Kuukausiarkisto Syyskuu, 2008
No niin, Finskillä on nyt tarjouksessa Wienin lennot: 179€ + 850 pistettä (Austrian Airlinesin hinta reilu 240€). Mutta tietenkään sinne ei ole lentoa torstaina.
Perjantai-tiistai -lentoa en millään viitsi ottaa, koska tiistaina mun on ajettava Raumalle. Tulisin (aikataulun mukaan) Helsinki-Vantaalle kello 14 ja sitten joskus illalla olis vielä lähdettävä kolmeksi tunniksi auton rattiin. Juu. Kiitos ei!
Matkan pidentäminen päivällä ei kannata, koska hotelli “syö” kaiken sen voiton, jonka lentolipussa voittaa.
Mutta jos olis tiistaista lauantaihin, hotelli olisi saman hintainen ja matkapäiviä tulisi yhtä monta. Tässä on vaan yksi mutta. Mulla on tiistaille “varakoulutuspäivä” ja keskiviikolle yksi alustava varaus. Ton alustavan varauksen mä voin vaan ilmoittaa asiakkaalle, että sori, se meni jo. Asiakas nimittäin on kysellyt näitä koulutuspäiviä jo aikaisemmin ja eilen he heräsivät siihen, että voisin mennä tänään tai huomenna kouluttamaan heidät. No, kumpikaan päivä ei enää sopinut. Ja toi asiakas, jolle tuo varakoulutuspäivä on varattu pyyteli justiin tänään sähköpostitse lisätietoja, joten voin laittaa siihen mailiin että heidän on tämän viikon aikana varmistettava jompi kumpi koulutuspäivistä. Hotellissakin näyttäisi vielä olevan tilaa tuolle tiistai-lauantai ajalle.
Hemmetti, tässä tulee varmaan vielä käymään niin, että mä en kohta pääse reissuun ollenkaan kun vetkutan näitten lentolippujen kanssa!
Sain tänään Suomi24:een viestin: “Taisit olla tänään tampereella. Erään yrityksen aulassa. joko sinä tai ilmetty kaksoisolento. Olenko hakoteillä?”. Myönsin olleeni.
Olen tuon henkilön kanssa joskus vaihtanut pari viestiä, mutta ei mulla hänestä sen enempää muistikuvaa ollut. En edes tänään huomannut häntä.
Seuraavissa viesteissä tuli vielä “palautetta”: “…Ja ihan kaunis nainenhan sinä olet…..+kivat korkkarit….”, “…Hyvä kroppa olisi sinulla kanssa :)…”
Kivahan tommosta palautetta on saada :) Treffiehdotuskin tuli, mutta ens viikonloppu on jo täynnä, joten ei tule treffejä. Ainakaan tällä kertaa ;)
Tämä on muuten toinen kerta, kun mut tunnistetaan tuon palvelun kautta. Edellinenkin tunnistaja oli jos ei ihan Tampereeltä niin Hämeestä kuitenkin. Onkohan miehet tuolla suunnalla jotenkin tarkempia, muistavatko kasvot paremmin vai ovatko muuten vaan “rohkeampia” tunnistamaan “tuntemattoman” ihmisen.
No niin, saimme tänään HR:ltä yhteenvedon meidän firman työviihtyvyyshaastattelusta. Ei siellä mitään yllättävää tullut. Tai no, se yllätti että kouluarvosanoilla meidän työtyytyväisyyden keskiarvo oli 7,9. Minusta se oli yllättävän korkea. Itse annoin seiskan. Niin “korkean” arvosanan sen vuoksi, että rakastan työtäni ja saan tehdä sitä noin 95% itsenäisesti.
HR:n edustajat menivät hiljaiseksi kun tuli puhetta liiallisesta työmäärästä. HR:n täti pahoitteli ensin sitä että meidän työ on kausiluonteista ja sanoi sitten: “sitten kun tulee se hiljainen hetki, on pidettävä se pari tuntia vapaata”. Vastasin tädille että jos pitää pari tuntia viikossa vapaata, nin eläkeikä on suhteellisen lähellä ennen kuin on saanut pidettyä yli 230 tuntia pois. Vieno “niin” oli ainoa vastaus jonka sain.
Niistä tuntien rahallisesta korvaamisesta ei muuten ole tullut vieläkään mitään päätöstä. Mun pitäis varata lentoliput sinne Wieniin. Nimittäin esimerkiksi Finskillä ei enää ole halvinta menolippua. Austrian Airlinesilla lippuja vielä on, mutta ei niiden kanssa enää kauaa kannata jahkailla. Taidan huomenna soittaa meidän isolle pomolle ja kysyä mikä on tilanne niiden tuntien kanssa. Tässä kuussa on jo tullut viikko lisätunteja, että silleen.
Teini on nyt kaksi viikkoa poissa töistä ja laitoin hänelle aamulla tekstiviestillä muutamia kotitöitä tehtäväksi. Kaikki oli tehty :) Kun söimme illallista hän kertoi mitä kotitöitä ajatteli huomenna tehdä. “Tuleeko sulla mieleen jotain muuta?” hän kysyi. Siis mitäh? Teini kysyy mitä kotitöitä hän voisi tehdä. Onhan mulla mielessä vaikka mitä, mutta ei teinin tartte tätä huushollia pyörittää. Ja kun annan joka päivä jonkin pienen työn hän ehkä tekee ne pienet sen sijaan että jos antaisin jonkun isomman homman, niin saattaisi jäädä sekin tekemättä. Hän saa esimerkiksi ruveta hoitamaan meidän täydennys-kaupassa-käynnit.
Nimittäin laihduttaminen. Tein viikonloppuna molempina päivinä täydet työpäivät ja tuli kolmesta päivästä kahtena syötyä Mäkkäriruokaa. En myöskään ole keskiviikon jälkeen liikkunut lainkaan. Perjantaina lähdin toimistolta kotiin kello 19.30 ja koska kotona ei ollut mitään jämiä ja nälkä oli valtaisa “tein” meille teinin kanssa makoisat hampurilainen & ranskalainen -ateriat.
Eilen tein aamun kotona töitä ja söin lounaan (ihan kotitekoisen tällä kertaa) ennen kuin lähdin toimistolle kello 14. Kun tulin kotiin kello 20.30 aikaan oli taas hirmuinen nälkä ja autoni ajoi aivan kuin itsestään mäkkärin autokaistalle.
No toisaalta enpä mä varsinaisesti olekaan laihduttanut vaan muuttanut ruokailutapojani. Silti en viitsinyt edes käydä vaa’alla. Mä en halua nähdä mitä se näyttää!
No, nyt on tuo työprojekti kutakuinkin pulkassa. Toisella uusista kouluttajista on vielä töitä sen kanssa mutta hänellä onneksi on muuten tyhjä kalenteri, joten hän kyllä saa homman tehtyä. Mulla on vielä jonkin verran oikolukua tiedossa, mutta sitä ei ole montaa sivua, joten vaikka joutuisin senkin osuuden tekemään kokonaan uusiksi, niin siinä ei kauaa mene.
Tällä viikolla pääsee siis taas liikkumaan.
Tosin ei vielä tänään. HR on pitänyt meillä koko yrityksen kattavan ilmapiiritutkimuksen jossa siis haastatellaan jokainen työntekijä. Tänään on meidän firman osalta tulosten purkutilaisuus. Koska meidän työ on olla poissa toimistolta ja asiakkaiden luona on tilaisuus järjestetty vasta ns. toimistoajan ulkopuolella. Olen siis ainakin kello 18 saakka toimistolla. Tosin veikkaan että purkutilaisuudelle varattu 1,5 tuntia ei riitä, mutta katotaan.
Huomenna käväsen Tampereella, kotiin päin pääsen viimeistään kello 15.00.
Keskiviikkona olen iltapäivällä Valtakunnallisen asiakkaan luona kolme tuntia. Torstaina ja perjantaina teen yhden tiedoston muokkaus- ja konvertointihommaa. Se kuuluis oikeesti yhdelle toimittajalle, mutta kun ei ne osaa käyttää exceliä, wordiä ja notepadia, niin mä teen. Mähän teen mitä vaan, jos saan laskuttaa ;)
Torstaiaamulle on myös varattu se erikoislääkäri. Pääsen siis liikkumaan ainakin keskiviikkona aamusta, torstaina ja perjantaina oikeestaan mihin aikaan tahansa. Mullahan ei niin sanotusti ole työaikaa vaan mä saan itse määritellä oman työaikani. Ei kuulu kenellekään vaikka tekisin töitä kello 00 - 08, kunhan hoidan hommani ja teen keskimäärin 37,5 tuntia viikossa.
Otin muuten sekä perjantaina että lauantaina sellaisen uuden unilääkkeen. Kun heräsin noin 10 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen olin aivan sekaisin. En toiminut edes normaalien aamurutiinien mukaan, vaan tein täysin omituisia asioita. Esimerkiksi puuron mä teen aina mikroastiassa, sunnuntaina laitoin puuron lautaselle ja lautasen mikroon. Sen jälkeen kun olin ensin unohtanut laittaa koko puuron. Laitoin vaan kahvin valumaan ja painelin suihkuun.
En siis todellakaan uskalla käyttää noita lääkkeitä viikolla ennen kuin olen päässyt syömään niitä pitemmän jakson jonkun vapaan aikana. Mutta hyvin mä olen niiden kanssa nukkunut :) Eilen illalla otin sitten perinteisen unilääkkeen sen jälkeen kun olin lähettänyt tuolle projektia tekevälle uudelle kouluttajalle kaksi tekstiviestiä kyseiseen projektiin liittyen :o
Jahas, jos vetäis väriä silmiin, pukis päällensä ja lähtis toimistolle. Jäi viikonloppuna tekemättä pari semmosta työasiaa, jotka olin asiakkaille luvannut hoitaa viime viikon aikana. Harmittaa :(
Ajoin eilen vähän ennen kello 16 Päämiehen luota toimistolle. Perjantai-iltapäivänä tuohon aikaa on aika hirmunen ruuhka. Sitten tultiin tilanteeseen, jossa mun edessä jono seisoo, mä tulen lähelle risteysaluetta ja totean että en mahdu enää jonon perään tukkimatta risteystä, jään siis risteyksen toiselle puolelle. Hetken aikaa ehdin seistä siinä kunnes oikeelta paukkasee mun eteeni valkonen pakettiauto. Tukkimaan sen risteyksen! Voi vittu, mulla kimahti ihan totaalisesti ja torvi soi! Kun tulimme seuraaviin liikennevaloihin (pakettiauto seiso niissä ensimmäisenä) mä vedin käsijarrun päälle, tempasin ensin oman auton oven auki, kävelen pakettiautolle ja tempasen sen oven auki. Kysyin kuskilta että oliko tuo äskeinen hänen näkemyksensä sujuvasta liikenteestä. Hän väitti että hyvin hän jätti siihen tilaa, mutta näinhän mä mitä hänen takanaan tapahtui. Hetken aikaa “keskustelimme” asiasta ja sitten kuski totesi: mulla palaa nyt vihree valo, täytyy mennä. “Kuule, suojatien toisella puolella seisoo jono, et sä voi sinne mennä” sanoin mutta eihän kuski siitä välittänyt. Voi helevetti. Mä vapisin raivosta vielä siinä vaiheessa kun pääsin toimistolle.
Tänään olen tehnyt koko päivän töitä. Toinen meidän uusista kouluttajista on tainnut ottaa tehtävän, josta ei täysin selviä. Keskustelin hänen kanssaan eilen pitkään puhelimessa ja sanoin suoraan, että oma-alotteisuus on upea asia, mutta joskus pitäisi osata pysähtyä ja kysyä että meneekö tämä nyt oikein. No, huomenna menemmä hänen kanssaan molemmat toimistolle tekemään hommaa yhdessä loppuun. Laitoin viestin ja kysyin mihin aikaan hän kerkiäisi toimistolle. Kello 15 oli hänen vastauksensa. Ja mä kun olin ajatellut että viimeistään kello 10! No, teen aamun kotona töitä, laitan makaronilaatikon uuniin (teini yhtenä päivänä sanoi, että oikein kunnon perinteistä suomalaista makaronilaatikkoa ei ole ollut pitkään aikaan), syön ja lähden toimistolle. Tänään muuten teini laittoi ruuan. Hän kysyi voitaisko me syödä tortilloja tänään. Sanoin, että mulla on niin paljon töitä, etten millään kerkeä ruveta niiden kanssa “leikkimään”. Teini sanoi, että kyllä hän tekee ja niin tekikin :)
Mulla on osa omista töistäkin vielä tekemättä tän helvetin sähläämisen takia. Mutta ei voi mitään. Maanantaina on onneksi toimistopäivä, saan edes jotain tehtyä. Tosin menen töihin vasta joskus kello 10 jälkeen. Mulla on lääkäri kello 9.30 enkä todennäköisesti aamulla mene toimistolle, sais pidettyä muutaman ylitunnin pois.
Kattelen tässä toisella silmällä TV2:sen Tallitähdet ohjelmaa. Satu Silvo putos viime viikolla ja olen sitä mieltä, että se oli väärin. Satu nimittäin oli ainoa ratsastaja joka puhui hevoselleen ja kehui hevosta aina kun se teki jotain hyvin. Se lämmitti mun sydäntä suunnattomasti. Ratsastukselliseen suoritukseen en nyt ota kantaa.
Tänään Ismo Leikolan pudotuskisa päättyi siihen, että hevonen poistui kentältä. Hylätyksihän siitä joutuu. Luulen, että Leikola sen jälkeen löi tai potkaisi tai jotain hevostaan josta hevonen hermostui, Leikola putosi ja hevonen laukkasi pois. Tämän jälkeen Leikola vielä selitti miten kaikki oli “kaakin” ja “konin” syytä. Ei hänen. Hän kyllä osasi ja tiesi, mutta hevonen vittuili. Onneksi Leikola putosi kisasta pois.
Nyt pistän pyykit kuivumaan, katson digiboxilta Hyvät naiset ja herrat, otan pari lasia punaviiniä, kudon siskon tytölle villasukkaa ja menen ajoissa nukkumaan. Väsyttää nimittäin nyt jo.
Sen jälkeen kun mä viime perjantaina ostin kaupasta erinomaisen hyvää lohta olen syönyt lohta joka päivä. Parhaina, tai pahimpina, päivinä jopa kahteen kertaan. Kuten tiistaina kun söin ensin töissä savulohi-tuorejuustopastaa ja sitten illalla Opettajan luona lohileipiä.
Evät on ehkä helpommat kuin kidukset, ne pysty piilottamaan vaatteiden alle. Mutta jos mulle kasvaa kidukset niin se saattaa viedä koulutettavien huomiota asiasta.
Heräsin kello 4.15 siihen, että mulla oli kädet puuduksissa. Siis sormet ja noi “kämmenosat” (miksi kutsutaan käsi-nimisen raajan tuota osaa? Siis sitä osaa, joka sijaitsee ranteista alaspäin silloin kun ihmisen kädet roikkuvat vapaasti sivuilla?). Olen viime aikoina huomannut että kyljelläni nukuessani työnnän molemmat kädet tyynyn alle ja nopeestihan ne siellä puutuu! Varsinkin kun mä käytän anatomisesti muotoiltua tyynyä, joka on suhteellisen painava ja “kovareunainen”. En vaan ymmärrä miksi mun pitää käteni sinne törkätä. Ja vielä tuossa asennossa, luulis että se on hankalaa! Olisipa Freud vielä elossa niin hän kertoisi kyllä. Perkele, kello on sitten taas kuus kun uni seuraavan kerran tulee. “Ikävintä” tässä on se, että mulla ei ole herätyskello soittamassa. Mun on nimittäin tarkotus pitää vähän kertyneitä tunteja pois ja mennä huomenna töihin vasta myöhemmin päivällä. Toimistolle on kuitenkin pakko mennä, koska mulla on siellä palaveri kello 14. Nyt on kai sitten kuitenkin pakko pistää kello soittamaan ettei tule nukuttua puolille päiville asti, koska joitakin hommia on kuitenkin saatava tehtyä huomenna. Ja palaverin jälkeen mun on tehtävä kotonakin vielä yksi homma. Kotona sen takia, että tarvitsen siihen kaksi PC:tä enkä viitsi vaivata asialla kollegoita, heilläkin kun on töitä ihan tarpeeksi muutenkin. Harmittaa, kun kerrankin olis ollut mahdollisuus heräillä arkiaamuna sitten kun herätyttää.
Täytynee huomen illalla ottaa taas unilääke, jotta jaksaa koko perjantain. Mulla on perjantaina yksi puolen tunnin esiintyminen Päämiehellä, sen jälkeen yhden toisen esiintymisen suunnittelupalaveri ja sitten alkaa vielä Valtakunnallisen asiakkaan uusien tilauksia tekevien henkilöiden koulutus Valtakunnallisen asiakkaan järjestelmään. Ja lauantai ja sunnuntai sitten oikolukua ja stilisointia. Mun täytyy varmaan käydä perjantaina vielä koulutuksen jälkeen toimistolla tulostamassa oikoluettavat materiaalit, en viitsi ruveta kotona tulostamaan niin isoa määrää materiaalia. Äh, huomasin justiin, että just nyt en oikein osaa nauttia työstäni. Mutta kai se on ihan normaalia että vaikka kuinka rakastaa työtään, niin aina vaan se ei tunnu kivalta?
En ole jaksanut oikein miettiä ruokapuoltakaan loppuviikoksi. Tänään laitan jotain nopeesti valmistuvaa, koska yritän ehtiä illalla vielä jumppaan. Eli sen pitäis olla jotain nopeesti valmistuvaa ja riittää kahdeksi päiväksi, jotta ei tarttis taas huomenna käydä kaupassa pähkimässä ruokapuolta. Jos kävis sitten lauantaina vaikka ostamassa viikonlopun ja alkuviikon ruuat. Ens viikolla ei ole ainakaan mitään työkeikkoja, joten niiden osalta pystyn käymään sitten puolen viikon jälkeen taas kaupassa silleen oikein ajatuksen kanssa.
Jahas, mä taidan siirtyä pelikoneen aivopähkinöiden pariin. Varoitus: sivusto sisältää suhteellisen addiktoivia pelejä ;)
Olen “aina” haaveillut kirjallisesta kosinnasta. Olin monta vuotta sitten töissä sellaisessa projektissa, jossa sain päivittäin kymmeniä kirjeitä. Niitä oli aina ilo avata - kunnes sitten se viimeinenkin oli avattu eikä sielläkään ollut kosintaa ;(
Maanantaina olin ihan varma, että vihdoinkin se tuli!
Olin saanut kirjeen. Osoite oli kirjoitettu hieman lapsekkaalla käsialalla, kirjekuoressa oli punainen sydän ja nimeni eteen oli kirjoitettu siviilisäätyni Neiti, joka oli alleviivattu. Postimerkissä oli täytekakun siivu ja vadelmia.
Ihanaa, kosija joka tietää että olen neiti ja tarkka siitä. Lisäksi kosija tietää että pidän vadelmista, ehkä hän jopa tietää sen, että en pidä mansikoista.
Olin lähes jo päättänyt suostua kosintaan ennen kuin olin edes avannut kirjettä.
Teini oli vähintään yhtä täpinöissään kuin minä.
Pyörittelin kirjettä käsissäni ja pitkitin sen avaamista.
Vihdoin ja viimein avasin kirjeen. Kädet hiestä märkinä ja sydän rinnassa läpättäen.
Sain kutsun kollegan 50-vuotisjuhliin. Naispuolisen kollegan.
Soitin eilen vähän yli kello 15 opettajalle, että lähden kohta ajelemaan sinne päin. Hän kysyi mitä haluan syödä illalla ja haluanko saunaan. Sanoin haluavani ensin lenkille ja sitten saunaan. Opettaja sanoi, että hänellä on jääkaapissa muutama saunaolutkin :)
Oli upeeta ajelle, kun liikennettä oli vähän ja aurinko paistoi. Sää oli niin lämmin, että pariin kertaan piti laittaa ilmastointi päälle. Aivan mahtavaa!
Yhden pysähdyksen jälkeen olin Opettajan pihassa vähän ennen kello 18.30. Huokasin hetken, katsoimme uutiset, Opettaja pisti saunan lämpiämään ja lähdimme lenkille.
Teimme kolmen vartin lenkin Opetajan kodin lähistöllä, jotta Opettaja pääsi välillä lisäämään puita saunan pesään.
Lenkin jälkeen menimme saunaan, pyysin saada olla ensin hetken aikaa yksin. Sauna on mun “kirkkoni”, mä haluan olla siellä hiljaa, yksin omien ajatusteni tai tyhjän pääni kanssa.
Saunan jälkeen opettaja teki meille iltapalaksi ihanat lohileivät ja sitten vaan oltiin.
Kyllä mulla oli niin Prinsessa olo taas ettei tottakaan. Ei tarvinnut kuin olla vaan ja kaikki asiat vaan “tapahtui”. Aivan ihanaa on juuri se, että toinen tietää ja muistaa mistä mä pidän ja huomioi juuri ne asiat.
Tänään asiakaspalaverin jälkeen kävin vielä Opettajan luona lounaalla ja kotona olin heti kello 16 jälkeen. Kyllä oli kivaa tulla reissusta ajoissa kotiin.
Ulkona oli 16 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaihdoin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin tekemään 67 minuutin lenkkini. Lenkki “venyi” vähän (70 minuuttia) mutta kaloritavoitetta en saavuttanut. Olis pitänyt pitää keskisyke vähän korkeempana. Toisaalta nyt menetetyistä kaloreista 60% oli rasvaa, joka on aina positiivinen asia :) Korkeemmalla sykkeellä rasvanpolttoprosentti olis pudonnut.
Nyt tarttis vielä avata tänään tulleet sähköpostit, siis työosotteeseen tulleet. Asiakaspalaveri nimittäin teetätti aika lailla lisätöitä ja palaverin muistio on kirjoitettava puhtaaksi heti huomenna, joten huomiselle ei viitti jättää kauheesti töitä.
Kiitos vielä, Opettaja, upeasta huolenpidosta, palaamme asiaan taas ensi kuussa :)
