Kuukausiarkisto Huhtikuu, 2008
Että mua ärsyttää!
Ei suinkaan se, mistä hammastahnatuubia puristetaan vaan se, että kun on käyty suihkussa, niin miksi ei voi kuivata itseään siellä ammessa, suihkukopissa tai mikä nyt sitten missäkin kylpyhuoneessa on. Minkä helvetin takia pitää tulla keskelle kylpyhuoneen lattiaa vettä valuvana ja kuivata itsensä sitten siinä. Koko kylpyhuoneen lattia on sen jälkeen märkä. Vesi kulkeutuu jalkojen mukana ympäri asuntoa ja jos erehtyy menemään sukat jalassa kylpyhuoneeseen, on sukat märät!
Mä en opi tätä ikinä, lähes joka vappu mulle käy näin: Fazerin tippaleivät ehtii loppumaan ennen kuin mä ehdin ostamaan niitä. Ja sitten on vappu pilalla ;( Niin nytkin. Ostin sitten kahden muun valmistajan tippaleipiä. Maistoin jo molempia. Molemmat ihan yhtä mauttomia mutta niitä ensimmäisiä oli kivempi syödä. Tippaleivät pitää syödä silleen “suikero” kerrallaan, eli niitten pitää olla riitävän “ilmavia”.
Tarkotus oli siis syödä tippaleipiä ja juoda kuohuviiniä, mutta toisin kävi. Söin pelkkiä tippaleipiä.
Lähdettiin kello 16.00 jälkeen tohon lähelle rottien kanssa nauttimaan auringosta. Rotat oli fleksissä ja ne hyöri kuin väkkärät. Varsinkin Danilla oli kivaa. Se heitteli käpyjä ja risuja itelleen ja piehtaroi. Doris-ressukka teki monta minuuttia töitä saadakseen erään puun juuren kaluttavakseen, mutta ei se tylsä juuri antanut periksi ;) Reilu tunti oltiin ulkosalla mutta sitten oli pakko tulla sisään: unohdin aamulla ottaa allergialääkkeet ja iski ihan järkyttävä allergiakohtaus! Olo helpotti nopeesti kun sain lääkkeet otettua mutta edelleen on kurja olo. Ei kuohuviini maistu, ei.
No, jospa juomattomuus “kostautuisi” kunnollisina yöunina :)
Huomasin muuten tänään että uusien työkenkien (mustat avokkaat) lisäksi tarvitsen myös jonkun kesätakin. Mulla ei ole muuta kuin ikivanha musta bleiseri. Mutta se tarkottaa sitä, että pitäis mennä kauppoihin! Yök! Onneksi ensi viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, joten ei tarvitse mennä ostoshelvettiin ;) Ja onhan mulla noita työmatkoja edessä, niillä ehtii kiertelemään kaupoissa. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että mun ensi viikon Lappeenrannan reissu peruuntuu, koulutukseen ei ollut vielä tänään ilmottautunut asiakkaan kanssa sovittua vähimmäisosallistujamäärää. Se ei muiden töiden kannalta ole yhtään huono juttu, mutta toki se näkyy käyttöasteessa.
Lupauduin muuten taas esiintymään firman järjestämään konferenssiin. Tällä kertaa esitän casen etäkoulutuksesta. Se on ensi kuun viimeisenä perjantaina ja oikeastihan mä olen silloin saldovapaalla. Tosin olen luvannut hoitaa erään koulutuksen myös keskiviikkoaamuna, jolloin myös olen saldovapaalla. Ja tänään tuli eräs koulutus tiistai-iltapäivälle. Päädyin siis siihen ratkaisuun, että pidän “koko viikon” saldovapaata. Hoidan noi kolme hommaa siinä “välissä”.
Jahas, jos laittais rottien ruuat likoomaan (miksi ihmeessä täyskasvusten koirien papanat pitää liottaa?) ja lähtis sitten niiden kanssa kunnon iltalenkille.
Mielenkiintoista, että olen tehnyt tätä työtä kolmisen vuotta mutta kertaakaan tätä ennen en ole ollut työmatkalla Turussa. Sen sijaan esimerkiksi Kuopiossa moneenkin kertaan. Päämiehellä sentään on oma myyntiyksikkö Turussa.
Pariin kertaan on ollut “lähtö lähellä”, mutta jostain syystä ne ovat peruuntuneet viime tipassa.
No, nyt täällä kuitenkin ollaan. Toisaalta, jos olisin tiennyt, että eilinen tapaamiseni ei onnistukaan, tänne olisi saanut tulla toinen kouluttaja. Kouluttaja joka asuu huomattavasti lähempänä. Hän on nimittäin tällä hetkellä kouluttamassa Helsingissä.
No täällä ollaan, enkä mä valita :) Kävin sunnuntaina hetken aikaa istumassa NM:n luona ja kohti Turkua lähdin ajelemaan vähän yli kello 17.30.
Ajomatkaan meni kutakuinkin tasan kaksi tuntia. Ajelin rauhallisesti, kiirettä kun ei ollut. Kotimatka todennäköisesti kestää vähemmän aikaa, vaikka kotiin onkin pitempi matka kuin NM:n luokse. Jotenkin vaan kaasujalka on kotiin päin mennessä paljon painavampi.
Kirjauduin hotelliin, purin vaatteet matkalaukusta ja lähdin syömään. Hamburger Börsin ravintoloissa on valinnan varaa, joten päätin jättää ketjuravintolat, kuten esimerkiksi Fransmannin väliin, ja syödä “paikallisissa”. Eilen oli vuorossa Sham Rock Cafe ja sen valkosipulihampurilainen. Oli hyvä, en valita. Iloinen yllätys oli se, että ruokaan sisältyi “salaattipöytä”. Salaattipöytä sisälsi normaalin salaatti-tomaatti-kurkku -salaatin sekä porkkana-kaali raasteen, salaatinkastikkeen, vehnäpatongin ja valkosipulilevitteen. “Salaattipöytä” oli siis ehkä hieman liioiteltu termi, mutta joka tapauksessa sai tuoretta ruuan kanssa :)
Huoneeseen palasin kello 21.30 jälkeen, kävin pesulla, katsoin kymmenen uutiset, puhuin ukin kanssa puhelimessa ja rupesin odottamaan unta. Hotellihuoneen telkkarissa ei ole kelloa, joten en oikeasti tiedä mitä kello oli, kun nukahdin, mutta kauan ehdin valvomaan.
En myöskään tiedä moneltä heräsin (mun tarttis seurata kelloa, että pystyisin antamaan unipäiväkirjaan edes jollain tavalla rehelliset vastaukset, mutta eipä tullut eilen mieleeni), mutta aikaisin se oli. Enkä sitten enää nukahtanut. Kuudelta rupesi olemaan valoisaa ja vaikka kello oli soittamassa vasta 6.30, nousin ylös ja hoidin aamutoimet.
En tiedä, ehkä alitajuntani oli tehnyt aamuyöstä paljon töitä tai jotain, mutta mun oli pakko kuitenkin pistää menetetylle ystävälle viesti ja korjata se hänen mahdollisesti väärin käsittämänsä asia. Selitin asian hänelle ja viestin loppuun kirjoitin, että tämä viestin jälkeen en enää itse ota häneen yhteyttä. Miellelläni olisin itse “kuullut” hänestä jotain, mutta….
Aamiaisella ei ollut karjalanpiirakoita, joten poikkeuksellisesti aamiaiseni sisälsi puuroa ja hedelmiä. Ensin ilahduin kun huomasin kahvipöydässä Cafe au laitin, mutta vaikka kahvi oli pannussa, niin maito oli termarissa. Pumpputermarissa. Miten helvetissä siitä sitten tehdään lattea?
“Tein” kuitenkin yhden latten juotuani mukillisen “oikeaa” kahvia maistoin sitä. Join sen pois, mutta en voi sanoa nauttineeni siitä, joten kolmas mukillinen oli sitten taas “oikeaa” kahvia.
Asiakkaan luokse lähdin kello kahdeksan ja löysin suoraan perille.
Päivä asiakkaan luona meni hienosti, ryhmä oli mahtava ja meillä oli sekä opettavaista että mukavaa :)
Takaisin hotellilla olin 15.30.
Vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja lähdin Aurajoen rantaa pitkin kävelemään linnalle. Lenkki linnalle ja takaisin kesti tunnin, eli oikein hyvän pituinen lenkki. Takaisin tullessa kävin Alkossa ostamassa pienen pullon punaviiniä ja kaupasta tölkin siideriä janojuomaksi.
Suihkussa käytyäni join siideriä ja tein töitä reilun tunnin, katson seitsemän uutiset ja lähdin syömään Oscarin olohuoneeseen. Söin hiillostettua lohta ja yrttisalaattia. Oli älyttömän hyvää. Annos ei veisi miehen nälkää, mutta mulle se riitti.
Takaisin huoneessa olin noin kello 20.30 ja tässä sitä nyt ollaan: istun sängyllä, juon punaviiniä, telkkari on auki, vaikken sitä seuraakaan ja lähinnä odottelen että rupeis väsyttämään. Toisaalta eipä tässä kiire ole, kännykässä on herätys vasta klo 07.00.
Taidan pistää koneen kiinni ja ruveta lukemaan.
Vielä tämä reissu on tuntunut rentouttavalta: ei tartte miettiä sitä, mitkä kaikki kotityöt pitäis tehdä, mitään kun ei voi tehdä; olen käynyt kävelemässä kunnon hikilenkin ja nauttinut hyvää ruokaa. Mutta tiedän että ennen kuin on juhannus mä kiroon työtäni moneen kertaan! ;)
Tätini soitti mulle sunnuntaina. En päässyt vastaamaan hänen puheluunsa ja hän jätti vastaajaani viestin: “tavoittelen ukkia, en saa kiinni. Onko sinulla tietoa”. Olin alkuviikosta jutellut ukin kanssa puhelimessa mutta sen enempää en tiennyt.
Soitin ukin kotinumeroon, ei vastausta ja kännykkäliittymä ilmoitti että yhteyttä valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada.
Otin yhteyttä muutamaan muuhun ihmiseen, jotka voisivat ukista jotain tietää: hänen siskoonsa sekä tuttavaperheeseen, joka nykyään omistaa ukin mökin. Ukilla on ikuinen käyttöoikeus mökkiin ja paljon hän siellä aikaa viettääkin tuttavaperheen kanssa.
Isotätini oli myös keskustellut ukin kanssa alkuviikosta eikä sen jälkeen ollut kuullut hänestä mitään. Tuttavaperheen rouva ei vastannut eikä minulla ole hänen miehensä puhelinnumeroa.
Lähetin tekstiviestin sekä tuutavaperheen rouvalle että ukille, että ottaisivat minuun yhteyttä.
Vähän ajan päästä äiti soitti. Täti oli soittanut myös äidille ja kysellyt ukkia. Täti oli kuulemma yrittänyt sunnuntaipäivän ajan soittaa ukille. Äiti kyseli pitäisikö ukin luona mennä käymään. Minun mielestäni ei vielä siinä vaiheessa. Sanoin äidille, että hän kuitenkin tekee itse päätöksen siitä lähteekö käymään vai ei.
Meni jokin aikaa ja äidiltä tuli viesti: “ukki on varmaan mökillä, autokin oli poissa”. No, sitä minä olin epäillyt koko ajan.
Meni hetki ja äidiltä tuli uusi viesti: tätini oli tehnyt poliisille katoamisilmoituksen!
Soitin äidille.
Tätini oli yrittänyt koko viikonlopun ajan saada yhteyttä ukkiin ja kun ukki ei ollut vastannut, hän oli tehnyt poliisille katoamisilmoituksen. Nyt hän ihmetteli, että mitä hän tekee katoamisilmoitukselle, jos ukki kerran on mökillä!. Tätini saattaa olla kuukausia edes soittamatta isälleen ja nyt yhtäkkiä hän oli äärimmäisen huolissaan. Jopa niin huolissaan, että soittaa poliisille ja tekee katoamisilmoituksen. Hän ei kuitenkaan ollut niin huolissaan että olisi ajanut kotoaan Soukasta ukin luokse Leppävaaraan tai mökille Hämeenlinnaan tarkistamaan tilanteen!
Tsiisus!
Vähän yli kymmenen illalla huomasin kun kännykkääni syttyi valo ja näin näytössä tekstin: “viesti tomitettu: ukki”. Ukki siis oli avannut puhelimen. Istuin puhelin kädessä ja odotin ukin soittoa.
Hän oli ollut koko viikonlopun mökillä tuttavaperheen kanssa ja jättänyt kännykän kotiin.
Eli kaikki oli ihan ok. Täti vaan panikoi vähän turhan helposti. Toivottavasti hän ottaa tästä panikoinnista “opikseen” ja rupeaa pitämään isäänsä enemmä yhteyttä.
Mulla on ollut pikkasen kiireinen aamu että ehdin hoitaa kaiken ennen kuin pitää polkasta uskollinen Asterix liikkeelle. No, sitten tuli yksi tekstiviesti ja kiire loppui siihen: tän illan tapaaminen peruuntui. Mies sai golf-lähdön ja kuulemma kesäinen sää vie tällä kertaa voiton. Ei sitten muuten ollut ensimmäinen kerta, kun hän peruuttaa meidän tapaamisen. En taida enää itse ehdottaakaa tapaamisia, olen niitä sen verran usein ehdotellut. Hän kyseli viestissään, että voisimmeko tavata huomenna päivällä jossain välissä. Vastasin olevani varattu klo 16 saakka. Ei ole vastausta tullut.
Se, että joku jatkuvasti peruuttaa kaikki tapaamiset pistää aina miettimään että eikö kyseinen henkilö halua oikeasti tavata. En vaan ymmärrä miksi sitä ei voi sanoa suoraan, vaan pitää aina ensin sopia ja sitten perään perua.
Hyvä puoli tässä on se, että mun kiire loppu siihen paikkaan ja nyt saan tehtyä asiakkaalle sen homman, jota tässä on tekstiviesteillä väännetty eilisestä lähtien.
Käyn sitten illalla itsekseni syömässä. Kyllä mä osaan siitäkin nauttia :)
Joko mä saan lumelääkettä tai tuo lääke ei tehoa.
Ensin ei tullut uni, siihenhän tuo lääke ei vaikuta. Sänkyyn menin puolikuolleena jo ennen ysiä, luin hetken ja valot sammutin ennen kymmentä. Ennen puolta yötä sytytin valot uudestaan ja luin lähelle yhtä. Kuudelta olin jo hereillä. Sen jälkeen sitten enää torkuin, mutta periaatteistani kiinni pitäen ennen kasia en noussut ylös.
Hirveen vaikeeta sen unipäiväkirjan täyttäminen. Kun oikeesti pitää miettiä että kauanko meni ennen kuin nukahti, kuinka kauan nukkui ja kauanko oli hereillä keskellä yötä. Viime yönä varsinkin, kun en edes herättyäni noussut ylös sängystä.
No, on siellä nyt jotain aikoja.
Valtakunnallinen asiakas soutaa ja huopaa yhtä hommaa, joka mun pitäis niille tehdä. Ensinnäkään multa ei ole varattu aikaa sen työn tekemiseen ja asiakas on vaan ilmoittanut että ne pitää tehdä huomenna ennen klo 16. Ilmoitin eilen asiakkaalle että olen koko huomisen päivän kouluttamassa ja voin tehdä homman tänään ennen kello 16 tai huomenna kello 16 jälkeen niin asiakas kysyi että ehtisinkö tehdä sen maanantaiaamuna. Lupasin tehdä osan silloin ja osan kello 16 jälkeen. Tähän sain kuittauksen sisällöllä “hienoa, kiitos”.
No nyt tuli jo tekstiviesti jossa sanottiin että voisinkin tehdä ne tänään illalla (en ole missään vaiheessa itse edes antanut vaihtoehtoa tänään illalla). Vastasin, että katsotaan miten aika riittää, olen jo sopinut illaksi menoa. Tsiisus! No, tärkeintä on, että ne asiat on tehtynä huomenna ennen klo 16.30, joten kyllä mä sen teen. Jossain välissä.
Niin, tämä ilta. Mä lähden ajamaan iltapäivällä Turkuun, olen maanantaina ja tiistaina kouluttamassa siellä. Tänään tapaan vanhan nettituttavan klo 19. Käydään syömässä. (Nyt siltä asiakkaalta tuli taas tekstiviesti).
Nyt kun en saa syödä unilääkkeitä enkä tiedä miten tuo testilääke vaikuttaa tai edes sitä saanko lääkettä vai en, niin teen kaikki toukokuun omalla autolla tehtävät työmatkat niin, että ajan perille jo edellisenä iltana. Paljon turvallisempaa kuin ajaa aamulla.
Mutta nyt mä lähden lenkille ja apteekkiin. Täytyy ostaa nenäsumute allergiaan ja pesunestettä kuukuppiin. Sen käyttö on muuten tosi edullista. Mä ostin sen vajaa kaksi vuotta sitten, maksoi 25€. Silloin ostin siihen tietysti myös apteekista pesunesteen ja se on loppu nyt.
Sitten täytyy tulla kotiin, tehdä ruoka, ihmetellä jotain vaatetta mukaan reissuun, lenkkikamat otan varmaan myös mukaan, huomiseksi on luvattu Turkuun pilvistä, mutta 15 astetta lämmintä. Ja päiväunet yritän ehtiä ottamaan. Turkuun lähden toimiston kautta (siellä ei onneksi mene kauaa) ja jos vaan kerkeen, niin käväsen NM:lla kahvilla. Nokka kohti Turkua noin klo 16, jotta ehdin purkaa laukun ja huokasta vähän ennen kuin tapaan nettitutun.
Hukkis osti meidän Puolan matkan jälkeen Schindlerin lista -dvd:n. Rupesin aamulla kattomaan sitä. Tarkoitukseni oli vain aloittaa leffan katsominen ja lähteä sitten kauppaan ja terassille, mutta en malttanut jättää elokuvaa kesken. Olen mä käynyt aikanaan kattomassa leffan leffateatterissa mutta eipä mulla siitä enää muistikuvia ollut.
Mua puistatti ihan fyysisesti kun yksi junista meni Birkenaun portista sisään.
Ja leffan lopussa mä itkin. Ihan oikeita isoja märkiä kyyneleitä.
DVD:llä oli myös dokumentti, jossa on haastateltu joitakin vielä elossa olleita Schindlerin listalla olleita henkilöitä. Ja taas mä itkin. Joka kerta kun joku haastatelluista rupesi itkemään, minä itkin mukana.
Olen siis maannut koko päivän sohvalla ja tuijottanut telkkaria. Ja itkenyt.
Nyt väsyttää mutta veikkaan etten saa vielä nukuttua. Enkä mä kyllä jaksa lähteä kauppaankaan. Kerkeenhän mä sinne huomenna. Taidan ruveta täyttämään ajopäiväkirjaa ja valmistella maanantai-tiistain koulutuksen.
Nyt on sitten Youngsterin läksiäiset vietetty :( Näen hänet vielä ensi keskiviikkona jolloin annan oman läksiäislahjani hänelle.
Ja pakko myöntää että mä vuodatin muutaman kyyneleen illan aikana.
Muu porukka oli ensin Omistajan olutillassa ja klo 20.15 oli pöytävaraus Cantina Westissä. Mä tulin suoraan kotoa (tai siis toisen olohuoneen kautta) Cantiinaan. Söin tonnikalaa ja se oli hyvää.
Yksi meidän tiimin jäsenistä piti Youngsterille lyhyen puheen ja Youngsteri hyvän tavan mukaan piti kiitospuheen. Puheessaan hän kertoi jokaisesta paikalla olleesta omia ajatuksiaan. Musta hän sanoi että ei ole koskaan tavannut toista ihmistä joka niin rohkeasti uskaltaa olla oma itsensä niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi hän puhui mun “Äiti Teresa” puolestani, eli siitä, miten mä huolehdin ja hoivaan muita. Mulle tuli helvetin hyvä mieli :)
Meillä oli Youngsterin kanssa jossain vaiheessa vähän ongelmaa kun mä “haukuin” häntä. Ihan leikilläni kutsuin häntä tietyllä termillä ja se loukkasi häntä. Tai oikeastaan häntä loukkasi se, että käytin sitä niin niin monien ihmisten kuullen.. Mutta se asia saatiin puitua. Hän soitti ja ilmoitti että hänestä tuntuu pahalta. Minä pyysin anteeksi, lupasin parantaa tapani ja veikkaan että paransinkin :) Sen takia tuli hyvä mieli kun hänen puheestaan selkeästi huomasi sen, että hän on antanut mulle anteeksi.
Ruokailun jälkeen lähdettiin Einoon ja porukka pysyi tosi hyvin kasassa. Ainoastaan yksi meidän tiimin jäsenistä poistui tässä vaiheessa. Tosin hän olikin ystävättärensä kanssa liikenteessä.
Einosta suunnattiin joskus puolen yön jälkeen Meccaan ja se oli ihan hirvee paikka! Join yhden drinksun ja poistuin paikalta. Yksi kollega lähti mukaan ja me mentiin vielä käymään Gasellissa yksillä. Poistuttiin hetki ennen valomerkkiä (muistaakseni se tulee Gasellissa klo 2.30) eikä taksijono vielä siinä vaiheessa ollut kummoinenkaan. Kotona olin jo klo 3.10.
Oli kiva tulla kotiin niin “selvänä” että jaksoi riisua vaatteet omille paikoilleen, pestä hampaat ja meikit pois.
Nukuttua sain kaikki kolme tuntia!
Eikä ole krapulaa! Laskin tossa että join kahdeksan tunnin aikana yhdeksän annosta alkoholia.
Pikkasen “harmittaa” että ei ole krapulaa, kun olen varautunut siihen kunnolla ;) Jääkaapissa on jaffaa ja pakastimessa pitsa odottamassa ;) Ja kuitenkin olo on sen verran hutera, että urheilemaan ei uskalla lähteä.
Suunnistan jossain vaiheessa iltapäivää apteekkiin ja kauppaan ja käyn samalla avaamassa terassikauden - mikä taivaalle ei kerry pilviä. Töitäkin vois tehdä jonkin aikaa. Ei mitään tuottavaa, vaan semmosta pakollista: ajopäiväkirjan täyttämistä, matkalaskujen tekoa, laittais sen mun projektin sinne meidän järjestelmään ja muuta tommosta “hallinnollista” hommaa.
Mutta nyt käyn keräämässä pyykit pois narulta (pyykkäri pyörii jo) ja sitten leväytän itseni sohvalle. Jos vaikka sais nukuttua hetken.
Mä nyt sitten olen viikon “koeajalla” tuolla uniklinikalla. Ensi viikon perjantaina on seuraava käynti ja sitten tiedän jatkanko tuossa lääketutkimuksessa vai en.
Ensin oli lääkärin haastattelu, jossa kyseltiin tästä mun unen ylläpitämisen ongelmasta. Kärsin siis unen ylläpitämisen ongelmasta, en unettomuudesta.
Sen jälkeen lääkäri testasi mun refleksejä, mittasi verenpaineen ja sykkeen, punnitsi ja mittasi mut. Olen edelleen 176 cm pitkä, en siis vielä ole kutistunut :)
Mun alapaine oli pikkasen korkee. Kolmen minuutin makaamisen jälkeen verenpaine oli 121/85 ja ylösnousun jälkeen 128/95. Toki tommosessa tilanteessa kun makuuasennosta noustaan nopeasti ylös verenpaine saa hieman normaalia korkeampi ollakin, mutta se, että se oli levossa 85 mietityttää. Taidan soittaa työterveyshoitajalle ens viikolla ja kysyä onko sitä hänen mielestään syytä seurata. Normaalin rajoissahan se vielä on, mutta kun mulla on tuo alapaine ollut tähän asti siellä 65:n paikkeilla niin hieman mietityttää.
Lääkäri sanoi että muuten kaikki näyttää hyvältä, mutta homma saattaa jäädä kiinni mun nukahtamisongelmasta. Tutkimukseen kun haetaan henkilöitä, joilla ei ole nukahtamisongelmaa. Eikä se paljoa auta että kyseessä on vain tilapäinen stressistä johtuva ongelma.
Lääkärin haastattelun jälkeen oli sitten vuorossa verikokeet. Verestä tutkitaan oikeastaan kaikki mahdollinen. Joten jos en pääse enää tuossa lääketutkimuksessa jatkoon, niin oli käynnistä ainakin jotain hyötyä :) Myös EKG otettiin. Se meni modeemia pitkin Ranskaan lääketehtaalle, jonka lääkkeestä on kysymys ja kardiologi antaa siitä lausunnon ensi perjantaihin mennessä.
Virtsakoe otettiin myös, siitä tutkitaan veren sokeri ja multa otetaan myös raskaustesti. Olis hirveetä kun ne ens perjantaina ilmottais, että mua ei oteta tutkimukseen mukaan koska olen raskaana!
Sitten sain leipää ja kahvia! Tutkimuksen aikana ei muuten sais juoda kuin korkeintaan puoli litraa kahvia päivässä. Just keitin aamukahvin ja mittasin sen määrän (neljä kuppia) ja se on just sen puol litraa! Toisaalta en mä sen jälkeen enää paljoa juokaan, normaalisti maksimissaan kolme kupillista, joten saa luvan kelvata. Enkä oikein ymmärrä tuollaista, että kun tutkitaan jonkin lääkkeen tehoa, niin ei sais tehdä sitä tai tätä. Eikös lääketutkimuksen aikana pitäisi elää “normaalia” elämää ja sen perusteella sitten tutkittaisiin mitkä asiat vaikuttaa tai ei vaikuta sen lääkkeen tehoon. No, mä meinaan edelleen juoda kahvia kuten olen tähänkin asti juonut. Piste.
Sain lähtiessäni lääkkeet mukaan ja mun on tarkoitus joka ilta sänkyyn mennessä ottaa yksi lääke. Kyseessä on joko oikea lääke tai lumelääke eikä kukaan tässä vaiheessa tiedä, kummasta on kysymys. Tosin eilen jätin lääkkeen ottamatta. En viitsinyt ensimmäistä lääkettä ottaa baari-illan jälkeen. Mutta tänään aloitan.
Joka aamu soitan tuollaiseen puhelinpalveluun, jossa multa kysellään kauanko meni ennen kuin nukahdin, montako kertaa heräsin yön aikana, montako tuntia nukuin jne. Viikon päästä mun vastauksista tulee ensimmäinen raportti ja ilmoitus jatkanko tutkimuksessa vai en.
