Janen elämää

Paha maa

30. Joulukuu, 2007 @ 00:28 kirjoittaja jane

“Miks just mä oon syntyny. Miks me ollaan täällä kun meillä kaikilla on niin paha olla. Mä uskon kuitenkin siihen, että lopulta tässä käy hyvin. Eihän tässä muuten olis mitään järkeä.”
Suurin piirtein noihin sanoihin päättyy elokuva Paha maa joka juuri tuli TV2:lta ja katsoimme sen teinin kanssa.
Istun sohvalla hiljaisena ja turtana. Mua ahdistaa. Osa elokuvan henkilöistä toki itse aiheutti oman kärsimyksensä, mutta osa joutui kärsimään täysin syyttömästi, osa joutui kärsimään ns. sattuman sanelemana. Kun eräs elokuvan henkilöistä haki apua omaan pahaan oloonsa, hänet ajettiin vielä pahempaan kurjuuteen. Toki ymmärrän miksi viranomaiset tuossa kyseisessä tilanteessa toimivat kuten toimivat, mutta mielestäni jonkinlainen inhimillisyys olisi heidänkin toiminnassaan oltava. Vai onko se vaan niin, että niissä asioissa ei voi inhimillisyyttä tuntea?
Juu, kyseessä on vain elokuva eikä sitä pitäisi ottaa turhan vakavasti mutta elokuva on aivan todellisesta Suomesta. Tuota tapahtuu täällä ihan joka ikinen päivä!
No, saipahan omat murheet taas oikeat mittasuhteet.
Eikä mulla elämässäni oikeasti edes ole mitään murheita, kyllä mä sen tiedän itsekin. On vaan niin helvetin helppo rutkuttaa ja valittaa. Vali-vali! Onko sekin jotain saatana suomalaista mentaliteettia, että ei saa mennä hyvin? Ja vaikka menisi hyvin, niin silti pitää valittaa. Jos ei ole valittamisen aihetta, niin sitten keksitään jotain.
Mistä se johtuu? Siitä että elämä ei saa olla hyvää ja helppoa vaan sen on oltava kurjuutta ja kärsimystä? Vai perisuomalaisesta kateudesta? Pelätään että naapurit ovat kateellisia jos omassa elämässä on asiat hyvin.
Arvatkaas mitä mä tein tässä välissä? Kävin Veikkauksen sivuilla tarkistamassa oikeat lottonumerot. Kertonee jotain mun “murheitteni” laadusta. Huh-heijaa, pitäisköhän nyt hävetä tai oliskohan tuo pitänyt jättää kirjoittamatta?
Olen onnellinen etten aikanaan käynyt katsomassa tätä elokuvaa elokuvateatterissa. Kotona oli helppo välillä poistua ahdistuksesta käymällä vessassa tai jääkaapilla. Ottaa hieman etäisyyttä. Elokuvateatterissa sitä ei voi tehdä. Olisin ollut tuon elokuvan jälkeen lamaantunut.
Tällä hetkellä mun suurin toiveeni on, että kukaan omaan piiriin - ei vain lähipiiriin, vaan sitä suurempaan piiriin - kuuluva ei koskaan joutuisi kokemaan sellaista ahdistusta mitä tuossa elokuvassa oli.

   Aihe Ajatuksia - pohdintaa - mietintää