Janen elämää

Terveisiä sängyn pohjalta

15. Helmikuu, 2008 @ 19:33 kirjoittaja jane

Moon ollu hirveessä räkiksessä :( Ja olen vieläkin heikossa hapessa.
Heräsin keskiviikkoaamuna vähän jälkeen kahden siihen että nenä oli ihan tukossa, silmät valu vettä ja päätä särki. Jahas, räkis! Edellinen oli lokakuussa 2005, kun oltiin teinin kanssa Kaliforniassa.
Valvoin sitten lähes koko loppuyön, tosin tietysti nukahdin vähän ennen kuin kello soi 6.30. Rupesin laittamaan viestiä pomolle, valtakunnalliselle asiakkaalle ja Päämiehelle: olen sairaana ja Youngsteri (joka siis on mun back-up) myös, tämän päivän koulutus täytyy peruuttaa. Kaikki muut suhtautuivat asiallisesta paitsi valtakunnallisen asiakkaan koulutettavan toimipisteen esimies, hän “ihmetteli” asiaa kovasti. Lisäksi hän puhelimessa valitti mulle sitä, että valtakunnallisen asiakkaan osalta tiedotus heille päin on hoidettu huonosti. No syytön mä siihen olen!
Meni jonkin aikaa ja Päämiehen projektipäälliköltä tuli viesti: valtakunnallisen asiakkaan toimipiste tulee vaatimaan korvauksia koulutuksen peruuttamisesta. Eli siis minä ja Youngsteri lähdimme lääkäriin hakemaan sairaslomaa. Tsiisus, yhden perkeleen räkiksen takia!
Menin lääkäriin ja lääkäri totesi heti, että oletpas sinä nuhainen. Onko kurkku kipeä? Ei. Onko yskää? Ei. Onko kuumetta? Ei. Lääkäri totes: “no mitä sä täällä sitten teet, mee kotiin ja lepää” ;D Vastasin, että se oli aikomukseni, mutta kun asiakas ilmoitti että he tulevat vaatimaan korvauksia koulutuksen peruuntumisesta niin tarvitsen sairaslomaa tämän päivän. Lääkäriä nauratti kovasti kun kerroin että olen jopa keskustellut asiakkaan kanssa puhelimessa ja mun äänestä kyllä aivan varmasti kuulee, että olen sairas. Sen jälkeen väänsimme lääkärin kanssa kättä siitä, kirjoittaako hän minulle sairaslomaa loppuviikon vai vain keskiviikon. Sanoin, että en tarvitse kuin keskiviikon ja että meinaan mennä torstaina ja perjantaina kurssille. Lääkäri katsoi mua silmiin ja sanoi: “koska olet puhetyöläinen niin mä voisin kirjottaa sulle sairaslomaa koko ens viikonkin, tolla äänellä puhuminen ei tee hyvää sun äänihuulille”. Lupasin olla kurssilla hiljaa.
Ja lopulta sain sairaslomaa vain keskiviikolle. Soittamalla olisin tarvittaessa saanut koko loppuviikon. Kotiin tultuani totesin (ehkä hieman lapsellisesti), että tätähän te halusitte ja suljin duunikoneen. Enkä muuten ole sen jälkeen avannut. Sähköposti varmaan halkeaa liitoksistaan kohta! Sanoin myös Youngesterille, että et nyt sitten kun olet virallisella sairaslomalla vastaa yhteenkään valtakunnallisen asiakkaan sähköpostiin. Kärsikööt nyt sitten kaikki yhden takia.
Sitten vaan makasin loppupäivän. Luin tunnin, nukuin tunnin, luin tunnin… niin se päivä meni. Ja äitini oppien mukaan söin kipeenä mitä mieli teki. Söin melkein kokonaisen Fazerin Kestileivän ja Fazerin salmiakkisuklaata. Hyväsi siis kilojen katoaminen taas tämän viikon osalta!
Torstain vastaisena yönä en nukkunut juuri lainkaan, mutta silti raahasin perseeni sinne kurssille. Oli pakko, että pääsen opiskelemaan asiaa lisää. Oikeesti mua rupes eilisen päivän jälkeen vähän kylmäämään, mulla on opiskeltavaa ihan perkeleesti! Mistä ihmeestä mä sen kaiken opin ehdin imemään itteeni! Iltapäivän aihe oli sellainen, että olisin hyvin voinut lähteä lounaan jälkeen pois, mutta aihe oli mielenkiintoinen, ryhmä ja kouluttaja hyviä, joten jaksoin olla koko päivän.
Tosin kotiin tultuani olinkin ihan guallut. Nukuin tunnin ja rupesin lukemaan.
Olo ei koko päivänä ollut oikeastaan hyvä eikä huono ja pahimmat aivastelukohtaukset olivat jo ohi. Keskiviikkona mä sain vielä semmosia “ihania” kohtauksia, joissa saatoin aivastaa yli 10 kertaa putkeen. Ne kuulkaa sattu nenään! Ja hampaat tuli kipeeksi nenän kautta hengittämisestä :o Ja lihaksia särki se makaaminen. Jossain vaiheessa jopa toivoin, että olis noussu kuume. Puolen päivän kuume olis hyvinkin voinut ajaa pöpön helvettiin. Mutta kun mulla ei nouse kuume. Edellisen kerran mulla on ollut kuumetta 14 tai 15 vuotta sitten. Sairastin silloin tähän astisen elämäni ainoan flunssaviruksen. Ei kuulkaa ollut kivaa kun asuttiin silloin teinin kanssa kaksi, teini oli 3 tai 4 vuotias ja äiti näkee pikku-ukkoja! Sitä edellisen kerran mulla oli kuumetta kun teini oli vajaa 2-vuotias, sillon mulla oli korvatulehdus. Kuumetta “vaan” 38,5 ja muistan vieläkin ne koppakuoriaiset ja heinäsirkat ja muut öttiäiset, joita kulki seinällä meidän sängyn vieressä. Ja niitä oli paljon. Sitä edellisen kerran kuumetta onkin ollut jonkun lastentaudin yhteydessä. Jos silloinkaan. En minä tiedä. Äiti!?
Illalla otin kokonaisen unilääkkeen ja nukuinkin suhteellisen hyvin. Heräilin usein, mutta nukahdin lähes välittömästi takaisin.
Tämä päivä olikin jo helpompi, mutta ei vieläkään hyvä. Huomenna on likkakavern luona bileet. Laitoin jo aamulla hänelle viestin, että tulen autolla. En jaksa ryypätä.
Tänään on tosiaan ollut jo niin hyvä olo, että kotiin tultuani jaksoin pestä koneellisen pyykkiä, tiskata ja kerätä pyykit pois narulta. Huomenna täytyy käydä kaupassa (mitähän ihmettä sitä taas keksiks ens viikoks syötävää) ja yrittää jaksaa siivota. Ainakin pyyhkästä pölyt ja tehdä semmonen pinnallinen imurointi. Mietin justiin eilen, että mun täytyy varmaan ruveta pikkuhiljaa tekemään täällä siivousta teinin yo-juhlia varten. Meillä kertyy ihmeellisiä kasoja kaiken maailman papereita ja muuta roinaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Niitä vois ruveta siivoomaan pois. Alotan mun makauuhuoneesta. Viime kesänä ex-meeheltä pois hakemani tavaratkin on vielä samassa kassissa, jossa ne kotiin tulivat :o
Sunnuntaina täytyy tehdä töitä, siivota sähköpostia. Mun täytyy maanantaina olla Tampereella ennen kello kasia. Veikkaan että varaan hotellin ja menen sinne jo sunnuntaina. Nyt on vielä niin rätti olo, että ei yhtään kiinnosta lähteä ajamaan ennen kuutta. Tiistaina on yhden projektin päätöspalaveri, mutta onneksi ei muita asiakastapaamisia.
Ja koiruudet tulee, jei :) Senkin takia täytyy vähän raivata. Täytyy kerätä matot pois, kun ei tiedä vieläkö Kirppu reagoi tänne tulemiseen vatsallaan ja paskoo kämpän täyteen.
Olen muuten tässä räkätaudissa ollessani miettinyt että onko toi räkä hyvä vai huono juttu. Eli siis aiheuttaako se virus tai bakteeri tai mikä nyt sitten lieneekään sen rään vai onko se elimistön puolustautumiskeino kuumeen tapaa. Tietääkö kukaan? Jos se olis elimistön puolustautumiskeino, niin siihen ehkä - siis vahva ehkä - siihen pystyis suhtautumaan hieman - siis vahva hieman - positiivisemmin ;)
Niin, ne teinin penkkariajelut jäi multa näkemättä. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, etten niiden jälkeen enää jaksaisi mennä takaisin kurssille. Mutta olen HBL:stä katsonut teinin kuvaa penkkarikuorkin lavalla :)

   Aihe Ikäviä kirjoituksia, Työasioita, Ajatuksia - pohdintaa - mietintää