Suomalaisia sanoituksia
27. Kesäkuu, 2008 @ 08:03 kirjoittaja jane
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä monta kertaa aikasemminkin, mutta tähän asti se on aina jäänyt. Nyt kun tuo kyseinen kappale tuli taas radiosta eikä mulla ole kiirettä mihinkään (töitä tosin on ihan helvetisti, mutta olen jo henkisesti varautunut tekemään niitä koko illan), niin ajattelin vihdoin pistää ajatukseni “paperille”.
Paljonhan on sellaisia täysin omituisia sanoituksia, jotka ovat niin “syvällisiä”, että mä en niitä ymmärrä (”Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa”, kappale Kun katsoit minuun, sanoittaja Sinikka Svärd”. Tai joissa ei mun mielestäni ole tolkkua (”C-rapun Pauliina, yltä päältä kauniina”, kappale C-rapun Pauliina, sanoittajaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta esittäjä on Suurlähettiläät, joten eiköhän sanoittajakin löydy siitä porukasta).
Ehkä osa sanoituksista on niin korkeakulttuurista, että ne eivät sen vuoksi aukea mulle. Ymmärrän senkin, että joskus musiikki pistää sellaiset rajat sanoitukselle, että ei pysty sanomaan juuri sitä mitä haluaisi, vaan on “oikastava”.
Äsken mainituista huolimatta on yksi sanoitus, jota en todellakaan ymmärrä ja jossa jopa epäilen, että sanoittajalla on tullut virhe. Kyseessä on Jani Wickholmin kappale Kaveri (Sanoittaja Esa Eloranta). Siinä lauletaan: “minä olin ehkä yksinäinen, mut en yksin ollut milloinkaan”. Eikös toi just olis ihan hirveetä! Olla jonkun kanssa, mutta kokea silti että on yksinäinen. Mä en ikinä haluais tommosta “kohtaloa”.
Vaikka mä hyvin usein nautin yksin olemisesta, niin silti en ole koskaan kokenut olevani yksinäinen. Aina on kuitenkin ollut joku, jolle on voinut vähintään soittaa, jos siltä on tuntunut.
Oikeasti luulen, että sanoittajan olisi pitänyt sanoittaa: “minä olin ehkä yksin, mutten yksinäinen ollut milloinkaan”. Juu, ei solju enää niin hyvin kuin sanoittajan versio, mutta jos asia saa aivan vääränlaisen merkityksen kun kahden sanan paikkaa vaihdetaan, niin pitäisikö vaan suosiolla luopua tuosta ajatuksesta, ja kirjoittaa jotain muuta?
Rapa sanoi:
Jes, olet asian ytimessä. On tosiaan extra huonoja sanoituksia, mutta onneksi myös helmiä. Wikholmin Siivet on hyvä sellainen. Samoin Paven Yhtenä yönä on onnistunut, yritetty paljon ja onnistuttu aika hyvin. Anna Erkssonilla on kyllä muitakin hilpeitä, sehän sai hieman kritiikkiä siitä yhdestä jossa kuuma tunne menee varpaisiin vai miten se oli…
Jos osaat ruotsia, kuuntele Tomas Ledinin “Släpp hästarna fria” tai “Blå blå känslor”.
11. Mar, 2008 klo 23:39