Kuukausiarkisto Kesäkuu, 2008
Sellon lähtiessä vein kolmet kengät tohon paikallisen ostoshelvetin suutariin korkolappujen vaihtoon. Suutari selitti mulle, että siellä on ainakin yksi pari, jonka kanssa on se riski, että korko halkeaa. Koron sisällä on ontto metalliputki, jonka halkaisija on 2,5 mm. Heidän koneensa on tehty 3mm putkelle. Eli on olemassa riski, että se putki halkeaa ja rikkoo koron. Ensin jätin kengät sinne, mutta Selloon ajellessa mietin, että mulla on viime aikoina ollu niin paljon huonoa tuuria kenkien korkojen kanssa niin soitin suutariin ja sanoin, että niitä ei saa korjata. Varsinkin kun ne toiset kengät on mun kaikkein näteimmät mustat avokkaat.
Suutari kyllä väitti mulle, että sama riski on muillakin suutareilla mutta mä en usko. Mä selvittelen asiaa. Jos sama onglema on kaikilla muillakin, niin sittenhän ei auta muu kuin korjauttaa ne.
Kävin vaateostoksilla. Vaaleita työkäyttöön sopivia kesähousuja en löytänyt :( Lähes kaikki vaaleat kesähousut oli pellavaa enkä mä halua pellavahousuja. Kävin kattomassa sen aikaisemmin keväällä löytämäni kevättakinkin, mutta alennus oli vain 20%. Hintaa olis siis jäänyt vielä 200€, joten se jäi ostamatta. Surkuttelen sitten taas alkusyksystä takin puutetta :(
Kaiken muun tarvitsemani sain ostettua: kolme yksiväristä puseroa työkäyttöön, kaksi hyvälaatuista t-paitaa, shortsit ja kolme (!) hametta. Yhtä niistä voi käyttää myös talvella, kaksi on ihan kesäkäyttöön. Ja kaksi hameista on sinisiä! Tsiisus!
Nyt ei tietysti toisille työhousuille niin paljoa ole tarvetta, kun sain ostettua yksivärisiä yläosia (toiset housut ovat ruutukuosiset) ja monta hametta.
Kun käyn maanantaina hakemassa kengät suutarista täytyy samalla käydä ostoshelvetin Modassa kattomassa onko siellä henkareita. Ne lahjottaa henkarit pois eikä Sellon Modassa ollut tarjolla kuin yksi hamehenkari.
Kyllä se kuulkaa on niin, että hyvät yöunet voittaa mennen tullen ja palatessa (huonon) seksin. Olen melkein valmis jättämään tuon adjektiivin tuosta seksin edestä pois, mutta en kuitenkaan ihan.
En mä tosin ihan 11 tuntia nukkunut, olin yöllä hereillä tunnin verran. Heräsin kun joku baarista palaileva mies kokeili äänensä voimakkuutta kello 4.30 aikaan. Mulla on kovampi ääni kuin sillä, mutta en jaksanut näyttää. Enkä mä ollut edes tuntia hereillä, joten ihan hyvä etten noussut sängystä, vaikka yhtä koulutusmateriaaliin tulevaa kuvaa kovasti siinä hereillä ollessani suunnittelinkin. Ens yönä vielä samanlaiset unet, niin veikkaan että olen ensi viikolla töissä aivan eri ihminen mitä olen ollut tällä viikolla :)
Taivas on kotitalon itäpuolelta paksun pilviverhon peitossa, länsipuolella on lähes pilvetöntä. Mutta aurinko on tuolla itäpuolella, joten auringonottosäätä ei ole. Kunhan olen juonut aamukahvin niin lähden Selloon hoitamaan ne vaateostokset. Sen pitemmälle en suunnitelmia tee, koska en yhtään tiedä millä tuulella olen, kun palaan takaisin. Jos löydän kaiken tarvitsemani helpolla niin olen hyvällä tuulella, jos joudun vähänkin kiertelemään ja ettimään niin olen helvetin huonolla tuulella.
Arbutin muuten auttaa noihin mun maksaläiskiin. Luulen, että ne ovat vähän jopa vaalentuneet, mutta kun muistaa sen, että olin koko viime lauantain auringossa, niin ei ne ainakaan pahemmaksi ole menneet. Käyttöohjeessa sanottiin, että sitä pitäisi käyttää helmikuusta eteenpäin tai ennen aurinkolomalle lähtöä. Ja mähän käytän sitä nyt aurinkoaikaan, joten tuskin tuo kokonaan tänä kesänä poistuu, mutta kunhan pysyis edes tommosena hailakkana.
Heh, teini on menossa tänään jonkun kaverinsa synttäreille. Hän osti toisen kaverinsa kanssa lahjaksi tommosen kivisammakon, tosin ilman tuota kruunua (kuvan olen kopioinut eräästä puutarhablogista. Ei, en seuraa tuota blogia, vaan löysin kuvan googlen kuvahaulla). No, tommonen lahja 19-vuotta täyttävälle pojalle, niin siinä on jo oltava joku juju. Kysyin jujua ja juju on kuulemma siinä, että lahja on ruma ja hyödytön kuten lahjan saajakin :D
Vaatii kyllä jo lahjan saajalta hyvää huumorintajua :)
Mä joudun valitettavasti viettämään tänään pari tuntia aikaa nuorten miesten kanssa;) Teinin pari kaveria tulee meille ennen kuin he menevät synttäreille. Veikkaan kyllä että pojat viihtyvät hyvin tuolla teinin huoneessa pelatan jotain pleikkapeliä uuden perheenjäsenemme kanssa. Teinin huone on muuten pysynyt yllättävän siistinä ylppäreiden jälkeen.
Kirjoitin jokin aika sitten “entisestä ystävästä”, jonka tarina on aika kamala siltä osin kuin minä sen tunnen.
Tutustuin Virveen ja hänen miesystäväänsä Jukkaan joitakin vuosia sitten. Sanoisin että joku 4 - 5 vuotta sitten. Virve ja Jukka eivät olleet varsinainen pari, vaan molemmat olivat omalla tahollaan naimisissa. Virve oli jo tehnyt päätöksen erota eikä kauaa mennytkään kun hän muutti aviomiehensä luota pois. Virve odotteli kovasti että Jukkakin muuttaisi heidän yhteiseen asuntoonsa, mutta eipä Jukka vaan muuttanut. Asui vuoron perään Virven ja vaimonsa luona. En enää muista, mikä oli Jukan selitys sille, että hän ei muuta pois vaimonsa luota. Virve laittoi avioeropaperit eteenpäin. Jukka ja Virve olivat asuneet yhdessä lähes vuoden ennen kuin Jukka laittoi omat paperinsa eteenpäin. Lopulta Jukka sitten kuitenkin muutti Virven luokse, mutta se ei Virven elämää helpottanut. Päin vastoin.
Jukalla rupesi olemaan “ylitöitä” ja kun Virve kävi katsomassa Jukan entisellä kodilla, niin siellähän Jukan auto oli. Jukan selitys oli se, että koska tuleva ex-vaimo on alkoholisti niin hänen täytyy välillä käydä siellä, jotta ex-vaimo ei sekoaisi. Kehotin Virveä moneen kertaan jättämään Jukan, mutta hän rakasti niin kovin, ettei voinut.
Kerran Virve soitti mulle ja pyysi mua mukaan - hän halusi mennä käymään Jukan ja hänen ex-vaimonsa kotona kun Jukka on siellä. Lähtisin hänelle “turvaksi”. Lähdin mukaan. Siellähän he istuivat kaksin ja Jukan ex-vaimo veti viinaa. Minäkin täysin syyttömänä jouduin haukkujen kohteeksi, mutta terveinä sentään pääsimme lähtemään.
Lopulta Jukka sitten muutti Virven luokse niin “lopullisesti”, että vei tavaransa sinne. Virve mustasukkaisuuttaan (ei tosin täysin turhan) tutki ja tonki kaikki Jukan tavarata. Tiliotteista hänelle selvisi, että Jukka “lainaa” ex-vaimolleen rahaa, maksaa hänen kännykkälaskut ja maksaa yksin jotkut heidän yhteiset lainansa. Sen takia Jukalla ei ollut koskaan “varaa” maksaa hänen ja Virven vuokrasta edes osaa eikä varaa osallistua ruokakuluihin. Riitahan näistä tietysti tuli!
Ja Jukka kävi edelleen panemassa ex-vaimoaan.
Kerran kun Jukka taas oli ex-vaimon luona Virve soitti mulle ja kysyi, että jos hän tulisi meille, lähtisinkö hänen kanssaan baariin. Lupasin lähteä. Mä kyttäsin silloin tällöin ikkunasta näkyykö Jukkaa meidän pihalla, mutta ei näkynyt. Ehdotin Virvelle, että lähdetään Hesaan, mutta hän halusi tuohon paikalliseen, samaan baariin siis, jossa olimme tavanneet. Eikä me kovin kauaa ehditty siellä olemaankaan kun Jukkakin tuli sinne “sattumalta”. Todennäköisesti Virve halusikin sitä, että Jukka tulisi hakemaan hänet. Ja niinhän siinä kävi, että Jukka ja Virve sopivat taas riitansa ja he lähtivät yhdessä pois. Minä jäin yksin baariin ja seuraavana päivänä Virve tuli hakemaan tavaransa ja autonsa mun luota.
Seuraavana viikonloppuna Virve ja Jukka olivat lähdössä yhdessä ulos, kun heille tuli riitaa jostain. Lopulta Virve lähti yksin baariin, johon heidän piti mennä yhdessä. Jukka lähti autolla hänen peräänsä, raahasi hänet väkisin autoonsa, vei kotiin ja veti turpiin.
Vieläkään Virve ei luovuttanut “olihan mussakin vikaa, kun sanoin niin rumasti”… yritin puhua hänelle järkeä, mutta turhaan :(
Sitten Virve ajoi ikävän kolarin, jossa kuoli 15-vuotias poika.
Virve soitti mulle ja pyysi mua tukihenkilöksi kriisitapaamiseen. Hän halusi mut sinne, koska ei luottanut Jukkaan, eikä sellaista ihmistä voi tukihenkilöksi ottaa. Lupasin lähteä. Meni jokin aika ja Virve soitti mulle. Hän menee sittenkin Jukan kanssa. Vielä tänä päivänäkään mulle ei ole selvinnyt että miksi.
Eikä edellisestä turpiin vetämisestä mennyt pitkäkään aika, kun taas oli joku riita ja Jukka veti Virveä turpiin. Tässä vaiheessa Virve onneksi sai tarpeekseen. Hänellä ei ollut nettiyhteyttä kotona eikä töissä, joten mä etsin hänelle netistä asuntoja ja faksasin tietoja hänelle töihin. Ei mennytkään kauaa kun hän löysi asunnon. Ja muutti salaa pois, jättämättä Jukalle mitään tietoa siitä missä hän on.
Jukka meni Virven työpaikalle ja kävi sen jälkeen päivittäin häiriköimässä häntä töissä. Kehotin Virveä soittamaan poliisit. Ei soittanut. Olimme Virven kanssa päivittäin yhteyksissä ja häntä pelotti hirmuisesti.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta lopulta Jukka muutti taas Virven luokse. Ja silloin hän kielsi Virveä pitämästä minuun yhteyttä. Olihan minun “syytäni”, että olimme käyneet Virven kanssa baarissa. Kuten myös se, että Virve oli muuttanut pois.
Meni joitakin vuosia niin, etten kuullut Virvestä mitään. Sitten eräänä päivänä kaksi vuotta sitten soitin hänelle töihin. Halusin kuulla miten heillä menee.
Jukka ei ole enää hakannut Virveä. “Koska mä en enää sano sille vastaan mihinkään”. Virve ei enää rakasta Jukkaa mutta ei vaan saa lähdetyksi parisuhteesta pois. Virve on itse asiassa 17-vuotiaasta lähtien asunut aina miehen kanssa. Hän meni naimisiin 17-vuotiaana, muutti avioliitosta suoraan toisen aviomiehensä luokse ja toisen aviomiehensä luota “yhteen” Jukan kanssa.
Edellis syksynä Virve soitti ja kertoi että hän on lähdössä työkavereiden kanssa jonnekin illan viettoon. Kysyi pääsisinkö minä lähtemään myöhemmin samana iltana hänen kanssaan jonnekin. Kyseessä oli sama ilta, jolloin juhlimme ex-meehen 50-vuotispäiviä, joten en voinut lähteä.
Taisi olla sama puhelu, jonka aikana Virve kovasti mietti, josko olisi kertonut Jukalle nähneensä mut sattumalta jossain ja kuulleensa että seurustelen. Jos se olisi tehtyt musta “vähemmän vaarallisen” Jukan silmissä ja olisimme taas voneet pitää yhteyttä.
Nyt en ole taaskaan pitkään aikaan kuullut Virvestä mitään. Oliskohan ollut viime kesänä kun viimeeksi juttelimme. Toki aina vähän mietityttää, että miten hän on jaksanut vai mahtaako ylipäänsä enää edes olla hengissä. En halua vaikeuttaa hänen elämäänsä ottamalla minkäänlaista yhteyttä muutoin kuin korkeintaan soittamalla töihin. Sen taidankin tehdä taas jossain vaiheessa kunhan lomakausi on ohi.
Miks perkele aina käy näin???
Lupasin eilen - onneksi vaan alustavasti, mennä Tuulikin luokse ensi viikonloppuna.
Tänään sitten tuli teinin kummitädiltä sähköposti, jossa hän ehdottaa Ryhmä Rämän terassikeikkaa ensi lauantaiksi. Yritin etsiä artikkelia, jossa olisin kirjoittanut Ryhmä Rämästä mutta en löytänyt, joten tähän lyhyt yhteenveto, mistä on kysymys: kyseessä on seitsemän hengen ryhmä, joka rämäili kauppaopiston aikaan. Yhtä Ryhmä Rämäläistä ei ole tavoitettu, mutta muut ovat kasassa. Yksi Rämän jäsenistä on myös entinen poikaystäväni - jänskättää taas ihan järjettömästi, että miltä hänen tapaamisensa yli 20 vuoden jälkeen tuntuu ;)
Vastasin Ryhmä Rämän viestiin heti, että ihmiset kuittaisivat mahdollisimman nopeasti ovatko tulossa lauantaina terassille vai ei. Jos Ryhmä Rämä kokoontuu, niin se ehdottomasti menee Tuulikille menon edelle. Ryhmä Rämän tapaamisesta on pitempi aika ja lisäksi täytyy sovitella monen ihmisen aikatauluja, eli jos se onnistuu, niin varmasti jää Janakkalassa käynti toiseen kertaan. Harmittaa vaan, että menee päällekkäin :(
Mun piti tehdä tää ilta töitä, mutta en mä jaksanut tehdä kuin 18 saakka. Teen loput huomenna tai sunnuntaina. Ja tekemistä on kyllä muutenkin. Olen lähes satavarma, että mun koneelle on murtauduttu. Sain töistä kollegalta erilaisia ohjelmia ja muita ohjeita, joiden avulla hän pyrkii löytämään murtautujan tai jotain muuta fiksua, jotta saisimme torpattua hänet pois tältä koneelta. Pöyrittelen siis niitä ohjelmia ja dos-käskyjä koneessa tämän illan. Avuksi täytyy kyllä ottaa pullollinen skumppaa ;)
Mun on pitänyt kirjoittaa tästä monta kertaa aikasemminkin, mutta tähän asti se on aina jäänyt. Nyt kun tuo kyseinen kappale tuli taas radiosta eikä mulla ole kiirettä mihinkään (töitä tosin on ihan helvetisti, mutta olen jo henkisesti varautunut tekemään niitä koko illan), niin ajattelin vihdoin pistää ajatukseni “paperille”.
Paljonhan on sellaisia täysin omituisia sanoituksia, jotka ovat niin “syvällisiä”, että mä en niitä ymmärrä (”Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa”, kappale Kun katsoit minuun, sanoittaja Sinikka Svärd”. Tai joissa ei mun mielestäni ole tolkkua (”C-rapun Pauliina, yltä päältä kauniina”, kappale C-rapun Pauliina, sanoittajaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta esittäjä on Suurlähettiläät, joten eiköhän sanoittajakin löydy siitä porukasta).
Ehkä osa sanoituksista on niin korkeakulttuurista, että ne eivät sen vuoksi aukea mulle. Ymmärrän senkin, että joskus musiikki pistää sellaiset rajat sanoitukselle, että ei pysty sanomaan juuri sitä mitä haluaisi, vaan on “oikastava”.
Äsken mainituista huolimatta on yksi sanoitus, jota en todellakaan ymmärrä ja jossa jopa epäilen, että sanoittajalla on tullut virhe. Kyseessä on Jani Wickholmin kappale Kaveri (Sanoittaja Esa Eloranta). Siinä lauletaan: “minä olin ehkä yksinäinen, mut en yksin ollut milloinkaan”. Eikös toi just olis ihan hirveetä! Olla jonkun kanssa, mutta kokea silti että on yksinäinen. Mä en ikinä haluais tommosta “kohtaloa”.
Vaikka mä hyvin usein nautin yksin olemisesta, niin silti en ole koskaan kokenut olevani yksinäinen. Aina on kuitenkin ollut joku, jolle on voinut vähintään soittaa, jos siltä on tuntunut.
Oikeasti luulen, että sanoittajan olisi pitänyt sanoittaa: “minä olin ehkä yksin, mutten yksinäinen ollut milloinkaan”. Juu, ei solju enää niin hyvin kuin sanoittajan versio, mutta jos asia saa aivan vääränlaisen merkityksen kun kahden sanan paikkaa vaihdetaan, niin pitäisikö vaan suosiolla luopua tuosta ajatuksesta, ja kirjoittaa jotain muuta?
No niin, soitin juuri puhelun entiselle työkaverille, Tuulikille. Hän on se, joka muutti vuosia sitten Janakkalaan. Kävin heidän luonaan Janakkalassa kerran ja siihen se yhteydenpito sitten loppui :(
Puolitoista tuntia juteltiin puhelimessa. Ensin käytiin läpi missä mennään nyt, sitten haukuttiin miehet (yllätys!)ja lopulta muisteltiin menneitä. Ja kyllä siinä menneiden muistelmisessa riittikin muistelemista :)
Tuulikin esikoisella ja Teinillä on ikäeroa vajaa vuosi ja muisteltiin paljon poikien toilailuja. Omiamme emme viitsineet :)
Sain kutsun kylään viikon päästä. Tuulikin kuopus pääsee ripiltä sunnuntaina. “Tulet perjantaina. Sä teet niin hyvää ruokaa ja laitoit aina semmosia herkkuja, että tuut tänne perjantaina. Mä laitan sut perjantaina hommiin ja sitten saunotaan ja ryypätään”. No mikäs siinä, ei ole sillekään viikonlopulle mitään tekemistä, joten vois sitä vaikka mennäkin. Tuulikki sanoi että pitää ottaa Teinikin mukaan. Toki yritän houkutella hänet lähtemään, mutta epäilen, ettei häntä juurikaan kiinnosta lähteä. Paitsi jos hän sattuu muistamaan Tuulikin ja ne kaikki kivat viikonloput joita yhdessä vietettiin. Yhtenä kesänä käytiin porukalla Muumi-maailmassakin.
Ens perjantaina mulla on asiakkaan kanssa kesälounas kello 13, joten kovin aikaisin en pääse lähtemään, mutta viimeistään kello 16, kun pakkaan kaiken valmiiksi. Tulen lounaalta, hyppään autoon ja lähden ajelemaan.
Heh! Ihme muistoja ihmisille jää. Tuulikki mietti että mahdammeko me enää tuntea toisiamme ulkoisesti. Sitten hän sanoi: “Mä muistan kun sulla oli aina niin nättejä mekkoja. Semmosia puoleen sääreen ulottuvia nättejä mekkoja”. No, enpä ole tuollaisia pitemmän puoleisia hameita käyttänyt enää vähään aikaan ;)
Olen käynyt Cityssä tällaista pikaviestintää (olkoon tämä toinen osapuoli vaikka Poju, koska ikää hänellä on 32v):
Poju: “Moikkista.Tulisitko mun pariksi hauskaan kilpailuun?=)”
Minä: “no vähän vaikee vastata kun ei yhtään tiedä minkälaisesta kilpailusta on kysymys”
Poju: “No siis saadaan hauskoja tehtäviä ja päästään matkustelemaan=) Tykkäätkö matkustaa?”
Minä: “Eikös kaikki tykkää matkustamisesta ;) Hmmm… no, oon mä sen verran hullu, että voin lähteä pariksi. Tosin nyt kyllä valkkasit pirun huonon parin ;p”
Poju: Huippua jos lähdet mun pariksi kun en saa ottaa pariksi ketään ennestään mun kaveria tai tuttua.Saako sulle soittaa niin voidaan hölpötellä lisää?=)
Minä: “Joo, saahan mulle soittaa… numero on xxx”
Nyt sitten vaan odotellaan että Poju soittaa ja saan tietää asiasta lisää.
Mihinkähän mä taas oon menny pääni laittamaan?
No, ei voi mitään. Luvattu mikä luvattu :)
Raportoin kun tiedän enemmän.
Kävin aamulla Päämiehen luona palaverissa ja kotimatkalla poikkesin tuollaisessa 70-luvun pienessä “kauppakeskuksessa” ruokakaupassa. Siinä kauppakeskuksen käytävää kävellessäni mulle tuli yhtäkkiä Tunne, että mähän olen tänään äärimmäisen naisellinen. Se oli Tunne, joka vaan tuli. Samassa kasvoin pituutta monta senttiä. Ryhti parani ja pää nousi hieman pystympään.
Olinhan mä pukeutunut naisellisesti: toppi ja sen päällä lyhythihainen kietasujakku, lyhyt hame (semmonen lyhyt, jota voi käyttää töissä, n. 5 cm polvien yläpuolelle), musta pleiseri, korkokengät ja mikä ehkä tärkeintä: ei 6,5 kiloa painavaa duunisalkkua!
Omituista, miten tuollainen Tunne saa ihmisessä aikaan niin ison fyysisen muutoksen. Mutta eihän se ollut huono muutos, päin vastoin. Sen muutoksen jälkeen saatoin ulkopuolisistakin vaikuttaa naiselliselta :)
(Eipä tuu Ruusulta sanomista, kun on blogi taas aamulla päivitetty ;p)
Mulla ei ole viikonlopulle mitään muiden kanssa tehtyjä suunnitelmia. Silti musta tuntuu, että tekemistä on taas ihan liikaakin. Onneksi ne tekemiset on vaan mun “pään sisällä”, eli ihan itse tehtyjä suunnitelmia. Kaikkia ei siis tarvitse toteuttaa. Toisaalta mä tiedän, että kärsin huonosta omastatunnosta jos en saa kaikkea tehtyä.
Aurinkoa täytyy (tietysti) päästä ottamaan.
Sitten täytyisi käydä rättikaupoissa ettimässä niitä oikeesti tarpeellisia vaatteita. Ja samalla kun ajaa Selloon, niin “pitää” käydä ukilla kylässä.
Mulla loistaa äly ihan helvetin pitkälle, joten äly pitää saada piiloon. Eli tukka pitäis värjätä.
Vaaleet kesähousut pitää värjätä.
Jalat täytyy hoitaa.
Oma kauneus täytyy muutenkin hoitaa (lähinnä yrittää saada tämä apinaa muistuttava ulkonäkö karsittua pois).
Ja sitten päälle tietysti nämä normaalit kotityöt: pyykit, imurointi, lattioiden pyyhkiminen (pakko pyyhkiä, kun rotat oli täällä ja kun käytiin lenkillä, ulkona oli märkää, joten koti on täynnä koirantassun jälkiä), pölyjen pyyhkiminen, kaupassa käynti, ruuan laitto, liinavaaterumba…
Jossain olis kiva käydä kyläilemässäkin (kun ei kerran ole mitään ohjelmaa).
Teinin YO-juhliin lainatut astiat vois palauttaa äidille.
Puuh! Johan tässä tulee hiki ja kiire jo tätä kirjottaessa.
Pakko laittaa noi tekemiset tärkeysjärjestykseen: aurinko ja uudet vaatteet. Ne hoidetaan ensin, muita katellaan sitten,
Mulla on töiden puoleltakin vielä kiirettä. Tästä päivästä tulee pitkä. Yhtä päämiehen sovellusta on paranneltu aika paljon ja menen kouluttamaan sitä ensi viikon keskiviikkona. Sain siitä koulutusmateriaalin, mutta mä en kehtaa tolla materiaalilla mennä kouluttamaan ketään! Joudun siis tekemään sen uusiksi. Olen mä sitä jo toissapäivänä ja eilen tehnytkin, mutta vielä siinä tekemistä riittää. Sen kanssa olis voinut päästä helpolla (muokata vaan tekstejä ja visuaalista puolta) mutta kun materiaali on tehty sovelluksen versioista 0.9, niin materiaaliin otetuissa kuvaruutukaappauksissa puhutaan palvelusta AB kun sovelluksen versioissa 1.0 puhutaan palvelusta BA. Eli joka helvetin kuvakin on otettava uudestaan!
Sen lisäksi kävin päämiehen edustajan kanssa eilen reilun tunnin web-neuvottelun uuden tuotteen materiaalin tiimoilta. Se on nyt versioissa 0.99. Jotain pientä viilausta ja sitten se on valmis. Sekin on tehtävä vielä ennen maanantaita, koska sitten maanantaista eteenpäin mulla on kaksi uutta ihmistä perehdytettävänä, enkä heille kovin nopeasti saa mitään tehtävää, vaan mulla menee aika ennen loman alkua hyvin pitkälle heitä perehdyttäessä.
Kohta on kiire, täytyy olla Päämiehen luona palaverissa kello 8 (kuka helvetti on keksinyt, että palaveri pitää alottaa kello 8!
