Yllättävä kohtaaminen ja minuuttipeliä
23. Kesäkuu, 2008 @ 20:49 kirjoittaja jane
Soitin tänä aamuna taksin muutamaa minuuttia yli 9. En viitsinyt lähteä omalla autolla lentoasemalle, koska sieltä on aamulentojen lähdettyä vaikea saada parkkipaikkaa.
Taksin kuitissa oli lähtöaika 9.11.
Lento Kuopioon oli ajallaan, hermitti vaan lentää ATR:llä. Onneksi lentosää oli mitä parhain, joten loppujen lopuksi se oli ihan sama kuin olisi bussilla lentänyt. Tosin korvat on ihan lukossa ATR:llä lentämisen jälkeen. Johtuen metelistä :(
Kun nousimme Helsinki-Vantaalta paikallistin paikkamme nopeasti ja pitkään seurasinkin tuttuja seutuja. Tuttujen seutujen ilmasta käsin seuraaminen valitettavasti vaan päättyi siihen, että olimme pilvessä.
Kuopion lentoasemalla kävin lentoaseman ravintolassa lounaalla. Söin Wallenbergin pihvin. Kaksi teollista pihviä, valkosta riisiä (en syönyt), hyvä sieni-juustokastike ja kolme siivua paprikaa. Onneksi lounaaseen kuului myös salaattipöytä. Eikä hintakaan tosin ollut kuin 7€.
Tein asemalla töitäkin vielä hetken ja sitten soitin taksin itselleni.
Vajaa kaksi tuntia asiakkaan luona meni hyvin ja asiakkaan henkilökunta oli lähtöni jälkeen tyytyväistä :)
Sitten taksi takaisin lentoasemalle ja siellä olikin yli kaksi tuntia aikaa ennen koneen lähtöä. Join odotellessa yhden valkoviinin, en siis sittenkään “sortunut” lentoasemakänneihin, vaikka niillä “uhkailinkin” ;)
Kello oli noin 17.30 kun nousin ylös ja päätin ruveta pakkaamaan kannettavaani salkkuun. Katsoin lentoaseman ravintolasta alas ja näin tallituttuni seisomassa siellä. Huusin hänelle ja pyysin odottamaan ennen turvatarkastukseen menoa.
Lähes parasta tässä tapaamisessa oli se, että hän oli torstaina laittanut tekstiviestin, jossa hän kertoi saaneensa opiskelupaikan Harjun oppimiskeskuksessa. Hänestä tulee hevosten hoitaja. Kun torstaina sain sen viestin mua rupesi naurattamaan kamalasti. Muistan nimittäin vielä ajan, jolloin hän pelkäsi mun Elämäni Hevosta (minä en ole tuossa kuvassa) ja nyt hänestä tulee hevosten hoitaja :) Tosin hän on jo joitakin vuosia tehnyt meillä tallilla ns. iltatallia, eli kyllä hän tietää mihin ryhtyy. Ja eläinten kanssa on loppujen lopuksi helppo olla ja toimia kun oppii ymmärtämään mistä missäkin eläimessä on kysymys.
Kyseessä on 45-vuotias nainen joka valmistui pari vuotta sitten tradenomiksi. Muistan miten hän silloin vannoi, että hän ei opiskele enää ikinä. Nostan todella hattua hänelle että vielä tuossa iässä lähtee opiskelemaan alaa, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen työn kanssa. Varsinkin kun keskustelimme hänen kanssaan siitä, että hevosten hoitajana hän ei saisi edes niin paljoa nettopalkkaa mitä hänen bruttopalkkansa on tällä hetkellä. Toki työilolle ja työssä viihtymisellekin on laskettava oma hintansa, mutta ei se voi viedä elämää siihen tilanteeseen, että joutuu sen jälkeen laskemaan joka ikisen sentin (kirjoitin muuten ensin, että pennin - en siis ole vieläkään täysin euroajassa). Joten uudesta ammatista tuskin tulee hänelle koskaan kokopäiväistä palkkatyötä.
Reilun tunnin aikana tuli vaihdettua kuulumiset aika hyvin ja hän lähetti terveisiä kaikille yhteisille tutuillemme (Grey-täti, Iikku, Susanna ja Heli ainakin).
Myös paluulento oli ajallaan ja vasta turhan myöhään vilkaisin kelloani. Istuin jo taksissa ja totesin, että olen ollut reissussa 9h 40 min. Vielä pitäisi siis olla reissussa 20 minuuttia, jotta saisi kokopäivärahan. Olisin siis hyvin voinut jäädä tuttuni kanssa odottamaan että hän saa matkalaukkunsa ruumasta. Sanoin kuitenkin taksikuskille, että ajetaan hitaampaa reittiä ja kerroin hänelle, että tarkoitus on saada aikaa matkaan kulumaan reilu 15 minuuttia.
Kun käännyimme kotikadulleni taksikuski sanoi: “vielä tässä saadaan minuutti menemään, jos oikein yritetään”. Kello oli siinä vaiheessa 19.08. Sanoin, että eiköhän tämä pyöristämällä mene kello 19.10:een, joten hän voi hyvin ajaa minut perille :)
Jos olisin ollut omalla autolla liikenteessä olisin helposti saanut pöyristettyä minuutit, mutta kun matkalaskun liitteenä on taksikuitit, ei viitsi kauheesti lähteä pyöristelemään.
