Vihdoinkin kirjallinen kosinta
24. Syyskuu, 2008 @ 20:25 kirjoittaja jane
Olen “aina” haaveillut kirjallisesta kosinnasta. Olin monta vuotta sitten töissä sellaisessa projektissa, jossa sain päivittäin kymmeniä kirjeitä. Niitä oli aina ilo avata - kunnes sitten se viimeinenkin oli avattu eikä sielläkään ollut kosintaa ;(
Maanantaina olin ihan varma, että vihdoinkin se tuli!
Olin saanut kirjeen. Osoite oli kirjoitettu hieman lapsekkaalla käsialalla, kirjekuoressa oli punainen sydän ja nimeni eteen oli kirjoitettu siviilisäätyni Neiti, joka oli alleviivattu. Postimerkissä oli täytekakun siivu ja vadelmia.
Ihanaa, kosija joka tietää että olen neiti ja tarkka siitä. Lisäksi kosija tietää että pidän vadelmista, ehkä hän jopa tietää sen, että en pidä mansikoista.
Olin lähes jo päättänyt suostua kosintaan ennen kuin olin edes avannut kirjettä.
Teini oli vähintään yhtä täpinöissään kuin minä.
Pyörittelin kirjettä käsissäni ja pitkitin sen avaamista.
Vihdoin ja viimein avasin kirjeen. Kädet hiestä märkinä ja sydän rinnassa läpättäen.
Sain kutsun kollegan 50-vuotisjuhliin. Naispuolisen kollegan.