Pimahdus, paljon töitä ja yleistä höpinää
27. Syyskuu, 2008 @ 20:23 kirjoittaja jane
Ajoin eilen vähän ennen kello 16 Päämiehen luota toimistolle. Perjantai-iltapäivänä tuohon aikaa on aika hirmunen ruuhka. Sitten tultiin tilanteeseen, jossa mun edessä jono seisoo, mä tulen lähelle risteysaluetta ja totean että en mahdu enää jonon perään tukkimatta risteystä, jään siis risteyksen toiselle puolelle. Hetken aikaa ehdin seistä siinä kunnes oikeelta paukkasee mun eteeni valkonen pakettiauto. Tukkimaan sen risteyksen! Voi vittu, mulla kimahti ihan totaalisesti ja torvi soi! Kun tulimme seuraaviin liikennevaloihin (pakettiauto seiso niissä ensimmäisenä) mä vedin käsijarrun päälle, tempasin ensin oman auton oven auki, kävelen pakettiautolle ja tempasen sen oven auki. Kysyin kuskilta että oliko tuo äskeinen hänen näkemyksensä sujuvasta liikenteestä. Hän väitti että hyvin hän jätti siihen tilaa, mutta näinhän mä mitä hänen takanaan tapahtui. Hetken aikaa “keskustelimme” asiasta ja sitten kuski totesi: mulla palaa nyt vihree valo, täytyy mennä. “Kuule, suojatien toisella puolella seisoo jono, et sä voi sinne mennä” sanoin mutta eihän kuski siitä välittänyt. Voi helevetti. Mä vapisin raivosta vielä siinä vaiheessa kun pääsin toimistolle.
Tänään olen tehnyt koko päivän töitä. Toinen meidän uusista kouluttajista on tainnut ottaa tehtävän, josta ei täysin selviä. Keskustelin hänen kanssaan eilen pitkään puhelimessa ja sanoin suoraan, että oma-alotteisuus on upea asia, mutta joskus pitäisi osata pysähtyä ja kysyä että meneekö tämä nyt oikein. No, huomenna menemmä hänen kanssaan molemmat toimistolle tekemään hommaa yhdessä loppuun. Laitoin viestin ja kysyin mihin aikaan hän kerkiäisi toimistolle. Kello 15 oli hänen vastauksensa. Ja mä kun olin ajatellut että viimeistään kello 10! No, teen aamun kotona töitä, laitan makaronilaatikon uuniin (teini yhtenä päivänä sanoi, että oikein kunnon perinteistä suomalaista makaronilaatikkoa ei ole ollut pitkään aikaan), syön ja lähden toimistolle. Tänään muuten teini laittoi ruuan. Hän kysyi voitaisko me syödä tortilloja tänään. Sanoin, että mulla on niin paljon töitä, etten millään kerkeä ruveta niiden kanssa “leikkimään”. Teini sanoi, että kyllä hän tekee ja niin tekikin :)
Mulla on osa omista töistäkin vielä tekemättä tän helvetin sähläämisen takia. Mutta ei voi mitään. Maanantaina on onneksi toimistopäivä, saan edes jotain tehtyä. Tosin menen töihin vasta joskus kello 10 jälkeen. Mulla on lääkäri kello 9.30 enkä todennäköisesti aamulla mene toimistolle, sais pidettyä muutaman ylitunnin pois.
Kattelen tässä toisella silmällä TV2:sen Tallitähdet ohjelmaa. Satu Silvo putos viime viikolla ja olen sitä mieltä, että se oli väärin. Satu nimittäin oli ainoa ratsastaja joka puhui hevoselleen ja kehui hevosta aina kun se teki jotain hyvin. Se lämmitti mun sydäntä suunnattomasti. Ratsastukselliseen suoritukseen en nyt ota kantaa.
Tänään Ismo Leikolan pudotuskisa päättyi siihen, että hevonen poistui kentältä. Hylätyksihän siitä joutuu. Luulen, että Leikola sen jälkeen löi tai potkaisi tai jotain hevostaan josta hevonen hermostui, Leikola putosi ja hevonen laukkasi pois. Tämän jälkeen Leikola vielä selitti miten kaikki oli “kaakin” ja “konin” syytä. Ei hänen. Hän kyllä osasi ja tiesi, mutta hevonen vittuili. Onneksi Leikola putosi kisasta pois.
Nyt pistän pyykit kuivumaan, katson digiboxilta Hyvät naiset ja herrat, otan pari lasia punaviiniä, kudon siskon tytölle villasukkaa ja menen ajoissa nukkumaan. Väsyttää nimittäin nyt jo.