Söimme eilen teinin kanssa päivällistä ihan normaalisti keittiön pöydän ääressä.
Joku räjäytti uuden vuoden raketin jossain lähistöllä.
Teini totes “perkele”, avasi keittiön ikkunan (jonka “alla” hänen paikkansa on) ja huusi ikkunasta ulos “EI VIELÄ!”, sulki ikkunan, katsoi mua ja sanoi “raketteja saa ampua vasta huomenna klo 18 lähtien, ei vielä” ja jatkoi syömistään.
:D
Tänään teini uhkasi mennä klo 17.50 Irish Coffeen ja sikarin kanssa parvekkeelle huutelemaan “EI VIELÄ!”.
Miten niin äitinsä poika?
Joskus olen oikeasti miettinyt oisko teinille tehnyt hyvää asua pari vuotta isällään ja saada vähän toisenlaistakin kasvatusta. Vaikka helvetin hieno poika siitä on tullut. Mitä nyt vähän herkkuperse ;)
Ihan vaan tiedoksenne ;)
Kuulin tänä aamuna radiosta että mm. elohiiri ja hikka ovat oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta. No, mullahan oli tossa ennen joulua elohiiri silmässä (jonka tosin itse diagnisoin stressistä johtuvaksi) ja jostain syystä mulla on viime aikoina humalassa tullut myös kammottava hikka.
No eihän siinä mitään, kone auki ja googlettamaan.
Oireita ovat mm
* Väsymys, lisääntynyt unen tarve (väsynyt olen aina, johtuen kroonisesta unettomuudesta, mutta unen tarve ei ole lisääntynyt)
* Ajatuksen hitaus, masentuneisuus, aloitekyvvyttömyys (ajatuksetkin on kai aina olleet vähän hitaita, masentuneisuus on kai asia, johon jonkun minut tuntevan pitäis ottaa kantaa, viime päivinä olen ollut kyvytön kaikkeen, en vain aloitteisiin)
* Palelu (en vaivaa)
* Kuiva iho, vähentynyt hikoilu (kuiva iho on ollut aina, eilen ainakin salilla hikoilin kuin pieni porsas)
* Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö (hiukset ovat kuivat ja ohuet, tosin sitä ne ovat olleet aina. Hiuksia ei lähde normaalia enempää)
* Ummetus (noup)
* Painonnousu (ha-haa… siitäkö se johtuiskin eikä mässäämisestä ;))
* Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet, rannekanavaoireyhtymä (entäpä mustat silmän ympärystät? ei mulla noita muitakaan oireita ole)
* Kuorsaaminen, uniapnea (kuorsaamiseen en osaa ottaa kantaa, uniapneaa ei ole)
* Käheys, äänen madaltuminen naisilla (noup)
* Alentunut kuulo (noup)
* Hidastunut achillesjänneheijaste (en ole testannut)
* Nivel- ja lihaskipuja (noup)
* Lihasheikkous, sydämen vajaatoimintaa (en ole huomannut)
* Hidas sydämen syke, matala verenpaine, mutta joskus diastolisen verenpaineen nousu (verenpaine on joskus ollut turhankin alhainen, nykyään se on “paras mahdollinen”)
* Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen) (no oireitahan on ollut, mutta ne eivät ole johtuneet kilpirauhasesta, vaan iästä. Perkele!)
* Lapsettomuus
* Lapsilla: Kasvun hidastuminen!
Ok, mulla siis ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Lähinnä lähdin selvittämään tätä sen vuoksi, että musta olis kiva löytää joku syy tähän mun unettomuuteeni. Mutta olen tyytyväinen että diagnoosi oli negatiivinen :)
Elohiiri johtuu edelleenkin stressistä (nyt sitä nimittäin ei taas ole moneen päivään ollut) ja hikka johtuu vaan viinasta. Näillä diagnooseilla jatketaan!
Mulla on ollut tapana tehdä päättyneestä vuodesta “tilinpäätös” kirjallisessa muodossa. Aikaisemmin en ole sitä julkistanut (enkä varmasti sitä lopullista tilipäätöstä julkista tänäkään vuonna), mutta eräästä seuraamastani blogista löytyi tällainen ja ajattelin, että tämän voisin julkaista.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? Ainakin yhdestä uudesta kokemuksesta on blogissanikin merkintä. Onkohan niitä muita? Tää jää hautumaan.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle? En ole enää vuosiin tehnyt lupauksia enkä tule tekemään nytkään.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Veljeni vaimo synnytti perheen kolmannen lapsen.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Onneksi ei.
5. Missä maassa kävit? Ruotsissa, Eestissä, Egyptissä ja Italiassa.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007? Että työt jakautuisivat tasaisemmin koko vuodelle (turha toive).
7. Mitkä vuoden päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 4.8. Teini täytti 18 :)
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? Tsiisus! En mä ole koskaan saanut mitään suurta aikaiseksi. Paitsi tuon teinin. Joten olkoon sitten teini :)
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? Se perkeleen helvetin reklamaatio, jota olen blogissanikin murehtinut moneen kertaan :(
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? Selkävaivoja oli syksyllä. Ajoittain jopa niin pahoja että mietin onko syytä jäädä sairaslomalle. Migreeni kiusaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kävin fysioterapeutilla jumissa olevan niska-hartiaseudun vuoksi.
11. Paras asia jonka ostit? Egyptin matka ja erityisesti retket siellä. Se oli ehdottomasti upea, mahtava, mykistävä kokemus!
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä? Teini pikkusievässä. Ja Youngsteri kun hän ottaa kaikki asiat niin kovin vakavasti.
13. Kenen käytös masensi? Ex-meehen. Masentaa edelleen :(
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Kai suurin osa menee ihan normielämään. Ruokaan, vuokraan, sähköön…. Liikaa rahaa meni juhlimiseen.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? Työnantajan järjestämän konferenssin esiintymisestä.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007? Tiktakin “Satuprinsessa”. Se tulee aina muistuttamaan mua eräästä miespuolisesta henkilöstä, joka omasta tahdostaan poistui (lopullisesti?) elämästäni vuonna 2007.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? En onnellisempi enkä surullisempi mutta varmasti seesteisempi.
b) laihempi vai lihavampi? Hivenen lihavampi (luulisin).
c) rikkaampi vai köyhempi? En kumpaakaan. Koskaan ei ole mitään omaisuutta ollut, joten ei ole rikkautta.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? Hoitaneeni kuntoani ja muutenkin itseäni.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Edelliseen viitaten: töitä. Toisaalta mulle työ on helvetin tärkee.
20. Kuinka vietit joulua? Tänä vuonna hieman eri tavalla kuin yleensä.
21. Rakastuitko vuonna 2007? En.
22. Kuinka monta yhdenyön juttua? En kommentoi.
23. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? Idols.
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? En. Mä en vihaa ketään.
25. Mikä oli paras lukemasi kirja? En tiedä, oliko välttämättä paras, mutta eniten ajatuksia herätti Torey Haydenin kirja “Toisten lapset”
26. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? Ei mitään musiikillisia “löytöjä”, mutta ajatuksia herättivät Madonna ja Nightwish.
27. Mitä halusit ja sait? Ei mulla varmaan mitään suuria toiveita ollut, koska en nyt muista mitään. Tämäkin jää hautumaan.
28. Mitä halusit, muttet saanut? Edelliseen kohtaan viitaten, en varmaan mitään tärkeetä, koska en muista myöskään jääneeni…. Eikun! Olisin halunnut lähteä teinin kanssa keväällä Amerikan Ystävän luokse, mutta valitettavasti taloudellinen tilanteemme ei antanut myöden :(
29. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna? Mä katon ihan helvetin vähän leffoja ja nekin vähät mitä katson, unohdan lähes saman tien, joten en pysty vastaamaan.
30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit? Ihanaa, onneksi on tämä blogi, mun piti luntata ;) Töitä näköjään tein syntymäpäivänäni. Täytin 41 vuotta.
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän? Jaa-a… “mittaamattomasti” on paha termi. Vierailu Amerikan Ystävän luona.
32. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2007? Sama kuin ennenkin: töissä ns. business-look, vapaalla tilanteen mukaan.
33. Mikä piti sinut järjissäsi? Harrastukset. Ja se, että teini tarvii mua vielä. Onneksi. Toivottavasti tarvitsee vielä seuraavat 50 vuotta!
34. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi? Eduskuntavaalit.
35. Ketä ikävöit? Iikkua ja Piaa. En valitettavasti ole ehtinyt heitä juurikaan tapaamaan tänä vuonna :(
36. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen? En tainnut tänä vuonna tavata livenä yhtään uutta “parasta” ihmistä. Virtuaalisesti tapasin useitakin. Heistä paras on ehdottomasti Opettaja :)
Olen monesti ihmetellyt miten meidän suvun lapset on niin fiksu, kun toinen puoli vanhemmista ei oikein anna sille hyvää kasvualustaa ;)
Sain joululahjaksi ystävältä tuon kuvassakin olevan vaaleanpunaisen asennepipon, jossa lukee Prinsessa.
Joulupäivänä ukin luokse kokoontui minun ja teinin lisäksi äitini ja keskimmäisen veljeni perhe. Minä esittelin hienoa pipoani veljeni 7- ja 3-vuotiaille tytöille.
Minä ja teini lähdimme äidin luokse syömään ja keskimmäinen veljeni perheineen tuli sinne myöhemmin. Veljeni kertoi 7-vuotiaan tyttärensä sanoneen kotimatkalla: “siinä Janen pipossa pitäisi kyllä lukea hirviö eikä prinsessa” :D
Ehkä joulupukki tuo sellaisen ensi jouluna.
Kaupassa mun pitäis jo olla, mutta…
Siivosin keittiötä ja kun tulin takaisin koneelle, oli mun mese poissa päältä ja ilmoitus: “Olet kirjautunut Messengeriin toisessa paikassa. Klikkaa tästä kirjautuksesi täällä uudelleen” tms.
Helevetti! Onko jollain mun mesen salasana ja onko joku mennyt kirjautumaan minuna meseen??
Jos olen tänään puhunut mesessä klo 11 - 12 välisenä aikana omituisia, niin se en ole ollut minä vaan joku on luvattomasti käyttänyt mun tiliäni.
Nyt harmittaa etten tajunnut heti soittaa jollekin ystävälle ja kysyä onko hän mesessä ja olenko minä siellä. Mutta paniikissa järkevä ajattelu ei toimi :(
Oli sitten pakko vaihtaa salasana pariin muuhunkin paikkaan!
Tänä aamuna oli sitten herätyskello soittamassa vähän jälkeen ysin. Heräsinkin kyllä puoli tuntia ennen kuin kello soi, joten eiköhän tässä kohta ole jo nukuttu (tai laiskoteltu muuten vaan) ihan tarpeeksi :) Jos uuden vuoden päivänä ja keskiviikkona pääsis ylös jo kasilta, niin loppuviikko meniskin sitten jo ihan rutiinilla. Torstaina mulla on palaveri toimistolla vasta klo 10, joten herääminen kasilta riittää silloinkin. Ja perjantaina yritän tehdä vielä lyhennetyn työpäivän. Ainakin aamusta voi helposti lyhentää, kun jään etätöihin.
Kunhan olen saanut aamukahvin juotua, teen ton keittiön siivouksen loppuun. Eilen loppui taas aika kesken, mutta enää ei ole siivoamatta kuin laatikot ja työtaso. Heitin pois kaiken, jossa oli vuosiluku 2007. Ja muutaman säilykepurkin joissa oli vuosiluku 2005 :o Kummasti on kaapeissa taas enemmän tilaa, vaikka pois heitettävää oli yllättävän vähän. Taas sen huomasi, miten hyvä järjestys antaa paljon lisätilaa.
Kunhan kello tulee 12, lähden käymään kaupassa (ostoslista aattoa varten on valmis) ja salilla.
Tänään on ehdottomasti pidettävä itsensä hoito -hetki. Itse asiassa vähän pidempikin kuin hetki: kulmakarvat rehottaa niin, että mua tervehditään kohta veäjäksi Brezhnevin siskona, naamasta tippuu kohta iho, kun se on niin kuiva ja varpaankynsillä vois kiivetä puuhun. Nää on hyvin olennaisia asioita kun orjentoituu taas arkeen - ei tän näköisenä voi mennä “ihmisten ilmoille”.
Tänään on myös valmisteltava jonkin verran huomisia ruokia. Paprikat on heitettävä uuniin ja jälkiruoka on saatava jääkaappiin, mutta noi menee ruuanlaiton ohessa.
Töitä pitäis tehdä muutama tunti. Joko tänään tai huomenna. Jos tekis tänään, niin ei tarttis vastailla saapuviin sähköposteihin. Toisaalta jos tekis huomenna, vois vastailla niihin ja olla sitten avaamatta sähköpostia ennen torstaita.
Eiköhän tää täst :)
Nyt haen toisen kupillisen kahvia ja samalla keikalla laitan shampanjan jääkaappiin ja otan poron pakkasesta sulamaan.
“Miks just mä oon syntyny. Miks me ollaan täällä kun meillä kaikilla on niin paha olla. Mä uskon kuitenkin siihen, että lopulta tässä käy hyvin. Eihän tässä muuten olis mitään järkeä.”
Suurin piirtein noihin sanoihin päättyy elokuva Paha maa joka juuri tuli TV2:lta ja katsoimme sen teinin kanssa.
Istun sohvalla hiljaisena ja turtana. Mua ahdistaa. Osa elokuvan henkilöistä toki itse aiheutti oman kärsimyksensä, mutta osa joutui kärsimään täysin syyttömästi, osa joutui kärsimään ns. sattuman sanelemana. Kun eräs elokuvan henkilöistä haki apua omaan pahaan oloonsa, hänet ajettiin vielä pahempaan kurjuuteen. Toki ymmärrän miksi viranomaiset tuossa kyseisessä tilanteessa toimivat kuten toimivat, mutta mielestäni jonkinlainen inhimillisyys olisi heidänkin toiminnassaan oltava. Vai onko se vaan niin, että niissä asioissa ei voi inhimillisyyttä tuntea?
Juu, kyseessä on vain elokuva eikä sitä pitäisi ottaa turhan vakavasti mutta elokuva on aivan todellisesta Suomesta. Tuota tapahtuu täällä ihan joka ikinen päivä!
No, saipahan omat murheet taas oikeat mittasuhteet.
Eikä mulla elämässäni oikeasti edes ole mitään murheita, kyllä mä sen tiedän itsekin. On vaan niin helvetin helppo rutkuttaa ja valittaa. Vali-vali! Onko sekin jotain saatana suomalaista mentaliteettia, että ei saa mennä hyvin? Ja vaikka menisi hyvin, niin silti pitää valittaa. Jos ei ole valittamisen aihetta, niin sitten keksitään jotain.
Mistä se johtuu? Siitä että elämä ei saa olla hyvää ja helppoa vaan sen on oltava kurjuutta ja kärsimystä? Vai perisuomalaisesta kateudesta? Pelätään että naapurit ovat kateellisia jos omassa elämässä on asiat hyvin.
Arvatkaas mitä mä tein tässä välissä? Kävin Veikkauksen sivuilla tarkistamassa oikeat lottonumerot. Kertonee jotain mun “murheitteni” laadusta. Huh-heijaa, pitäisköhän nyt hävetä tai oliskohan tuo pitänyt jättää kirjoittamatta?
Olen onnellinen etten aikanaan käynyt katsomassa tätä elokuvaa elokuvateatterissa. Kotona oli helppo välillä poistua ahdistuksesta käymällä vessassa tai jääkaapilla. Ottaa hieman etäisyyttä. Elokuvateatterissa sitä ei voi tehdä. Olisin ollut tuon elokuvan jälkeen lamaantunut.
Tällä hetkellä mun suurin toiveeni on, että kukaan omaan piiriin - ei vain lähipiiriin, vaan sitä suurempaan piiriin - kuuluva ei koskaan joutuisi kokemaan sellaista ahdistusta mitä tuossa elokuvassa oli.
Käytiin siskon kanssa tänään kattomassa Disneyn Lumottu-elokuva. Leffan juoni oli juuri niin täyttä paskaa miten odotinkin, mutta muuten leffa oli oikein hyvä. Isolla rahalla tehty ja erittäin viihdyttävä.
En odottanut elokuvaa, joka herättäisi ajatuksia tai antaisi taiteellisia näkemyksiä enkä niitä saanutkaan.
Katsojien ikäjakauma oli suurinpiirtein 16 - 50 ja katsomossa oli mielestäni yllättävän paljon aikuisia ilman lapsia. Elokuva on K-7 (vai olikohan K-8) ja tekstitys varmaan karsii ne kaikkein nuorimmat katsojat pois.
Aaton menu
Rapu-mätitoastit
Shampanja
* * * * *
Poron paahtopaisti, puikulaperunaa, kastike, poron kanssa haudutettua porkkanaa ja omenaa, Etelä-Karjalan paprikoita (en mä tiedä, mitä ne on, mutta olen ensimmäisen kerran syönyt niitä työmatkalla Etelä-Karjalassa, joten ne on tästä lähtien Etelä-Karjalan paprikoita), ruusukaalia
Punaviini
* * * * *
Suklainen jogurttivaahto
Kuiva sherry
Nää pitkät vapaat ei sovi mulle. Toisaalta töiden tekeminenkään ei sovi mulle. Eikä lyhyet vapaat. Mulle ei siis taida sopia mikään. Mä valvon taas. Ja “aina”. Illalla ei tule uni, aamuyöstä herään, valvon pari tuntia ja sitten nukun tänne yhdentoista paikkeille. Vapaapäivinä en viitsi nousta sängystä ylös kun aamuyöstä herään. Pyörin vaan siellä tai luen kirjaa tai teen sudokuja.
Toisaalta en mä paljon mitään ole päivisin tehnytkään, joten ei sinänsä ihme, ettei väsytä, mutta en mä ihan täysin totaalisesti ole sohvaperunanakaan maannut.
Kunhan saan aamukahvin juotua, jatkan keittiön kaappien siivoamista. Huom, jos et huomannut, niin jatkan ;) Alotin jo eilen ja siivosin sen kamalimman, eli roskiskaapin. Yök! Ja pesin kaappien ovet ulkoa. Niitä pestessä haaveilin siitä, että olis joskus mahdollisuus rakentaa tai rakennuttaa oma keittiö. Siellä olisi siniset kirkkaaksi maalatut (vai lakatut) ovet. Ois niin paljon helpommat kuin noi valkoset mattapintaset.
Tää aamukahvin rauhassa juominen on muuten sellainen asia, josta nautin vapaapäivissä tosi paljon. Saa istua rauhassa sohvalla ja nauttia hyvästä kahvista. Arkiaamuisin kuljen kahvikupin kanssa pitkin asuntoa, kylpyhuone, keittiö, vaatekaapit… ja hörppäsen aina viimeset tipat hirveessä kiireessä, tää on ihan luksusta :)
Illalla mennään siskon kanssa katsomaan Disney’n Lumottu. Huonot arvosteluthan se on saanut, mutta koska se on Disney, mä haluan nähdä sen. Tosin NYT-liitteessä sanottiin, että Walt pyörisi haudassaan jos tietäisi mitä moskaa hänen nimissään nykyään tehdään, eli taitaa olla kaukana perinteisestä Diseny-tuotannosta.
Tänään en myöskään kerennyt jumppaan, joka alkoi 10.30, heräsin vasta niitä aikoja. Toisaalta toi kaappien siivoominen saa mennä tän päivän liikunnasta, hiki siinäkin tulee.
