Kadonneita ystäviä
22. Kesäkuu, 2008 @ 14:52 kirjoittaja jane
Olen näköjään addiktoitunut tähän kirjoittamiseen: kun on muutaman päivän kirjoittamatta niin sitten on pakko kirjoittaa koko ajan ;) Ei vaan… tähän kirjoitukseen tuli sysäys tuosta edellisestä kirjoituksesta. Mulla on joitakin “kadotettuja ystäviä”. Tai tuttavia tai kavereita tai mitä nyt sitten ovatkaan. Ihmisiä, joihin on joskus pitänyt kovastikin yhteyttä, mutta joihin yhteyden pito syystä tai toisesta on päättynyt.
Kahta sellaista ystävää metsästin jokin aika sitten. Molemmat entisiä työkavereita (eri työpaikoista). Yhteys toiseen katkesi, kun he muuttivat 100 km päähän Helsingistä (ei siis mikään hyvä syy, mutta harvoin kai nämä syyt ovat “hyviä”). Toisen kanssa yhteydnpito päättyi kun hän jäi toisen kerran äitiyslomalle.
Molempien puhelinnumerot kaivoin esille jokin aika sitten ja laitoin molemmille tekstiviestin: “oletko se ja se, joka oli töissä siinä ja siinä firmassa silloin ja silloin. Olen se ja se, muistatko minut. Olisi kiva kuulla mitä sinulle / teille nykyään kuuluu.” Kumpikaan ei vastannut mitään, joten annoin asian olla. Nyt tuli mieleeni, että josko sittenkin vielä yrittäisin ainakin tuota toista saada käsiini. Löysin jo netistä hänen poikansa sähköpostiosoitteen. Toinen vaihtoehto on kysyä puhelinnumeroa numerotiedustelusta, he näköjään asuvat samalla paikkakunnalla edelleen.
Sitten on yksi miespuolinen ystävä, jonka kanssa olemme tunteet yli 10 vuotta. Minun välitykselläni hän tutustui naiseen, jonka kanssa meni avoliittoon. Syystä tai toisesta meidän yhteyden pitomme päättyi siihen. Olen monasta miettinyt mitä tuolle miehelle kuuluu. Taisi olla jo viime vuoden puolta kun kuulin yhteiseltä tuttavaltamme että tämä pari on nyt eronnut. Lähes viikottain ajattelen, että olisi kiva ottaa yhteyttää tuohon mieheen ja kysyä hänen kuulumisiaan. Nyt vaan - kun hän on eronnut ja tiedän asian - se tuntuu jotenkin “omituiselta”. En tiedä, olen ehkä vainoharhainen, mutta hän (tai joku muu) voisi kuvitella että otan yhteyttä juuri sen vuoksi että hän on eronnut. No varmasti osittain myös sen takia, koska yhteyden pitomme päättyi hänen avoliittoonsa, eli jonkinlainen “syy” meidän välien katkeamiseen on nyt poissa kuvioista. Googletin tuon miehen ja löysin hänen yhteystietonsa (en tiedä ovatko vanhat enää voimassa), joten ehkä mä “rohkaisen” mieleni jossain vaiheessa ja laitan hänelle viestin.
Ala-asteaikaista “bestistäni” olen myös metsästellyt silloin tällöin, mutta hänestä ei löydy mitään tietoa. Ei edes Koulukaverit-sivuston kautta. Tuon sivuston kautta ensirakkauteni otti minuun yhteyden, mutta valitettavasti hänkin on “kadottanut” yhteisen ystävämme jossain vaiheessa.
Sitten on sellaisia ystäviä, joita yritän silloin tällöin hakea esim. Facebookin kautta. Entisiä työkavereita, entisiä luokkakavereita, entisiä harrastuskavereita. Nämä tutut eivät kuitenkaan ole niin “tärkeitä” että tekisin heidän löytämisekseen sen enempää “töitä”.
hah2 sanoi:
Narsistit vaan eivät osaa katsoa peiliin. Valitettavasti.
23. Kes, 2008 klo 08:08