Aina vaan väsyttää :(
21. Helmikuu, 2008 @ 17:42 kirjoittaja jane
Olen nukkunut 8 - 10 tunnin yöunia ja sen lisäksi 20 - 30 minuutin päiväunet joka päivä. Silti väsyttää aina vaan. Rupeiskohan olemaan kevätväsymystä?
Olen sen verran tukkoinen vielä että peruin tämän päivän ratsastustunninkin. Harmittaa, mutta en viitsinyt lähteä sinne röhimään ja vetämään itteäni ihan piippuun. Harmittais vaan, jos tunti menis siihen, että suurimaan osan ajasta joutuis menemään käyntiä jossain poissa toisten tieltä.
Koiruudet tuli tiistai-iltana. Tiistaina ei tehty vielä “mitään”, kunhan kotiutuivat. Ja upeesti molemmat kotiutuikin, kyllähän tämä rupeaa olemaan niille jo niin tuttu paikka. Kirppukaan ei ole kertaakaan paskonut sisälle. Ei edes tänään päivällä, vaikka olivatkin kuusi tuntia kaksin täällä. Hienoa :)
Eilen käytiin päiväkävelyllä koirapuistossa. En viitsi mennä noiden kanssa iltaisin kun siellä on muita koiria. Noi ei oikein välitä muista koirista. Möhkö murisee ja näyttää hampaitaan, Kirppu pelkää eli juoksee karkuun ja räksyttää. Ja kyllä niillä oli hauskaa. Ei ne aikaisemmin ole tuolla tavalla koirapuistossa juosseet ja nauttineet. Ovat kai vihdoinkin tajunneet mistä koirapuistossa on kysymys :) Kun päästiin koirapuistoon sisälle, Möhkö kiipesi ensimmäisenä agility-pöydälle ja katseli sieltä tosi ylpeän näköisenä: “kato, mä osaan vielä” :)
Kirppu on leikkinyt täällä ollessaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, sekin on selkeä merkki siitä, että sen on hyvä olla täällä.
Mä tein eilisen päivän etätöitä kotona, tänään oli se “työhaastattelu”. Minusta se meni ihan hyvin, mutta katotaan nyt. Ihan täytenä yllätyksenä mulle tuli se, että koulutuksissa olisi myös myynnillistä koulutusta. Mä en ole koskaan kouluttanut myyntityötä ja veikkaan että se ei ees olis kauheen helppoa, minä kun en ole myyjä. Olen mä sitä nuorempana kokeillut, mutta ei vaan oo mun juttuni. Kerroin asiakkaalle ihan suoraan, että en ole kouluttanut enkä ole myyjä, mutta toisaalta, kyllähän ihminen oppii mitä tahansa, jos on hyvä kouluttaja ja motivaatio kunnossa. Toisaalta mä en tiedä vieläkään haluaisinko mä ton homman. Nyt sitten vaan odotellaan mitä asiakas sanoo ja “murehditaan” asiakkaan päätöstä sitten kun se tulee.
Tänään ei koiruuksien kanssa tehdä mitään kivaa ulkojuttua, iltalenkki tehdään vähän normaalia pidempänä, koska tänään on käyty vaan aamulenkillä ja sen jälkeen kahdella pikapissalla. Mutta kivaa me tänään tehdään, nimittäin nakkipiiloja :)
Toivottavasti huomenna on kiva ilma, voitais lähteä käymään siinä koirapuistossa, jossa on agilityesteitä ja treenata niitä vähän. Mettäänkin olis kiva mennä, täytyy käydä vaikka illalla tossa lähimettässä kattomassa miten helvetin märkää siellä on.
Viikonlopuksi en oikein ole suunnitellut mitään. Kutsuja on kyllä muutamia. Eräs naishenkilö lähti eilen mökilleen ja kutsui mut koiruuksien kanssa sinne, mutta ei noiden kanssa voi lähteä, kun ne ei osaa pysyä takapenkillä, vaan niiden on päästävä etupenkille. Eikä ne ole koskaan kulkeneet vain kuskin kanssa, aina on ollut joku muu pitämässä niitä. En siis uskalla lähteä. Eräs mies kutsui viikonlopun viettoon “jonnekin”, lähinnä siis mielessä oli joku hotelli- tai kylpyläviikonloppu. Ei onnistu. Eräs toinen mies kutsui lauantaina “yhdelle”, se on ehkä jopa toteutettavissa. Ja eräs kolmas kutsui luokseen viettämään koti-iltaa. Sekin olis ehkä toteutettavissa.
Toisaalta ennen kuin olin saanut yhtäkään näistä kutsuista, olin ajatellut, että kävisin vuokraamassa leffan, ostaisin kilon irtokarkkeja ja pullon punaviiniä. Sitten hakisin vielä pitsan ja noilla oliskin hyvä sitten vaan levittää persettään sohvalla :)
No, lauantaihin on vielä pitkä aika, katotaan mitä teen.
Huomenna on ehkä mentävä duuniporukan kanssa olueselle. Ainakin jos mun ehdotukseni paikasta menee läpi. Olis vähän noloa ehdottaa omaa “olohuonetta” paikaksi ja jättää itse menemättä ;)
Jotenkin tää “toimettomuus” tuntuu nyt ikävältä. Töissä ei oo kiirettä, mulla olis aikaa tehdä vaikka mitä, käydä jumpassa ja muuta, mutta kunto ei vielä anna periksi. Eli mä siis vaan röhnötän sohvalla ja kauhulla odotan kiireistä ensi viikkoa. Silloin toivottavasti olen jo kunnossa, mutta mistä mä sitten taas revin ajan liikunnalle? Onneksi on noi rotat, tulee ainakin oltua vähintään tunti joka päivä ulkona. Ja olenhan mä lukenut tosi paljon.