Kuukausiarkisto Helmikuu, 2008
10 tunnin yöunet
19. Helmikuu, 2008 @ 07:39 kirjoittaja jane
Eilen illalla rupes väsyttämään aivan tajuttomasti jo ennen klo 20.30. Menin lukemaan ja ennen ysiä jo sammutin valot. Nukahdin heti! Ja nukuin tosi syvää unta kahteen asti. Sen jälkeen heräsin pariin kertaan, mutta uni tuli aina nopeasti uudestaan. Kello oli soittamassa 7.00 ja mä heräsin klo 6.40. Ei mun oloni vieläkään ole semmonen oikeasti pirtee, mutta huomattavasti parempi jo. Vaikkakin “krapulainen”. Ilmeisesti päätä vähän kolottaa liian nukkumisen vuoksi. Tai sitten taudin jälkimaininkeja. Tai jotain. Mutta eiköhän tämä tästä päivän mittaan vielä iloksi muutu :)
Tosin nyt on kurkku kipee :( Toivottavasti ei enää iske mitään kurkkutautia tähän!
Ja eiköhän tää olo tästä parane, kun nyt tulee pakollisia ulkoiluja ja sen lisäksi nukkuu pitkiä yöunia.
Sen verran kurkkasin jo duunimaileja, että eihän se “työhaastattelu” nyt ihan niin menekään kuin mitä pomo antoi ymmärtää. Asiakkaalta tulleen sähköpostin mukaan tarjouskierros on vielä menossa. Eli ei riitä, että mä myyn itseni asiakkaalle, mun on myytävä koko saatanan firma ja se ykköskouluttaja!
Ostin tohon mun huuliherpekseen Compeedin huuliherpeslaastareita. Paranemisnopeuteen en tietenkään ensikertalaisena osaa sanoa mitään, mutta hyvin se peittää ton herpeksen. Toki toi “laastari” näkyy jonkin verran mutta se ei ole yhtään niin ällöttävän näköinen kuin herpesrakkula. Tosin toi rakkula ei ole vielä näyttänyt minkäänlaisia kuivumisen merkkejä, se on semmonen mätäpaise edelleen ja nyt on siis menossa jo neljäs päivä. Jos se ei huomenna vielä ole ruvennut kuivumaan, niin sitten mä menen ostamaan jotain ihan lääkettä tähän.
Mun pitäis tänään mennä toimistolle, en vaan vielä oikein tiedä koska lähtis. Youngsteri tulee sinne noin klo 12.30 ja ollaan menossa yhdessä lounaalle. Saattaa siis olla, että lähden tästä kunhan olen saanut itseni valmiiksi tai sitten menen vasta puolen päivän aikoihin.
Päivitystä
18. Helmikuu, 2008 @ 19:38 kirjoittaja jane
Tää sairastelu imee “tottumattomasta” mehut ihan totaalisesti. Toisaalta mä olen ollut myös ahkera, eli ei blogin päivittämättömyys ole vaan laiskuutta ;)
Lauantaina en saanut mitään aikaiseksi, jostain kumman syystä kello vaan yhtäkkiä oli 14 ja piti ruveta tekemään ruokaa ja muita pakollisia hommia ennen kuin lähdin ystävän luokse bileisiin. Olin sen verran heikossa kunnossa vielä räkiksen jäljiltä että menin autolla.
Jossain vaiheessa iltaa ystävän naapurit tulivat mukaan bileisiin. Pukeutuneina itämaisiin naamiaisasuihin. Katselin hetken aikaa että mitäs nämä oikein ovat, mutta hyviä tyyppejä he olivat. Tommosista kun vaan ei koskaan voi tietää. Varsinkaan kun kyseessä on kyseisen ystävän tuttavat ;p
Ystävä kertoi naapureilleen missä hän on meihin tutustunut ja minut esitellessään kiteytti tosi hyvin monen muunkin ihmisen ajatukset musta: “mä en tiedä rakastanko vai vihaanko mä tota ihmistä”.
Ilta oli hauska, siinä vaiheessa kun rupesin väsymään ja menemään tukkoon, päätin että on turvallisinta lähteä kotiin. Olin kotona noin kello 22. Kotoa lähtiessä olin ottanut huoneen lämpöön vähän juustoja ja olin ostanut alkosta pienen punkkupullon. Avasin punkkupullon, kaadoin lasillisen ja saman tien rupes väsyttämään ihan perkeleesti! Jäi siis juustot syömättä ja viinit juomatta, oli pakko siirtyä lakanoiden väliin :o
Uni ei kuitenkaan tullut joten otin kirjan ja luin noin kahteen asti.
Nukuin hyvin noin kuuteen asti, jonka jälkeen katkonaisesti kymmenen asti.
Tutkailin sääennusteita ja sunnuntaiksi luvattiin muutamaa lämpöastetta ja sadetta ja maanantain väliseksi yöksi pakkasta. Maanantaiaamuna piti olla Tampereella ennen kasia, joten totesin, että mieluummin ajan sunnuntai-iltana ajan kanssa sinne kuin maanantaiaamuna kiireellä (huonossa ajokelissä). Varasin siis hotellihuoneen.
Tein vähän kotitöitä sekä palkkatöitä ja lähdin Tampereelle kuuden aikaan. Mietin vielä menomatkalla soitanko ystävättärelle ja pyydän iltapalaseuraksi, mutta totesin, että mulle tekee varmaan helvetin hyvää maata hotellihuoneessa lukemassa kirjaa tai toljottamassa telkkaria.
Tampereelle saavuttuani kävin kuitenkin syömässä läheisessä Sevillassa. Söin saman annoksen (pintxos-lajitelman) kuin Kainuun matkallani, vaikka ravintola olikin eri niminen. Kajaanissa leipien tahnat olivat huomattavasti paremman makuiset, mutta Tampereella leivät olivat paahdettuja, eli ne olivat huomattavasti parempia. Eli siis vielä on mahdollisuus löytää täydelliset pintxosit: Kajaanin veroiset tahnat ja paahdetut leivät :)
Palasin hotellihuoneeseen ja sattumalta huomasin telkkarissa ohjelman ponitytöistä. Kyseessä oli dokumentti, jossa oli kolmen vuoden ajan seurattu 9 - 19 vuotiaita tyttöjä Ponihaan ratsastuskoululla. Mun mahtava ratsastajan urani on alkanut Ponihaasta :) Meidän tallilla ei ole hoitajia ollut enää moneen vuoteen ja kyllä mä ohjelmaa katsellessani olin taas tyytyväinen siihen. Kolme noin 12-vuotiasta tyttöä saa nimittäin helvetinmoisen metelin aikaiseksi ihan vaan “keskustellessaan”. Tosin se on myönnettävä, että hevoset, joilla on omat hoitajat ovat paremmin hoidettuja kuin “meidän” tallin hevoset. Meidän ryhmässä on mun lisäksi vissiin 1 tai 2 ratsastajaa jotka ennen tuntien alkua harjaavat hevoset. Ja veikkaan että muissa ryhmissä suhde hoitavien ja ei-hoitavien välillä on sama. Eli asiassa on puolensa ja puolensa. Ja vaikka tallilla olisi hoitajat on ratsastajan saatava itse laittaa hevosensa kuntoon, mikäli hän niin haluaa tehdä. Fagerströmin Suski joutui kyllä dokumentissakin puuttumaan kiusaamiseen, mikä on aina valitettavaa. Laurilan Terhi näytti olevan opettajana tallilla, hänen tunnillaan vois joskus mennä käymään. Myös Sulkalan Kimmo olisi kokemus. Toisaalta 33€ tuntihinnalla täytyisi sitten tietää, että varmasti on tyytyväinen tuntiin. Hmmm… eli pitäis ensin mennä seuraamaan sekä Teeten että Kimmon tunteja ja päättää vasta sen jälkeen lähteekö kokeilemaan vai ei.
Sammutin valot dokumentin päätyttyä (klo 22.30) ja nukuin hyvin 02 saakka. Sen jälkeen yö oli levoton. Ensin valvoin tunnin verran ja sen jälkeen näin sekopäisiä unia. Muun muassa Pekka Poudasta ja teinin kummitädistä.
Aamulla lähdin 7.30 aikaan ajelemaan asiakkaalle enkä tiedä mikä oli ajokeli isommilla teillä mutta ainakin Tampereen keskustan kadut olivat aivan umpijäässä. Olin tyytyväinen että olin lähtenyt jo edellisenä iltana liikenteeseen.
Päivä asiakkaan luona meni hyvin.
Pomo yritti soittaa jossain vaiheessa mutta en vastannut hänelle. Hän jätti vastaajaani soittopyynnön ja vielä lisäksi tekstiviestin: “soita mulle ASAP”. No tuollaiseen viestiin oli pakko vastata heti. Eikä asia oikeesti ollut niin kiireinen. Hän olis hyvin voinut kirjoittaa: “soita kun vapaudut”.
Hän haluaa lähettää mut “työhaastatteluun”. Eräälle kansainväliselle yritykselle on menossa meiltä pitkäaikainen koulutussopimus, useita työpäivää kuukaudessa. Meiltä menee asiakkaan “haastatteluun” sekä pääkouluttaja että back-up ja mikäli asiakas hyväksyy minä tulen toimimaan back-upina. Kyseessä on tuote, jonka parissa olen tavalla tai toisella työskennellyt viimeiset 10 vuotta ja josta olen kiinnostunut. En toki tiedä tuotteesta niin paljoa kuin pääkouluttaja, jolla on teknistä osaamista tuotteesta, itselläni on lähinnä käyttökokemusta. Mutta ei minun vielä tarvitsekaan tietää. Riittää kun olen kiinnostunut tuotteesta ja halukas oppimaan uutta. Ja olenhan minä :)
Eli jos haastattelu menee hyvin, niin keikalta ei voi välttyä :)
Olin tänään kotona klo 15.30 ja sen jälkeen tein vielä kolme tuntia töitä.
Enää ei ole sähköpostissa kuin 12 avaamatonta sähköpostia (niitä on viime viikon alustakin, olen otsikon perusteella luokitellut ne ei-yhtään-kiireellisiksi) eikä toimintaa kaipaaviakaan ole kuin 20. Näyttää siis tosi hyvältä ;)
Kotimatkalla muuten huomasin, että musta on 1/4-neekerin sijasta tulossa taas 100% valkoihoinen. Huuliherpeksen aiheuttama hillitön ylähuulen turvotus on laskenut lähes normaaliksi. Jeijj :)
Huomen aamulla ajattelin käydä vaa’alla (minkä helvetin takia?) ja ruveta taas syömään oikein. Tosin jääkaapissa on niitä juustoja eikä teini ole kotona syömässä niitä :(
Urheilemaan musta ei vielä ole, nenä sen verran tukkonen. Mutta koiruudet tulee huomenna illalla, joten niiden kanssa tulee varmasti ainakin kerran päivässä tehtyä pitempi lenkki. Ja muutenkin täytyy keksiä niiden kanssa jotain kivaa tekemistä. Täytyy käydä kurkkasemassa missä kunnossa mettä on, josko pääsisi sinne rämpimään niiden kanssa. Rajasaaren koirapuistoon me ei päästä, koska koiruudet ei osaa olla autossa takapenkillä eikä mulla ole kaveria joka lähtisi mulle pitämään niitä siellä. Mutta kyllä me jotain kivaa keksitään. Mennään vaikka tonne kolmen kilometrin päässä olevaan koirapuistoon treenaamaan. Siellä on jonkin verran agility-esteitä.
Perkeleen, perkele!
16. Helmikuu, 2008 @ 08:29 kirjoittaja jane
Kyllä tää nyt pahasti vaikuttaa huuliherpekseltä :( Tosin, se koska varsinaisen taudin olen sairastanut on täysi arvoitus: “Herpes simplexin aiheuttama ensimmäinen tulehdus jää usein diagnosoimatta tai se sekoitetaan tavallisiin kurkkutauteihin. Oireina on suun limakalvojen, joskus kasvojen ihonkin rakkulointi ja haavaumat. Useimmiten samalla esiintyy kuumetta, lihassärkyjä, kurkkukipua ja kaularauhasten suurenemista ja arkuutta.”.
Kysymys: onko kenelläkään kokemusta niistä Compeedin herpeslaastareista? Ainakin muut Compeedin tuotteet on ihan älyttömän hyviä, tosin ne on myös perkeleen kalliita. Zoviraxia ostan ainakin tänään, mutta jos ne herpeslaastarit on yhtä kalliita kuin muuta Compeed-tuotteet, en niitä haluaisi ostaa ilman että joku pystyy suosittelemaan niitä.
Siis perkele, mä nyt en olis kyllä enää tässä iässä kaivannut mitään vitun huuliherpestä itelleni! Helevetin vittu! Kun taas vaan tietäis mistä mua nyt rankaistaan!
Uusi aihe?
16. Helmikuu, 2008 @ 07:59 kirjoittaja jane
Äskön kun lisäsin kahvikuppiini maitoa tuli mieleeni ajatus: siivotaanko muissa perheissä jääkaappia yhtä usein kuin meillä? No siis meillähän jääkaappi suorittaa hyvin pitkälti ruumishuoneen virkaa, eli sinne säilötään ruokia, jotka heitetään kahden viikon päästä homeisina roskiin.
Pitäisköhän mun lisätä uusi aihe “jääkaapin siivous”. Sit ois helppo seurata miten usein sen oikeasti teen. Ja voisin raportoida mitä kaikkea sieltä menee roskiin ;p Ja ottaa vaikka kuvia kaikkein kamalimmista aikaansaannoksista ;) No, ehkä mä säästän teidät siltä.
Jumalauta, mullon korvat lukossa eikä ne aukee ei sitten millään :( Nenään puhaltaminen ei auta, kun on nenäkin tukossa. Haukottelu (jonka muuten pystyn tekemään itse, kuten jotkut röyhtäsyn. Olen harjoitellut sen taidon, koska haukottelu rentouttaa äänihuulia) avaa osittain hetkeksi, mutta ei siitäkään ole kuin hetkellinen apu.
Mietin että onko mulle jumalauta yli 4-kymppisenä iskenyt huuliherpes. Mulla menee nuhassa aina nenän alusta ja nenän pielet “rikki”. Räkä ja jatkuva niistäminen on mun ohuelle ja herkälle iholle liikaa. Rasvaan nenään ja nenän alustaa Vitaliksella ja se pysyy suhteellisen hyvänä, ei esimerkiksi mene verille asti. Mutta nyt mulla on ylähuulen reunassa semmosia pahkuroita. En tiedä, onko iho vaan kuivaa siitä kohtaa vai onko siinä herpes. Siitä kohtaa vähän “tykyttää”, mutta ei muuta. Täytyy googlata herpeksen oireet.
Elämä rupeaa voittamaan :)
16. Helmikuu, 2008 @ 07:34 kirjoittaja jane
Olen nukkunut hyvin :) Väsymys oli illalla aikamoinen ja niin painelin sängyn pohjalle heti ysin jälkeen. Luin hetken, eikä kello tainnut olla edes kymmentä kun sammutin valot. Heräsin ensimmäisen kerran vähän ennen kuutta. Enkä sen jälkeen ole kyllä enää nukkunutkaan. Mutta noin kahdeksan tuntia unta, ilman mitään lääkkeitä, teki todella hyvää :)
Makoilin reilun tunnin sängyssä ja mietin tämän päivän ohjelmaa sekä sitä mun projektia. Projektin osalta mulla on tällä hetkellä päässäni miljoona asiakkaalle esitettävää kysymystä. Myyjän on pitänyt järjestää asiakkaan kanssa palaveri (muistaakseni seuraavalle viikolle), mutta ainakaan keskiviikkona siitä ei vielä ollut kuulunut mitään. Täytyy tarkistaa se, kunhan huomenna avaan duunimailit. Pomolle täytyy myös laittaa sähköposti siitä, että tuo uusi aihe rupesi kylmäämään. Kyllä mä sen teen, mutta varmistan selustaani kun ilmoitan, että ei se nyt ihan niin yksinkertainen juttu olekaan kuin mitä me kaikki kuvittelimme. Jos jälkeenpäin tulee sanomista, niin voin ainakin ilmoittaa että “mähän sanoin” ;)
Ai niin, sanomisista tuli mieleeni! Youngsteri oli eilen pitämässä valtakunnallisen asiakkaan yhdessä pk-seudun toimipisteessä koulutuksen. Hän oli edelleen sairaana, mutta lupasi torstaina hoitaa koulutuksen. Mä sanoin hänelle, että kyllä mäkin voin sen pitää, en olisi ollut omasta koulutuksestani poissa kuin reilun tunnin, mutta hän on sitkeä sissi ja meni vetämään koulutuksen. Koulutuksen jälkeen hän soitti mulle, hän oli saanut todella huonoa palautetta. Tosin suurin osa palautteesta oli täysin aiheetonta ja sen taustalla täytyy olla jotain ihan muuta. Eräässä paperissa oli kuulemma lukenut “kouluttajalla oli epäsiistit hiukset” :o Olisi kiva tietää mikä tuollaisen palautteen taustalla oikeasti on.
Kerroin tästä meidän eilisessä koulutuksessa ja meidän kouluttajamme sitten taas kertoi että Finnairin lentoemännät saavat myös vaikka minkälaista palautetta. Mm. joskus oli tullut palaute siitä, että Finnairin pitäisi maksaa lentoemännille parempaa palkkaa, jotta heillä olisi varaa huolehtia omasta ulkonäöstään. Lennolla olleella lentoemännällä oli ollut niin kuivat kyynärpäät, että ne olisi pitänyt hoitaa! Hoh-hoijaa!
Tuskin tuonkaan matkustajan matka olisi sujunut yhtään sen mukavammin vaikka lentoemännän kyynärpäät olisivat olleet pehmeät kuin persikka.
Onko nämä ihmiset sellaisia että aina pitää valittaa jostain. Jos ei muuta valittamisen aihetta löydy, niin sitten jostain täysin epärelevantista asiasta. Vai ovatko tällaiset ihmiset äärimmäisen tarkkoja (toisten) ulkonäöstä. Vai purkavatko nämä ihmiset omaa turhautumistaan tai kiukkuaan tai jotain täysin ulkopuolisiin ja kun ei oikeaa syytä löydy, niin sitten keksitään joku. En tiedä, eikä juurikaan jaksa kiinnostaa.
Mulle ei ole tuon tyyppistä palautetta tullut pitkään aikaan (onkohan oikeastaan koskaan?), eikä sellainen kyllä enää mitenkään hetkauttaisikaan.
“Hauska” palaute muuten tuli ennen joulua. Mulla lähti eräänä päivänä saappaasta korkolappu, jäljelle ei jäänyt kuin naula, jolla korkolappu oli kiinni. Ja tietysti olin jostain kumman syystä siivonnut autosta pois kaikki muut kengät. Ajokenkiä en voi koulutuksissa käyttää, koska ne on oikeesti ihan hirveessä kunnossa olevia kenkiä. Yritin sitten tietysti välttää tuolla kantapäällä olemista, jotta korko ei menisi huonoksi. Onneksi koulutustila oli sellainen, että pystyin seisomaan yhdessä ja samassa paikassa koko koulutuksen ajan, eikä tarvinnut koikkelehtia hassun näköisenä paikasta toiseen. Erääseen palautteeseen oli kuitenkin kirjoitettu: “paikallaan kävelevä, mahtoiko olla hermostunut”. Johtui varmaan siitä, että en seissyt molemmilla jaloilla tasaisesti vaan paino oli pääsääntöisesti vain toisella jalalla ja sitten välillä varasin painon toisen jalan päkiälle lepuuttaakseni toista jalkaa. Toisaalta en mä sitä ole hirveesti voinut tehdä, koska tuossa koulutuksessa oli reilusti yli 50 osallistujaa ja vain yhdessä paperissa luki näin. Mutta voihan olla että tämän kyseisen henkilön mielestä kouluttajan tulee seistä koko koulutuksen ajan kuin tinasotilas. Nää, mitä näitä miettimään, palaute oli täysin epärelevantti koulutusta ajatellen ja kun ei tuollaista palautetta tule usein, ei siitä tarvitse välittää. Toki noita “epärelevantteja” palautteita saattaa tulla jostain maneereista ja niitä on hyvä seurata. Jos tuon tyyppistä palautetta tulisi vaikka vain kerran kuukaudessa kyllä mä rupeaisin kiinnittämään omaan käyttäytymiseeni huomiota. Todennäköisesti mulla olisi joku paikkaankävelymaneeri. Niitähän ei itse huomaa.
Voihan perse, duunikoneessa on joku vika! Käynnistin sen jo kertaalleen, kurkkasin että olinko laittanut salasanan oikein ja kone oli työpöytätilassa. Äskön kun kävelin koneen ohi, se olikin taas safeboot-tilassa. Käynnistin sen uudelleen, se käynnistyi ihan ok, mutta äskön se herjasi jotain “vakavaa virhettä”. Mun on vietävä se meidän helppariin jossain vaiheessa ennen kuin se hajoaa oikeasti. Tiistaina olis mahdollisuuksia, toivottavasti kone kestää siihen asti!
Nyt ajattelin nauttia aamiaisen kaikessa rauhassa. Ennen kaikkea meinaan nauttia kahvista. Veikkaan että se maistuu taas. Jännä juttu miten kahvi ei maistu krapulassa eikä silloin kun on kipeenä. Keskiviikkona en juonut kahvia ollenkaan, torstaina join lounaan jälkeen kupillisen lähes puoliväkisin (yritin estää kofeiinin puutten aiheuttamaa päänsärkyä) ja eilen join aamiaisella vain yhden kupillisen (normaalisti neljä) ja lounaan jälkeen yhden.
Aamiaisen jälkeen siivoan jääkaapin, maksan laskut ja päivitän talousseurannan.
Sitten vois lähteä kävellen käymään ostoshelvetissa (mun ei tarttekaan ostaa ruokaa ensi viikoksi, teini on ainakin alkuviikon kaverinsa luona). Ulkoilu varmasti tekee hyvää. Eilen käveltyäni asemalta kotiin (normaalisti 8 minuutin kävelymatka) puuskutin ja läähätin kuin vanha mummu vielä monta minuuttia kotiin päästyäni.
Terveisiä sängyn pohjalta
15. Helmikuu, 2008 @ 19:33 kirjoittaja jane
Moon ollu hirveessä räkiksessä :( Ja olen vieläkin heikossa hapessa.
Heräsin keskiviikkoaamuna vähän jälkeen kahden siihen että nenä oli ihan tukossa, silmät valu vettä ja päätä särki. Jahas, räkis! Edellinen oli lokakuussa 2005, kun oltiin teinin kanssa Kaliforniassa.
Valvoin sitten lähes koko loppuyön, tosin tietysti nukahdin vähän ennen kuin kello soi 6.30. Rupesin laittamaan viestiä pomolle, valtakunnalliselle asiakkaalle ja Päämiehelle: olen sairaana ja Youngsteri (joka siis on mun back-up) myös, tämän päivän koulutus täytyy peruuttaa. Kaikki muut suhtautuivat asiallisesta paitsi valtakunnallisen asiakkaan koulutettavan toimipisteen esimies, hän “ihmetteli” asiaa kovasti. Lisäksi hän puhelimessa valitti mulle sitä, että valtakunnallisen asiakkaan osalta tiedotus heille päin on hoidettu huonosti. No syytön mä siihen olen!
Meni jonkin aikaa ja Päämiehen projektipäälliköltä tuli viesti: valtakunnallisen asiakkaan toimipiste tulee vaatimaan korvauksia koulutuksen peruuttamisesta. Eli siis minä ja Youngsteri lähdimme lääkäriin hakemaan sairaslomaa. Tsiisus, yhden perkeleen räkiksen takia!
Menin lääkäriin ja lääkäri totesi heti, että oletpas sinä nuhainen. Onko kurkku kipeä? Ei. Onko yskää? Ei. Onko kuumetta? Ei. Lääkäri totes: “no mitä sä täällä sitten teet, mee kotiin ja lepää” ;D Vastasin, että se oli aikomukseni, mutta kun asiakas ilmoitti että he tulevat vaatimaan korvauksia koulutuksen peruuntumisesta niin tarvitsen sairaslomaa tämän päivän. Lääkäriä nauratti kovasti kun kerroin että olen jopa keskustellut asiakkaan kanssa puhelimessa ja mun äänestä kyllä aivan varmasti kuulee, että olen sairas. Sen jälkeen väänsimme lääkärin kanssa kättä siitä, kirjoittaako hän minulle sairaslomaa loppuviikon vai vain keskiviikon. Sanoin, että en tarvitse kuin keskiviikon ja että meinaan mennä torstaina ja perjantaina kurssille. Lääkäri katsoi mua silmiin ja sanoi: “koska olet puhetyöläinen niin mä voisin kirjottaa sulle sairaslomaa koko ens viikonkin, tolla äänellä puhuminen ei tee hyvää sun äänihuulille”. Lupasin olla kurssilla hiljaa.
Ja lopulta sain sairaslomaa vain keskiviikolle. Soittamalla olisin tarvittaessa saanut koko loppuviikon. Kotiin tultuani totesin (ehkä hieman lapsellisesti), että tätähän te halusitte ja suljin duunikoneen. Enkä muuten ole sen jälkeen avannut. Sähköposti varmaan halkeaa liitoksistaan kohta! Sanoin myös Youngesterille, että et nyt sitten kun olet virallisella sairaslomalla vastaa yhteenkään valtakunnallisen asiakkaan sähköpostiin. Kärsikööt nyt sitten kaikki yhden takia.
Sitten vaan makasin loppupäivän. Luin tunnin, nukuin tunnin, luin tunnin… niin se päivä meni. Ja äitini oppien mukaan söin kipeenä mitä mieli teki. Söin melkein kokonaisen Fazerin Kestileivän ja Fazerin salmiakkisuklaata. Hyväsi siis kilojen katoaminen taas tämän viikon osalta!
Torstain vastaisena yönä en nukkunut juuri lainkaan, mutta silti raahasin perseeni sinne kurssille. Oli pakko, että pääsen opiskelemaan asiaa lisää. Oikeesti mua rupes eilisen päivän jälkeen vähän kylmäämään, mulla on opiskeltavaa ihan perkeleesti! Mistä ihmeestä mä sen kaiken opin ehdin imemään itteeni! Iltapäivän aihe oli sellainen, että olisin hyvin voinut lähteä lounaan jälkeen pois, mutta aihe oli mielenkiintoinen, ryhmä ja kouluttaja hyviä, joten jaksoin olla koko päivän.
Tosin kotiin tultuani olinkin ihan guallut. Nukuin tunnin ja rupesin lukemaan.
Olo ei koko päivänä ollut oikeastaan hyvä eikä huono ja pahimmat aivastelukohtaukset olivat jo ohi. Keskiviikkona mä sain vielä semmosia “ihania” kohtauksia, joissa saatoin aivastaa yli 10 kertaa putkeen. Ne kuulkaa sattu nenään! Ja hampaat tuli kipeeksi nenän kautta hengittämisestä :o Ja lihaksia särki se makaaminen. Jossain vaiheessa jopa toivoin, että olis noussu kuume. Puolen päivän kuume olis hyvinkin voinut ajaa pöpön helvettiin. Mutta kun mulla ei nouse kuume. Edellisen kerran mulla on ollut kuumetta 14 tai 15 vuotta sitten. Sairastin silloin tähän astisen elämäni ainoan flunssaviruksen. Ei kuulkaa ollut kivaa kun asuttiin silloin teinin kanssa kaksi, teini oli 3 tai 4 vuotias ja äiti näkee pikku-ukkoja! Sitä edellisen kerran mulla oli kuumetta kun teini oli vajaa 2-vuotias, sillon mulla oli korvatulehdus. Kuumetta “vaan” 38,5 ja muistan vieläkin ne koppakuoriaiset ja heinäsirkat ja muut öttiäiset, joita kulki seinällä meidän sängyn vieressä. Ja niitä oli paljon. Sitä edellisen kerran kuumetta onkin ollut jonkun lastentaudin yhteydessä. Jos silloinkaan. En minä tiedä. Äiti!?
Illalla otin kokonaisen unilääkkeen ja nukuinkin suhteellisen hyvin. Heräilin usein, mutta nukahdin lähes välittömästi takaisin.
Tämä päivä olikin jo helpompi, mutta ei vieläkään hyvä. Huomenna on likkakavern luona bileet. Laitoin jo aamulla hänelle viestin, että tulen autolla. En jaksa ryypätä.
Tänään on tosiaan ollut jo niin hyvä olo, että kotiin tultuani jaksoin pestä koneellisen pyykkiä, tiskata ja kerätä pyykit pois narulta. Huomenna täytyy käydä kaupassa (mitähän ihmettä sitä taas keksiks ens viikoks syötävää) ja yrittää jaksaa siivota. Ainakin pyyhkästä pölyt ja tehdä semmonen pinnallinen imurointi. Mietin justiin eilen, että mun täytyy varmaan ruveta pikkuhiljaa tekemään täällä siivousta teinin yo-juhlia varten. Meillä kertyy ihmeellisiä kasoja kaiken maailman papereita ja muuta roinaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Niitä vois ruveta siivoomaan pois. Alotan mun makauuhuoneesta. Viime kesänä ex-meeheltä pois hakemani tavaratkin on vielä samassa kassissa, jossa ne kotiin tulivat :o
Sunnuntaina täytyy tehdä töitä, siivota sähköpostia. Mun täytyy maanantaina olla Tampereella ennen kello kasia. Veikkaan että varaan hotellin ja menen sinne jo sunnuntaina. Nyt on vielä niin rätti olo, että ei yhtään kiinnosta lähteä ajamaan ennen kuutta. Tiistaina on yhden projektin päätöspalaveri, mutta onneksi ei muita asiakastapaamisia.
Ja koiruudet tulee, jei :) Senkin takia täytyy vähän raivata. Täytyy kerätä matot pois, kun ei tiedä vieläkö Kirppu reagoi tänne tulemiseen vatsallaan ja paskoo kämpän täyteen.
Olen muuten tässä räkätaudissa ollessani miettinyt että onko toi räkä hyvä vai huono juttu. Eli siis aiheuttaako se virus tai bakteeri tai mikä nyt sitten lieneekään sen rään vai onko se elimistön puolustautumiskeino kuumeen tapaa. Tietääkö kukaan? Jos se olis elimistön puolustautumiskeino, niin siihen ehkä - siis vahva ehkä - siihen pystyis suhtautumaan hieman - siis vahva hieman - positiivisemmin ;)
Niin, ne teinin penkkariajelut jäi multa näkemättä. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, etten niiden jälkeen enää jaksaisi mennä takaisin kurssille. Mutta olen HBL:stä katsonut teinin kuvaa penkkarikuorkin lavalla :)
Matalalentoa - taas
12. Helmikuu, 2008 @ 20:16 kirjoittaja jane
Otin sunnuntai-iltana puolikkaan unilääkkeen ja nukahdinkin sen avulla hyvin. Tosin sitten heräsin klo 3.20 siihen että kurkkuun sattu :( Herätys oli klo 06. Kirjoitin hetken aikaa blogiin ja sitten menin harrastamaan väkisinmakuuta. Ei siitä sängyssä tullut mitään, joten makasin sitten sohvalla väkisin. Ja nukahdinkin. Ehdin nukkua ehkä vaan noin puoli tuntia, mutta parempi sekin kuin ei mitään :)
Kurkku ei ole enää kipeä, mutta ääni on maassa, joen ihan kunnossa mun kurkkuni ei ole.
Kello 07 lähdin ajamaan Lemille. Päivä asiakkaan luona meni ihan ok, vaikka asiakkaan TJ olikin ihan pihalla. Ja mun yhteyshenkilö siellä selkeesti inhosi TJ:tä - ja näytti sen mulle :o Lounasta en ehtinyt syömään, mutta onneksi olen vuosien varrella oppinut pitämään aina reissussa mukana diettipatukoita. Muuten kyllä sitten eilisen syömiset menikin aika pieleen.
Kotimatkalla sain puhelun siltä myyjältä joka on myynyt sen koulutusprojektin johon mut nimitettiin projektipäälliköksi. Asiakas halusi lisäjuttuja tänään klo 12 mennessä. Mä ilmoitin ensin myyjälle että ei muuten onnistu. 11 tunnin työpäivän jälkeen ei enää kauheesti huvita ruveta tekemään asiaa, josta vielä tässä vaiheessa on vaan kalpea haju. Sitten iski ahneus ja pyysin pomolta ylityöluvan. Sain sen ja tein sitten vielä asiakkaalle töitä reilun tunnin.
Soitin teinille ja kerroin tilanteen. Sanoin, että tänään on tehtävä jotain nopeeta ruokaa, joten minkähänlainen pasta herralle kelpaisi. Herralle kelpasi carbonara: pekonia, juustoa, kermaa… Yep-yep. Kävin muuten ihan uhallakin maanantaina vaa’alla. Painon pudotus on tällä hetkellä tilanteessa -300g, eli paino on 300g enemmän kuin mitä lähtöpaino oli. Tosin osa siitä on nestettä ja varmasti poistuu kun vaan juo ahkerasti. Mutta osa on varmasti myös tullut jäädäkseen, joten töitä riittää :( Loppuviikosta on siis urheilta ahkerasti. Huomenna olen kouluttamassa klo 12.30 saakka Helsingin keskustassa, joten sieltä on nopea matka kotiin. Huomenna vois hyvinkin olla aikaa käydä salilla tai jumpassa. Torstaina ja perjantaina olen koulutuksessa, mutta torstaina meinaan mennä ratsastamaan, se on ihan varma juttu. Perjantaina ja lauantaina yritän myös keretä salille tai jumppaan. Sunnuntaina mulla on krapula, joten sillon en voi urheilla.
Viime yön nukuin suhteellisen hyvin. Heräsin ehkä jonkun neljä tai viis kertaa mutta nukahdin nopeasti takaisin. Olen nyt herännyt kolmena aamuna tohon mun herätysvaloon, mutta en mä ole huomannut olevani sen pirteämpi kuin aikaisemminkaan. Jos vaan saan nukuttua loppuviikon, niin tulee siihen heräämisiä kolme lisää. Sitten taitaa olla vielä ens viikko aikaa testailla sitä ennen kuin on tehtävä päätös siitä, pidänkö sen vai palautanko. Tällä hetkellä olen voimakkaasti palauttamisen kannalta. Yli 100€ “herätyskello” ei oo meikäläisen tulotasolle sopiva, jos siitä ei oikeasti ole mitään iloa.
Aamulla oli valtakunnallisen asiakkaan projektipalaveri. Kerroin palaverin jälkeen Päämiehen yhteyshenkilöille, että olen maalis - toukokuussa kiinni toisessa projektissa, joten Youngsteri hoitaa valtakunnallisen asiakkaan koulutukset.
Projektipalaverista lähdin työhaastatteluun. En ollut ehtinyt soittaa siitä paikasta ennen hakemuksen lähettämistä, jonka muuten lähetin viimeisenä mahdollisena päivänä. Haastattelun jälkeen totesimme kaikki yhdessä, että paikka ei ole mua varten. Kyseessä olisi ollut koulutus jossa aamulla mennään asiakkaan luokse, koulutetaan 1 - 5 henkilö noin kahden tunnin aikana ja lähdetään seuraavan asiakkaan luokse. Ei todellakaan mun työni! Mä haluan kiinteämpiä ja syvällisempiä asiakassuhteita. Onneksi asia oli ihan päivän selvä. Mutta muuten teki hyvää päästä haastatteluun, sentään joku on kiinnostunut tällaisesta vanhasta kurpasta ;)
En muuten kerkeekään paljoa kouluttamaan sitä mun “omaa projektia”. Huhtikuun lopulla on valtakunnallisen asiakkaan kanssa semmosia hommia, että on parempi jos mä hoidan ne. Esimerkiksi yhden koulutusosion lisääminen heidän koulutusvideoonsa. Ei ole mitään järkeä, että Youngsteri tekisi siitä yhden osan, kun kaikki muut osat on mun tekemiä. Samaten olen yhdessä kahden päivän koulutuksessa yhdessä Youngsterin kanssa.
Ja yhden ison keikan toteutus on todennäköisesti toukokuussa, sitä ei meillä pysty hoitamaan muut kuin minä. No, katellaan miten maa makaa sitten huhtikuun puolessa välissä, kun “oman projektini” koulutukset alkaa.
Juttelin Youngsterin kanssa tänään puhelimessa ja tarkoituksella “lipsautin” hänelle käyneeni työhaastattelussa. Hän kertoo asian meidän koordinaattorille, joka kertoo sen meidän esimiehelle. Ties mitä se poikii ;)
Työhaastattelusta ajoin vielä autoliikkeeseen josta ostin Sinisen. Myyjähän lupas mulle siihen öljynvaihdon ja syylarinestettä lisää. Ei sitten kuitenkaan ollut hoitanut sitä ennen kuin hain auton, joten mun piti ajaa erikseen sitä varten sinne! Ilmoitin kyllä myyjälle, että en ole kovin tyytyväinen.
Jossain vaiheessa töitä tehdessäni meseeni tuli mies, jolla oli ihan sama nimimerkki ja sähköpostin alkuosa kuin veljelläni. Menin sitten avautumaan tuolle kaimalle auton kuntoon laittamisesta. Siinä vaiheessa kun kaima kysyi multa “onko sulla camia” tajusin, että hän ei olekaan veljeni :D
Nyt pitäis vielä jaksaa kerätä pyykit pois narulta, ripustaa uudet kuivumaan ja pistää vielä yksi koneellinen pyörimään. Tiskitkin pitäis tiskata.
Tälle päivälle tähän asti parasta on se, että mulla ei ole sähköpostissa enää kuin vajaa 10 avaamatonta sähköpostia ja noin 30 toimintaa vaativaa viestiä.
Suojattu: Miksi toiset joutuvat kokemaan niin paljon ikäviä asioita?
11. Helmikuu, 2008 @ 04:36 kirjoittaja jane
Terveisiä Tukholmasta
10. Helmikuu, 2008 @ 10:45 kirjoittaja jane
Torstai-iltana lähdettiin kolmen naisen porukalla laivalla kohti Tukholmaa. Meillä oli ihan älyttömän kiva reissu, mutta iso osa reissun tapahtumista jääköön vain meidän kolmen (ja joidenkin muiden risteilymatkustajien) keskeiseksi ;).
Näin torstaina Hukkiksen keskustassa ja kävimme ottamassa muutaman siiderin ennen kuin suunnistimme terminaaliin. NM ei päässyt irtautumaan töistään ja tuli suoraan terminaaliin.
Laiva lähti klo 17.30 ja meillä oli ruokailu heti klo 18. Ruoka on kyllä Siljalla parempi, toisaalta niin se on ollut aina. Mutta kyllä tuossakin seisovassa pöydässä sai ähkyn aikaiseksi :)
Hytti oli neljän hengen “ulkohytti” kuudennella kannella. Kannen nimi oli Sextant, ja sehän sopi meille seksitädeille paremmin kuin hyvin ;p Jossain vaiheessa kun NM:n kanssa vaihdoimme hytissä paikkoja tyyliin siirry sä tohon, niin sitten mä pääsen tonne, olimme tyytyväisiä siitä että meitä ei ollut enempää kuin kolme naista hytissä. Tosin olis se neljäskin porukassa mennyt, olis vaan pitänyt vuorotella enemmän. Kaksi touhuaa ja kaksi istuu sohvalla / sängyllä keskittyen vain viinan juomiseen ;)
Syötyämme kävimme kaupassa ostamassa hyttiin juotavia, joita ei saanut hytissä nauttia ja menimme hyttiin laittamaan itsemme hippakuntoon.
Laivalla oli esiintyjänä Anna Abreu. Ei siis missään tapauksessa esiintyjä, joka olisi pitänyt nähdä, mutta toki katsoimme hänen esiintymistään kun yökerhossa satuimme istumaan. Tiedättekö, Anna on ehkä noin 120 cm pitkä. No, ehkä 125 cm, mutta siis ihan älyttömän lyhyt. Äänessä ei ole mitään vikaa, mä pidän tuollaisesta matalasta naisäänestä ja kyllä hän lauloi livenäkin hyvin. Välispiikit olivat hieman lapsellisia, mutta niin niiden pitääkin olla tytöllä, joka täyttää samana päivänä 18 vuotta.
Torstai-iltana Hukkis meni nukkumaan suhteellisen aikaisin ja me jäätiin NM:n kanssa jatkamaan iltaa. Noin yhden aikaa todettiin että täällä on tylsää ja lähdimme nukkumaan. Riisuttiin ja mentiin sänkyyn. NM totes: “hei, kello on yks eikä me kai olla tänne laivalle nukkumaan tultu, lähetään takas”. Mä vastasin, että jos könyyt sieltä yläpetiltä takas alas, niin mennään vaan. Ja niin me puettiin päällemme ja lähdimme takas baariin :) Eikä meillä sitten kyllä enää ollutkaan tylsää ;)
Olemme kaikki huonoja nukkujia ja humalassa nukumme vieläkin vähemmän, joten ei meillä ollut edes herätystä päällä. Eikä me sitä tarvittukaan, Hukkikselle tuli tekstiviesti joskus 7.30 aikaan ja me muutkin herättiin siihen. Oli sitten pakko myöhemmin aamulla soittaa tekstiviestin lähettäneelle henkilölle ja haukkua hänet lyttyyn ;)
Tukholmassa lähdettiin käymään oikeastaan vaan sen takia, että pakkohan se on käydä, kun kerran sinne asti ollaan tultu ;) Mentiin bussilla terminaalista rautatieasemalle, käveltiin vanhaan kaupunkiin, juotiin yhdet siiderit ja lähdettiin takaisin satamaan. Satamaan saatiin kyyti NM:n ystävältä, joka muutti jokin aika sitten Suomesta Ruotsiin. Me mentiin Hukkiksen kanssa päiväunille ja NM lähti ystävänsä kanssa lounaalle.
Illan vietto alkoi hyvin aikaisin, oikeastaan heti heräämisen jälkeen. Taskulämmin minttuviina on nimittäin hyvää ja kun se on muovipullossa, se on helppo ottaa kaupungille mukaan ;)
Ruokailu oli taas lähes heti laivan lähdettyä. Olimme syömässä ja snapsikärry tuli meidän pöytäämme: “no, laitetaankos teille tänään caipiroskat”. Kieltäydyttiin! Oltiin kyllä edellisenä iltana juotu caipiroskat, mutta nyt ei tuntunut uppoavan. Myyjä kyseli että meniskö snapsi tai joku muu, mutta ei me otettu mitään. Myöhemmin illalla Hukkis sano “jos ne snapsikärryt ois käyny ku oltiin syömässä, niin ois otettu caipiroskat” :D
Jossain vaiheessa iltaa seisokelin yökerhossa yksinäni kun semmonen mua napaan asti ylettyvä, noin 60-vuotias ylipainoinen puolikalju mies tulee mun luokseni ja sanoo “saanko mä kysyä jotain”. No, ensimmäinen ajatushan tommosesta on, että se rupee selittämään jotain siitä, miten hän pitää pitkistä naisista ja haluaa lähteä panemaan mun kanssa. Olisin siis saattanut vastata hänelle mitä tahansa, mutta onneksi satuin sanomaan: “toki saat kysyä”. “Olitko sä kouluttamassa meillä XX:ssä tässä pari viikkoa sitten?” Huh! Juu, olinhan minä. Eikä tuolla miehellä sitten sen kummosempaa asiaa ollutkaan.
Näitä ammatin huonoja puolia. Toisaalta esim. tuolla Suomi24:ssa on jonkin verran miehiä, jotka sanovat että he eivät voi laittaa sinne kuvaansa koska ovat “sellaisessa” työssä. Siis millaisessa? Olen kuvitellut, että kyseessä on ammatti, jossa ollaan paljon tekemisissä eri ihmisten kanssa. Eli kuten minä. Mutta ei mua hävetä pitää profiilia siellä. Mä en pidä sitä mitenkään hävettävänä asiana, joten mun kuvani voivat olla siellä. Ja onhan mut todistettavasti ainakin kerran bongattu sieltä työni vuoksi.
Ei mitään käsitystä, koska menimme nukkumaan, mutta ennen valomerkkiä se oli. Aamulla heräsimme vähän jälkeen klo 8.
Satamasta suunnistimme kaikki omiin koteihimme, ei siis jatkoja enää Helsingissä.
Eilen oli kyllä tosi ryytynyt olo. En mä mitään tehnytkään, makasin sohvalla, katoin Bridget Jonesit digiboxin kovalevyltä (sopivan rentoa eikä tarvinut miettiä mitään, ihan krapulaohjelmaksi ne tallensinkin), söin pitsaa ja join jaffaa.
Viime yö oli taas levoton. En mä mitään liskoja tai örkkejä nähnyt, mutta heräilin moneen kertaan. Tällä hetkellä lähes parasta on se, että tänään on vasta sunnuntai, kyllä tänään töihin meneminen olis ollu tuskaa. Olisinkin kyllä ottanut tän päivän vapaaksi, jos risteily olisi ollut pe-su. Tänään onkin sitten ohjelmassa ihan normaaleja kotitöitä. Vois alottaa matkalaukun purkamisella ja pesukoneen päälle laittamisella.
