Kuukausiarkisto Toukokuu, 2008
No niin, nyt mulla on uusi käsilaukku. Kauan sitä etsinkin. Uusi on saman valmistajan kuin tämä nyt eläkkeelle pääsevä laukku, joten odotan uudenkin kestävän 3,5 vuotta. Yritän kuitenkin nyt viisastua ja ruveta katselemaan uutta laukkua jo kolmen vuoden päästä. Täytyy laittaa Outlookin kalenteriin muistutus ;)
Laukku sattui olemaan 50% alennuksessa, joten se ostos meni nappiin.
Ennen kuin löysin laukun, löysin mekon. Juu, en siis ostanut puseroa vaan mekon. Mä olen mekkoihminen ja mun mielestä mekot on seksikkäämpiä kuin hameet. Ja nyt kun mekot on muotia, on niitä hyvä ostaa. Toi on keittiön pöytäliinakankaasta tehty musta-valkoinen halterneck-mekko. Sitä voi käyttää töissäkin kun laittaa sen päälle jotain, joka peittää olkapäät. Jos joku ei tiedä, minkälaista on keittiön pöytäliinakangas, niin se on se semmonen ruudullinen. Ja halterneckistä on täällä hyviä kuvia. Mekon kaula-aukko on itse asiassa samanlainen kuin tuo alemman rivin keskimmäinen leikkaus on.
Tota mekkoa en tosin voi perjantaina pistää päälleni, mutta mä tiedän jo minkä hameen mä laitan silloin. Puseron on vielä hakusessa, mutta jos en muuta keksi, niin valkoinen peruspaitis on aina siisti ja asiallinen valinta.
No niin, mulla oli siis käsilaukku ja mekko. Vielä piti niitä kenkiä katella. Kävin itseni kanssa pitkän taistelun että menenkö vielä kiertämään kenkäkaupat (kaikki kaksi) vai lähdenkö kotiin. Mä en ois millään enää viittiny kiertää kauppoja, mutta kun ne kengätkin tarvitsen ja olin jo sellaisen urotyön tehnyt että olin raahannut ruhoni ostoshelvettiin, niin voitin sitten taistelun itseni kanssa jä kävin katsomassa kenkäkaupatkin. Ensimmäisessä kaupassa oli kolmet kivan näköiset, mutta yksiäkään en kokeillut, rupes oikeesti olemaan puhti niin poissa. Toisessa kaupassa ei ollut yksiäkään kivoja. Menin siis takaisin siihen ensimmäiseen ja sovitin kaikki kolmet kivat. Ja ostin niistä ne kaikkein mukavimmat. Nyt on vähäksi aikaa työkäyttöön kahdet kengät. Noi menee töissä niin kauan kunnes ovat käytetyn näköiset, sitten niitä ei enää töihin laiteta. Ovat siis asialliset.
Koska olin ollut äärimmäisen reipas ja kiltti tyttö, palkitsin itseni menemällä Chico’siin syömään.
Nyt otan päiväunet, sitten hion perjantain esityksen valmiiksi ja sen jälkeen vois ruveta hinkkaamaan keittiön kaakeleita. Mikäli kerkeen. Maikkarin sivuilla sanotaan että “McLaren-tallin Lewis Hamilton on ajanut Formula ykkösten Monacon GP:n voittoon. Heikki Kovalainen oli parhaana suomalaiskuljettajana vaiherikkaan kilpailun kahdeksas.” Joten jos siellä on tapahtunut paljon, niin kooste on kyllä katsottava.
Luin sisko blogia ja siellä oli tällainen hauska “testi”:
Googleta hakusanoilla: “(Nimesi) on” (esim. “Matti on”) ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta.
Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt.
Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.
Oli ihan pakko testata:
Jane on väkisinkin kaikkien nykyajan jumppaohjaajien esikuva. [no ihan ehdottomasti ;D]
Jane on hieno esimerkki siitä, kuinka viisaus kaunistaa naista. [totta joka sana ;D]
Jane on englantilainen tyttö, asuu Suomessa. [jaa, tuota en tiennytkään, täytyykin kysellä vanhemmilta vähän lisää]
Jane on kommentoinut artikkelia Sukeltamisen alkeita [vaikee kommentoida asiaa, josta ei tiedä yhtään mitään!]
Jane on mahtava, ei voi muuta sanoo! [ei voikaan]
Venäläinen Jane on asunut Suomessa kolme vuotta [ai nyt mä olenkin sitten venäläinen - koittakaa nyt jo päättää]
Mutta Jane on poliisiopistossa! [mä taidan olla liian vanha sinne :( Mut jos kouluttajaksi?]
Sitten maanantai-aamupäivällä Nancy soittikin töistä ja kertoi, että Jane on tuotu sairaalaan erittäin huonona. [toivottavasti Nancy ei soita huomenna tai mikään muukaan maanantai kenellekään]
Jane on eturivin loistava keskipiste, tähti isolla T:llä, blondi jolla on omituinen … [juu, tukassa on taas kesäväri]
On synkkä ja sumuinen yö ja jane on yksin keskellä erämaata. [en ehkä viihtyis. Tai mistäs sen tietää]
Vielä tää 11. oli pakko ottaa:
Jane on hyvin käyttäytyväinen nuori tamma [:D]
Jätin pois esimerkiksi Sofi Oksasen kirjasta “Baby Jane” olevat lauseet, samaten muutaman Jane-yhtyeestä kertovan lauseen. Niissä kun ei oikein ollut “järkeä”.
Nuih, nyt on yli sata pasteijaa paistettu. Tai no, toiseksi viimeinen pellillinen on uunissa. Ei ne mitään kauniita ole, johtuen pitkälti siitä, että osassa on täytettä ihan liikaa, mutta toivottavasti maistuvat silti. Hukkis varmaan kyllä kuolee nauruun kun se näkee noi. Ei pidä näyttää niitä sille ennen kuin kakku on koristeltu. Nimittäin muuten tulis tosi ruma kakkukin, jos mä sen joutuisin koristelemaan ;)
Eilen justiin kirosin, että kun olis varaa vaan tilata kaikki valmiina, ettei tarttis ensin selkä vääränä kantaa kaupasta tarvikkeita kotiin ja sitten vielä väsätä niistä tarjottavaa. Mutta varmaan kyllä itse tehty maistuu vieraille paremmin kuin teollisesti valmistettu :) Ens viikolla leivon vielä muutaman tiikerikakun, sitten on kaikki leipomukset tehty.
Olen tehnyt ens viikolle jonkinlaista aikatauluakin, että tulee varmasti kaikki tehytä. Muuten saattais unohtua esimerkiksi kukkamaljakoiden esille kaivaminen ja peseminen. Rupee niitä sitten pesemään lauantaina kiireessä! Isoja juhlia kuitenkin tulee järjestettyä sen verran harvoin, että ei ne ihan rutiinilla mene.
Kunhan saan uunin poist päältä (noin 15 minuuttia vielä), niin tiskaan ja sen jälkeen on raahattava ruho ostoshelvettiin. Toivottavasti mä löydän edes puseron. Mielellään myös kengät ja käsilaukku.
Olin eilen Hukkikselle grillaamassa. Ja kivaa oli, kuten aina. Kiitos taas, Hukkis :)
En sitten mennytkään autolla, vaan sain kyydin. Mukaani otin puoli pulloa punaviiniä ja kaksi siideriä. Kaikki olis mennyt helvetin hyvin, jos olisin pitäytynyt niissä, mutta Hukkis juotti meille kaksi pulloa kuoharia. Siis kaksin joimme ne kaksi pulloa. No, sittenhän siinä kävi lopulta niin, että omat juomat loppu ja mä hölmö menin sitten vielä avaamaan Hukkikselta punkkupullon. On se kummaa ainetta toi alkoholi kun se vie mennessään.
Onneksi ei kuitenkaan ole krapulaa. Mutta väsyttää ihan vietävästi. Olen nukkunut 9 tuntia kemiallista unta. Ensin humalapäissäni neljä tuntia. Kun yhden aikaan yöllä heräsin, otin suosiolla puolikkaan unilääkkeen. Pakko oli saada lisää unta, tänään on pasteijoiden leivontaurakka edessä. Nukuin sitten sillä puolikkaalla unilääkkeellä viisi tuntia. Päiväunet tänään, niin kyllä tää tästä :)
Löysin muuten taas itsestäni profiilin, jota en ole itse tehnyt. Vaikka ex-mees kuinka yrittäisi väittää, että olen sen itse tehnyt, niin tiedän etten ole. Mulla ei ole tapana tehdä profiileja, jotka sitten unohdan. Enkä mä koskaan laittais sitä, kuvaa, joka tuolla oli mihinkään profiiliin ainoaksi kuvaksi. Kuva on mulla Cityn galleriassa, joten sen on voinut kuka tahansa sieltä ottaa. Eikä mulla ei ole mitään kiinnostusta tehdä profiileja englanninkielisille sivustoille. Kyseessä on semmonen sivusto kuin tagged. Ihmettelin kun mulle rupes tulemaan sähköpostiin viestejä, joissa lähettäjä on Tagged ja otsikkona on “somebody wants to meet you”. Äsken sitten uteliaisuus voitti ja avasin sellaisen sähköpostin ja siinähän oli sitten linkki omaan profiiliini. Sitä profiilia ei enää ole. Äh, toivottavasti näihin ei tarvi enää törmätä!
Nyt täytyy mennä ottamaan särkylääke, hirveet kuukautiskivut taas ja sitten ruveta tekemään pasteijataikinaa.
Heräsin jo joskus neljän jälkeen, mutta sitkeenä sissinä makoilin sängyssä tunnin verran. Sitten totesin, että paskat, lähden vastaamaan eilisen päivän aikana tulleisiin sähköposteihin. Nyt on duunimailissa tieto, että olen ensi viikkon lomalla. Enhän mä koko viikkoa ole lomalla, mutta silloin kun olen töissä, olen asiakkaan luona kouluttamassa enkä voi vastailla muiden puheluihin. Sähköpostia tulee tällä hetkellä onneksi niin vähän, että ne taidan kurkkasta joskus viikon puolessa välissä. Keskiviikkona joudun kuitenkin tekemään töitä, niin siihen perään voi mailit kattoa. Laskin justiin että jos ensi viikolla teen noin 12 tuntia töitä, saan vähennettyä saldoani kokonaista 2,5 tuntia! Mulle ei jää saldoja enää kuin kuusi viikkoa ja yksi päivä. Apua! Voinko mä sittenkään tehdä kesällä lyhennettyä työpäivää! Paitsi että… mä joudun vielä tänään tai huomenna viimeistelemään sitä mun esitystä. Siihen menee reilu tunti.
Tavoite olis saada pidettyä ennen lomaa vähintään viikko saldoja pois. Se tekis juhannuksen jälkeen jokaisena työpäivänä noin kahden tunnin vähennyksen. Kuulostaa ihan mahdolliselta. Sitten jättäisin viikon saldoja vielä jemmaan ja pitäisin syksyllä viikon loman (ajatus olis lähteä yksin jonnekin reissuun, katotaan mikä on taloudellinen tilanne). Ja loput on otettava rahana.
Hukkis houkutteli mua grillaamaan tänään. Saattaisin tuota vaikka mennäkin. Autolla. Edelleen: asiat tärkeysjärjestykseen!
Noin kello 14 pitäis mennä sinne. Vähän tän päivän suunnitelmat nyt tän valvomisen takia menee sekaisin, mutta ei auta muu kuin ottaa sitten ens viikolla kiinni. Meinaan että väsyttää sen verran, että en mä vielä rupea touhuumaan.
Ajattelin tästä painella sänkyyn, ottaa NYT-liitteen mukaan ja kunhan teini on lähtenyt töihin (hän otti viikonlopuksi ylitöitä), niin vois yrittää pari tuntia nukkua.
Perjantaina teinillä onkin sitten vapaapäivä. Sanoin hänelle eilen, että perjantaille ei sitten mitään ohjelmaa, se päivä menee kyllä kotona touhutessa. Teini hyvin närkästyneenä totes “no ei tietenkään, en mä mikään tyhmä ole.” Vastasin hänelle: “et sä tyhmä olekaan, mutta välillä ajattelematon”. Eipä ollut teinillä mitään sanottavaa siihen. Eilen nimittäin oltiin hetkeä aikaisemmin taas käyty keskustelu siitä, että mun täytyy tietää ajoissa, jos hän ei meinaa syödä kotona. Se, että hän ei syö huomenna kotona tuli esille “vahingossa”. Sanoin hänelle, että mitäs jos menen Hukkikselle huomenna grillaamaan, niin ostanko sulle jotain ruokatarvikkeita vai valmisruuan. “En mä syö huomenna kotona”, oli vastaus. Jos en olisi tänään menossa Hukkikselle, niin tuskin teini olis mulle ilmottanut että hän ei tule kotiin syömään ennen kuin mä olisin illalla soittanut ja kysynyt että missä hän hän luuraa. Perkele!
Hei, nythän mulla välähti! Mä käännän tän homman toisin päin: kotona ei tästä lähtien ole ruokatarjoilua, ellei teini erikseen ilmoita, että hän syö kotona :) Yksinkertaista! Jos hän on unohtanut ilmoittaa, että syö kotona, niin käyköön ihan itse ihan omalla rahalla kaupasta ostamassa ruokaa.
OK, tää teksti on kirjoitettu vasta aamuyöllä, mutta menköön öisten kirjoittamisten joukkoon, koska siitä, että mä heräsint aas keskellä yötä, tässä kuitenkin lopulta on kysymys ;)
Löysin siis maanantaina Jyväskylästä itselleni uudet työkengät. Tavallaan sain silloin maanantaina myös toiset kengät, nimittäin vanhat työkengät siirtyivät kategoriaan “käyttökengät” (ja siitä sitten siirrytään kategoriaan “autonajokengät”).
Enkä olis parempaan aikaan voinut niitä uusia kenkiä löytää. Vanhoista nimittäin meni tänään korko poikki. Taas! Mä en ymmärrä miten ihmisen kävely voi yhtäkkiä muuttua niin, että kengistä rupee menemään korot poikki! Nää oli nyt kolmannet kengät noin kahden vuoden sisään. Aivan uskomatonta. Tosin tällä kertaa kyseessä oli oikea korko.
Vaikka, olihan mulla oli ekstrapainoa päällä kun korko katkesi, kahdeksan pulloa viiniä: kuusi kuohuviinipulloa teinin yo-juhliin (shampanjat on ostettu jo aikaa sitten) ja kaksi pulloa punaviiniä. Kyllä mä sen tiedän, ettei se voi olla syynä, mutta täytyyhän mun joku tekosyy keksiä ;)
Onko mun kävelytapani oikeasti muuttunut vai tehdäänkö kengät, joissa on 6 - 8 cm korko vaan kevyemmille naisille? Isot naiset käyttäkööt maija maitotyttö -korkoja!
Harmittaa. Ehkä mä kuitenkin menen noitten kenkien kanssa käymään suutarissa ja kysyn voiko niille tehdä jotain. Veikkaan että vastaus on ei, mutta eipä sitten myöhemmin harmita, ettei tullut kysyttyä.
Aamulla just mietin, että sunnuntaina mun on raahattava ruhoni joka tapauksessa ostoshelvettiin ostamaan joku pusero teinin juhliin, niin voin sitten samalla katella itelleni käyttöavokkaita. Onhan noita kenkiä, mutta ei mustia korkeakorkoisia avokkaita. Mustia löytyy. Ja korkeakorkoisia löytyy. Ja avokkaita löytyy. Mutta ei sellaisia, joissa yhdistyis noi kaikki kolme ominaisuutta ;(
Olen jo monta kuukautta sitten merkinnyt meidän varausjärjestelmään itselleni ensi viikon keskiviikon, torstain ja perjantain saldovapaiksi.
Jokin aika sitten tuli keskiviikkoaamulle sellainen koulutus (onneksi vain 1,5 tuntia), että sitä ei meillä kukaan muu kuin minä hallitse nyt enää kun Youngsteri lähti pois. Sitten tuli vielä perjantaiaamulle esiintyminen firman järjestämässä konferenssissa.
Silloin mä ilmoitin töissä, että koska joudun tekemään noi kaksi juttua vaikka pitäis olla saldovapailla, niin pidän sitten koko ensi viikon saldoja pois.
No, eipä sekään sitten ihan onnistunut.
Myin itse itseni maanantaiaamupäiväksi asiakkaalle. Lisäksi tiistai-iltapäivälle tuli yksi lyhyt koulutus.
Joudun olemaan ensi viikolla töissä noin 12 tuntia. Eli lähes sama siitä tulee kuin jos olisin voinut pitää kolme päivää täysin vapaata. Silloin olis työtunteja tullut 15. Ainoa, joka oikeasti harmittaa on tiistai-iltapäivän koulutus. Siinä on melkeen koko päivä “pilalla” kun täytyy koko ajan miettiä että mitä ehtii vielä tekemään ja sitten pitää kytätä kelloa että koska on lähdettävä suihkuun ja ruvettava valmistautumaan. Mutta, kun kärsii työelämässä kiltin tytön syndromasta, niin kärsii :(
Meillä on töissä semmonen “hieno” järjestelmä, jolla käydään tavoite- ja kehityskeskustelut ja sen lisäksi sinne merkitään vuoden aikana mahdolliset tehdyt “erikoisjutut”.
Pomo pyysi että mä täytän tuon sovelluksen tekemän projektin osalta. Prosessi etenee niin, että mä kirjoitan sinne ensin mistä on kysymys ja sen jälkeen arvioin omaa toimintaani. Sen jälkeen esimies antaa omat arvionsa samoista asioista.
Pomo on kirjoittanut omaan palautteeseensa: “Jane, teit tässä projektissa minun silmissäni lähes ihmeen. Loit erinomaisen materiaalin lyhyessä ajassa aloittaen monessa suhteessa täysin nollasta. Nähdessäni ensimmäistä kertaa materiaalin, olin ällikällä lyöty. Sen ammattimainen ulkonäkö, sen sisällöllinen vakuuttavuus ja laajuus hämmästyttivät minua. Kykysi johtaa työ projektissa ja tehdä itse se, mihin muut eivät pystyneet ansaitsevat myös kiitoksen.”
Arvatkaa miten hyvältä tuntu lukea toi :) Mähän leijun vieläkin vaikka ton lukemisesta on jo useampi tunti :)
Kykyjen ja oppimisen arvioinnissa olimme esimiehen kanssa lähes samaa mieltä. Parissa kohtaa hän oli sitä mieltä, että olen ylittänyt odotukset ja yhdessä hän antoi huonomman arvion kuin mitä olin itse antanut.
Kyseessä on se surullinen tapaus kun kollega ei ollut tehnyt “ihan sitä” mitä häneltä olin pyytänyt.
Olin itse kirjallisesti maininnut jotain siihen suuntaan, että mun olisi pitänyt huomioida asemani projektipäällikkönä ja vaatia useammin kertomaan missä mennään eikä vain luottaa muiden motivaatioon ja tai osaamisen tasoon ja siihen että asiat valmistuvat.
Pomo oli vastannut että hän on samaa mieltä.
Olin itse antanut itselleni tuosta arvion “täytyy kehittyä”, pomon arvio oli “ei hyväksyttävä”.
Mutta ei toi harmita. Tiedän, että mokasin ja siitä on sitten vaan otettava opiksi. Ja lopultahan kaikki tuli tehtyä. Kun mä tein yhden viikonlopun aikana 20 tuntia ylitöitä.
Laitoin reilu viikko sitten Huuto.netiin myytäväksi pienen väri-telkkarin. Vanha ja pieni mutta täysin toimiva. Kahden hengen taloudessa kun ei kolmea telkkaria tarvita, niin vanhin ja pienin joutui lähtemään.
Kukaan ei tv:tä huutanut, mutta maanantaina siitä tuli sähköposti: onko se vielä myymättä. Onhan se. Tai siis oli, ei ole enää.
Telkkari sai juuri uuden kodin huimaan 1,10€ hintaan :)
Oikeesti mua olis harmittanut viedä täysin toimiva telkkari Sorttiin. Nyt se sai uuden kodin ja yksi mies on tyytyväinen, kun pääsee autotallissa katsomaan telkkarista juuri sitä ohjelmaa jota haluaa, eikä tarvitse riidellä muiden kanssa siitä, mitä katsotaan :)
Lupasin sijoitaa rahat Namin mökkirahastoon. Hän lupasi maksaa 10 vuoden päästä takaisin 100% korolla. Ajatelkaa, silloin mulla on sitten jo 2,20€. Tosin hyvin, vai mitä?
Taidan vaihtaa alaa ja ruveta bisnesnaiseksi!
Viime yönä en sitten juurikaan nukkunut. Eilinen paha olo sai mut valvomaan. Juttelin asiasta illalla pitkään Opettajan kanssa ja hän antoi helvetin hyvän vinkin, jonka varmasti toteutan jossain vaiheessa.
Olen jutellut asiasta myös toisen miehen ja yhden naisen kanssa. Kaikki kolme olivat lopulta samaa mieltä: mun ei auta muu kuin “kovettaa” itseni ja antaa asian olla. Unohtaa koko mies. Ja sen meinaan tehdä!
Mulla on nyt se tilanne, että mä nautin työstäni ihan helvetisti. Mulla on rauhallista, mä käyn kouluttamassa ja sen jälkeen voin unohtaa sen. Ja reissuakin on nyt silleen mukavasti.
Eilen kun menin hotellille, ei tarvinnut tehdä töitä kuin 50 minuuttia ja sen jälkeen olin valmis. Ihanaa vaihtelua siihen, kun koulutuspäivän jälkeen on viettänyt kaksi tuntia sähköposteihin vastaamalla eikä siltikään ole vielä ehtinyt hoitaa kuin kiireisimmät ja tärkeimmät.
Sitten vedin lenkkivaatteet päälle ja lähdin kiertelemään kauppoja - tai siis suunnittelin käyväni ja kävinkin Aleksi 13 ja Halosella - ja löysin itselleni uudet työkengät. Gaborin mustat perusavokkaat. Tosi nätit.
Löysin myös kesätakin, mutta se jäi vielä odottamaan alennusmyyntejä. Villakangastakista vielä voikin maksaa 220€, mutta ei kangastakista! Käsilaukkua ei löytynyt vieläkään. Paska! Toi nykyinen on jo tosi pahasti rikki. Kohta on pakko ostaa joku halpa laukku väliaikaiseen käyttöön.
Sitten kävin tekemässä hikilenkin, ostin kaksi siideriä ja menin hotellin saunaan. Seitsemän uutisten jälkeen menin syömään ja kävin juomassa pubissa yhden Old Rosie -siiderin. Ja sitten alkoikin tuo eilisen illan ikävä osuus :(
No mutta… kotimatka meni hienosti. Sunnuntai-iltana matkan varrella näkyneet lumetkin olivat ehtineet sulaa :)
En vaan jaksa ymmärtää sitä, että niin monet ihmiset on sitä mieltä, että nopeusrajoitukset on joko ihan turhia tai heidän kiusakseen laitettuja. Matkan varrella oli jossain Joutsan paikkeilla aika pitkään tietöitä. Tietyöalueella oli nopeusrajoitus 50 km/h. Mulla oli mittarinopeus 55 km/h joka tarkoittaa tolla autolla todellista nopeutta noin 52 - 53 km. Ja silti musta mentiin ohi niin että suhahti! Kyllä mua vaan vituttais tommosella tietyöalueella ajaa 80 km/h johonkin monttuun ja rikkoa autosta jotain. Sitähän ei nimittäin korvaa kukaan. Toisaalta, mä en maksa muiden ylinopeussakkoja, joten ajakoot muut miten haluavat.
Huomenna menen toimistolle, laitan sen uuden projektin liikkelle, mä toimin siinä tällä kertaa vain projektipäällikkönä, tekevät osapuolet ovat ihan muita (saa nähdä mikä sitten tulee olemaan todellisuus). Torstaina on taas kotikonttoripäivä ja perjantaina pitää olla Tampereella klo 10.
Nyt mä nostan jalat pöydälle ja rupeen toljottamaan digiboxista eilen tullutta Oceans Twelve -leffaa. Zeta-Jones on niin nätti!
