Teinilleni, ylioppilaalle
3. Kesäkuu, 2008 @ 19:34 kirjoittaja jane
Tätä puhetta ei koskaan ennen sen pitoa kirjoitettu. Kirjoitan sen nyt reilu kolme vuorokautta myöhemmin niin, kuin sen muistan.
Teini, teillä lapsilla on paha tapa itkettää äitejänne. Välillä ilosta, välillä surusta. Sinä onneksi olet itkettänyt huomattavasti enemmän ilosta kuin surusta. Ensimmäisen kerran itketit minua 23. päivä maaliskuuta 1989. Pidin odotus- ja vauva-ajastasi päiväkirjaa ja 23. päivä maaliskuuta 1989 olen kirjoittanut: “Tänä iltana se tapahtui! Äiti oli menossa nukkumaan ja yks kaks jokin rupesi “koputtamaan” oikean nivusen vieressä. Hetken aikaa odotin ja taas, nyt keskellä vatsaa. Sinä se olit! Potkaisit äitiä ensimmäisen kerran niin, että se tuntui. Äiti ei voinut muuta kuin itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Mahtava tunne!
Äiti ei voinut myöskään välttää kiusausta “kiusata” sinua. Tönäistä masua hieman ja odottaa vastausta sinulta. Itse olisin jaksanut jatkaa vaikka aamuun asti, mutta sinua ei moinen “leikki” kovin kauaa jaksanut kiinnostaa.
Tunne on vieläkin tosi mahtava. Sinun ensi potkusi ja huomenna aamulla lähdemme muuttamaan uuteen, ennen kaikkea, omaan kotiin. Toivottavasti sinä et hirvittävästi suutu moisesta puuhasta.”
Tänään olen taas itkenyt sinun vuoksesi onnesta.
Teini, olet nyt avannut sellaisen oven, että kun armeijan jälkeen mietit, mitä haluat työksesi tehdä, ovat kaikki ovet avoinna. Loppu on vain sinusta itsestäsi kiinni. Miten valmistaudut ja hoidat mahdolliset pääsykokeet.
Kun mietit sitä, mitä haluat tulevaisuudessa tehdä, niin muistutan sinua muutamasta lapsuuden toiveammatista, ehkä ne auttavat valinnassa.
Ensimmäinen julki tullut toiveammatti oli lastentarhan opettaja. Tämä toive tuli siinä vaiheessa, kun teille tuli päiväkotiin miespuolinen lastenhoitaja. Pedakogiikka on hienoa ala eikä sen alan työt varmasti koskaan lopu.
Jossain vaiheessa sinua kiinnosti kovasti papin työ. Kun menit isoskoulutukseen ajattelin, että ehkä sinusta oikeasti tulee pappi. Mikäs siinä, leipäpappina oleminen ei varmasti ole sekään huono vaihtoehto.
Viimeisimpänä lapsuusajan haaveammattina ilmoitit että “äitiä, musta tulee poliisi ja palomies”. Kun kysyin että kumpi ensin, sain vastauksen että yhtä aikaa. Kysyin että miten se oikein onnistuu ja loit minuun katseen, joka sanoi: “äitiä, sä et tajuu mitään” ja vastasit: “no päivät mä olen poliisi ja öisin palomies, koska ne saa nukkua”.
Sen ei ole väliä, mikä sinusta tulee, vaan se, kuten teidän koulusta 25 vuotta sitten ylioppilaaksi päässyt mies tänään puheessaan sanoi: unohda rikkaus ja valta ja tee sitä mitä haluat. Sinulla on nyt kaikki ovet avoinna. Toivottavasti löydät ja pääset tekemään juuri sitä, mitä haluat.
Onnea teini!