Lääkärissä tänään
6. Maaliskuu, 2008 @ 20:00 kirjoittaja jane
Mulla oli tänään korva-, nenä- ja kurkkulääkäri. Ja olikin aivan ihana lääkäri!
Tutkimus alkoi ihan normaalisti: mikä vaivaa, mitä olen sairastanut viime aikoina, mitkä ovat oireet, onko sitä tätä tai tota. “Huomaatko sä, että äänirasituksen aikana susta tulee seksikkäämpi, eli muuttuuko sun ääni semmoseksi seksiääneksi?” lääkäri kysyi multa. Joku voi hermostua tommosesta kysymyksestä, mutta musta se oli hyvä :) Olenhan mä itsekin naureskellut että avaan kohta 0800-jane -seksilinjan.
Haastattelun jälkeen lääkäri katsoi mun nenäni ja totesi sen olevan “priimanenä” :) Siis sisältä päin. Ulos päin se on hieman liian terävä. IMHO.
Seuraavaksi hän yritti katsoa mun äänihuulia. Työterveyslääkäri oli kirjoittanut omaan kertomukseensa että “katsominen ei alkuunkaan onnistu”. Tämä lääkäri totesi, että jos ei perinteisin konstein näy, niin sitten katsotaan nenän kautta. “Sillä on hyvä pelotella potilaita”. Mutta ei pelottelu tehonnut, mun äänihuulista kuulemma näkyin sen verran, että voi todeta mulla olevan äänihuulet.
Sitten lähdimme toimenpidehuoneeseen katsomaan mun äänihuulia kuituoptiikkakameralla, siis nenän kautta. Toimenpide ei ollut niin epämiellyttävä kuin mitä voisi kuvitella. Kamerassa oli sellainen ohut, pitkä ja joustava “letku”, johon laitettiin hieman puuduttavaa liukastingeeliä. Jossain vaiheessa sen letkun meneminen tuntui sen verran epämiellyttävältä että mulla rupes valumaan kyyneleet silmistä. Ei siis kivusta eikä siitä tunteesta vaan se oli joku reaktio, joka vaan tapahtui.
Mun äänihuulissa ei ole kyhmyjä, joka oli hyvä kuulla. Lääkäri tulosti mulle kirjoittamansa “epikriisin” ja siinä lukee “fonaatiossa pienen pieni vuoto”. Tästä hän ei maininnut mitään, joten ilmeisesti kyseessä ei ole asia, josta täytyisi olla jollain tavalla huolissaan. Täytyy kuitenkin selvittää mitä se tarkoittaa. Äänihuulten päälle muodostui limaa, joten se aiheuttaa käheyden. Mutta mistä se lima tulee?
Palasimme lääkärin huoneeseen ja hän totesi “tämähän käy mielenkiintoiseksi”.
Seuraavaksi hän katsoi ultralla poskionteloni. Niistä ei kuulemma tullut täysin puhdasta tulosta joten lääkäri päätti lähettää mut röntgeniin. Naureskeli että ensimmäisen kerran lääkäriuransa aikana hän kirjoittaa poskionteloröntgenin lähetteeseen “oireeton”. Kävin röntgenissä ja palasin odottamaan lääkäriä.
Katsoimme yhdessä ne kuvat ja siellähän se syy oli: oikeassa poskiontelossa voimakas tulehdus. Myös vasemmalla puolella on tulehdus. Mahdollisesti myös kysta tai nestettä.
Eikä mulla oikeesti oo muita oireita kuin tämä väsymys. Ja mä sentään olen sairastanut aika monta poskiontelontulehdusta, joten tiedän miltä se tuntuu. Eikä mulla vieläkään ole mitään oireita, vaikka nyt tiedän, mikä mulla on.
Keskustelimme lääkärin kanssa mun hoidosta: jos haluan parantua “helvetin nopeesti”, hän suositteli punkteerausta ja päälle antibiootteja. Jos taas ei ole tarvetta parantua “helvetin nopeesti”, vois kokeilla ensin pelkällä antibiootilla. Jos ne ei tehoa, niin sitten päälle punkteeraus.
Otin pelkät antibiootit, koskaan mua ei ole punkteerattu mutta kauhujuttuja olen siitä kuullut.
Lääkäri kysyi mun ens viikon alusta. Kerroin hänelle totuuden, alkuviikko on hyvin rauhallinen. “No, sitten mä en laita sulle sairaslomaa, koska sä varmaan oot mieluummin töissä kuin pois sieltä”.
Kun tein lähtöä lääkäri sanoi: “Jos siihen punkteeraukseen joudutaan, niin se ei satu ollenkaan. Ja suurin osa ihmisistä selviää siitä hengissä. Siis selkeästi suurin osa. Eikä se vie aikaakaan ees niin kauaa kuin sun hiusten leikkaus. Mitä sä et muuten saa ikinä tehdä. Kaikki miehet nimittäin tykkää pitkistä hiuksista, vaikka ne sanois mitä” :D
Tommosta juttua se lääkäri lateli koko sen ajan kun mä olin siellä, siis kerrassaan upee lääkäri. Tai sitten mulla on nyt joku perkeleen lääkärifiksaatio, kun en ole viime aikoina tavannutkaan muita kuin ihania lääkäreitä. Toisaalta, lääkäri miehenä ei olis yhtään huono vaihtoehto ;)
Urheilukielto tuli siihen asti kunnes paranen, ääntä saa käyttää, koska äänihuulissa ei ole vikaa.
Ja, kuten lääkäri totesi kun lähdin: “toivottavasti emme tapaa ensi viikolla”. Siis siinä mielessä, että mä paranen noilla antibiooteilla. Muuten kyllä lähtisin ton lääkärin kanssa treffeille vaikka heti!