Kuukausiarkisto Tammikuu, 2008
Mä käytän jo tässä iässä hirmusen määrän lääkkeitä säännöllisesti: ehkäsypillerit kuukautisvuotoja hillitsemään, allergialääkkeet, migreenilääkkeet ja atooppiseen ihoon kosteusvoidetta.
Tänään on taas apteekkikeikka edessä.
Teinillä on myös iho-ongelmiinsa apteekkivoidetta, sitä täytyy ostaa.
Oma kosteusvoiteeni on loppu. Käytän raajoihin ceramiidia sisältävää voidetta, joka paksuntaa ihonani. Oma iho on niin ohut, että verisolut nousevat sen pintaan ja tekevät sen punapilkulliseksi. Lisäksi mustelmia tulee pelkästä ajatuksesta. Tänä vuonna on iho pysynyt yllättävän hyvänä, yleensä se tuossa joulun paikkeilla rupeaa jo punertamaan ja sitten sitä saa rasvata kaksi kertaa vuorokaudessa. Nyt olen päässyt yhdellä rasvauskerralla.
Haen myös uuden pakkauksen noita uusia ehkäsypillereitä. Olen nyt syönyt ensimmäisen satsin niitä. Yksi migreeni oli niiden aikana, joten ne eivät ole lisääntyneet. Välivuotoa oli viikon verran, mutta se on ihan normaalia vielä. Nyt odotellaan miten käy kuukautisten kanssa, yhdeltä ystävältä on näiden pillereiden kanssa loppuneet kuukautiset kokonaan. Mun on ihan turha toivoa sellaista. Ainakin tällä hetkellä on ihan helvetillisen kuukautiskivut, jopa niin kovat, että jouduin ottamaan särkylääkkeen, jota en ole muita pillereitä syödessäni joutunut koskaan tekemään, vaan kivut ovat olleet siedettävät. Nyt meinaan uskaltaa ostaa jo kolmen kuukauden satsin.
Olen joskus kauhulla miettinyt sitä, miten paljon mulla menee rahaa apteekkiin sitten kun kaikki ikävaivat tulevat tähän lisäksi. Mä pidän talousseurantaa ja viime vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana mulla meni apteekkiin rahaa 1,14 € per päivä. Sen jälkeen olen tehnyt seurantaa tolla mun duunikoneella, joka on nyt kiinni, en jaksa avata sitä, mutta tuskin summa tuosta on kovasti muuttunut.
Ai niin… apteekista tuli mieleeni: täytyis varata aika hammaskiven poistoon ja mammografiaan. Laitan kännykkään muistutuksen tiistaille (maanantaina olen koko päivän asiakkaan luona).
Mä en taaskaan voi muuta kuin ihmetellä miesten ajatusmaailmaa.
Tässä muutama hyvä esimerkki, tämän keskustelun kävin eilen mesessä:
M: jane olen edelleen kiinostunut sinusta toiseksi mun kannssa asustaa roope joka on 1,5v
J: just
M: kelpaako sulle vapaa 44v erosin 95 vuonna ja nyt olen siitä asti olut vapaa paitsi töissä käyn
J: et kelpaa sinä, eikä kukaan muukaan mies
M: kuinka niin
J: mä olen oppinut itsestäni sen, että mä en ole parisuhdeihminen
J: olen liian itsekäs siihen hommaan
J: mulle mun työ ja harrastukset on huomattavasti tärkeämpiä kuin yksikään mies
M: voihan sitä seurustella vaikka sulla on ne harrastukset
J: ei onnistu, koska mulla ei ole aikaa, mä teen matkatöitä
J: seurustelu, jossa nähdään kerran viikossa ei ole seurustelua
M: olen määkin 6 päivää töissä 2 aamua 2 iltaa 2yö sit 4 vapaata
J: kuule, etkö sä osaa lukea vai onko sulla vika luetun ymmärtämisessä?
M: joo joo matkustelet
J: mä en rupea seurustelemaan sun kanssas
J: ymmärsitkö nyt?
M: joo
M: mut pidä mut mielessäsi mun puh 0400xxxxx soita tai text
No, sen verran utelias olin, että numerotiedustelusta selvitin tuon numeron omistajan. Yllättäen liittymä oli tämän miehen (tiedän hänen oikean etunimensä) ja jonkun naisen nimissä ;)
Niin, ja tuo Roope, 1,5 vuotta on miehen käärme.
Tänä iltana chatissa käymäni “keskustelu”:
(H): moi kaunotar
(J): hei
(H): mistä päin olet
(J): pk-seudulta
(H): mitkä ovat illan suunitelmat
(J): ei ole suunnitelmia
(H): eli sinut on joku onnekas saanut kiinni vai
(H): ootko sinkku
(J): olen
(H): tä hä oot vissiin ranttu mutta kaunis oot
(H): onko lapsia
(J): juu, olen kranttu ja on yksi lapsi
(H): no niin ei muuten noin kaunis nainen muuten yksin olis
(J): mä en ymmärrä kun te miehet ootte sitä mieltä että vaan naisen ulkonäkö merkitsee
(J): mitäs jos nainen on kaunis kuin kuva mutta luonteeltaan yks perkele
(J): ei kukaan semmosta naista halua
(J): no niin… eli mihin toi sun lausahdukses sit perustuu?
(J): ei yhtään mihkään
(H): haaveilen sellaisesta naisesta kenen kanssa on kiva jutella ja hyvä olla
(H): saa kai naiselle sanoa jos se kaunis on no ei
(J): se ei merkinnyt mitään
(J): eli jos haluat sanoa naiselle että hän on kaunis, sano että hän on kaunis
(J): äläkä käytä mitään tyhmää kiertoilmaisua
(H): naisia on paljon mutta keskustelu taitoisia ei ole
(J): ei sen enempää tai vähempää kuin miehiäkään
(H): no niin kait sitt
(H): olet vissiin hiljattain eronnut
(J): riippuu ihan siitä mitä tarkoitat erolla
(J): mun seurustelusuhde päättyi viime juhannuksena
(J): ja aviossa en ole koskaan ollut
(H): just
(J): edellinen avoliitto päättyi kahdeksan vuotta sitten
(H): olerat katke
(H): olet katkera
(H): tuttu tauti
(J): katkera?
(J): en
(J): mistä helvetistä sä sait päähäs että mä olisin katkera
Välittömästi tuon jälkeen mies poistui,
Tämän tyyppisiä keskusteluja tulee käytyä silloin tällöin eivätkä ne yleensä jää sen enempää mieleen, mutta nyt kun näitä tuli kahtena iltana peräkkäin, niin rupes ihan vituttamaan ;)
No, onneksi olen tavannut virtuaalimaailman kautta muutaman todellisen upeuden, ehkä heitä löytyy vielä lisää. Siksi jaksan jatkaa :)
Tämän viikon olen elänyt elämää, jollaista haluan elää! Iso syy siihen on ollut se, että mulla on ollut töitä sopivasti (tällä hetkellä tunteja 38,5, pari tulee vielä) joten mulla on jäänyt aikaa myös itselle. Olen käynyt jumpassa kaksi kertaa, ratsastamassa ja tänään salilla. En ole väsynyt. Hyvä kirja luettavana, pikkusiskon villasukka työn alla, koti suhteellisen siistissä kunnossa. Viikonlopuksi suunnitelmia, mutta ei mitään aikatauluihin tai muihin ihmisiin sidottua, joten teen sen mitä jaksan ja kerkiän.
Mitä mulla sitten on suunnitelmissa viikonlopuksi: molempina päivinä jotain liikuntaa, jos herään ajoissa, menen jumppaan. Jos en, niin kelistä riippuen lenkille tai salille. Otan itseäni niskasta kiinni ja raahaan perseeni joko Selloon tai Itäkeskukseen ja menen etsimään työkäyttöön talvikenkiä ja talvitakkia. Lauantaina tehdään teinin kanssa intialaista vegeruokaa.
Sunnuntaina ajattelin siivoilla ja käydä kyläilemässä. Lisäksi on normaalit työviikkoon valmistautumiset edessä.
Mulle tehtiin tänään uusi saliohjelma. Painoja lisättiin reilusti, mutta toistoja vähennettiin ja ohjelmasta tehtiin kiertoharjoittelumuotoinen. Ainakin tänään vaikutti vielä ihan toimivalta ja hyvältä ratkaisulta, katsotaan mitä tykkään jatkossa. Enhän mä salilla paljoa käy, lähinnä lauantaisin ja sunnuntaisin jos en herää ajoissa ehtiäkseni jumppaan.
Tänään on menyt kaloreita (liikuntavähennys tehty) 1200 ja iltapala on vielä jäljellä. Eli hyvin menee, toivottavasti se näkyy maanantaina myös vaa’alla *peukuttaa* Meinaan vaan, että jos ei näy, niin motivaatio katoaa saman tien. Just ton takia mä haluan sen vaa’an, joka näyttää painon 100g tarkkuudella. Nykyisellä vaa’alla kun painon pitää pudota n. 250g ennen kuin se näkyy vaa’alla. Enpä tiedä, pitäisköhän huomenna mennä sinne Itäkeskukseen ja käydä Hobby Hallin myymälästä hakemassa se vaaka.
Teinin abihaalari on nyt puoliksi hänen huoneessaan ja puoliksi sen toisella puolella. Saas nähdä kummalle puolelle se siirtyy kun teinille tulee tarve laittaa ovi kiinni ;)
Nyt mä hoidan noi lukemattomat sähköpostit ja sitten aloitan perjantai-illan vieton, eli en tee mitään :)
Teini abihaalari oli olkkarin sohvalla kun tulin töistä kotiin. Nostin haalarin hänen huoneensa oven eteen - siis huoneen ulkopuolelle. Sen jälkeen kun olen nostanut haalarin siihen, teini on kulkenut ovestaan sisään tai ulos ainakin kuusi kertaa. Ja joka helvetin kerta vaan tyylikkäästi hypännyt haalarin yli!
Tsiisus!
Raamatun lause “kaikki se kestää, kaikki se kärsii” sopii erinomaisesti myös vanhemmutteen. Vaikka sitähän se vanhemmuus parhaimmillaan - tai pahimmillaan - on: rakkautta :)
Mä voin “raportoida” sitten kun haalari on hävinnyt oven edestä.
Ja kostoksi tästä mä kirjotan teinin haalariin jotain tosi noloa, sain nimittäin jo luvan kirjoittaa siihen :)
Tänään on uutisoitu kovasti siitä, miten 15% eduskunnassa työskentelevistä naisista (siis huom, ei kansanedustajista, tämä on jostain syystä tärkeää) kertoi joutuneensa lähentelyn tai epämiellyttävän ahdistelun kohteeksi.
Häiritsijöistä 39% on ollut kansanedustajia.
Tämä asia koetaan nyt hirvittäväksi juuri sen takia, että kyseessä on eduskunta. Siis mitä vittua? Eduskunta on työpaikka siinä missä kaikki muutkin! En ole vielä ehtinyt tutustumaan tutkimuksiin “yleisestä” seksuaalisesta häirinnästä, mutta veikkaan että prosentit on hyvin lähellä samaa.
Ja eikös kansanedustajien nimenomaan pitäisi olla läpileikkaus tavallisista suomalaisista? Juu, pitäisi, mutta ihan liikaa siellä on ns. julkkiksia, jotka eivät juuri mitään tiedä ns. tavallisen ihmisen elämästä. Se on sitten taas jo oman kirjoituksensa aihe, joten siitä sitten vaikkapa lähempänä kunnalisvaaleja.
Eli koska eduskunta on tavallinen työpaikka ja kansanedustajat edustavat “taavi-tavallista”, niin ei kai tuon tutkimuksen pitäisi hämmästyttää.
Olen tosin sitä mieltä, että kansanedustajien tulisi toimia “esimerkkinä” meille muille ja olla “nuhteettomia”, mutta kun ei ne miehiset tai naisiset tavat mihinkään uuden työpaikan myötä katoa. Älkääkä ymmärtäkö kirjoitustani niin, että hyväksyisin seksuaalisen häirinnän. En missään tapauksessa hyväksy sitä! En millään työpaikalla, mutta silti ihmettelen tutkimuksen aiheuttamaa kohua!
Nimittäin hyvän nukkumisen aikaa. Onhan tässä ollut näitä levottomia öitä ja jonkin verran nukahtamisongelmia, mutta aamuöiset valvomiset ovat olleet pitkään poissa.
Tänä aamuna sitten kuitenkin heräsin ennen viittä. En kauaa viitsinyt sängyssä pöyriä vaan nousin ylös, söin puuron ja rupesin töihin. Tein maanantain koulutusmateriaaliin asiakkaan pyytämät muutokset. Täytin myös uniklinikalta saamani laajemman haastattelulomakkeen, ja kerroin siinä millaiseen tutkimukseen haluan. Ei mua varsinaisesti kliiniset lääketutkimukset kiinnosta vaan saada jonkinlainen tieto siitä, miksi mä valvon. Olen vahvasti sitä mieltä, että ei pidä hoitaa oiretta, vaan sairautta. Jos Unikliniklalla ei sellaisia tutkimuksia tehdä, ilmoitin olevani valmis osallistumaan jonkin uudentyyppisen lääkeen testaamiseen. Minkään normaalien unilääkkeiden testaamiseen mä en lähde, noi mun nykyiset on ihan hyviä, kokonainen takaa mulle kuitenkin “jopa” 6 tunnin yöunen.
Nyt mä menen takaisin nukkumaan. Laitan kellon soittamaan yhdeksältä, joskus kymmenen jälkeen täytyy lähteä Hämeenlinnaan. Ajokeli näyttää meidän ikkunasta katsottuna vielä ihan normaalilta, mutta Tiehallinnon sivujen mukaan se on huono. Kelikameroista ei vielä tähän aikaan oikein ota selvää, kuvat ovat sen verran pimeitä, mutta ei edes Hangossa ole vielä tullut lunta hirveitä määriä. Toivottavasti sitä myrskyä ei tulekaan. Vaikka mulla ei ole ajettavana kuin tunnin matka, niin mieluummin senkin vähän ajaa hyvässä kelissä.
Pidin tänään päivällä sittenkin lyhyen “vapaan”. Kävin leikkauttamassa hiuksista huonot latvat pois, tankkaamassa auton (huomenna ajan Hämeenlinnaan) ja ruokakaupassa. Ostinkin sitten ruuat maanantaille saakka, ei tarvitse käydä kuin perjantaina ostamassa lisää maitoa ja piimää ja ehkä jotain HeVi-osastoa.
Huomiseksi ja perjantaiksi on herkkusieni-pekoni-broileri pastaa ja lohta tomaattikastikkeessa. Lauantaiksi teini tilasi intialaista vegeruokaa. Meinaan sen kanssa tehdä ensimmäisen kerran tofua, saas nähdä mitä siitä tulee! Sunnuntaiksi ja maanantaiksi on janssonin kiusausta. Nähtäväksi jää nähdä miten Jane välttää kiusauksen ottaa olut janssonin kanssa.
Töitä olen tehnyt eilen ja tänään suurinpiirtein 7,5 tuntia. Kyllä tuntuu hyvältä :) Toisaalta ei tota koulutusmateriaalia paljoa sen enempää yhden päivän aikana jaksa tehdäkään. Siinä väsyy silmät ja tekstien kirjoittaminen käy jossain vaiheessa ylivoimaiseksi, ei vaan enää saa yhtään järkevää lausetta aikaiseksi.
Huomenna täytyy herätä suhteellisen aikaisin. Maanantain asiakas oli näköjään laittanut koulutusmateriaaliin jotain kommentteja, eli siinä on varmaan jotain muokattavaa. Lisäksi mun täytyy ehtiä kertaamaan perjantaiaamun koulutuksen sisältö. Menen ensimmäisen kerran kouluttamana kyseistä tuotetta. Olen kyllä tutustunut tuotteeseen käytännössä hyvin ja tehnyt koulutusmateriaalinkin itse, mutta se oli paljon ennen joulua se.
Ajattelin lähteä sen verran vielä käymään ulkona, että kävelen kirjastoon lainaamaan jonkun kirjan. Kun illalla menen sänkyyn ja rupean tekemään sudokuja, niin niiden parissa menee aina vähintään pari tuntia. Milloin ratkaisemani sudoku on ollut liian helppo ja haluan vähän vaikeamman, milloin se taas vastaavasti on ollut liian vaikea ja haluan vähän helpomman. Koskaan se ei kuitenkaan ole “erinomainen” ;(
Gigantista tuli justiin vahvistusmaili, mun lamppu lähtee heidän varastostaan tänään :) Eli koska se lähtee tänään, niin se taitaa olla postin kuljetettavana vasta huomenna, sitten se on tossa meidän postissa ehkä perjantaina ja jos paketit ja muu posti tulee eri kuljetuksilla, niin mä saan siitä pakettikortin vasta maanantaina. Toisaalta enpä mä sitä viikonloppuna tartte, joten kyllä mä maltan odottaa :)
Kaloreita on tänään mennyt vajaa 1600 ja vielä on iltapala jäljellä. Mutta huomenna sitten paukkuu, meinaan edelleen mennä sinne mäkkäriin syömään hampurilaisaterian! Eli ehkä huomenna on parempi laittaa päivälliseksi sitä lohta, ettei tule enää pekonista huomiselle lisärasvaa ;)
Tilasin sen Gigantista. Hobby Hallissa ei ollut radiolla varustettua versiota ja mä ehdottomasti haluan aamulla kuunnella uutiset radiosta. Nyt sitten vaan odotellaan lampun saapumista.
Päätin myös käydä ostamassa Hobby Hallista vaa’an:
“Onko kehoosi varastoitunut liikaa rasvaa tai nestettä? Miten on lihasmassasi ja kalorinkulutuksen laita? Kun astut virtaviivaiselle, vain 1,8 cm:n korkuiselle Bodybalancelle, sen helppolukuinen elektroninen näyttö paljastaa tarkasti painosi ohella kehostasi kaikki olennaiset tiedot.
Tekniset tiedot »
SOEHNLE BODYBALANCE SLIM F5:
• Toimii radioaalloilla
• Mittaa kehon rasvaprosentin, lihasmassan, nestemäärän sekä kulutetut kalorit
• Punnituskyky enint. 150 kg
• Näyttöväli 100 g
• Paino 2,5 kg
• Paristot 2 x 3 V sis. hintaan
• 3 vuoden takuu.”
Olen tänään myös seurannut syömisiäni. En ole mitenkään varautunut ruokavalion muuttamiseen joten olen ainoastaan jättänyt kaiken ylimääräisen syöpöttelyn pois. Tai no, rehellisyyden nimissä, en ihan kaikkea: söin päivällä palan teinin leipomaa mokkapalaa (noin 180 kcal). Kaloreita tälle päivälle kertyi noin 1400. Mitään en ole punninnut tai mitannut, vaan ihan summa mutikassa laittanut painoja kaloritaulukkoon. Tosta 1400 on jo vähennetty liikkunalla menetetyt kalorit. Eli ihan hyvältä näyttää, olen syönyt vähemmän kuin mitä kulutan. Ja mä luotan siihen tapaan laihtua. Eli periaatteessa saan syödä mitä vaan, kunhan pidän kalorit alle 2000. En epäile etteivätkö muutkin laihdutustavat onnistuisi, mutta tää on mun tapani ja mulla tää toimii. Iso syy siihen, että tää toimii on se, että mun ei tartte oikeesti ruveta miettimään mitä saan syödä ja mitä en eikä tehdä mitään isoa remonttia. Varsinkin kun teinille on tehtävä ruoka joka päivä ja sen lisäksi syön viikon aikana useammin asiakkaiden luona kuin oman toimiston Amican ruokalassa tai kotona. Se mun iso valtakunnallinen asiakkaani on sellainen, että heillä on joskus tarjolla vain yksi ainoa lounasvaihtoehto ja jos on pitkä työpäivä, niin siinä on paha ruveta selittämään että ei syö sitä tai tätä.
Töitäkin on tälle päivälle ollut oikeesti ihan kunnolla: olen tehnyt yhden asiakkaan koulutusmateriaalin ja yhdestä käyttöohjeesta olen muokannut peruskoulutusmateriaalia. Huomenna on sama homma edessä toiselle laitteelle. Eli ei taida olla aikaa pitää osittaista vapaapäivää. Tosin sitä huomista materiaalia en tarvitse ennen kuin viides päivä. Siihen tuli yksi reissu Kainuuseen. Mutta mä kaikkein mieluiten teen työt pois heti, ettei tuu hirveetä kiirettä.
Kävin nimittäin vaa’alla. Tasan 75 kg!
Ja sitten toi saatanan vaaka ei suostunu ede sammumaan vaan se 75 oikein ilkku siinä vaa’an näytössä. Perkeleen perkele!
Tätä tää mun elämäni on nyt ollu joitakin vuosia: paino nousee, mä tiputan sen, sitten se taas nousee ja taas mä tiputan sen. Huoks. Tätä tää kai tulee olemaan koko mun loppuelämäni. Ellen mä sitten voita lotossa niin että mulla on varaa ostaa koko vaatevarasto uusiksi ;) Siitähän tässä nimittäin lopulta on kyse: kun vaatteet ahdistaa, on pakko tehdä asialle jotain!
Aikuisiällä mun paino asettu 66 kiloon. Teinin imetyksen jälkeen painoin kammottavat 55 kiloa! Siitä paino nousi 67 kiloon ja siinä se pysyikin siihen asti kunnes rupesin seurustelemaan eksän kanssa. Hän käytti mua paljon ravintolassa syömässä, kävimme myös yhteen muutettuamme paljon ulkona syömässä. Lisäksi meillä oli tapana arkenakin ottaa 1 - 2 lasia viiniä ruuan kanssa. Eksä rakasti popcorneja, joten mun tuli myös syötyä niitä siinä “sivussa”.
Vähän ennen eroamme painoin 85 kiloa. Sitten riitti! Laihdutin viidessä kuukaudessa reilu 15 kiloa, painoni oli 69 kiloa.
Siellä se ei ollut kuin hetken eikä sen jälkeen ole alle 70 kilon pudonnutkaan. Se 72,5 kiloa taitaa tällä hetkellä olla mun työllä ja vaivailla ansaittu ominaispaino. Työllä ja vaivalla sen takia, että siinä se ei “itsestään” pysy, vaan normaalielämällä nousee tohon 75 kiloon.
Tänään mä tilaan Hobby Hallista sen heräämisvalon ja samalla uuden vaa’an itselleni. Sellaisen joka näyttää painon 100 g tarkkuudella. Veikkaan että siitä saa enemmän motivaatiota, kun paino tippuu edes sen 100 g. Nykyisen vaa’an puolen kilon näyttö kun ei sitten jossain vaiheessa näytä mitään tapahtuneeksi.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että torstaina käyn Mäkisellä ;)
Mutta nyt töihin - siis palkkatöihin!
Teinin kone oli lauantaina ihan ajallaan. Tai itse asiassa sen verran edellä aikataulusta, että teini jo ehti soittamaan mulle ja kysymään missä olen. Kotiin ajettiin pitserian kautta, teini oli päivällä käynyt Genevessä syömässä ja sanoi ettei Finskin ruoka oikein riittänyt hänelle, tarttis saada jotain syötävää.
Istuin sitten teinin kanssa pari tuntia keittiössä ja hän kertoi matkasta. Kunnon herkkuperseenä (äitiinsä tullut ;)) hän oli sitä mieltä, että perjantain fondue-ilta tulee jäämään hänelle parhaana muistona mieleen. Koneessa hän oli ystävänsä kanssa tilannut kuohuviiniä ja he olivat “syvällisesti analysoineet kokemansa” :)
Minä sain pyyntöni mukaisesti tuliaisiksi sveitsiläistä suklaata. Ne on syöty jo, ja hyviä oli. Laitan jossain vaiheessa suklaista kuvat galleriaan. Itselleen teini toi tuliaisina litran pullon jekkua :D
Eilen en sitten muuten käynytkään salilla - kävin kävelyllä! Pitkästä aikaa oli sellainen sää, että se ihan houkutteli ulos, joten eihän se auttanut muu kuin mennä haistelemaan ulkoilmaa.
Muuten sain eilen tehtyä kaiken sen, mitä olin suunnitellutkin *ylpeä itsestään*.
Tänään oli Päämiehen luona palaveri sen mun reklamaation vuoksi. Mua vähän hirvitti sinne meno, mutta asia käytiin hyvässä hengessä läpi. Itse asiassa itse reklamaatiota ei käsitelty juuri lainkaan, vaan keskustelimme siitä, miten meidän tasoa voitaisiin entisestään parantaa. Kolmen seuraavan viikon aikana onkin aiheesta ensin yksi koko päivän tilaisuus oman porukan kesken, mikäli vaan meidän koordinaattori jostain sellaisen pystyy taikomaan. Ja sitten kahden tunnin palaveri asiakkaan kanssa. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
Päämiehen iso pomo muuten sanoi yhden asian, jota en ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan: mä pystyn tekemään sellaista kovan luokan konsultaatiota, johon ei mun lisäkseni Suomessa pysty kuin ehkä viisi tai kuusi muuta ihmistä. Aika jännä tajuta osaavansa jotain niin harvinaista. Täytyis vaan nyt miettiä, miten pystyisin omaa osaamistani myymään paremmin. Miten helkkarissa mä pääsisin asiakkaisiin käsiksi ilman nykyistä työnantajaa. Asiakkaita nimittäin olis kyllä.
Ei mun rohkeuteni (vai usko itseeni?) kuitenkaan riitä oman firman perustamiseen, joten turha mun on asiaa edes miettiä. Mutta palkassa se vois näkyä ;)
Kävin tänään kokeilemassa sitä Kinesistä. Se on kiertoharjoittelua. Neljä liikettä moduulissa ja neljä liikettä lattialla. Moduuli-lattia-moduuli-lattia jne. Lattialla tapahtuvat liikeet oli ihan perus punnerruksia, selkä- ja vatsalihasliikkeitä sekä tasapainolauta. Moduulissa teimme liikkeen, jossa käsivartta pyöritettiin ympäri, perus hauiskääntöä, rintalihaksia sekä reisi- ja pakaralihakset. 45 sekuntia per liike, vaihto ja kolme kierrosta. Teimme pienimmällä vastuksella ja treeni vaikutti oikein mukavalta. Tosin hiki ei tullut (olen edelleen sitä mieltä, että kunnon treenauksessa pitää tulla hiki), mutta jospa paikat olis kipeenä ylihuomenna ;) Hienoa tossa on se, että ohjelma kestää vain 24 minuuttia, joten Kinesis-tunnille ehtii menemään, vaikka olis kiire. Nyt jonkin aikaa mennään noilla samoilla perusliikkeillä (liikkeiden esittely alkaa 10 minuuttia ennen tunnin alkua) ja ilmoitustaululta näkee koska liikkeet muuttuvat.
Huomenna mulla on ihan kokonainen toimistopäivä! Edellinen kokonainen toimistopäivä onkin ollut marraskuun puolessa välissä. Keskiviikkona olis kanssa toimistopäivä (ellei sitten sähköpostissa ole pyyntöä lähteä Itä-Suomeen silloin) ja silloin taidankin pitää osittaisen vapaapäivän. Menen Selloon etsimään talvikenkiä itselleni. Viime viikolla tossa “omassa” ostoshelvetissä käydessä en löytänyt mitään. Itse asiassa talvikengistä on myynnissä enää jämät eikä missään mua miellyttävissä malleissa ollut enää kokoja jäljellä :(
Teini leipoo parhaillaan mokkapaloja. Heillä on huomenna koululla myyjäiset, keräävät rahaa abi-kassaan. On se hyvä, että teini osaa ite leipoa, mä vaan huutelen sohvalta ohjeita ;)
Ja nyt kun Sveitsin tuliaiset on syöty, mä alotan omien ruokailutapojen seuraamisen. Tosin torstaina ajattelin käydä Mäkkärillä syömässä ;) Olen menossa asiakkaan luokse kello 12 ja asiakkaan luokse on tunnin ajomatka. Jos syön sitä ennen, niin nälkäkuolema uhkaa ennen kotiin pääsyä, joten lähden kotoa varmaankin noin klo 10.30, ajan lähelle asiakasta ja käyn lounaalla ennen sinne menoa. Vieraassa paikassa on vähän hankala etsiä mukavaa ja nopeaa ruokapaikkaa, joten taidan tyytyä Mäkkäriin. Toisaalta edellisestä Mäkkäriruuasta onkin jo pitkä aika, joten menköön!
