Janen elämää

Kettu - yksi nuoruusajan poikaystävistä

31. Elokuu, 2008 @ 10:06 kirjoittaja jane

Eilen tuli radiosta Foreignin kappale “I want to know what love is”. Olen kuullut tuon kappaleen useasti ennenkin, mutta jostain kumman syystä se eilen herätti nostalgian.
Tuo kappale liittyy hyvin voimakkaasti nuoruusajan poikaystävääni Kettuun. Hän toimi DJ:nä ja Kettu oli hänen DJ-nimensä.
Tapasimme Ketun kanssa ensimmäisen kerran minun ollessani 16. Siihenkin tapaamiseen liittyy musiikki. Olin ostanut ensimmäisestä kesätyöpalkastani itselleni “kannettavan” kasetti-radiosoittimen. Soitin oli helvetin iso ja painoi tuhottomasti, isoja paristojakin siihen meni kahdeksan kappaletta. Se, mikä siitä teki kannettavan oli “kaupanpäälliseksi” tullut punainen kantokassi. Kantokassista sai kaiuttimien kohdalta rullattua kankaan pois, jotta musiikki kuuluisi paremmpin. Soitin oli muistaakseni Sharp-merkkinen ja se maksoi 999 mk.
Olimme ystävättäreni kanssa Espan puistossa ja kasetilta tuli Ottawan kappale “Hands up”. Kettu tuli ystävänsä Maken kanssa siihen ja totesi jotain hyvästä musiikista. Nuorten sävellahjastahan sekin kasetti varmaan oli nauhoitettu, kuten niin moni muukin. Ja varmaan sielläkin kuului Tapani Ripatin ääntä, kun tuo ääliö meni puhumaan musiikin päälle. Uusi musiikki ostettiin yleensä LP-levyillä ja nauhoitettiin siitä sitten kaseteille.
Ilta meni nelistään ja jossain vaiheessa kerroin että käymme ystävättäreni Sadun kanssa usein Kultsalla (Kulttuuritalo) discossa. Siellä oli muistaakseni joka lauantai-ilta limudisco. Kettu sanoi olevansa sen firman palveluksessa, jonka DJ:t soittavat Kultsalla ja sanoi tulevansa joku lauantai sinne soittamaan.
Ja niin hän tulikin :) Tyttöystävänsä kanssa :( No, minulla ja Ketulla ei ollut sen ensimmäisen illan aikana ollut mitään “säpinää”. Olinhan minä hieman ihastunut tuohon komistukseen, mutta ujona tyttönä en ollut tehnyt asian eteen mitään. Jostain syystä Ketun tyttöystävä kuitenkin piti mua uhkana. Itse olisin voinut olla hänen kanssaa kaveri, mutta hän selkeästi inhosi mua sydämensä pohjasta. Ketun tyttöystävä järjesteli jonkinlaista draamaakin sen illan aikana eikä Kettua sen jälkeen enää näkynyt Kultsalla soittamassa.
Törmäsimme Ketun kanssa sattumalta vielä pariin kertaan aseman kulmilla sekä kerran eräässä toisessa discossa. Sturenkadulla, siinä, missä nyt on Tropicario tuli teinidisco. En muista oliko se ikärajallinen vai ikärajaton paikka mutta joka tapauksessa olin Sadun kanssa siellä. Veikkaisin että kyseessä oli limudisco. Ja kuinka ollakaan, Kettu oli soittamassa siellä. Tällä kertaa tyttöystävä ei ollut mukana. Hitaiden aikaan tanssin Ketun kanssa ja muistan miten Foreignin “I want to know what love is” -kappaleen aikana rutistin häntä itseäni vasten ja ajattelin että tämä kappale on minulta hänelle. Hän irrotti minut itsestään, katsoi minua silmiin ja sanoin “tiedän”. Snif ja huokaus :)
Mitään meidän välillemme ei kuitenkaan kehittynyt. Silloin.
Sitten meni pari vuotta ennen kuin törmäsimme hänen kanssaan uudestaan. Vaihdoimme puhelinnumerot ja siitä se sitten lähti. Kettu aloitti armeijan Tuusulassa ja minä kävin siellä iltaisin tapaamassa häntä. Jos hänellä oli iltaloma, menimme Helsingin keskustaan. Kun hänellä oli viikonloppuloma, hän yleensä oli lauantai-illat töissä ja minä olin hänen mukanaan.
Jostain syystä, jota en enää muista, seurustelumme päättyi ennen kuin Kettu pääsi armeijasta. Mitään hirveetä draamaa siihen ei kuitenkaan sisältynyt enkä edes muista itkeneeni hänen peräänsä.
Sen verran nostalginen fiilis tuli eilen, että piti katsoa löytyykö Kettua (muistan hänen oikean nimensä vielä) Facebookista. Ei löytynyt. Googlellakaan en hänestä mitään tietoja löytänyt.

Mistä ihmeestä tuollainen nostalgia välillä kumpuaa? Olen tuonkin kappaleen kuullut moneen kertaan eikä se normaalisti tuo Kettua mieleeni. Nyt oli selkeästikin joku tilapäinen normaalia suurempi mielenhäiriö päällä.

   Aihe Muistoja menneisyydestä