Kaikkiruokainen
17. Elokuu, 2008 @ 11:24 kirjoittaja jane
Mua voisi kai sanoa kaikkiruokaiseksi, vaikka ihan kaikkea sen syökään.
Ehdottomasti en syö -listalla on kaksi ruokaa tai oikeastaan yksi ruoka ja yksi juures.
Silakkalaatikkoa mä en syö! Mut on lapsena pakotettu syömään Saarioisten silakkalaatikkoa. Se oli sitä aikaa kun kaikkein pienimmätkin kalan ruodot pelotti. Pelotti, että niihin tukehtuu, olihan ruodoista aina varoiteltu. Muistan kun ennen mikroaaltouunien aikaa söin monta tuntia kylmää silakkalaatikkoa. Pienen pieni nokare silakkalaatikkoa suuhun ja lasillinen maitoa päälle. Kuinkakohan monta litraa maitoa join sen ruokailun aikana?
Mä tykkään silakoista ihan älyttömän paljon ja esimerkiksi paistetut silakat ja perunamuussi on taivaallisen hyvää ruokaa (lähtiskö joku mun kanssa vaikka Sikalaan syömään niitä?) ja periaatteessa täysin samaa kuin silakkalaatikko. Mutta luonto vaan ei anna periksi edes maistaa sitä.
Juures, jota en syö, on selleri. Mä yksinkertaisesti vaan en tykkää siitä! Siitä sanonkin joskus että olen allerginen sille. Selleristä on “turvallista” sanoa että on allerginen sille, koska se oikeasti allergisoi. Toisin kuin esimerkiksi maksa, jolle olen kuullut aika monen teinin olevan “allerginen” ;) Hauskaa muuten, että teini joka on maksalle “allerginen” voi hyvin silti syödä Saarioisten maksalaatikkoa. Tai kasvissyöjäksi ruvennut teini voi syödä Mäkkärin Big Mac -aterian ;)
Sitten on kaksi sellaista asiaa, joita mieluummin olen syömättä. Syy molempien mieluummin syömättömyyteen on se, että olen joskus saanut molemmista tarpeekseni.
Ensimmäinen on jäätelö. Nyt olen jo joitakin vuosia, ehkä noin 4 - 5 vuotta syönyt silloin tällöin suklaajäätelöä, tiikeriä tai trioa. Muuten ei uppoo vieläkään. Jäätelöstä sain tarpeekseni silloin kun odotin teiniä. Mä söin ihan järkyttävät määrät jäätelöä päivässä. Äitiyslomalle jäätyäni mulla saattoi mennä suurin osa päivästä siihen kun kävelin kauppaan ostamaan jäätelön, lähdin kävelemään jäätelön kanssa kotiin ja kun se jäätelö oli loppu käännyin takaisin kauppaan ostamaan lisää jäätelöä. Sitä meni oikeasti litratolkulla. Ennen kuin rupesin syömään jäätelöä söin näkkileipää ja join maitoa. Selkeästi mulla oli tarve saada kalsiumia. Raskauden jälkeen meni yli 10 vuotta niin, etten syönyt jäätelöä ollenkaan.
Toinen, josta olen saanut tarpeekseni on mansikat. Olin monta kesää torilla töissä, kesiä taisi tulla seitsemän tai kahdeksan ja niitä varmasti olisi tullut paljon lisää, jos en olisi sitten eräänä kesänä ollut vahvasti raskaana. Muuten tein vain lauantait mutta opiskelujen jälkeisen kesän tein 6-viikkoista päivää torilla vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä myyden. Olin koko ajan samalla kauppiaalla mutta torit vaihtuivat. Muutama kesä oltiin Kauppatorilla, muutama kesä Hietalahdessa ja loput Tapiolassa. Kauppatorilla on tiukat säännöt mitä saa myydä ja siellä meillä olikin vain vihanneksia, muilla toreilla sai myytävien tuotteiden kirjo olla laajempi ja sitten meillä olikin sekä vihanneksia että marjoja. Meillä oli vapaa syöntioikeus tiskistä. Tykkäsin syödä tomaatteja ja kukkakaalia. Tomaatin ahmiminen loppui sinä kesänä kun suun limakalvot menivät voimakkaista kotimaisista tomaateista rikki. Pariin päivään ei pystynyt pistämään suuhunsa mitään, mikä ei olisi kirveltänyt. Kun siirryimme Hietalahteen tuli valikoimaamme myös mansikat ja herneet ja niitä tuli sitten popsittua tiskistä. Suhteellisen nopeasti huomasin olevani herneille allerginen jotain jäljellä jäi vain mansikat. Niitä tuli sitten syötyä niin paljon, ettei oikein maistu tänä päivänäkään :( Saatan kesän aikana maistaa 2 - 3 mansikkaa, mutta se riittää mulle. Kesän juhlissa on tietysti aina tarjolla se perinteinen mansikka-kermakakku. Yleensä se jää multa jopa maistamatta. Kahdesta syystä: siinä on niitä mansikoita enkä muutenkaan ole mikään täytekakkujen ystävä, ne jää multa yleensä muutenkin syömättä. Olen ottanut sen mansikkakakunkin kanssa vähän sen linjan että sanon olevani mansikoille allerginen. Paljon helpompaa niin, kuin ruveta selittämään ettei pidä mansikoista, se yleensä herättää kummastusta.
Sitten on ihan oma lukunsa noi mun oikeat ruoka-aine allergiat: pähkinät (hasselpähkinäsuklaa on aivan ihanaa, mutta eipä sitä voi syödä, hasselpähkinä on nimittäin se kaikkein pahin mun allergeeneistäni), tuore omena (koivun kanssa ns. ristikkäisallergia), herneet ja pavut (ovat pähkinöiden kanssa samaa sukua), sinapin siemenet, paprikajauhe (mutta ei tuore paprika). Mausteita on vielä muitakin, joille olen allerginen (esimerkiksi kurkuma), mutta niistä en ole viitsinyt pitää “lukua” kun niiden välttäminen on lähes mahdotonta niin kauan kuin meinaa syödä missään muualla kuin kotona. Siinä varmaan on yksi syy siihen, että mulla on tämä “krooninen nuha”, aina on elimistössä jotain, jota elimistö ei kestä.
Joissakin ruoka-aineissa on myös se, että raakana ne eivät mene, mutta käsiteltyinä kyllä. Sellaisia ovat esimerkiksi omenat. Voin hyvin juoda omenamehua tai syödä uuniomenoita. Omenoista häviää se joku aina kun sitä käsitellään. Voin myös syödä suolapähkinöitä