Tekniikasta
4. Elokuu, 2008 @ 21:18 kirjoittaja jane
Suomen vanhin asukas, Aarne Arvonen, täyttää tänään 111 vuotta (samana päivänä kun teini täyttää 19).
Uutisen kuultuani rupesin miettimään sitä, miten paljon maailman on täytynyt muuttua hänen elämänsä aikana. Rupesin peilaamaan sitä omaan elämääni, jota on takana 42 vuotta. Ja jos otan siitä vain sen osan, jonka itse muista, niin vuosia on noin 35 tai vähän yli.
Jätän näistä “uutuuksista” pois “itsestään selvyydet”, kuten kännykän, PC:n ja internetin.
Ensimmäinen tekninen muutos jonka muistan, on väri-tv. Muistan kun se tuli meille kotiin. Käsittääkseni vielä suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Isäni oli silloin töissä kodinkoneliikkeessä. Hän toimi autokuskina ja mm. asensi ostetut televisiot kotiin kuljetuksen yhteydessä. Luulen, että saimme väri-tv:n suhteellisen edullisesti.
Veinin mummu (Espoossa) pesi pyykkiä pulsaattorikoneella ja toinen mummu pyykkilaudalla.
Vaasankadun mummulla oli sellainen wc, jossa vesisäiliö oli lähes katon rajassa ja wc vedettiin ylhäällä olevasta ketjusta, jonka päässä oli puinen kädensija.
Vaasankadun mummulla ei ollut jääkaappia vaan maitotaloustuotteet säilytettiin ikkunoiden välissä.
Jouluna 1971 meille tuli täysin uusi auto, Toyota Cressida, vuoden 1972 mallia. Autossa oli turvavyöt takapenkilläkin ja pidin isääni täysin kajahtaneena kun hän sanoi, että tästä lähtien myös takapenkillä käytetään turvavöitä.
Mikroaaltouuni oli tosi hieno juttu. Sen jälkeen kun se tuli, meillä syötiin monta viikkoa iltapalaksi mikrossa “paistettua” HK:n Sinistä. Sitä ennen oli pitänyt parilalla ja hellalla valmistaa porilaisia (jotka muuten on helvetin paljon parempia kuin mikrossa tehty HK Blue).
Muistan kun bussilippuja pystyi ostamaan etukäteen ja ne oli sellaisia paperisia repäistäviä lippuja.
Olen ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassani kirjoittanut telexejä. Mua 5-vuotta nuoremmat ei edes tiedä mikä on telex.
Sitten firmaan ostettiin faksi. Puhuin puhelimessa faksin vieressä saman aikaisesti kun minulle lähetettiin faksia Turusta. Olin todella hämmästynyt: se paperi tulee noin nopeasti ja alkuperäinen jäi Turkuun. Mahtava laite!
Kirjoituskoneeni oli punainen IBM:n pallokone ja myyntitilastot laskin Canonin nauhalaskurilla. Kuun vaihteen jälkeen mun työhuoneeni (oma työhuone) oli “täynnä” laskukoneen käytettyä nauhaa.
Pitkän vinkumisen jälkeen sain kirjoituskoneen, jolla pystyin kirjoittamaan neljä riviä tekstiä pienelle kirjoituskoneessa olevalle näytölle ennen tekstin tulostamista paperille.
Vaihdoin työpaikkaa ja tuli aika jolloin sain kollegan kanssa yhteisen PC:n. DOS-pohjainen kone, jossa piti vaan tietää mikä funktionäppäin tarkoittaa esimerkiksi komentoa “tallenna”. Kukaan ei ollut kertonut mulle, että myös “tallenna nimellä” -komento on olemassa ja niin mä pitkään kirjoitin kaikki tarjoukset alusta asti ;) Ehkä juuri tuosta johtuen kiinnostuin myöhemmin tietotekniikasta ja rupesin sen kanssa ns. itse oppineeksi guruksi.
En ole täysin varma tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen teinin syntymän, mutta joskus 80-90 -lukujen taitteessa kuitenkin: meillä töissä sai polttaa omassa työhuoneessa. Jokaisella oli oma työhuone tai yhdessä huoneessa oli korkeintaan kaksi työntekijää. Myös kahvitilassa sai tupakoida. Jossain vaiheessa mietin, että mulla menee hirveesti työpäivän aikana tupakkaa. Suurin osa polttamatonta. Sytytin tupakan aina ennen kuin soitin jollekin tai vastasin puhelimeen. Siinähän se tupakka sitten paloin polttamattomana tuhkakupissa. Päätin että rupean tupakoimaan kahvitilassa, koska se oli huonettani vastapäätä, käytävän toisella puolella. Pari päivää ehdin siinä poltella ennen kuin esimies käveli ohi kun olin kahvitilassa ei-kahviaikaan. Hän kysyi mitä teen ja kerroin hänelle päätöksestäni. Sain tiukan määräyksen polttaa omassa huoneessani.
Samaisessa työpaikassa meillä oli käytössä sisäpuhelimet, ns. batman-puhelimet, joilla pystyttiin soittamaan sisäpuheluita ja jopa jättämään soittopyyntöjä. Soittopyyntö toimi käytännössä niin, että soittopyynnön saaneen henkilön batman-puhelimessa vilkkui valo ja hän pystyi katsomaan mistä numerosta hänelle on jätetty soittopyyntö.
Kotona mulla oli aikanaan lankapuhelimessa kolme erilaista puhelinvastaajaa (eri aikaan kaikki). Ensimmäisessä soittopyynnöt tallentuivat tavalliselle C-kasetille. Toisessa oli niitä pieniä kasetteja, joita käytettiin mm. sanelukoneissa (en nyt muista mikä sen kastin “nimi” on). Kolmas muistutti jo matkapuhelinvastaajaa. Eli vastaaja oli jossain operaattorin palvelimella eikä kotona ollut mitään laitteita. Se vastaaja oli jopa kaukopurettava.
Näitä olis varmaan vaikka kuinka paljon, jos vähän aikaa miettisi, mutta nää tuli mieleeni enempiä miettimättä.
Jos mä muistan noin paljon “lonkalta”, niin miten ihmeen paljon muutosta on kokenut 111-vuotias ihminen. Varsinkin sellaisia asioita, jotka ovat meille jo itsestään selvyyksiä. Autoistuminen, sähköistyminen, juokseva vesi, lämmin vesi jne.