Mulla meni taas ihan totaalisesti hermo “nettimiesten” kanssa! Sain taas kerran Suomi24:een viestin jossa kysytään minkälaisesta seksistä pidän. Mä en syö joka päivä pitsaa. Joskus maistuu hernekeitto, joskus sisäfilepihvi. Sama asia seksin kanssa, joskus tekee mieli pitkään kestävää hellää seksiä, joskus taas yllättävä pikapano pelastaisi koko päivän tai jopa kuukauden.
Kävin ostoshelvetissä ostamassa uuden teleskooppimallia olevan karttakepin, edellisen unohdin asiakkaan luokse. Kassatyttö oli ihana, hän sanoi mulle: “meillä on tarjouksessa taskukokoinen sivistyssanakirja. Tarvitko, se on vähän samaa ryhmää ton karttakepin kanssa” :) En ostanut mutta tavallaan mua ilahdutti “tavallisen kassamyyjän” myyntihenkinen asenne.
Sitten kävin apteekissa ja menin jumppaan. Kävin tunnin pilateksessa ja puolen tunnin stretchingissä. Nyt on ihanan raukea olo. Mietin vaan kovasti, että kumpaan kastiin laitan ton 1,5 tunnin rentoilun: voimaharjoitteluun vai lenkkeilyyn. Voimaharjoittelua se ei missään tapauksessa ole, vaikka pilates onkin keskivartalon vahvistamiseen kehitetty laji. Mutta muut lihasryhmät jäävät lähes täysin huomioimatta. Eikä venyttely ainakaan ole voimaharjoittelua. Toisaalta ei tuota voi lenkkeilyksikään laittaa. Laitoin sen nyt kuitenkin voimaharjoittelun puolelle, koska keskisyke oli niin alhainen, eli 95 ja harjoituksen kesto melkein kaksi tuntia.
Huomenna on tarkoitus mennä reipastahtisempaan jumppaan, sen saa sitten taas lenkkeilyn piiriin. Tosin syke tulee olemaan suurimman osan ajasta yli maksimin :( Ja lauantaina menen lenkittämään mun uudet hoitokoirat, joten siitä tulee kolmas lenkkeily tälle viikolle.
Nyt on sellainen ihanan raukea olo. Taidan siis mennä sänkyyn ja nukahtaa tähän ihanaan olotilaan :)
Meillä oli oman tiimin kehityspäivä tänään. Pidettiin palaveri kello 9 - 13, mentiin syömään ja sitten tunniksi keilaamaan. Voitin pomon yhdellä pisteellä, muista ei ole niin väliksi ;)
Käytiin läpi kohta loppuvaa tilikautta, joka on ollut meidän tiimille erinomainen. Olimme kolme kuukautta ennen tilikauden päättymistä vain muutaman tonnin jäljessä koko tilikauden budjetista, joten ylitämme sen. Osa ylityksestä tulee hintojen nostosta, osa siitä, että olemme tehneet töitä enemmän. Pomon kasvutavoite ensi tilikaudelle on maltillinen, toivottavasti se riittää myös isommille pomoille.
Kävimme läpi yhteisiä pelisääntöjä ja mä pidin taas “saarnan” tiedostonimistä, versionumeroinnista ja päiväyksistä.
Puhuimme myös ns. saldotunneista. Niitä ei saa olla enempää kuin 40. Mulla on tällä hetkellä yli 220! Jos tunteja on enemmän kuin 40, on niitä mahdollisuuksien mukaan pidettävä vapaana. Jos vapaana pitäminen ei onnistu, niin sitten puolet pistetään maksuun. Mä pidän lokakuun lopulla ainakin kolme päivää vapaata, mahdollisesti vielä marraskuussa jotain ja toki sitten joulun ja uuden vuoden aikoihin välipäiviä. Siellä kun pitää seitsemän päivää vapaata, niin saa pidettyä 2,5 viikkoa lomaa. Mutta maksuun tulee noin kuukauden palkka. En pane hanttiin ;)
Pomo “julkaisi” mun uuden vastuualueeni: musta tulee nykyisen toimenkuvan lisäksi meidän tiimin sisäinen kouluttaja. Käsittää palavereja Päämiehen tuotevastaavien kanssa, uusista versioista tiedottaminen ja tai niiden kouluttaminen oman tiimin jäsenille tai hankkiminen koulutus Päämieheltä. Olen tyytyväinen, koska ammattilaisten kouluttaminen ammattilaisten tehtäviin on haasteellista. Lisäksi oikean tiedon “lypsäminen” (nimitinkin itseni jo karjakoksi) Päämieheltä on varmasti ainakin aluksi haasteellista. Heidät täytyy saada ymmärtämään se, että on heidän etunsa kertoa asioista minulle etukäteen. Kunhan he sen ymmärtävät ja oppivat tiedottamaan asioista tietoa “lypsämättä”, niin pääsemme kaikki helpommalla, ei tarvitse kenenkään kuluttaa aikaa palavereissa istumiseen.
Heräsin tänä aamuna kuudelta. Kello tosin oli soittamassa vasta hetken päästä (vähän yli seitsemän).
Sen verran hämärää oli kuudelta, että laitoin heräämisvaloon valot. Nyt odotan mielenkiinnolla onko tulevan talven heräämiset helpompia, kun missään vaiheessa ei tule sitä että heräisi aamuisin pimeään, vaan “aurinko paistaa” joka aamu.
Nyt ehtii tehdä tunnin töitä ennen kuin on liikahdettava.
Sainpa asiakkaalta, jonka luona olin maaliskuussa kouluttamassa, viikko sitten kirjoitetun muistion. Muistiossa on otsikko “Kiitokset, palautteet ja kehitysehdotukset” jonka alaotsikossa “Kiitokset” lukee: “Janen koulutus oli hyvä. Hän on kouluttamisen ammattilainen ja esiintyy hyvin selkeästi.”
Arvatkaa miten hyvältä tuntuu, kun asiakas vielä melkein puolen vuoden päästä muistaa jonkun niin “vähäpätöisen” asian kuin koulutus. Ihan helvetin hyvältä!
Samaisessa muistiossa kiitosta sai myös kaksi Päämiehen työntekijää sekä yksi asiakkaan työntekijä, ja hekin kaikki aiheesta. Heidän kaikkien kanssa on mukava tehdä töitä. Kun he jotain lupaavat hoitaa, niin he myös hoitavat. Ja se on sellainen asia, jota arvostan työkavereissa. Ettei tartte arpoa ja miettiä ja vahtia ja kytätä että asiat varmasti tulevat hoidettua.
Jee! Se saatanan perkeleen partakarva lähti! Seuraavasta kerrasta ei sitten olekaan tietoa, se nimittäin kasvaa mulla hyvin epäsäännöllisesti. Joskus sitä saa olla jo parin viikon päästä nyppimässä pois, joskus menee puolikin vuotta ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta nyt se on poissa :) Hetken aikaa.
Niin, ja sisko on kotona. Vettä polvessa ja alaselkä kipeä. Kaulakoruunsa hän oli meinannut tukehtua koska se oli tarttunut tuvavyöhön eikä hän saanut henkeä. Mulla on aurinkolipan sisäpuolella sellainen turvavyön katkaisija. Hankin sellaisen kun teinin isä ajoi tieltä ulos. Auto meni katolleen ojaan ja autoon rupesi tulemaan vettä sisälle. Hän ei saanut turvavyötä auki koska roikkui niissä. Onneksi onnettomuus tapahtui vilkasliikenteisellä tiellä sellaiseen aikaan, että liikennettä oli ja hänet saatiin autosta nopeasti ulos. Ei ole kallis investointi mutta voi joskus pelastaa oman hengen.
Sunnuntaina lähdettiin toisen uuden kouluttajan kanssa Jyväskylään. Ajomatka meni hyvin ja rattoisesti kun oli seuraa. Matkan varrelle osui taas nelijalkaisia: jossain Joutsan jälkeen nelostiellä hölkötteli labradorin noutaja. Onneksi se hölkötteli tietyöalueella, jossa nopeusrajoitus oli 50 km/h, pääsimme siitä ohi ilman ongelmia.
Hotellille tultuamme kävimme vielä syömässä pientä iltapalaa.
Otin illalla nukkumaan mennessä yhden Sirdaludin ja nukuin hyvin noin kello 01 saakka jolloin käytävästä rupesi kuulumaan meteliä. Jonkun huonetoveri oli jo mennyt huoneeseen eikä näillä kahdella ollut kuin yksi avainkortti. Huoneeseen mennyt oli jo nukkumassa ja nukkui suhteellisen sikeästi. Onneksi huoneeseen pyrkinyt ei pitänyt kauheeta meteliä, koputteli ja potki ovea mutta ei huudellut mitään. Eikä nukkumassa ollut onneksi ollut hirmusen sikeäuninen. Olin kuitenkin herännyt enkä enää saanut unen päästä kiinni. Otin puolikkaan unilääkkeen.
Maanantaina lähdimme asiakkaan luokse kello 7.30. Päivä meni hyvin ja pääsin takaisin hotellille noin kello 15.30. Matkalla hotellille kävin ostamassa saunasiiderit ja unilääkkeeksi pienen punaviinipullon.
Tein töitä pari tuntia ja lähdin Harjulle kävelemään.
Sitten saunaan ja syömään.
Ja voi tsiisus mua hävetti siellä syömässä! Tää olis pitänyt kirjoittaa eilen, kun fiilis oli vielä pinnalla. Mun edessä olevaan pöytään tuli kolmen hengen seurue: noin mun ikäinen mies, jonkin verran nuorempi nainen ja lähempänä 6-kymppiä oleva savolaismies. Meni jonkin aikaa ja seurueeseen liittyi kolme kiinalaismiestä. Yhteistä kieltä ei ollut. Yksi suomalainen puhui huonoa englantia kuten myös yksi kiinalaisista. Minkäänlaista keskustelua ei edes yritetty pitää yllä, vaan suomalaiset juttelivat kovasti keskenään ja jopa nauroivat iloisesti toistensa kertomille jutuille. Kiinalaiset vieraat olivat hiljaa. Yksi kiinalaisista taisi jopa nukkua. Savolaismies kävi pitkän puhelunkin pöydässä istuen. Seurueen nainen oli tilannut koko seurueelle saman ruuan. En kuullut mitä se oli enkä myöskään nähnyt mitä he söivät, mutta ilmeisesti jotain “vaikeaa”, koska yksi kiinalaisista katseli kynttelikön yli kovasti suomalaisen naisen lautaselle kun tämä söi. Minun silmissäni hänen katselemisensa näytti juuri siltä, että hän katseli mallia miten kyseistä ruokaa kuuluu syödä. Seurue oli jo lähes lopettanut ruokailunsa kun siihen liittyi vielä yksi mies. Mies, joka puhui englantia ja ainakin yritti pitää seurustelua yllä kiinalaisten kanssa. Suomalaisten käyttäytymistä oli oikeesti ihan hirveetä seurata.
Stressin lauettua nukuin hyvin. Vähän yli kahteen saakka. Tiesin että päivästä tulee pitkä, joten otin puolikkaan unilääkkeen. Nukuin kuin tukki 7.45 saakka, jolloin herätyskello soi.
Tänään oli ohjelmassa Pieksämäelle ajo, siellä parin tunnin koulutus ja kotimatka.
Kotimatka meni myös hyvin. Paitsi että taas ihmettelin suomalaista ajotapaa: moottoritiellä mulla oli mittarinopeus 125 km/h ja ohittelin autoja jatkuvalla syötöllä. Mäntsälän eteläpuolella on yksi siltatyömaa, jossa on nopeusrajoitus 50 km/h. Ja enkös mä silloin jäänyt “jalkoihin” nopeudella 55 km/h. Autoja meni ohi vaikka kuinka paljon. Ja sitten kun taas nopeuteni oli 125 km/h mä ohitin noi samat autot. Tätä ihmetellessäni ja yhtä autoa ohittaessani jokin siinä autossa kiinnitti huomioni. Kurkkasin sivulle ja näin miten ajaja molemmin käsin selitti jotain. Olimme siis moottoritiellä eikä kuskilla ollut kumpikaan käsi ratissa kun hän vieressään istuvalle ihmiselle esitteli käsillään jotain! Huh-huh! Onneksi pääsin suosiolla ohi.
Äidiltä tuli tekstiviesti: “Siskosi loukkaantunut kolarissa. On ambulanssilla matkalla Kirkkonummelta Töölön sairaalaan”. Ton enempää mulla ei ole tietoa. Enkä viitsi soittaa äidille. Kyllä hän soittaa sitten kun tietää lisää. Ilmeisesti kuitenkin jotain vakavampaa tai ainakin pikaista leikkausta tarvitseva loukkaantuminen kun Töölöön vievät.
Voi perkeleen vittu! Kiva olla jossain keskisessä Suomessa tämmösellä hetkellä. Onneksi keskimmäinen veli perheineen asuu äidin kanssa samassa taloyhtiössä. Vaikka ei mun keskimmäisestä veljestäni ole äidistä huolta pitämään, se romahtaa samalla tavalla kuin äitikin.
Vitun vitun vittu!
15 minuuttia myöhemmin:
Oli pakko laittaa veljelle viesti ja kysyä edes jotain tietoa. Ei kuulemma hengenvaaraa, sisko menossa röntgeniin. Ihanaa! Nyt voin lähteä syömään!
Ruokailun jälkeen
Äiti soitti kun olin syömässä. Siskolla tai hänen poikaystävällään ei ole mitään hätää. Sisko valittaa kovasti alaselän ja lonkan kipuja mutta oli vasta hetki sitten käynyt röntgenissä, joten vielä ei tiedetä löytyykö sieltä jotain. Lisäksi siskon pupillit ovat “todella suuret”. Se johtunee shokista tai aivotärähdyksestä. Sisko siirretään yöksi Jorviin ja sieltä sitten aikanaan kotiutetaan.
Mulla rupes taas särkemään päätä. Kun huoli siskosta helpotti, se laukaisi päänsäryn. Ja nyt mua itkettää ihan koko ajan. Ei mua aikasemmin itkettänyt. Kai se oli taas sitä että mun pitää olla vahva, koska kukaan muu meidän suvussa ei siihen pysty. Nyt ei enää tarvitse olla, nyt voi antaa tunteiden tulla.
Voi tsiisus!
En nyt jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta siskon poikaystävän auto oli mennyt ojaan katolleen noin 70 km/h tuntivauhdissa. Ja niin syvään ojaan että “jos siellä aikuinen mies seisoo, niin ei sitä miestä sielä tielle näe”, näin oli sanonut äidin naapuri, joka oli käynyt katsomassa paikkaa kertonut.
Sisko on niin hyvässä kunnossa (ja ennen kaikkea niin tajuissaan) että lähetti itse mulle viestin. Viestin liitteenä oli äidin naapurin ottama kuva autosta.
24.8.2008:
Jos sitten päivittäis tätä hakutermien listaa. On ihan pakko, koska tänään joku on eksynyt mun blogiini haulla “laihdu tekemättä mitään”. Kuvitteleeko joku ihan tosissaan, että tuollainen on mahdollista. Linkki vie viime helmikuiseen kirjoitukseeni jossa lukee “tekemättä mitään” lainausmerkeissä. Olin silloinkin varmaan ruvennut syömään välipaloja ja oikean lautasmallin mukaisesti.
Uusia hakuja, joilla mun blogisivuille tullaan on mm.
Etupillu on ja pysyy listoille ;)
16.12.2007 :
Kirjotin näistä joskus aikaisemminkin ja nyt taidan ruveta “ylläpitämään” tätä parhaiden hakutermien listaa.
Mun blogiin on nimittäin tultu tän viikonlopun aikana niin hauskoilla hakutermeillä ettei tottakaan. Toivottavasti teitä vähintään hymyilyttää, mä olen nauranut ääneen :)
Uuden vuoden alla tuli paljon osumia hakusanoilla “uuden vuoden menu”
