Kuukausiarkisto Huhtikuu, 2008
Kollega kertoi eilen Youngsterin läksiäisissä että eräs Omistajalla töissä oleva henkilö on löytänyt mun blogini. Ja toki sitten myös kollega oli tätä lukenut. No, olihan se arvattavissa että tämä jossain vaiheessa “löytyy”, eli ei se yllätys ollut. Lähinnä huvitti se, millä tämä blogi on löytynyt: hän oli googlella etsinyt miten pystyy vaihtamaan lounassetelit olueen. Laitoin äskön itse googleen hakusanat “lounasseteli” ja “olut” eikä ainakaan ensimmäisen kymmenen sivun tuloksissa ollut mun blogiani.
Lisäksi hänellä täytyy olla hyvä päättelykyky (ellei sitten tunnistanut mua kuvasta) koska blogissani ei missään mainita nimeltä Työnantajaa tai Omistajaa.
Hih, ehkä jatkossa Työnantajaa ja Omistajaa voimakkaasti kritisoivat tekstit ovat suojattuja, mutta ei tämä blogi tästä muuksi tule muuttumaan.
Täällä taas - missäs muualla. Nyt tosin “normaalimpaan” aikaa kuin mitä on viime aikoinan ollut. Toivon, että saisin noin tunnin päästä taas unen päästä kiinni. Ehtisin nukkua reilun tunnin.
Kello soittaa 6.45 ja mulla on aika sinne uniklinikalle klo 8.30. Mitään en saa aamulla syödä tai juoda. No, vettä sentään onneksi. Illalla kelloa soittamaan laittaessa mietin, että miksiköhän se piti pistää noin aikaisin soittamaan kun ei mene aikaa aamiasenkaan syömiseen, mutta jätin kuitenkin. Kivempi niin, että on aamulla aikaa kuin touhuta hirveessä kiireessä.
Vitutti koko eilisen päivän, että jouduin perumaan ratsastustunnin, mutta hyvä että tein niin. Nimittäin migreeni puski illalla lääkkeen vaikutuksen vähennyttyä taas päälle. Nyt on hyvä olo, eli taisin päästä siitä eroon :)
Entäs blogin otsikko, kuningasidea. Me saatiin illalla Minden kanssa semmonen. Se on kirjallista työtä ja mä alotan sen nyt. Kerron ja julkaisen tuon kuningasidean sitten täällä kun se on valmis :)
Tulin tänne labraan justiin… .Iski migreenin. Yksi migreenilääke vielä löytyi lompakosta. Laitoin kännykkään muistutuksen, että laitan niitä illalla lisää lompakkoon ja meikkipussiin.
Ratsastustunnin peruin :(
Nyt odotan että iskeekö se järkyttävä väsymys, joka yleensä aina migreenissä tulee. Mutta ennen kuin se iskee, niin on parasta tehdä hetki töitä, aikaa on vaan klo 16 saakka ja paljon on vielä tehtävää.
Nimittäin mun nukkumisesta!
Eilen illalla ei taaskaan edes tullut uni. Kun olin kolme varttia pöyrinyt sängyssä, otin puolikkaan unilääkkeen. Ne onneksi auttaa ja nukahdin nopeasti sen jälkeen.
Heräsin kertaalleen taas aamuyöstä, mutta siinä vaiheessa oli unilääkkeen ottamisesta vasta niin vähän aikaa että nukahdin takaisin. Mutta ennen kuutta ei sitten enää uni tullut, vaikka väsyttääkin. Kello on taas soittamassa vasta 7.30, joten kyllä jaksaa vituttaa.
Tein eilen illalla yhdeksään asti sitä uutta koulutusmateriaalia. Se oli pakko saada siihen tilaan, että tänään kello 16 se on kuvien osalta täydellinen. Mulla on Päämiehen päämiehen labra käytössä siihen asti. Lopun muokkaamisen materiaaliin pystyy tekemään myöhemminkin. Eilen kun tein sitä, niin muutamia kysymysmerkkejä vielä tuli materiaaliin. Ne pääsee vielä testaamaan ja toteamaan toimintatavan.
Teen nyt aamulla hetkon töitä, siinähän tämä “ylimääräinen” aika menee mukavasti ja vapauttaa illasta aikaa itselle tai kodin hoitoon.
Huomenna mun on pidettävä aamupäivä vapaata. Soitan nyt aamulla sinne Vitalmediin ja kysyn parit asiat siitä lääketutkimuksesta. Jos menen sinne huomenna, niin siellä menee reilu tunti. Autoon on vaihdatettava öljyt ja sitten pitää käydä pankissa. Käyn hakemassa jemma kolmosesta vähän rahaa ja laitan tämän huushollin jokapäiväisen talouden kuntoon. Santeri mua kommentissaan moitti siitä, että mun elämässä ei ole hallintaa kun olen valittanut rahapulaa ja saman aikaisesti heittänyt kaksi kassillista ruokaa roskiin pakastimesta.
Rahapulakin on niin suhteellinen asia. Mä teen henkilökohtaista konkurssia heti kun joudun käyttämään jemmarahojani, eli palkka ei riitä. Toisaalta, palkastahan ne jemmarahat otetaan, eli ehkä se palkka riittäis, jos ei olis noita “oravanpesiä”. Ja sukulaistytön kaverit on pääsiäisen risteilyltä vielä velkaa mulle. Täytyy nekin laskea viikonloppuna ja periä pois.
Mutta nyt kahvi valmistumaan, suihkuun ja sitten vastaamaan pariin duunimailiin.
Pomo soitti tänään kun olin kirjakaupassa ostamassa Youngsterille läksiäislahjaa. Koko henkilökunta kerää hänelle lahjakortin kultasepänliikeeseen, mutta mä halusin ostaa hänelle vielä erikseen jotain. Mun tulee ihan helvetillinen ikävä häntä. Uskon, että pidämme myös jatkossa yhteyttä mutta menetän helvetin hyvän työkaverin :(
Kattelin kahta semmosta “miespäiväkirjaa”, joissa raportoidaan treffit ja pisteytetään miehet mutta sitten löysin vielä paremman: Luksusmuija saa mitä haluaa -kirjan :)
Siinä kun kattelin että mitähän kivaa sitä keksisi Youngsterille niin puhelin soi ja koska soittaja oli pomo, vastasin. Hän ei ilman asiaa soittele.
Hän oli ollut Päämiehen luona palaverissa ja soitti sen vuoksi. Päämiehelle on tulossa uusi tuote jonka koulutukset tulevat meille. Nyt täytyy ruveta tekemään koulutusmateriaalia ja kouluttamaan meiltä kouluttajia tuotteeseen. Pomo sanoi että hän ehdottomasti haluaa mut siihen projektipäälliköksi. Tällä kertaa hän onneksi ei kuitenkaan odota että teen materiaalin vaan hän oli jo valmiiksi miettinyt kuka meiltä tekee materiaalin. Mä toimin vaan päälle päsmärinä tässä hommassa. Ja tietysti kun olen perfektionisti työni suhteen, tulen varmasti myös stilisoimaan materiaalia paljon. Materiaalin suunnitteleminen vaatii kyllä muutaman palaverin, siinä on osa-alue, joka on meille taas suhteellisen uutta. Vapun jälkeisenä maanantaina on palaveri Päämiehen kanssa tuotteesta.
Nyt mä rupean kyllä jo odottamaan nimitystä manageriksi. Meillä luokitellaan henkilökunta osaamisen mukaan junioriksi, senioriksi (jollainen olen tällä hetkellä), manageriksi, senior manageriksi, directoriksi ja sen jälkeen oli vielä jotain, oliskohan ollut partner. Mun odotukseni ei ehkä ole kovin kaukaa haettu koska pomo haluaa että merkitsen tuon edellisen projektini meidän web-pohjaiseen Tavoite- ja kehityskeskusteluohjelmaan. Sitä kautta projekti dokumentoituu ja hän pääsee esittelemään sitä omille esimiehilleen. Viimeeksi kun näin pomoa hän taas muistutti mua siitä, että mun pitää viedä projekti järjestelmään, koska pomo haluaa “antaa mulle 15 pistettä sen hoidosta”. Yritin ehdottaa että 15 tuhatta euroa olis musta kivempi, mutta siihen hän ei reagoinut ;o
Hyvältähän tää taas tuntuu, ei voi muuta sanoa :)
Ja muuten… Kolme koulutusta pitäis saada vielä mahtumaan tohon helvetin täyteen kalenteriin!
ottaa unilääke, kokonainen, eilen illalla. tässä sitä taas ollaan. Kello tais olla 4.32 kun heräsin. Tänään on tylsä päivä edessä, joten saa nähdä miten mä jaksan. Olen siellä päämiehen päämiehen luona tekemässä koulutusmateriaali ja se on tylsää hommaa. Illaksi ei onneksi ole mitään ohjelmaa. Salilla tai jumpassa pitäis käydä, jos vaan jaksais. Teinikin taitaa nähdä isänsä tänään, eli ei oo edes ruuan laittoa :) No täytyy mun käydä yhdet ohjelmointipaperit läpi, ne pitää huomenna toimittaa työn alle, mutta siinä ei mee kauaa. Ja sit on pari muutakin duuniasiaa, jotka täytyy hoitaa vielä tällä viikolla, ne siis todennäkösesti menee iltahommiksi. Vaikka ei se nyt kauheesti haittaa, mä olen tehnyt tällä viikolla “lyhyttä” päivää. Mennyt tonne päämiehen päämiehen tiloihin vasta ysiksi ja lähtenyt kotiin ennen neljää. Olen siis saanut peräti pidettyä pari tuntia saldoja pois :D
****
Päivitys klo 8.14
Menin jo kuuden aikoihin takaisin sänkyyn ja nukahdinkin suhteellisen nopeasti. Näin taas unta. Ex-meehestä. Hän oli muuttanut Olariin samaan taloon jossa me asuimme teinin isän kanssa 20 vuotta sitten. En osaa sanoa mitä itse tein Olarissa mutta kun kävelin parkkipaikalta taloa kohti näin ex-meehen talon ylimmän kerroksen parvekkeella tupakalla (sic!). Jotain muuttamisesta ja tupakoinnista huutelin hänelle sinne parvekkeelle mutta hän keskusteli jonkun toisen talon asukkaan kanssa joka oli omalla parvekkeellaan.
Enempää en unesta muista.
Takana taas vaan kuuden tunnin yöunet ja nekin puolikkaan unilääkkeen avulla. Uni ei illalla tullut, vaikka menin ihan oikeesta väsymyksestä sänkyyn. Otin puolikkaan unilääkkean, luin hetken ja sitten onneksi nukahdin. Nukuin taas niin “sikeästi”, etten ole kuullut edes teinin touhuumisia täällä.
Heräsin vähän ennen viittä. Kauheen kauaa en viitsinyt sängyssä unta odotella vaan nousin ylös ja ajattelin mennä vielä kuuden aikoihin takaisin sänkyyn. Josko saisin nukuttua vielä tunnin verran.
On noissa unilääkkeissä yksi hyvä puoli: kun sellaisen ottaa, ei näe unia :) Mutta jos mä vielä nukahdan, niin onhan mulla aikaa vielä katsella niitä.
Mitä normaalia, 7,5 tunnin työpäivää tekevät ihmiset tekee työpäivän jälkeen?
Olin tänään kotona jo vähän yli klo 15, katsoin työsähköpostit mutta yhteenkään en viitsinyt vastata *virn*
Lähdin käymään salilla.
Kello on nyt noin 17.40, olen käynyt salilla ja suihkussa. Ruoka on jääkaapissa valmiina. Mulla on koko helvetin ilta aikaa tehdä jotain normaalia, mutta mä en enää muista, mitä tässä vaiheessa päivää pitäisi tehdä?
No jos en muuta keksi niin sitten suunnittelen sitä koulutusmateriaalia jonka teen keskiviikkona ja torstaina.
Hmmm… toisaalta tuolla olis pyykkiä ja tiskiä. Ehkä normaalit ihmiset tekee just niitä: kotitöitä. Niinhän se varmaan onkin. Kun niitä tekee viikolla niin ei ole kaikki sitten viikonloppuna odottamassa.
On se hyvä, että rupesin taas kirjottamaan, ajatukset selkeni heti :)
Olen viime aikoina nukkunut periaatteessa hyvin. Toki vituttaa herätä kello 5.50, kun herätyskello on soittamassa vasta 7.30, mutta siihen asti yöt ovat menneet hyvin.
Se, miksi sanon, että olen nukkunut vain periaatteessa hyvin johtuu siitä, että mä olen viime aikoina nähnyt unia. Mä näen unia tosi harvoin. Syy siihen, että näen unia tosi harvoin on tietysti se, että joko mä valvon siihen aikaan kun unia nähdään tai sitten nukun monen yön univelkaa pois ja niin sikeästi etten näe unia.
Joo, tiedän, että ihminen näkee unia joka yö, mutta unen laadusta riippuen joko muistaa tai ei muista niitä, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Mä olen sitä mieltä, että jos ei muista näkemiään unia, niin silloin se on ihan sama kuin ei olisi niitä nähnytkään.
Mutta ne mun unet! Hemmetti! Niissä on kaikissa kaksi samaa teemaa: seksi ja ulkomaat. Joko mä olen ulkomailla tai matkalla ulkomaille mutta joka tapauksessa mä harrastan seksiä. Olen harrastanut seksiä naisen kanssa, vapaan miehen kanssa, naimisissa olevan miehen kanssa ja itseni kanssa. Olis kuulkaa Freudille töitä taas ;)
Lauantaina lenkillä ollessani tuli kyllä kaipuu lähteä pois. Johtuiko se unista vai aiheuttaako se kaipuu nämä unet, en osaa sanoa. Samanlainen kaipuu lähteä yksin jonnekin vain olemaan kuin mitä oli viime syksynä. Tosin mitään selkeää päämäärää mulla ei ollut että minne lähtisin ja koska päivä oli niin pitkällä tuossa vaiheessa (ja oikeesti rahat on vähissä), niin jätin reissun haaveeksi. Varsinkin kun teini oli käytännöllisesti katsoen poissa koko viikonlopun, niin pystyin toteuttamaan erakoitumistani ihan kotonakin.
Mulla muuten on perjantaina eka käynti siellä Vitalmedissä (sivuilla ei ole mitään, ei kannata käydä). Mun täytyy vielä soittaa ja selvittää yksi asia ennen kuin perjantaina menen sinne. Mulle sanottiin jo silloin kun mulle soitettiin, että mun pitää joka aamu soittaa sellaiseen ääniohjattuun puhelinpalveluun, jossa kysellään mun edellisen yön nukkumisesta. Puhelun pituus on noin viisi minuuttia. Tossa tutkimuspaperissa sanotaan, että puhelu on tehtävä joka päivä samaan aikaan ja että jos sitä ei tee, niin joku klinikalta soittaa ja muistuttaa siitä. Toi “samaan aikaan” täytyy selvittää, miten tarkka se on. Ensinnäkin mulla on epäsäännöllinen työ, eli en välttämättä pysty joka aamu esimerkiksi seitsemältä soittamaan sinne. Saatan olla vaikkapa matkalla asiakkaan luokse tai lentokoneessa. Tai sitten voi olla niin, että herätyskello on soittamassa vasta klo 7.30. Ja huonona nukkujana en missään tapauksessa suostu siihen, että mun tarttis viikonloppunakin herätä aikaisin ja soittaa sinne. Jos mulla on viikonloppuna mahdollisuus nukkua, niin minähän nukun. Piste. Jos siis saan nukuttua ;)
Kävin tänään veljeni luona. Doris oli mun kimpussa koko ajan. Kun vähänkin liikutin jalkojani se nousi heti ylös valmiina seuraamaan mua, minne sitten olinkin menossa.
Kun kävin vessassa Doris istui vessan oven takana ja itki mun perääni. Omassa kodissaan!
Kotiin lähtiessäni juttelin vielä hetken veljeni kanssa pihalla ja Doris itki sisällä mun perääni.
Harmittaa kun se tykkää musta niin paljon. Siis harmittaa sen vuoksi kun en voi sitä ottaa. No, 1,5 viikkoa niin sitten Möhkö ja Kirppu tulevat meille muutamaksi päiväksi. Muistutin veljeni vaimoa että flexit pitää olla koirien mukana, jotta ne pääsevät mettäreissuillamme juoksemaan enemmän.
