Pettymys
21. Maaliskuu, 2008 @ 13:23 kirjoittaja jane
Kattelin tossa äskön mitä vaatteita sitä ottais laivalle mukaan. Mitään kivaa ei mukamas löytynyt. Sitten muistin, että onhan mulla se musta korsetti. Teini lainas sitä jossain vaiheessa kun niillä oli teemabileet ja teini pukeutu huoraksi. Menin etsimään korsettia teinin huoneesta ja yllättävän helposti se löytykin.
Korsetti on rikki!
Voi vittu, että mua vituttaa!
Mua vituttaa ennen kaikkea se, ettei teini ole kertonut mulle että se on mennyt rikki!
Toki mua harmittaa että vajaan vuoden vanha nätti korsetti on rikki, mutta eniten se, ettei teini ole saanut suutaan auki.
Mä en voi olla ajattelematta että mikä perkele on mennyt vikaan kun se on tommonen saatanan saamaton laiska paska!
Tiedän, että monilla on paljon suurempiakin ongelmia lastensa kanssa, mutta mulle tää vaan on vittu hirvee pettymys :( Eikä se, että jollain menee lapsensa kanssa huonommin lohduta mua yhtään. Teini on mun lapseni ja mä saan olla siihen pettynyt vaikka miten pienistä asioista, jos musta siltä tuntuu.
Onko niin, etten mä ole vaatinut siltä tarpeeksi, onko se sittenkin päässyt kotitöissä liian vähällä? Olisko siltä pitänyt vaatia enemmän?
Kun se kuitenkin on perusluonteeltaan kauheen avoin ja rehellinen mua kohtaan ja tietää että mä en saa mitään hillittömiä raivareita - jos raivareita lainkaan - tommosista vahingoista, niin miksi? Voi vittu, miksi?
Mua itkettää, ei voi mitään.
Mä olen niin helvetin pettynyt.
Hukkis sanoi:
Se on mies. Ei voi mitään.
22. Maa, 2008 klo 11:05