Terveisiä Länsirannikolta
27. Heinäkuu, 2008 @ 09:56 kirjoittaja jane
Lähdin torstaina ajelemaan kello 10.30. “Jo” kolmen ja puolen tunnin kuluttua olin Kaarinassa. Ajelin nimittäin vanhaa tietä (110) pitkin. Mä en ole täällä päässä ajanut vanhaa tietä koskaan kuin Palojärvelle asti, nyt ajoin siihen asti, kun se yhtyy E18:aan. Ja heti kun 110 taas oli käytettävissä poikkesin sille. Mä “saan” noita valtateitä suhata työajossakin ihan tarpeeksi.
Varmaan noin kilometri tai kaksi ennen Muurlaa näin hirvikolarin. Kolari oli sattunut hetki aikaisemmin. Tien vastakkaisella puolella oli auto, jonka perässä oli peräkärry, jossa oli sellainen muovinen korkea “kansi” päällä. Hirvi ilmeisesti oli törmännyt siihen peräkärryyn, koska autossa ei näkynyt mitään vaurioita. Kaikkein kamalinta tuossa tilanteessa oli se, että se hirvi kitui siinä tien pielessä. Makasi kyljellään ja sätki.
Paimiossa pysähdyin haukkaamaan välipalaa ja sitten matka jatkuikin kohti ensimmäistä varsinaista määränpäätäni, eli Kuusiston linnaa. Linnalle kävellessäni jostain alitajunnastani päähäni posahti Marionin kappale, jossa lauletaan jotain “tyttö Kuusiston nyt naitu on ja häitä juhlitaan”, sävelen muistan aivan tarkkaan. Yritin saada sanoja tarkemmin mieleeni, mahtoiko laulu kertoa tämän Kuusiston tyttärestä. Etsin kappaletta Marionin kotisivuiltakin. Kyseessä on todennäköisesti kappale Kylähäät, joten se tuskin kertoo linnan tyttären häistä. Mutta jännä juttu tuo ihmisen alitajunta.
Kaarinasta lähtiessäni tein matkani poikkeuksen: lähdin ajamaan pääväylää (eli 8-tietä) pitkin Uuteenkaupunkiin. Olin tosin katsonut reitin pikkuteitä pitkin valmiiksi, mutta kello rupesi olemaan “paljon” ja Ukissa oli tarkoitus käydä Bonk-keskuksessa, syömässä ja alkossa. Bonk-keskus oli hieno paikka, suosittelen ehdottomasti, jos joskus Uusikaupungissa käyt (valokuvia tulee galleriaan jossain vaiheessa).
Söin joen rannalla ja kello 17.30 jatkoin matkaani kohti todellista määränpäätäni eli Raumaa.
Matka Vantaalta Raumalle kesti kahdeksan tuntia. Keltaisten sivujen reittihaun mukaan matkaa meiltä kotoa Opettajan kotiin tulee 250 km, mutta kyllä mulla tuli auton matkamittariin kilometrejä noin 315. Pohjalla oli jo muutamia kilometrejä kun kotoa lähdin, joten ihan tarkkaa lukua en osaa sanoa.
Torstai-ilta meni Opettajan kanssa nopeasti: juteltiin, syötiin vähän iltapalaa ja kävästiin kaupungilla kävelemässä. Nukkumatti kutsui aikaisin ja puolikkaan unilääkkeen avulla nukuinkin alkuyön oikein hyvin.
Perjantaina olikin sitten koko päiväksi ohjelmaa, oli nimittäin Mustan Pitsin Yö.
Me aloitimme ohjelman jo kello 12.30 menemällä Pyhän Ristin Kirkkoon kuuntelemaan mieskuoron esittämää kirkkomusiikkia. Oli hieno kokemus ja tietysti mä taas itkeä pillitin.
Sitten oli ohjelmassa Nopein nyplääjä -kilpailu, jossa kilpailijat nypläävät puolen tunnin aikana niin paljon “yksinkertaista” pitsiä kuin mahdollista. Kilpailun voitti 12-vuotias tyttö 25,7 cm (vai olikohan se 24,7). Vitsailin kisaa katsoessamme omalla kantavalla äänelläni että “kyllä mä ton osaisin, heitellään vaan noit kepukoita toistensa yli, kiristetään välillä ja laitetaan nuppineuloja. Ihan helppoa hommaa”. Syrjäsilmällä näin, kun yksi mies kääntyi kauhuissaan katsomaan mua :) Täytyy kyllä vaan ihmetellä että miten ne nyplääjät muistaa missä järjestyksessä nypylöitä pitää siirrellä. Eniten mua kuitenkin ihmetyttää se, että miten kukaan on koskaan edes keksinyt moisen pitsin nypläyksen, mistä ihmeestä se on lähtenyt liikkeelle? Raumalle se on kuulemma tullut munkkien mukana. Oikeasti tulin siihen tulokseen, että en vaihda ratsastusta pitsinnypläykseen, täytyy keksiä jotain muuta. Ehkä sitä runon lausuntaa?
Sitten kävimme kuuntelemassa “kolmea herrasmiestä” eli “Veisui raumlaises henges”. Vitsejä ja musiikkia. Osa vanhoista tutuista kappaleista oli sanoitettu rauman kielelle ja kyllähän sitä ymmärsi. Ei ihan jokaista sanaa, mutta onneksi ihan jokaista sanaa ei tarvitsekaan ymmärtää, kokonaisuuden käsittää silti. Jos ruotsin kielen taito olisi aktiivisempi, niin ymmärtäisi varmasti vielä paljon enemmän.
Seuraavana oli taas ohjelma, josta ehdottomasti sanon, että jos joskus vaan on mahdollisuus päästä katsomaan Häplänperän valittajia, niin menkää ehdottomasti. Kyseessä on kuviolausuntaryhmä, joka lausuu naisen arjesta. Esityksessä tuli käytyä läpi ainakin synnytys, äiteys, naisenergia ja rypyt. Ehdottoman upeeta kuunneltavaa ja katsottavaa :)
Päivän viimeisenä ohjelmana katsoimme Pitsitanssin. Siinä tanssitaan pitsiä. Tanssijoilla oli siis nypylät käsissään ja he liikkuivat aivan kuin nyplääjä liikuttaa niitä nypylöitä. Ja saivat paksua, leveää mustaa pitsiä aikaiseksi. Esitys oli sopivan lyhyt, tuollainen tanhuaminen sinänsä kun ei juurikaan kiinnosta, mutta “ihmisnypylöillä” tanssittu pitsi kiinnosti.
Sitten lähdimme takaisin Opettajan luokse, kävimme suihkussa ja valmistauduimme iltaan. Tapana on pukeutua “vanhempiin” vaatteisiin tai mustavalkoiseen. Me pukeuduimme mustavalkoiseen. Illan viimeisenä ohjelmana meillä oli Jussi & the Boysin “keikka”. Kyseisen esiintymislavan juontajana toimi puolituttu juontaja, jota kävin moikkaamassa. Heitin samalla yhdet verkot veteen. Katsotaan tuleeko verkkooni edes särkeä vai jääkö täysin tyhjäksi. Arvokalaa en uskalla edes odottaa. Mutta ainakin on yritetty :)
Lauantaina kävimme vielä kääntymässä torilla ja mä ostin itselleni uuden t-paidan: musta peruspaita, jossa lukee valkoisella “kaikki muu paitsi minä on turhaa”. Aivan selvä Jane-paita ;)
Lounaan jälkeen otin päiväunet ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin päin noin kello 16.
Tulin suurinpiirtein reittiä Huittinen-Urjala-Loppi-Vihtijärvi, eli pieniä teitä. Pääväylää ajoin vain Raumalta Huittisiin. Aikaa kotimatkaan meni kuta kuinkin tasan neljä tuntia muutta kilometrejä ei tullut kuin se noin 250, joka on Keltaisten sivujen mukaan suorin reitti. Ja varmasti nautin ajamisesta enemmän kuin jos olisin tohottanut pääväylää kotiin.
Sain kesän “ensimmäiset” hyttysen pistot. Eihän niitä ole tähän mennessä ollut kuin muutama. Oikean nilkan yläpuolella jalan etuosassa on yksi ja se on turvottanut mun koko jalkapöydän. Pisto tuli jo torstai-iltana ja nyt rupeaa turvotus laskemaan, hyvällä mielikuvituksella jo näkee verisuonet tossa jalkapöydällä. Turvotukseen vaikuttaa ehkä osaltaan myös se, että olin viikkoa aikaisemmin pudottanut saunapuun kyseisen jalan jalkapöydälle, jolloin se turposi. Eli jalkapöytä oli kärsinyt jo aikaisemminkin. Mutta on se helvettiä kun on niin saatanan herkkä kaikelle mahdolliselle kropassa olevalle “ylimääräiselle”.
Olen myöskin saanut taas “hienon” liukuvärjäyksen niin dekolteen alueelle kuin jalkoihinkin. Vanhat rajat on bikineistä, nyt topista ja shortseista. Myös käyttämieni kenkien muoto on “luettavissa” jalkapöydistäni.
Hienot päivät vietin Opettajan luona. Tutustuimme toisiimme paremmin ja juttua riitti. Opettajalla on valtava yleistietämys sekä tietämys Rauman historiasta. Lisäksi hänellä on niin paljon “omituisia” ja mielenkiintoisia henkilökohtaisia kokemuksia, että hänen tarinoitaan kuunteli oikein mielellään. Mun oli oikeasti hyvä olla hänen seurassaan :) Mustan Pitsin Yöstä (tai siis perjantaipäivästä) jää varmasti parhaiten mieleen Häplänperän valittajat, täysin uusi kokemus kun oli.
Ja kuten tuossa reilu kaksi vuotta vanhassa kirjoituksessa (siis tuo liukuvärjäys-teksti), niin tänäänkin on ohjelmassa Lempiuroon tapaaminen. Lähden siis Hyvinkäälle katsomaan kun Grey-tädin narttu kisaa. Lempiurooni on mukana, joten pääsen hyväilemään hänen lihaksikasta karvaista vartaloaan ;)
Amerikan Ystävä tulee noin kello 19. Tälle illalle ei varmaan mitään kummosempaa ohjelmaa kehitellä, kunhan juorutaan, mutta huomiselle vois jotain keksiä. Täytyy lukea NYT-liite ja katsoa mitä siinä on.
Ensi viikolle ei ole mitään ohjelmaa. Alun perin oli tarkoitus, että lähden äidin kanssa Haminaan pariksi päiväksi, mutta siellä alkaa Tattoo keskiviikkona enkä mä halua mennä sinne silloin kun paikka on täynnä turisteja. Mahtaiskohan hotellihuonettakaan saada? Toisaalta rupesi hieman kutkuttamaan, että jos mentäiskin huomenna. Amerikan Ystävä nimittäin jatkaa huomenna meiltä matkaa Kotkaan. Hän on menossa bussilla sinne, joten hän sais samalla meiltä kyydin. Toisaalta kun me äidin kanssa lähdetään, niin tarkoitus on lähteä aamulla aikaisin, jotta voi ajaa vaikka taas jotain pikkuteitä pitkin ja pysähdellä matkalla. Eli sitten en pystyisi viettämään niin paljoa aikaa Amerikan Ystävän kanssa. No, tässähän tää ratkasu taas tuli: vietän huomisen päivän Amerikan Ystävän kanssa ja menemme äidin kanssa Haminaan seuraavalla viikolla. Silloin lähdemme joko sunnuntaina tai maanantaina. Nimittäin Kesäemännän kanssa suunniteltu Savonlinnan reissu ei toteudu ainakaan maanantaina 4.8., koska Kesäemännällä on silloin muuta ohjelmaa. Tattoon ohjelma loppuu sunnuntaina kello 14, joten hyvin vois lähteä silloin aamusta liikenteeseen. Täytyykin ehdottaa äidille.
Nyt mä teen hetken kotitöitä (liinavaatteiden vaihtoa, pyykkinarun ja -koneen tyhjennystä jne) ja lähden noin kello 12 ajamaan sinne Hyvinkäälle.
Tässä tämä jalkapöydän turvottanut hyttysen pisto yli kolme vuorokautta piston jälkeen.
