Janen elämää

Terveisiä Kymenlaaksosta

10. Elokuu, 2008 @ 11:34 kirjoittaja jane

Lähdettiin äidin kanssa torstaina kello 10 aikaan liikenteeseen. Suunnistimme vanhaa tietä pitkin suoraan Haminaan. Matkalla näimme hirven, mtuta se oli onneksi suhteellisen kaukana pellolla syömässä. Ja vettä tuli koko matkan ajan, sitä tuli ihan perkeleesti! Kunnes Pyhtäällä se lopulta väheni ripsutteluksi.
Jätimme auton Haminassa parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti Bastionia.
Matkalla pysähdyimme kahville ja välipalalle Konditoria-Kahvila Huovilaan. Söimme molemmat aurajuusto-kinkkupiirakat ja joimme kupit kahvia. Hinta 6,20€! Pääkaupunkiseudulla olis tuskin saanut edes toista annosta samaan hintaan.
Kävimme Bastionissa ja kävelemässä linnoituksen raunioilla.
Autolle päin kävellessä kävelimme Haminan kaupunginmuseon ohitse ja huomasimme että sinne on perjantaisin vapaa pääsy. Valehtelematta Haminan kaupungin historia ei kiinnosta niin paljoa, että olisin maksanut 2€ sisäänpääsymaksun, mutta koska nyt pääsi ilmaiseksi, niin toki kävimme sisällä. Talo on valmistunut 1760 ja “rakennus on toiminut mm. Katariina Suuren ja Ruotsin kuningas Kustaa III:n neuvottelupaikkana. Neuvottelujen tarkoituksena oli parantaa valtakuntien välisiä suhteita.” (Lainaus: http://www.hamina.fi/?pid=227&cg=227&grp=matkailu〈=fin).
Kiersimme vielä Haminan torin, siellä oli elomarkkinat. Keravan Ystävälle tiedoksi: siellä oli myytävänä niitä sun possuastioita, eli jos joskus osut jollekin markkinoille, kannattaa käydä kurkkasemassa.
Sitten palasimme 25 kilometriä takaisin päin ja menimme Kotkaan.
Kävimme Maretariumissa joka oli tosi kiva paikka. Erityisen kivan siitä teki se, että se on jaoteltu kotimaisten vesistöjen mukaan ja esillä on vain kotimaisia kaloja. Onhan noi koralliriuttojen kalat kauniita ja upeita, mutta kyllä kai sitä pitäis kotimaisista kaloista ensin olla tietoa ja vasta sen jälkeen ruveta tutustumaan eksoottisiin versioihin. Maretariumin toisessa kerroksessa oli jonkun kotimaisen lintukuvaajan (valitettavasti en enää muista nimeä) lintukuvia myytävänä ja siellä oli kuva Kyhmyhaahkasta, tosi kivan näköinen lintu ja mulle täysin uusi tuttavuus. Kuva maksoi muistaakseni 600€, joten en edes ajatellut sen ostamista. Vaikka kuva olis mun meriaiheisten taulujen joukkoon sopinutkin upeesti.
Maretariumin kierroksen jälkeen sade oli tauonnut joten suunnistimme vähän matkan päässä olevaan Sapokan vesipuistoon (Googlen kuvahaulla löytyy paljon lisää upeita kuvia puistosta).
Sitten suunnistimme hotellille. Olin vaihtanut hotellimme Haminasta Kotkaan, koska Haminassa ei ollut oikein mitään nähtävää. Kotkan keskustasta löytyi kaksi hotellia, joista toinen oli pieni yksityinen mutta valitettavasti keskiviikkona, jolloin hotellin vaihdon tein jo aivan täynnä. Jouduimme siis tyytymään Sokos-hotelliin.
Kello 19 aikaan olimme lähdössä syömään. Ravintolavaihtoehtoja oli kaksi: Meriniemi ja Wanha Fiskari. Meriniemestä Amerikan Ystävä sanoi, että siellä on huono palvelu, joten päätimme mennä Wanha Fiskariin. Tosin sekään ei sitten lopulta onnistunut, vettä nimittäin tuli taivaalta ihan siihen malliin että päätimme tyytyä Fransmannin ketjutasoiseen ruokaan. Ja ketjutaso sitten kostautui. Alkuruuat olivat hyviä, samaten äidin pääruoka. Mutta mä palautin omani keittiöön. Söin maksaa ja se oli niin kalvoista, että ei sitä voinut syödä. Annos lähti takaisin keittiöön. Toisenkin olisi voinut palauttaa. Se nimittäin tehtiin sitten niin kiireellä että pekonit jäi raaoiksi. En kuitenkaan enää viitsinyt ruveta siitä motkottamaan, oltiinhan me vaan Fransmannin tasoisessa paikassa, jätin pekonit syömättä.
Huoneessa vielä joimme punaviiniä ja juttelimme. Kello 02 oli pakko käydä nukkumaan.
Lauantaina tulimme aamiaiselta jo enne kello 10. Haukkavuoren näkötorni aukesi vasta kello 11, joten päätimme mennä ensin Merikeskus Vellamoon (on muuten helvetin ruma rakennus), mutta sekin aukesi vasta kello 11. Eli ei kun auto parkkiin ja torille kiertämään. Kello 11.00 kävimme sitten Haukkavuorella. Näkötorniin olisi pitänyt kävellä ylös, jätimme menemättä.
Ja sitten Vellamoon. Se oli ehdottomasti hintansa väärtti. Jos sinne joskus menet tai kuulet jonkun olevan menossa, niin suosittelen että miettii kumpi näyttelyistä kiinnostaa enemmän: Kymenlaakson museon näyttely vai Suomen merimuseon näyttely (tolla sivulla muuten on aika “hyvä” kuva tuosta Vellamosta). Molempiin ei nimittäin jaksa täysillä tutustua. Me oltiin museossa reilusti yli tunti ja käytiin näyttelyt läpi aika reippaasti. Esimerkiksi iso osa opasteksteistä jäi lukematta. Kymenlaakson museon näyttely on tietysti keskittynyt Kymenlaaksoon mutta on silti erittäin mielenkiintoinen, onhan siellä paljon sotahistoriaa.
Tarkoituksemme oli käydä vanhassa merimieskapakka Kairossa kahvilla, mutta se aukesi vasta kello 17. Kairosta jäi siis muistoksi vain valokuvat kylteistä.
Kotimatkalla oli sitten vuorossa se osuus, joka näkemästämme taisi jäädä meille molemmille parhaiten mieleen: Langinkosken keisarillinen kalastujsmaja. Maja itsessään oli todella upea (kuvia majasta sekä mun omassa galleriassa että tuolla museon sivuilla, hienoja luontokuvia alueesta löysin täältä).
Alueella toimi myös kalastusmajan kahvila, joka on rakennettu 20-luvulla nimenomaan nähtävyysalueen kahvilaksi. Joimme kahvit ja söimme vähän suolaista (mä söin lohipiirakkaa ja äiti söi ohrarieskaa munavoilla, hinta vain 6,80€!). Sitten lähdimme sinne, joka alunperin sai mut haluamaan tälle matkalle eli Pyhtään Pyhän Henrikin kirkolle. Kun menimme sinne, oli kirkossa menossa häät. Emme viitsineet mennä sisälle vaan kiertelimme vanhaa ja kaunista hautausmaata. Vanhin hautakivi oli vuodelta 1884. Varsinaiselta hautausmaalta löytyi sotilashaudat sekä hautoja 1940-luvulta lähtien. Kaksien häitten välissä pääsimme kirkko-oppaan opastuksella tutustumaan kirkkoon. Opas ei ollut mitenkään erityisen hyvä, artikulointi oli hieman heikkoa eikä hänellä ollut minkäänlaisia tarinoita kerrottavana, mutta paljon enemmän tietysti saimme käynnistä irti kuin jos olisimme käyneet vain kaksin katselemassa.
Kirkon puuveistoksissa mielenkiintoisinta oli se, että Henrikin jaloissa oli aina myös Lalli. Pienenä ja nöyränä. Muuten, kun ajelin Raumalta kotiin ajoin Köyliön ohi ja olihan siellä opaskylttejä Lallin patsaalle.
Pyhtäältä ajoimme seiskatietä pitkin Porvooseen syömään. Tarkoitus ei ollut käydä enää mitenkään erityisen hyvin syömässä vaan lähinnä vaan saada vatsat täyteen. Tehtyämme vanhassa kaupungissa lyhyen kävelykierroksen suunnistimme Sevillaan syömään.
Ja sitten ajoimme taas vanhaa tietä pitkin kotiin.
Itse olin kotona vähän ennen kello 19.30, auton matkamittarissa kilometrejä lisää noin 440.

Ehdottomasti voin suositella Kotkaa käyntikohteena, mikään kohteistamme ei ollut pettymys. Sapokan vesipuisto oli äärimmäisen kaunis ja hieman harmittaa, että illalla satoi, se olisi illalla pimeässä ja valaistuna ollut varmasti myös äärittömän kaunis paikka. Lisäksi Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kokemisen arvoinen paikka.

   Aihe Työ- ja vapaa-ajan matkat