Ratsastamassa ankanpyrstö persiissä
29. Toukokuu, 2008 @ 22:13 kirjoittaja jane
Meidän oma opettaja oli tänään poissa. Hän kertoi jo viimeeksi ettei tule tänään ja sanoi, ettei tiedä hyppäämmekö tänään, se riippuu siitä, kuka tuntimme pitää. “Hyppäsimme” nimittäin viime viikolla.
Listaan oli merkitty hyppytunti ja tallin omistaja piti tuntimme. Emme sitten kuitenkaan hypänneet. Alkuun harmitti hieman, koska viime kerran “hypyt” olivat menneet niin hyvin, että mielelläni olisin jatkanut.
Tuntimme aiheena oli tasapaino. Helvetin hyvä aihe. Nimittäin jos ei ole kunnon tasapainoa, ei saa kunnon istuntaa eikä pysty ratsastamaan “kunnolla”, eli lähinnä niin, että hevosen on mahdollisimman hyvä olla ja se on helposti hallittavissa.
Tallin omistaja on järjettömän hyvä opettaja, hän opettaa monet asiat mielikuvien kautta.
Meidän piti hakea mielikuva, että meillä on pyrstö. Iso ankan pyrstö. Samanlainen kuin Aku Ankalla. Pyrstö, joka on niin iso, että se tulee satulan yli ja jatkuu hevosen takasiin saakka. Pyrstö on painava mutta pehmeä. Ja että meidän painomme on siinä pyrstössä. Siis vain se mielikuva, painoa ei saanut viedä taakse, vaan se piti ainoastaan kuvitella sinne.
Ja kun mä tajusin tän jutun, niin WOW! Siis oikeesti WOW! Aivan kuin mulla olis vaihtunut hevonen yhtäkkiä. Hevosen selkä nousi 10 cm kun se painui muotoon. Se rupesi pärskimään ja sen jälkeen mä ratsastin sitä pelkällä ajatuksella. Siirtymät nopeampiin ja hitaampiin askellajeihin tapahtuivat vaan pyrstöä ajattelemalla ja hevosen ohjaus tapahtui ajattelemalla jompaa kumpaa hevosen takasta.
Mahtava tunne! Totahan ratsastuksen pitäisi olla! Ja varmasti onkin niillä, jotka osaavat ratsastaa, mutta koska mä vaan ratsastelen, niin mä en tohon ole päässyt tähän asti kuin hyvin hetkellisesti ja vain muutaman kerran. Nyt mentiin varmaan noin 15 - 20 minuuttia.
Kiitin opettajaa tunnin jälkeen ja kerroin päälimmäiset tunteeni. Hän sanoi, että meitä oli ilo katsella. “Upeita laukan nostoja ja laukkapätkiä”.
Vitsi, mä leijun täällä :)
Nyt tietysti harmittaa, että en ottanut syksylle vakiotuntia. Toisaalta mä tiedän, että tämä oli vain tämä yksittäinen tunti. Kunhan taas on tunti, jonka aikana täytyy keskittyä johonkin muuhun, niin ei se enää silloin onnistu.
Mutta nyt on mahtava fiilis ja siitä meinaan nauttia :)