :)
Ai jumalauta että mua korpee tää uus suomalainen tapa puhua itsestä tai tekemisistään: “Kun sä sit lopetat työt tossa kuuden aikaan, niin pakko sun on lähteä lenkille, salille tai jumppaan että sä jaksat taas tehdä tän koko pitkän syksyn töitä. Toisaalta toi on susta aika ikävä oravanpyörä: liikkuminen on sun mielestä tärkeintä just sillon kun sulla on siihen kaikkein vähinten aikaa”.
Kimi Räikkönen (kai?) ton aloitti ja nyt kyseistä persoonapronominia tuntuu käyttävän ainakin “kaikki” urheilijat ja hyvin monet muutkin ihmiset. Yllätin eräänä päivänä itsenikin puhumasta itsestäni sä-muodossa. Arvatkaa onko nilkat mustelmilla vieläkin, kun rankaisin itseäni potkimalla nilkkoihin.
Arto Nybergin haastateltavana oli joku urheilija (ei sillä ollut mitään järkevää sanottavaa, joten en enää muista kuka se oli) joka koko ajan puhui itsestään ja uransa jatkosta sä-muodossa.
Tänä aamuna Maikkarin aamu-tv:ssä Petri Matikainen puhui koko joukkueesta sä-muodossa “on ihan luonnollista että sä nyykähdät”.
Miksi pitää itsestä puhua sä-muodossa? Onko se oire huonosta itsetunnosta, ei haluat olla itsejä. Haluaako kyseinen henkilö olla kuten kuuntelija. Vai kuvitellaanko että kuuntelija samaistuu minuun, kun puhun itsestäni sinuna?
Luulen, että jos toi puhetapa vielä paljon lisääntyy, mun on pakko muutta Köpenhaminaan ja hakea Ruotsin kansalaisuutta. Sen verran pahaa tekee!
Jossain vaiheessa jossain juteltiin muutaman ihmisen kanssa siitä, että kaikella on hintansa. Joissakin tilanteissa joku asia on ostettavissa kympillä, joskus edes miljoona euroa ei ole samasta asiasta tarpeeksi korkea hinta.
Tiistaina oli Iltasanomissa uutinen - oikein lööpissä asti - että Anne Hedmanille (kuka perkele se on?) on tarjottu kolmen tunnin seksisessiosta 15 000 €. No, kun jutun luki, paljastui että kyseessä on Facebookin kautta tullut tarjous. Ottamatta kantaa siihen onko tuo edes uutisen saatikka lööpin arvoinen juttu rupesin miettimään asiaa.
Antaisinko mä pillua 5 000 / tunti? Mahdollisesti. Siihen vaikuttaa moni asia.
Olen sinkku, ketään en loukkaisi, joten siis miksi en? Lisäksi kumppanin ulkoinen olemus vaikuttaisi. 200 kiloinen, jo hengittämisestä hikoileva mies ei varmasti saisi tuolla hinnalla. Jollain hinnalla varmasti hänkin, mutta mikä se hinta olisi? En osaa sanoa.
Myös odotukset mua kohtaan vaikuttaisi. Jos voisin vaan olla eikä multa odottaisi mitään, homma onnistuisi. Voishan siinä tietysti käydä niinkin, että sitä innostuis itsekin, mutta lähtökohtaisesti näin.
Sitten tulee vielä kuvaan sen hetkinen taloudellinen tilanne. Kuten silloin puhuttiin, joskus 50€ on iso raha.
Joten.
En siis osaa sanoa antaisinko pillua 5 000€/h.
Ja se, joka väittää, että semmosta rahaa ei olekaan, jolla itse antaisi pillua, puhuu paskaa. Täysin eri asia on sitten se, onko se hinta realistinen. Mutta jokainen hinnoitelkoon itsensä parhaaksi katsomallaan tavalla :)
Mä en ole kai koskaan muulloin kuin matkojen aikana ollut näin “laiska” kirjoittamaan blogiini. Nyt tosin olen laiska myös lukemaan muiden blogeja. Jonkinlainen väsymys kai on iskenyt. Mistä lie johtuu?
Jonkin verran varmasti siitä, että teen töitä noin kello 18 saakka, sitten salille tai jumppaan tai lenkille tai joku yhdistelmä, kotiin ja syömään. Kotitöitä tulee tehtyä kello 21 jälkeen. En ole varsinaisesti ollut väsynyt (olen nukkunut viime aikoina hyvin) mutta ei vaan ole innostanut.
Teini oli viime viikonloppuna laittanut mun makuuhuoneen ikkunan kiinni. Avasin sen kun tulin sunnuntaina kotiin mutta suhteellisen nopeasti totesin, että teini oli tehnyt fiksusti kun oli laittanut sen kiinni, koko asunto rupes menemään kylmäksi. Olen kuitenkin vielä öiksi avannut ikkunan. Käynyt avaamassa sen pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja laittanut aamulla herättyäni kiinni.
Rupean jo onneksi tervehtymään kahden viikon takaisesta flunssasta ja ensi viikolle varaan ajan sille erikoislääkärille. Jospa vaikka saatais raakku-janesta taas satakieli-jane. Emmä oo koskaan sellainen ollutkaan, joten se olis ihme, jos lääkäri tekis musta satakielen :)
Olen käynyt siis jonkin verran liikkumassa. Tiistaina oli tarkotus mennä tekemään saliohjelma mutta lähtö meni niin myöhäseen, että salilla oli porukkaa vaikka kuinka paljon, joten ohjelman suorittamisesta ei oikein tullut mitään.
Eilen kävin tekemässä personaltrainerin mukaisen 40 minuutin kävelylenkin ja tänään 20 minuutin korkeasykkeisen lenkin. Eiliseen kävelyyn yhdistin 25 minuutin selkä-vatsa jumpan ja 45 minuutin stretchingin.
Huomenna meinaan käydä tekemässä saliohjelman. Sen verran yli viikon kestänyt sairastelu painaa, että en vielä halua mennä reipasvauhtiseen ryhmäliikuntaan. Ens viikolla sitten :)
Viikonloppuna on edessä ihan kotiviikonloppu. Täytyy tehdä kotitöitä ja todennäköisesti myös vähän palkkatöitä. Täytyy myös kaivaa talvivaatteet esille ja pistää kesävaatteet pois. Multa puuttuu edelleen se punainen yksivärinen hame. Kesähameenhan mä löysin, mutta talveksi tartten sellaisen. Samaten multa puuttuu se välikausitakki. Eli mun on ehkä yritettävä saada ruhoni seuraavana viikonloppuna johonkin ostoshelvettiin. Mulla on myös sellainen hämärä muistikuva, että en olisi viime talvena löytänyt itselleni talvisaappaita, joten niitäkin täytyis käydä kattelemassa. Nyt on näkynyt kaupoissa jonkin verran semmosia “mun näköisiä” saappaita, joten toiveita on.
Omaa ulkonäköä on myös hoidettava - varpaankynsillä kiipeää taas vaikka puuhun ja iho huutaa kosteutta.
Meinaan tehdä myös vähän teknisluontoisia hommia. Lataan puhelimeeni uuden sovelluksen ja testaan sitä ens viikolla. Täytyy tosin sitten varmaan ottaa heräämisvalosta valo pois, koska mä herään siihen semmosen 10 - 20 minuuttia ennen kuin radio menee päälle.
Olen elossa, en vaan ole jaksanut kirjoittaa. En oikeastaan edes tiedä miksi. Töissä on kiireehköä, mutta ei kuitenkaan mitään Oikeeta Kiirettä, viime viikolla pidin 1,5 päivää vapaata ja tunteja tuli 35, joten “normitunneissa” mennään.
Olen lähdössä vartin päästä asiakkaan luokse ja ajattelin että nyt kun on aikaa ja jonkinlainen intokin, niin ilmottaudun elävien kirjoihin :)
Tänään aijon hyödyntää tätä meidän vapaata työaikaa. Pääsen lähtemään asiakkaan luota noin kello 13. Sitten käyn vaihdattamassa autoon öljyt, punttisalilla ja kaupassa. Teen työt sitten illalla.
Teinin määräaikaista työsuhdetta ei pystytty jatkamaan, mutta hän sai jatkaa tuntityöntekijänä. Vielä perjantaina oli sanottu, että tee vaan täyttää 40 tunnin viikkoa. Perjantaina sitten jenkit olivat ilmoittaneet että tuntityöntekijät saavat tehdä vain 20 tuntista viikkoa. Firman henkilöstöpäällikkö on ihan raivona, koska Suomessa on pulaa työntekijöistä. Tilauskantaa on vaikka kuinka paljon, mutta ei tekijöitä. Teini onneksi saa tehdä tuon 20 tuntia viikossa kuten itse haluaa, joten hän tekee kaksi viikkoa töitä ja pitää kaksi viikkoa lomaa. Ja vielä on kuulemma se mahdollisuus, että hän saisi lokakuun alussa määräaikaisen työsopimuksen.
Laihdutus etenee helvetin upeesti, viime viikolla meni 600g. Olen siis kutistunut kilolla. Se on 20% mun tavoitteestani ja se on paljon! Olen todella tyytyväinen. Nyt kun vielä saan itseni tästä kuntoon (en ole vielä täysin toipunut reilun viikon takaisesta flunssasta), niin pääsee urheilemaan kunnolla. Mä niistä edelleen semmosta paksua kirkasta räkää.
Mulla olis nyt lähete erikoislääkärille tän mun käheen ääneni takia, mutta eihän mun kannata mennä sinne ennen kuin nuha loppuu. Tänään tosin olo on jo taas parempi kuin eilen, joten jospa ens viikolle jo sais varattua ajan. Tai jos tää tauti ei muuten tästä helpota, niin sitten on pakko mennä tän takia työterveyslääkärille. Töissä flunssa jyllää täysillä. Yksi ei edes tullut töihin vaan jäi kotiin sairastamaan, toinen lähti kesken päivän sairaslomalle, kolmas kotiin lepäilemään koska olo oli kipeä ja neljäs valitti iltapäivällä että kurkku on kipee.
Mutta, nyt kamat kassiin ja Hämeenlinnanväylän päähän ruuhkajonoon ja töihin.
Olin asiakkaan kanssa kaksi päivää Kajaanissa. Matkat, koulutukset ja käyttöönotto menivät ilman mainitsemisen arvoisia asioita. Tosin tänään aamupäivällä asiakkaan luona oli hieman apeat fiilikset, kun uutisissa kerrottiin että Kajaanista katoaa 800 työpaikkaa kun UPM sulkee tehtaansa tämän vuoden loppuun mennessä.
Mulla menee lentojen laskuissa aina korvat tosi lukkoon. Ja nyt kun on vielä hieman räkäinen olo, niin korvat oli mennen tullen laskeutuessa tosi pahasti lukossa. Itse asiassa mulla on vieläkin vähän korvat lukossa, vaikka olemme laskeutuneet jo yli tunti sitten. Eikä mulla tähän auta nieleskely, nenään puhaltaminen tai haukotteleminen. Jossain vaiheessa ne vaan “poksahtaa” itestään auki.
Eilen illalla asiakkaan luona oli koulutusten jälkeen cocktail-tilaisuus, jossa oli tarjolla kuohuviiniä, viiniä, juustoja ja cocktail-leipiä. Joimme asiakkaan kanssa lasilliset kuoharia ja punkkua ja lähdimme hotellille. Asiakkaani halusi lähteä shoppailemaan, joten kävelimme Kajaanin Kauppakadun päästä päähän. Onneksi tuli lähdettyä mukaan, sain ostettua kauluspaidan ja neuletakin.
Sitten teimme asiakkaan kanssa hetken töitä ja kävimme vielä illalla hotellin baarissa ottamassa yhdet juomat. Kun menimme baariin oli hotelliin kirjautumassa niin namu mies, että jos olisin ollut yksin liikenteessä olisin kysynyt kaipaako hän illallisseuraa ;) Harmi, että tommosiin törmää vaan silloin kun ei ole mahdollisuutta kävästä kysäsemässä.
Nukkumaan mennessä otin suosiolla puolikkaan unilääkkeen ja nukuinkin koko yön hyvin.
Aamutoimia tehdessäni mua tais huimata pariin kertaan. En ole täysin varma, koska tunne meni aina nopeasti ohi. Täytyy kuitenkin kirjoittaa se nyt tähän itselle muistutukseksi, että jos sellainen fiilis tulee vielä, niin sitten täytyy käydä lekurissa.
Lentomatkalla sain paikallistettua meidät täällä pk-seudulla ja se on mun mielestä aina kivaa :) Tulimme mereltä ja mantereen päälle siirryimme jossain Kirkkonummen paikkeilla. Niin, siis tulimme idästä ja lähestyimme kuitenkin kiitotietä lännestä. Tunnistin Kivenlahden tornitalon, Saunalahden ja Keilasataman ja sen jälkeen olikin helppo seurata lentoreittiä. Lensimme oman kodin yli ja vilkutin kodille :)
Ajattelin viettää tänään “erilaisen” illan. Eli ajattelin olla avaamatta duunikonetta! Mulla piti olla huomenna palaveri meidän toisen uuden kouluttajan kanssa, mutta hän joutuukin menemään asiakkaan luokse heti aamusta, joten mä ehdin tekemään huomenna kaiken sen, mitä en ole päässyt tekemään eilen enkä tänään tekemään.
Nyt vois vetästä lenkkivaatteet päälle ja kävellä kauppaan ostamaan aamukahvin kanssa maitoa ja huomiseksi jotain lounasta. Sen verran paksua räkään vielä niistän, että en kyllä uskalla vielä lähteä oikealle lenkille tai jumppaan, mutta pieni happihyppely tekee aivan varmasti parempaa kuin hyvää.
